Istuvan presidentin tyyli hoitaa virkaansa ja käydä vaalitaistelua herättää intohimoja, puolesta ja vastaan luonnollisestikin. Minuakin suorastaan ärsyttävät hänen lukuisat virkanimityksensä, joilla hän on ennestään kasvattanut SDP:n vaikutusvaltaa virka- ja hallintokoneistossa. Demareiden edustus näissä ei todellakaan korreloi millään lailla esimerkiksi puolueen vaaleissa saaman kannatuksen kanssa. Tarkoitukseni on kuitenkin tuoda esiin muitakin seikkoja.
Ensinnäkin minua ärsytti suunnattomasti kun sain Halosen presidenttitaipaleen alkupuolella huomata kuinka pienen painon hän asetti sotiemme veteraanien uhrauksille. Talvisodan päättymisen kunniaksi järjestetty juhla ei nimittäin ilmeisesti ollut Haloselle mieleinen, koska hän mieluummin matkusti Chileen sikäläisen vasemmistopolitiikon juhlaan. Sotaveteraaneja ei onneksi silti jätetty yksin, olihan paikalla muuta valtiojohtoa, puolustusvoimain sekä kirkon ylintä johtoa ja lukuisa joukko kansalaisjärjestöjen edustajia yksityisten ihmisten lisäksi.
Yhtä lailla Halonen loisti poissaolollaan nykyistä edellisen Paavin hautajaisissa. Vaikka Roomalaiskatolisuus ei olekaan maamme valtauskonto ja vasemmistolaiset pyrkivät erottamaan kirkon sekä valtion toisistaan, olisi presidentin silti ollut hyvä osoittaa kunnioitustaan osallistumalla hautajaisiin henkilökohtaisesti. Onhan katolisuus maailmanlaajuisesti merkittävää ja paavi kirkon johtajana sadoille miljoonille ihmisille hengellinen isähahmo. Onneksi useimmat länsimaiset valtionpäämiehet olivat tämän tiedostaneet ja matkustaneet Roomaan hautajaisiin osallistuakseen.
Edellisten tapauksien kanssa on rajussa ristiriidassa se, että Halonen kuitenkin osallistui Moskovassa järjestettyihin voiton päivän tilaisuuksiin. Siellähän Venäjä entisen Neuvostoliiton perillisenä juhlisti voittoaan Natsi Saksasta ja sen liittolaisista, joihin myös Suomi kuului. Mielestäni Halosen osallistuminen juhliin oli harkitsemattomuudessaan suorastaan pöyristyttävää. Tuskinpa häntä olisi suuresti moitittu, vaikka hän olisi noudattanut esimerkiksi Viron presidentin mallia ja jättänyt menemättä paikalle.
Oma lukunsa on Halosen esiintyminen tv-tenteissä. Tähän mennessä hän ei vielä kertaakaan ole vakuuttanut paljon mainostetulla osaamisellaan. Lähinnä hän on keskittynyt toistelemaan vanhoja teesejään, kiertelemään haastajien tekemiä kysymyksiä ja vääristelemään heidän lausuntojaan sekä latelemaan itsestään selvyyksiä. Vaikuttaakin kovasti siltä, että Halonen tarvitsisi koko ajan tuekseen kuiskaajaa, joka kertoisi mitä kulloinkin on viisasta sanoa ettei sanoisi liikaa ja paljastaisi näin asiantuntemattomuuttaan. Kaiken tämän lisäksi keskusteluissa on näkynyt Halosen stressaantuneisuus, hänen äksyilynsä ja tapansa puhua keskustelukumppanin päälle sekä omien tekojen oikeellisuuden jääräpäinen korostaminen.
Haluammeko tällaisen presidentin, en minä ainakaan. Siksi toivonkin kaikkien itsenäisesti ajattelevien ihmisten äänestävän tällä kertaa suoraselkäistä, kielitaitoista ja osaavaa talouden asiantuntijaa Sauli Niinistöä. Tässä tilanteessa äänestämättä jättäminen on yhtä kuin ääni Tarja Haloselle.
