Ajattelin kirjoittaa tänne vähän omia kokemuksia tänään tejhdystä abortista. Olin itse aiemmin lukemassa monilta eri palstoilta ihmisten kokemuksia kaavinnasta ja lääkkeellisestä keskeyttämisestä ja mietin et jos joku on samas tilanteessa kun minä, niin ehkä on mukava lukea toisten kokemuksia..vaikka me ihmiset ollaankin aina erilaisia..
Mutta..sain siis tietää olevani raskaana, ehkäisyä käytettiin ja miehen kans ollaan oltu vasta hieman aikaa yhdessä, joten siitä ei olisi olut minkäänlaista varmuutta et kestääkö suhteemme.
Mies oli mieluummin sitä mieltä et abortti, mutta sanoi monesti myös et jos haluan lapsen pitää, niin tehdään kaikkemme et oltaisiin kaikki sit onnellisia. Olin ensimmäiset pari viikkoa aivan sekaisin ja pelkäsin etten osaa päättää et haluanko lapsen vai en. Siitä se sit alkoi helpottaa vähitellen ja tuntui paremmalta ratkaisulta tässä tilanteessa tehdä abortti. Siinä mul oli vielä toiset pari viikkoa aikaa ajatella et onko se sit varma päätös ja vaikka sitä miten ajattelin, niin kyllä se abortti tuntui oikeimmalta ratkaisulta.
No, ekan kerran lääkärissä käynmnin jälkeen sit oli uusi päänvaiva, kaavinta vaiko lääkkellinen? Olin kyl melko varma siitä et haluan kaavinnan, mut toisaalta mietin monesti sitä et vaikka se lääkkellinen onkin hieman kivuliaampi ja tulee vuotoa enemmän ja kestää kauemmin(kuulemieni mukaan),niin se olisi kuitenkin luonnonmukaisempi eikä ainakaan vahingoittaisi vahingossakaan kohtua, mutta toisaalta pidin kaavintaa myös varmempana.
Eli kaavinta mulle sit tehtiin. Eilen illal oli varmaan pahin olo, kun mietin millainen se toimenpide on ja mitä tunnen sit sen jälkeen, mutta kun aamulla pääsin sairaalaan, niin olo jotenkin helpottui heti kun tiesi et tämän jälkeen se on ohi ja kun henkilökuntakin oli aivan älyttömän ystävällistä.
Ensin laitettiin kohdun suuta pehmentävävv ainetta ja annettiin särkylääke, siinä sit pari tuntia odottelin(enkä tuntenut ollenkaan kipua, hieman alavatsaa "painoi"), siten pääsin toimenpidehuoneeseen ja siellä sain nukutuksen melko pian, ja siitä eteenpäin ei ole rtietoa mitä on tapahtunut, ennen kuin olin taas omalla paikalla sängyssä makaamassa. Sen jälkeen pian heräsin ja oli heti hyvä olo, ei mitään muuta erikoista ollut kuin hieman menkkakipujen tapaista nipistelyä vatsassa ja sekään ei tarvinnut enää särkylääkettä. Siinä sit hetken lepäsin ja söin aamiaisen ja sit pääsin kotiin. Että se meni kyllä paljon helpommin tuo reissu kun pelkäsin sitä aivan kamalasti.
Olo on nytkin ollut koko ajan hyvä(toivottavasti pysyykin)ja koitan ottaa tässä nyt rauhallisesti ja katsoa televisioo. Vuotoa on jonkin verta, ehkä hieman enemmän kuin normaalisti kuukautisten aikana, mutta eiköhän sekin pian vähene.
Tää koko asia helpotti mieltäni aikapaljonkin ja ei se hyvältä tietenkään tunnu tehdä tuollaista, mutta mun mielestä jokaisen pitää vähän katsoa että onko se järkevää synnyttää lasta juuri sillä hetkellä jos on enemmän sellainen tunne ettei ole valmis äidiksi tai ettei siihen elämäntilanteeseen sovi.
Just, tais tulla aika pitkää selostusta..Mutta voimia kaikille saman asian kokenmeille tai jotka ovat aborttia harkitsemassa.
Mutta..sain siis tietää olevani raskaana, ehkäisyä käytettiin ja miehen kans ollaan oltu vasta hieman aikaa yhdessä, joten siitä ei olisi olut minkäänlaista varmuutta et kestääkö suhteemme.
Mies oli mieluummin sitä mieltä et abortti, mutta sanoi monesti myös et jos haluan lapsen pitää, niin tehdään kaikkemme et oltaisiin kaikki sit onnellisia. Olin ensimmäiset pari viikkoa aivan sekaisin ja pelkäsin etten osaa päättää et haluanko lapsen vai en. Siitä se sit alkoi helpottaa vähitellen ja tuntui paremmalta ratkaisulta tässä tilanteessa tehdä abortti. Siinä mul oli vielä toiset pari viikkoa aikaa ajatella et onko se sit varma päätös ja vaikka sitä miten ajattelin, niin kyllä se abortti tuntui oikeimmalta ratkaisulta.
