Kyrsii taas rankasti kun itse mielestään ostaa ja laittaa hyvää ja lastenkin mieleistä ruokaa ja sitten nuo pikkupaskiaiset eivät suostu syömään. Leipä, jogurtit ja herkut kyllä uppois mutta tavallinen ravitseva koti- ja/tai einesruoka ei sitten millään. Vituttaa!!!
Samoja kokemuksia muilla (masentuneilla/ahdistuneilla) äideillä ja selviytymiskeinoja tilanteesta?
Samoja kokemuksia muilla (masentuneilla/ahdistuneilla) äideillä ja selviytymiskeinoja tilanteesta?
Vastaukset 25
Vanhimmat
ruma tapa kirjoittaa lapsistaan.
Ei ne mitään paskiaisia ole, vaan LAPSIA.
Luuletko että itse haluisin aina olla vittumainen ja paska äiti?!?! Luuletko että sellainen luulin lapsille joskus olevani??? En todellakaan!!! Luuletko että halusin kiroilla ja puhua kakaroista noin??? Eläpä itte pari viikkoo tätä sairasta elämää ja tuu sitten aukoo päätäs mulle!!!!!!!
Oletko harkinnut apua? Varmasti tiedät että neuvolassa puhuminen poikii yleensä henkilön joka voisi auttaa. Tunteesi on varmasti monelle tuttuja mutta moni niitä noin voimakkaasti ilmoille päästelee. Jos masennus vaivaa niin kuin sanoit niin apu olisi sinun kohdalla hyvin tarpeellinen. Jos puhuminen neuvolassa hirvittää niin voit myös hakeutua sosiaalityöntekiän pakeille joka myös voi ohjata sinua eteenpäin. Kaikki keskustelut näiden henkilöiden kanssa on luottamuksellisia joten voit rauhassa puhua tuntemuksistasi.
Apua oon jo hakenut: terapia & pariterapia paraikaa menossa, mutta se ei vaan aina tunnu riittävän. Tänään ollu paljon parempi päivä, mutta siitä huolimatta toivon aina että lapsillani olisi parempi äiti :/ Mutta anyway, oli todella mukava lukea kerrankin asiallinen vastaus parin loanheiton jälkeen - KIITOS sinulle!
Masentunut on marttyyri eikä näe omia virheitään. Itse heitit lokaa ja kun saat siitä palautetta, väität muiden heittävän lokaa. YMPÄRISTÖ PEILAA!
...heitin lokaa muiden päälle? Oli tosi paska olo ja purin sen aloitukseen toivoen ihan oikeasti vinkkejä samoissa soissa rypeneiltä äideiltä (heitäkin varmaan on - usko pois!) ja ekassa kommentissa valitetaan kuin ällöttää miten nimitin kersoja aloituksessa. Oli sen verta paska päivä että napsahti niin et oli pakko vähän purkaa lisää.
Ja yks juttu mua erityisesti ihmetyttää, nyt ihan omakoht. kokemuksellakin. Miks pirussa tämmöselle palstalle "Äidit & isät > Väsymys ja masennus" tulee aukomaan päätään ihmiset, jotka haluaa tuomita ihannekuvasta poikkeavat äidit ja/tai jotka tuntevat suurta tyydytystä ja vahingoniloa ku toisilla menee päin peetä. Anteeksi vain (yritän nyt olla kovin asiallinen), mutta itsekin tunnut kuuluvan edellämainittuun kastiin. En voi muuta sanoa kuin onneksi olkoon että teillä menee niin hyvin että on varaa katsoa toisia nokan vartta pitkin.
Oli aivan pakko kommentoida vielä.. Maailmassa on varmasti samassa tilanteessa olevia äitejä.. Viime yön jälkeen alan itsekkin epäillä itseäni äitinä.. Poika huusi koko yön vatsaansa. Meinasi siinä hermot mennä vaikka tiedän ettei se pojan vika ole. Alkaa vain olemaan henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt tuohon ainaiseen itkuun ettei enää halliste täydellisesti omia ajatuksiaan. Kunhan pysyy vain ajatuksina..
Jaksele!
biovanhemmat-palstalla, ku sossu vei lapset, vaik olen hyvä mutsi. Vaik kuinka olis väsyny ja masentunut, niin lapsiaan ei noin nimitellä. Hae apua!
Jos ihminen kykenee puhumaan lapsistaan noin rumasti, tiedostaen pahan olonsa ja masennuksensa, hänen tulisi hakea apua eikä kitistä tässä.
Sinä tiedät tilanteesi, muttet tee sen eteen mitään? Ajattele lapsiasi, älä elä säälissä.
Jos olisit viitsinyt lukea eteenpäin noita viestejä niin olisit huomannut että tämä kyseinen kirjoittaja on jo hakenut apua... Turhaan ruveta syyttelemään jos ei viitsi edes lukea kaikkia kommentteja!
