Moi
Mikähän minussa mahtaa olla kun esim. luennoilla istuessa en kunnolla pysty keskittymään itse luennoitsijan sanoihin, vaan keskityn tarkkailemaan ympärillä olevien ihmisten toimintaa. Tuntuu että olisin jotenkin kokoajan jonkun huomionpisteenä. Tämän lisäksi jännitän jonkin verran kokoajan ja pieniä ihmeellisiä nykimisiä/säpsähtelyjä esiintyy päivittäin. Pelkäänkin että nämä "säpsähtelyt" näkyvät ulospäin ja tämä lisää vielä enemmän jännityksen tunnetta. Minulla saattaa olla myös lievä masennus, en ole käynyt missään lääkärissä vielä.
Kertokaa siis minulle vastaavia kokemuksia/kotikonsteja millä päästä eroon tuollaisesta niin älyttömän tyhmästä jännityksestä!
Mikähän minussa mahtaa olla kun esim. luennoilla istuessa en kunnolla pysty keskittymään itse luennoitsijan sanoihin, vaan keskityn tarkkailemaan ympärillä olevien ihmisten toimintaa. Tuntuu että olisin jotenkin kokoajan jonkun huomionpisteenä. Tämän lisäksi jännitän jonkin verran kokoajan ja pieniä ihmeellisiä nykimisiä/säpsähtelyjä esiintyy päivittäin. Pelkäänkin että nämä "säpsähtelyt" näkyvät ulospäin ja tämä lisää vielä enemmän jännityksen tunnetta. Minulla saattaa olla myös lievä masennus, en ole käynyt missään lääkärissä vielä.
Kertokaa siis minulle vastaavia kokemuksia/kotikonsteja millä päästä eroon tuollaisesta niin älyttömän tyhmästä jännityksestä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaivasta..luulen että se liittyy ihmissuhteisiin..joskus kun mulla oli tosi luotettavia kavereita samas koulus pystyin paljon parempaa.
Voin lohduttaa teitä molempia sillä että nuo oireet lievenee iän ja elämänkokemuksen myötä. Mun mielestä ne liittyy nuoruuteen ja kaikenlaisiin elämään liittyviin epävarmuuksiin ja sellaiseen....niitähän nuoruus on täpötäynnä.
Suosittelen esim. säännöllistä liikuntaa, sellaista mikä itselle sopii ja tuntuu parhaimmalta. Lenkkeily, jooga, aerobic jne. Silloin oppii rentoutumisen taidon ja siinä sivussa moni asia saa oikeat mittasuhteet kaupan päälle.
Omaa korvien väliä kannattaa opettaa olemaan seuraamatta itseä ja omia oireita liian paljon. Sellainen ymmärtäväinen ja myönteinen asenne omia ajoittaisia omasta mielestä kummallisia oireita kohtaa olisi hyvä oppia vaikka ei se helppoa olekkaan. Olisi hyvä jos ajoittaiset oireilut ei pelottaisi ja huolestuttaisi kovin paljon. Niitä kannattaa opetella tietoisesti vähättelemään.
Monilla, useimmilla on vaikeaa ja jokainen reagoi erilailla. Ei kukaan voi ulospäin tietää mitä kenenkin mielessä liikkuu ja kuka mitenkin jännittää. Kaikki jännittäjätkin reagoi ja käyttäytyy erilailla. Ihmiset on yleensä niin täynnä omia ajatuksia ja probleemoita että he eivät ehdi muita kovin tarkasti seuraileen, eivät varmaan haluakaan.
Jos on masennusta taustalla ammattiapuakin kannattaa harkita. Ehdottomasti pitää hakeutua ammattiavun piiriin jos on oikein paha olo.
Onnea opiskeluun ja kaikkeen muuhunkin.