No, ekan kerran lääkärissä käynmnin jälkeen sit oli uusi päänvaiva, kaavinta vaiko lääkkellinen? Olin kyl melko varma siitä et haluan kaavinnan, mut toisaalta mietin monesti sitä et vaikka se lääkkellinen onkin hieman kivuliaampi ja tulee vuotoa enemmän ja kestää kauemmin(kuulemieni mukaan),niin se olisi kuitenkin luonnonmukaisempi eikä ainakaan vahingoittaisi vahingossakaan kohtua, mutta toisaalta pidin kaavintaa myös varmempana.
Eli kaavinta mulle sit tehtiin. Eilen illal oli varmaan pahin olo, kun mietin millainen se toimenpide on ja mitä tunnen sit sen jälkeen, mutta kun aamulla pääsin sairaalaan, niin olo jotenkin helpottui heti kun tiesi et tämän jälkeen se on ohi ja kun henkilökuntakin oli aivan älyttömän ystävällistä.
Ensin laitettiin kohdun suuta pehmentävävv ainetta ja annettiin särkylääke, siinä sit pari tuntia odottelin(enkä tuntenut ollenkaan kipua, hieman alavatsaa "painoi"), siten pääsin toimenpidehuoneeseen ja siellä sain nukutuksen melko pian, ja siitä eteenpäin ei ole rtietoa mitä on tapahtunut, ennen kuin olin taas omalla paikalla sängyssä makaamassa. Sen jälkeen pian heräsin ja oli heti hyvä olo, ei mitään muuta erikoista ollut kuin hieman menkkakipujen tapaista nipistelyä vatsassa ja sekään ei tarvinnut enää särkylääkettä. Siinä sit hetken lepäsin ja söin aamiaisen ja sit pääsin kotiin. Että se meni kyllä paljon helpommin tuo reissu kun pelkäsin sitä aivan kamalasti.
Olo on nytkin ollut koko ajan hyvä(toivottavasti pysyykin)ja koitan ottaa tässä nyt rauhallisesti ja katsoa televisioo. Vuotoa on jonkin verta, ehkä hieman enemmän kuin normaalisti kuukautisten aikana, mutta eiköhän sekin pian vähene.
Tää koko asia helpotti mieltäni aikapaljonkin ja ei se hyvältä tietenkään tunnu tehdä tuollaista, mutta mun mielestä jokaisen pitää vähän katsoa että onko se järkevää synnyttää lasta juuri sillä hetkellä jos on enemmän sellainen tunne ettei ole valmis äidiksi tai ettei siihen elämäntilanteeseen sovi.
Just, tais tulla aika pitkää selostusta..Mutta voimia kaikille saman asian kokenmeille tai jotka ovat aborttia harkitsemassa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei! Oli pakko vastata kun kuulosti niin reippaalta ja kliiniseltä tuo sinun selvityksesi. Haluaisin tuoda esiin oman näkemykseni, joka on syntynyt oman kokemukseni kautta. Minulle tehtiin abortti lähes kymmenen vuotta sitten. Olin silloin vielä alaikäinen ja myös seurustellut vasta vähän aikaa poikakaverini kanssa (joka myöhemmin paljastui hakkaavaksi, pettäväksi paskiaiseksi). Silti abortti on asia, jota tulen varmasti katumaan loppuelämäni. Mietin usein syntymätöntä lastani, enkelivauvaani. Abortin jälkeen olin lähes syömättä puoli vuotta, enkä muutenkaan saanut elämästä kiinni. Ehkä juuri siksi kestin 2 vuotta tätä hakkaavaa poikakaverianikin.
Pakko jälleen kerran päästä purkamaan, vaikka oma kirjoituksesi olikin aivan eri näkökulmasta. Mutta yritä sinä jaksaa ja puhu tunteistasi paljon vaikka miehesi kanssa.
lapsen murhaajia tässä maailmassa riittää;(, itse lasta yrittäneenä kaksi vuotta niin en voi muuta teistä ajatella. Anteeksi!
ja lopeta toi murhaajiksi haukkuminen..keskeytys ei tee kestäkään murhaajaa ja ehkä on oikein ettet saa lasta anteeksi nyt kanssa sillä sinulla on pitkä tie vielä kasvaa kunnolla aikuiseksi noine murhaajakäsityksinesi.
vähän vielä kasvaa vielä vähän henkisesti ennen kuin sitä lasta saat. Jos itse olet lykännyt lapsen hankkimista niin ettei se heti ekalla kokeilulla tärppää, se ei ole toisten vika. Katse peiliin.