Heti aluksi, tiedän mitä masennus on, olen sen kokenut. En kuitenkaan koskaan, KOSKAAN ole ajatellut, että sen varjolla voisin nimitellä lapsiani pikkupaskiaisiksi!!!! Ehkäpä siksi, etten koskaan ole tuntenut heitä kohtaan niin vahvaa vihaa.. Kuinka pitkälle voi mennä masennuksen tekosyyllä? Äiti murhaa lapsensa vaikean masennuksen seurauksena, joten se hyväksyttäköön?
Sinulla ei ole mitään oikeutta vetää hernettä nenään toisten kirjoituksista jos itselläsi on mielestäsi oikeus nimitellä lapsiasi. Joten jos lapsesi ovat mielestäsi pikkupaskiaisia, niin SINÄ olet minun mielestä ISOPASKIAINEN! Hyväksy se nyt vain koska minäkin olen masentunut ja minullakin on paska päivä!
Ei tarvita mitään "ihannekuvasta" poikkeamista jos ei nimittele lastaan pikkupaskiaiseksi. Kukaan äiti, masentunut tai ei, lastaan arvostava ja rakastava ei vain puhu noin lapsistaan! Varmaankin kaikkia harmittaisi jos ei ruoka koskaan kelpaisi tms., mutta astetta pidemmälle mennään kun aletaan sen takia lapsia paskiaiseksi nimittelemään.
Kukaan tuskin tuntee suurta tyydytystä tai vahingoniloa toisen epäonnesta, vaikka sillä olisikin varmaan houkuttelevaa selittää asiaa..
Tunnetko itse suurta tyydytystä ja vahingoniloa kun saat lajitella toisia äitejä johonkin "kastiin"?
Eivät syö kotiruokaa olkoot syömättä.Itse olen ollut viisas enkä hankkinut pentuja vaivoikseni.Lemmikkejä on jos ne ei syö ruoka pois.Mitäs sen kumenpaa.Minusta eläinten kasvatus samaa,kuin lasten.Kurituskin tarpeen,vai antaisitteko ori varsan purra/potkia.Rajat ne on oltava.Ihminen oltava pomo niin,eläimille ja vanhemmat lapsille.Siitä tulee luottamus,eikä kuria myöhemmin tarvita.Varsaakin jos kurittaa,sitten kiitetään tulee halu palvella.Eikä jää päälle tunne,et on inhottava tuo pomo.
että penskaton olet ja toivottavasti myös penskattomana pysyt!
Ehdottomasti,naurattaa,kun eräiltä hermot menee.On pakkasta,niin joutaa kiusaamaan!Yleensä on harrastuksia,kersat,kun ei oo esteenä!Täälläpähän mietitte oliko järkevää hankkia pentuja..Ääliöt ei osaa nykysin ees kasvattaa.Mikä ihana rauha,olisko pitäny lähteen kylpylään,,,
On NIIN ihanaa lukea tälläisiä viestejä kun aivottomat ovat osanneet olla hankkimatta lapsia! Siitä tulisi palkita Nobelin palkinnolla mun mielestä!
palstan selaamiselle..?
Ettei vaan jollain olisi elämä hukassa. Kyllähän sitä vähemmästäkin masentuu kun ei ole mahdollisuutta lähteä kylpylään.
Ai kuinka ihanaa onkaan päästä pari kertaa vuodessa sinne kun tietää osaa siitä oikein nauttiakin!
muut herkut...jos ei ruoka-aikaan syö, vaan käyvät ronkeliksi, ota lautaset vek ja tarjoa taas seuraavalla aterialla.
Tiukkana sitä pitää olla sen suhteen,etteivät kaapista ota mitä mieli tekee, mutta jos jaksat, niin oppivat kohta,että ylimäärästä ei tosiaan tipu ja ruokakin alkaa ennen pitkää maistua.
Ja yökkimistä ei kannata kuunnella,ne tavat ei kuulu ruoka pöytään,jos ei ruoka kelpaa silloin voi pöydästä nousta pois ja mennä vaikka huoneeseensa. Ne joille se kelpaa,ne syövät ja ennen pitkää syövät nekin jotka eivät ruokaa kelpuuttaneet...mutta älä anna herkkuja. Tiedän,että masentuneena ja väsyneenä on todella vaikea pitää rutiineja yllä ja ne rakkaat lapset saavat tosi kurjia nimiä, mutta kun masennus helpottaa tilanteen voi aina korjata.
Jaksamista arkeen
Kun vain jaksaisi olla tiukkana kuten sanoit ja hillitä tiuskimisensa lapsosille... KIITOS sinulle asiallisesta ja rakentavasta viestistäsi!
parempi kuitenkin että nimittelet täällä.. Ymmärrän tilanteesi varsin hyvin, aika lähellä omaani.
