Moi!
Kirjoitan tänne nyt, koska kaipailen jotakin vertaistukea tms. Olen ns. ikuinen laihduttaja, ylipainoinen. Minulla on sokeririippuvuus ja yleensäkin riippuvuus ruokaan.
Laihdutusyritykseni epäonnistuvat tämän tästä, koska annan tunteilleni vallan ja sitten vain syön.
Syön koska ahdistaa, masentaa, olen surullinen, yksinäinen, ei ole mitään tekemistä...Haen ruoasta lohtua ja mielihyvää, se on suuri ongelmani.
Koko elämäni pyörii laihdutuksen ja puntarin ympärillä. En nauti enää juuri mistään, koska minulla on valtava tarve laihtua, näen nälkää, ja sitten iskee ahmimishimo. Erityisesti suklaata menee niin paljon että tulee paha olo. Sitten vasta lopetan. Olen joskus koittanut jälkeenpäin oksentaa, mutta huonoin tuloksin.Yleensä tyydyn menemään vain nukkumaan vatsani kanssa, lihavana ja rumana.
En sitten tiedä mikä tähän auttaisi?!?
Miten voittaa nämä kiusaukset ja erityisesti illat ovat minulle pahimpia. JOs olen yksin, syön kaikkea mitä on ja jos ei ole, lähden kaupasta hakemaan. Jos mieheni on kotona, olen pahalla päällä ja kiukuttelen, koska EN VOI SYÖDÄ niin paljon kuin haluaisin tai en kehtaa...
Elikäs makeasta olen ainakin riippuvainen, usein sitä saadessani rauhoitun, piristyn ja loppuilta sujuukin hyvin. Tähän riittää yleensä kaksi suklaapatukkaa.
Haluaisin kuitenkin päästä tästä kaikesta paskasta eroon, ja tosiaan laihtua sen 20 kiloa kesään mennessä!!! 15 riittäisi jo, tai edes se 5 että pääsis alkuun...
Tuntuu että tähän menee vain turhaan energiaa, teen lupauksia itselleni ja läheisilleni eivätkä ne vaan pidä. Olen mielihalujeni orja. Auttakaa minua!!!
Sokeripommmikirja on luettu ja tukituotteet laihdutuksen tueksi hankittu. Ongelmana on vain se, etten pysy ohjelmassani....
Help me....jos ees jaksoitte lukea...
Kiitos kuitenkin...
Kirjoitan tänne nyt, koska kaipailen jotakin vertaistukea tms. Olen ns. ikuinen laihduttaja, ylipainoinen. Minulla on sokeririippuvuus ja yleensäkin riippuvuus ruokaan.
Laihdutusyritykseni epäonnistuvat tämän tästä, koska annan tunteilleni vallan ja sitten vain syön.
Syön koska ahdistaa, masentaa, olen surullinen, yksinäinen, ei ole mitään tekemistä...Haen ruoasta lohtua ja mielihyvää, se on suuri ongelmani.
Koko elämäni pyörii laihdutuksen ja puntarin ympärillä. En nauti enää juuri mistään, koska minulla on valtava tarve laihtua, näen nälkää, ja sitten iskee ahmimishimo. Erityisesti suklaata menee niin paljon että tulee paha olo. Sitten vasta lopetan. Olen joskus koittanut jälkeenpäin oksentaa, mutta huonoin tuloksin.Yleensä tyydyn menemään vain nukkumaan vatsani kanssa, lihavana ja rumana.
En sitten tiedä mikä tähän auttaisi?!?
Miten voittaa nämä kiusaukset ja erityisesti illat ovat minulle pahimpia. JOs olen yksin, syön kaikkea mitä on ja jos ei ole, lähden kaupasta hakemaan. Jos mieheni on kotona, olen pahalla päällä ja kiukuttelen, koska EN VOI SYÖDÄ niin paljon kuin haluaisin tai en kehtaa...
Elikäs makeasta olen ainakin riippuvainen, usein sitä saadessani rauhoitun, piristyn ja loppuilta sujuukin hyvin. Tähän riittää yleensä kaksi suklaapatukkaa.
Haluaisin kuitenkin päästä tästä kaikesta paskasta eroon, ja tosiaan laihtua sen 20 kiloa kesään mennessä!!! 15 riittäisi jo, tai edes se 5 että pääsis alkuun...
Tuntuu että tähän menee vain turhaan energiaa, teen lupauksia itselleni ja läheisilleni eivätkä ne vaan pidä. Olen mielihalujeni orja. Auttakaa minua!!!
Sokeripommmikirja on luettu ja tukituotteet laihdutuksen tueksi hankittu. Ongelmana on vain se, etten pysy ohjelmassani....