Plus, olisitko itse halunnut lapsen esim. 14-vuotiaana? Muistelepa sinne hamaan lapsuuteen ja mieti hetki.
Kaiken maailman typeryksiä täälläkin liikkuu...
jos sinä et saa lapsia, onko muiden murhe? Jos olen mielestäsi murhaaja nii sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Kumminkaan en ole sinun lastasi "murhannut" enkä olisi voinu siirtää sikiötäni kohtuusi.
Sanon sinulle yhden sanan mitä täällä koko ajan huudetaan, eli ADOPTIO! Maailma on täynnä lapsia jotka odottavat sinua. Miksi et ota yhtä heistä, vai oletko niin itsekäs, että vain biologinen lapsi kelpaa. Kannattaisi sunkin joskus mennä itseesi!!
tällä palstalla? Onko sinulla masokistisia taipumuksia? Tapaatko hieroa suoraa haavoisi ja väännellä veistä rinnassasi? Mene vielä itkemään äitiyspalstoille, missä tuoreet äidit hehkuvat onnesta, niin itsesäälissä rypemisesi yltää kliimaksiin.
kyllähän "meitä" riittää. Itseäni en voi puolustella, eikä ole tarvettakaan. Todellakin usein toivon, että olisin silloin ollut kypsempi ja rohkeampi. Silti en voi muuta kuin katua. Onnea teille, toivottavasti vielä saatte pienen ihmeen täyttämään maailmanne, tavalla tai toisella.
Toisessa huomenna.
Ottakaa vastuunne.
Hei Emmi!
Kiitokset asiallisesta ja järkevästä mailistasi. Se on aivan kuin oma tarinani, paitsi, että olen vasta odottamassa abortti päiväni. Rakastan lapsia, mutta jos en voi tarjota lapselle tällä hetkellä paljoakaan, niin uskon että näin on hänellekin parempi. Loppuen lopuksi meistä jokaisen täytyy tehdä oma ratkaisu, eikä abortti ole varmasti helppo ratkaisu kenelläkkään. Kyllä tämä varmasti särkee sydämeni, mutta näin on parasta.
Kovin keveästi tunnut päästävän elämän menemään.
Ei se raha aina ratkaise, ja paljon voi muuttua muutamassa vuodessa.
Mieti vielä tarkkaan.
kiinnosta sun kiihkoilut...
Kiihkoilua oli edellisessä postauksessani?
Kehoitin vain miettimään ennenkuin tekee jotain jota ehkä katuu elämänsä loppuun asti.
Ja siirtyy samalla ryhmään joka tutkitusti on 6 kertaa alttiimpi itsemurhille kuin synnyttäneet naiset.
Kuulehan vastustaja, olen aivan varma että suurin osa aborttiin päätyvistä minun tavoin käy läpi kaikki pohjamudat päätyessään tähän ratkaisuun. Suurin osa noista, joiden 'pitäisi miettiä vielä vähän' luulisin olevan tosi nuoria. Tämä on mun elämäni rankin ratkaisu, jota en koskaan kuvitellut joutuvani tekemään. Uskon myos, että tämän kaiken läpikäytyäni ratkaisuni on niin pohdittu eten tule katumaan. Vaikea asia tämä varmasti tulee olemaan lopun elämän, mutta tuskin kadun sitä. Syyni ovat vahvat. Ei tarvitse meitä aborttiin syystä tai toisesta päätyneitä yhtään holhota.
Kiitos Emmi, että kerroit tarinasi. Äläkä välitä noista kauheista kommenteista! Nojaa vain niihin ihmisiin, joilta saat tukea äläkä koskaan anna jeesustelijoiden tai katkerien ihmisten vaikuttaa tunteisiisi asian suhteen. Voimia!
Sinä 'jokaisen oma ratkaisu', minäkin odotan omaa toimenpidettäni. Asia on ratkaistu ja tämän jälkeen on aika jatkaa elämää. Itse asiassa omassa tilanteessani ratkaisu oli koko ajan selvänä pinnan alla. Mutta tosiaan kipua ja surua ei mikään vie pois, ne on käytävä läpi. Voimia sinullekin!
Eipä ihme, että abortin läpikäyneet pysyvät enimmäkseen hiljaa ratkaisustaan ja kokemastaan. Ihmisillä on paljon mielipiteitä. Aihe on rankka, mutta muistakaa kuitenkin, ettei kenellekään muulle ihan niin rankka kuin abortin läpikäyvälle!!
PALJONKO ABORTTI MAKSOI KUN TYTTÖ KAVERILLA OISI EESSÄ SELLAINEN
Poliklinikalla suoritettava (=lääkkeellinen) maksaa 22 euroa kerta eli kertoja kaksi= 44 euroa.
Kaavinta taas vaatii resursseja (nukutus, instrumentit, lääkäri molemmille kerroille jne.) enemmän ja maksaa siten 70-80 euroa.