Sen lisäks että väsymys kuuluu masennukseen (ja lyhyt pinna), niin masennuksesta pois kamppaileminen on sekin aika rankkaa ja entisestään väsyttävää työtä..
Mä luulen että tekee vaan hyvää höyrytä välillä, myöntää kokevansa sillontällöin ruusunnuppunsa kaameina kakaroina. Monet "terveetkin" tuntevan välillä niin, vaikka harva sitä myöntää. Niistä negatiivisten tunteidensa kieltäjistä löytyy todennäköisemmin ne lapsensa lopulta tappavat..
Varsinaiseen kysymykseen ruuasta, sinnikästä johdommukaisuutta vaan, ainakin sillon kun jaksat..
Älä suotta pode huonoa omatuntoa jos mielessäsi nimittelet lapsiasi rankemmilla sanoilla. On tekopyhää väittää,että kaikki vanhemmat aina ajattelisivat vain lapsiaan ruusunnuppuina. Ei ne ajatukset tarkoita etteikö äiti silti rakastaisi lapsiaan ja haluaisi heidän parastaan. Jokaisen ihmisen pitäisi saada turvallisesti purkaa pahaa oloaan ilman kaikkitietäviä arvosteluja. Onhan sitä lehtien palstoilta luettu monet kerrat kun äiti tai isä on surmannut perheensä ja kellään ei ole ollut aavistustakaan kyseisen henkilön pahasta olosta.Toivon kaikkea hyvää sinulle ja voimia ja sekä uskon että olet todella hyvä äiti ja lapsesi rakastavat sinua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000013443510
Tiedän tunteen kun tekee ja yrittää ja laittaa niin ei kelpaa!
Mulla nirppanokkaneiti joka nyrpistelee oli sitten lautasella mitä vain.
Huutaa vaan että "karkkinälkä!".
Nyt on karkkikielto kaikki muutkin herkut niin kauan kun rupeaa ruoka maittamaan.
Kiukutteli nytkin viikonlopun ja suostui syömään vain puoli lautasellista makaronilaatikkoa lauantaina, eipä saanut muuta.
Olen kysellyt että mitä haluais syödä niin aina jotain makeaa ja imelää.
Alkaa olla konstit vähissä ja tämä ruoalla kiristely kiristää hermoja sen verran että tekis mieli jättää nirppanokka isänsä kanssa vähäksi aikaa maistelemaan isänsä keitoksia:-)
Riippuu tietysti lasten iästäkin, mutta jo melko pieni osaa osallistua ruoanlaittohommiin. Voisi maistua paremmin, jos jotenkin voisivat osallistua.
Meillä ei muuten onneksi tuota ongelmia, mutta kalaa ei yksi lapsista suostu syömään. Niinpä meillä on joka lauantai kalaruokaa, jolloin sekin menee viikkokarkkien menettämisen uhalla. Herkkuja ei mene, kun ei niitä ostella.
Kärsivällisyyttä vaan, eiköhän aika korjaa ongelman.
Kyrsii taas rankasti kun itse mielestään on täydellinen ja oikeutettu kaikkeen haluamaansa ja sitten saa lapsia?
EI SE VITUN MASENNUS OO YHTÄÄN MIKÄÄN SYY ALISTAA JA KALTOIN KOHDELLA LAPSIA!
nimimerkki Been there
Olipas kurja lukea millaisia vastauksia olit saanut, jätä osa omaan arvoonsa.
Onko teillä säännölliset ruoka-ajat? Ruoka-aikaan jos ei ruoka kelpaa, ota pois kohtuullisen ajan päästä (20min) ja älä anna mitään muuta syötävää. Ainut vaihtoehto on se ruoka.
Kun nälkä alkaa tuntua, lapset tulevat välipalan perään. Sano että et saa mitään välipaloja kun et ole ruokaakaan vielä syönyt ja syömättä jätetty annos mikroon. Jos ei vieläkään kelpaa, ihmettele että eikö sulla ollutkaan nälkä ja annos taas pois. En usko että jaksavat kovin pitkään tuollaista linjaa.
Riippuen lastesi iästä, ymmärtävätkö selitystä, mutta opeta että ruoka on se mitä päivisin kuuluu syödä, leivät ja jugurtit ovat välipaloja jotka ovat ihan ylimääräisiä tavallaan.
Ei ihme että menee hermot, mutta koita kuitenkin malttaa mielesi ettet huuda tai satuta lapsiasi tuon takia.
Hyvä idea voisi myös olla jonkun ehdottama lapset mukaan ruoanlaittoon. Jos lapsi saa vähän aikaa sekoittaa makarooneja kattilassa tai tehdä jotain muuta pientä mistä ei välttämättä ole edes mitään hyötyä, voi silti antaa ymmärtää että "ai kun pekka osasi hienosti laittaa makarooneja, maistuvat varmasti hyvältä" jne.