Help me....jos ees jaksoitte lukea...
Kiitos kuitenkin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moikka!
Täällä toinen, jolle syöminen on iso ongelma suunnilleen samalla tavalla. Laihdutan juuri samoin kuin sinä, nälkää nähden. Sitten seuraa luonnollisestikin tuo mässäilyvaihe, kun energiaa ei ole aikoihin saanut riittävästi. Mulla syöminen (erityisesti ahmiminen) ei ole aiemmin selkeästi liittynyt tunteisiin. Ennen se on ollut enemmänkin tapa palkita itseään jostain...nyt riittää lähes mikä tahansa syy. Oksentamiseen en itsekään pysty, enkä kyllä haluaisikaan. Pelkään vähän, koskahan se tulee kuvioihin mukaan.
Niin..en oikein osaa auttaa Sinua, mutta tiedätpähän, ettet ole yksin tuossa tilanteessa.
kokeile Reductilia. Mulla samat ongelmat kuin sulla ja ylipainoa on ollut yli 60 kiloa. Nyt neljättä kuukautta reductilia ja paino on pudonnut 23.6 kiloa. eli hyvällä mallilla mennään hoikemmaksi... Reductil auttaa juuri näläntunteeseen ja mielitekoihin. Tietenkään se ei ole ihmelääke, eli lisäksi tarvitaan 800-1000 kalorin dieetti.Sen noudattaminen sortumatta on kuitenkin lastenleikkiä lääkkeen avulla. Ei pää sekoa mielitekoja vastaan taistellessa eikä repsahdukset vaivaa...
Kuinka paljon ylipainoa täytyy olla sitä saa, esim. lääkärin kautta???
Miten se käytännössä toimii???
reductilia saa, jos on 18 täyttänyt, painoindeksi yli 30 yms. Katso Googlesta REDUCTIL. itse sain lääkkeen terveyskeskuslääkäriltäni. Kela ei myöntänyt korvattavuutta, koska lihavuus ei vielä ole aiheuttanut lisäsairauksia; diabetes, nivelhäiriö, verenpaine, tms. Lääke maksaa 75-90 euroa kuussa ilman Kelan korvausta, joka olisi ollut n. 30 euroa kuussa. tuntuu ensin kalliilta, mutta kun hyötyjä miettii, on todellakin hintansa väärti. Sama määrä rahaa olis kuitenkin mennyt kuussa herkkuihin, mäkkiin, tms. Kysy lääkäriltäsi, se kannattaa. Ainakin minä olen tehnyt näin elämäni parhaan päätöksen. Ei enää pieleenmenneitä laihiksia eikä vitutusta läskeistä.
Eikö myös B-12 vitamiini auta katkaisemaan makeariippuvuus?
Se vaikuttaa aivoissa jotenkin niin, että ihminen tulee sokerista riippuvaiseksi ja tämä vitamiini tarjoaa aivoille saman kuin esim. suklaa, jolloin himot tyydyttyy. Kannattaa kokeilla kun saa ilman reseptiä ja on varmaan halaakin jne.
Myös kannattaa välttää olemasta nälkäinen, koska silloin haluaa ensimmäiseksi rasvaa ja sokeria, mutta suurimmat ahimiset jäävät vähemmälle, jos ei ole koskaan meganälässä.
Tuli mieleen et miten sä voit elää suhteessa jos pidät itseäs rumana ja lihavana? Siis jos et hyväksy kroppaasi..eikö se heijastu seksielämään jne? Ihmettelen vaan, kun aihe aika läheinen itsellenikin..muutkin saa vastata!
http://www.kutri.net
minä löysin avun tuolta ja suosittelen lämpimästi sivuihin tutustumista, vaikka niitä ei enää päivitetäkään!
Mä olin ennen lihava, mutta otin itteeni niskasta kiinni ja nyt oon melko hoikka. Tosin en voi nauttia samoista asioista ku ennen kun stressaan mun painoa. Kavereitten kanssa ennen kateltii joskus leffoja, syötii pizzaa ja muita herkkuja, nyt jos kaverit ehdottaa tälläistä, katson paljonko voin enintään syödä eli jaan kalorimäärät ja mietin että paljonko esim 100g pala pizzaa on,,, Hankalaa,, Myös terveydenhoitajalla saa nykyään ravata painontarkkailussa... Ei siinä syömisessä muuten mutta kun mulla on huono olo syön ppaljon ja sen jälkeen vielä huonompi kun tajuan paljonko söin... Ei mun mielestä ole kyse mun kohalla mistään syömishäiriöstä, harvemmin oksentelen, mutta silloin tällöin, oon vaa liian tarkka painostani.