Ensinnäkin minua ärsytti suunnattomasti kun sain Halosen presidenttitaipaleen alkupuolella huomata kuinka pienen painon hän asetti sotiemme veteraanien uhrauksille. Talvisodan päättymisen kunniaksi järjestetty juhla ei nimittäin ilmeisesti ollut Haloselle mieleinen, koska hän mieluummin matkusti Chileen sikäläisen vasemmistopolitiikon juhlaan. Sotaveteraaneja ei onneksi silti jätetty yksin, olihan paikalla muuta valtiojohtoa, puolustusvoimain sekä kirkon ylintä johtoa ja lukuisa joukko kansalaisjärjestöjen edustajia yksityisten ihmisten lisäksi.
Yhtä lailla Halonen loisti poissaolollaan nykyistä edellisen Paavin hautajaisissa. Vaikka Roomalaiskatolisuus ei olekaan maamme valtauskonto ja vasemmistolaiset pyrkivät erottamaan kirkon sekä valtion toisistaan, olisi presidentin silti ollut hyvä osoittaa kunnioitustaan osallistumalla hautajaisiin henkilökohtaisesti. Onhan katolisuus maailmanlaajuisesti merkittävää ja paavi kirkon johtajana sadoille miljoonille ihmisille hengellinen isähahmo. Onneksi useimmat länsimaiset valtionpäämiehet olivat tämän tiedostaneet ja matkustaneet Roomaan hautajaisiin osallistuakseen.
Edellisten tapauksien kanssa on rajussa ristiriidassa se, että Halonen kuitenkin osallistui Moskovassa järjestettyihin voiton päivän tilaisuuksiin. Siellähän Venäjä entisen Neuvostoliiton perillisenä juhlisti voittoaan Natsi Saksasta ja sen liittolaisista, joihin myös Suomi kuului. Mielestäni Halosen osallistuminen juhliin oli harkitsemattomuudessaan suorastaan pöyristyttävää. Tuskinpa häntä olisi suuresti moitittu, vaikka hän olisi noudattanut esimerkiksi Viron presidentin mallia ja jättänyt menemättä paikalle.
Oma lukunsa on Halosen esiintyminen tv-tenteissä. Tähän mennessä hän ei vielä kertaakaan ole vakuuttanut paljon mainostetulla osaamisellaan. Lähinnä hän on keskittynyt toistelemaan vanhoja teesejään, kiertelemään haastajien tekemiä kysymyksiä ja vääristelemään heidän lausuntojaan sekä latelemaan itsestään selvyyksiä. Vaikuttaakin kovasti siltä, että Halonen tarvitsisi koko ajan tuekseen kuiskaajaa, joka kertoisi mitä kulloinkin on viisasta sanoa ettei sanoisi liikaa ja paljastaisi näin asiantuntemattomuuttaan. Kaiken tämän lisäksi keskusteluissa on näkynyt Halosen stressaantuneisuus, hänen äksyilynsä ja tapansa puhua keskustelukumppanin päälle sekä omien tekojen oikeellisuuden jääräpäinen korostaminen.
Haluammeko tällaisen presidentin, en minä ainakaan. Siksi toivonkin kaikkien itsenäisesti ajattelevien ihmisten äänestävän tällä kertaa suoraselkäistä, kielitaitoista ja osaavaa talouden asiantuntijaa Sauli Niinistöä. Tässä tilanteessa äänestämättä jättäminen on yhtä kuin ääni Tarja Haloselle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.tarjahalonen.fi/fi/henkilokuva/suomalainen_nainen.php
Kehoitin ihmisenä epäkypsää Tarjamammaa lopettamaan presidenttikampanjansa välittömästi ja jäämään eläkkeelle. Jos on yhtään järkeä päässä, niin ois luovuttanut jo aikaa sitten. Vallanhimo on sokaissut presidenttimme, joten on aika vaihtaa johtajaa. Ääneni menee Saulille.