minulla oli aikoinaan pakonomainen tarve vilautella milloin missäkin, mutta se sai ikävän lopun eräänä syksyisenä päivänä ja tuo päivä on syöpynyt lähtemättömästi mieleeni.
kerron hieman taustojani, vaikkapa varoittavana esimerkkinä henkilöille, joilla sattuu olemaan vastaavanlainen näyttämisen tarve.
työskentelin rakennuksilla ja tapanani oli useamman kerran pitkin päivää kävästä muka vettä heittämässä aidan vieressä, jonka sivussa miltei aina jokin yleinen kulkuväylä sijaitsi. sieltä rakennuksesta jos satuin näkemään, jonkin naisen, mieluiten nuoren, tuli äkillinen tarve kiiruhtaa siihen aidanviereen mukama kuselle, todellisuudessa kuitenkin vain ja ainoastaan vehjettäni esitelläkseni ja naisia pelotellakseni.
kaluni koko on löysänäkin sitä luokkaa, että moni rakennusmestari olisi antanut jopa mersunsakin, jos vain saisivat itselleen sellaisen. kookas peli siis, jota kelpasi esitellä ja usein sitä esittelinkin juuri kuvailemassani paikassa. oli siinä jos jonkinlaista ilmettä, kun huomasivat minut siellä lankkuaidan takana, milloin riiputin muniani lankunraosta ja milloin mitenkin. kerran eräs rohkelikko tuli ja otti jopa käteensäkin sen, taivastellen sen suuruutta, mutta imemään ei alkanut, koska se kuulemma haisi kuselle ja tottahan se varmaan olikin, kun en tainnut kovin innokas sitä pesemään olemaan. vuosikaudet sitä harrastelin ja ainakun näin jonkun naisen tulevan sitä väylää pitkin, tuli kiire sinne aidan viereen. kaverini luulivat minulla olevan rakkoviankin, kun alvariinsa kusettaa.
eräänä kauniina syyspäivänä harrastukseni sai ikävän lopun. pikkuhuopalahtea rakentaessamme ja harjannostajaisia viettäessämme, jonkun oluen juotuani, menen jälleen totuttuun tapaani naisen nähtyäni kiireellä sinne aidan viereen ja housujani hölkätessäni availlessani, menetin tasapainoani sen verran, että oli otettava betonimyllystä tukea. kaikki varmaan tietävät, millainen on betonimylly? niille jotka eivät tiedä,kerron siinä olevan sellaisen ison astian, jota moottorin ja rattaiden avulla pyöritetään, no silloin se ei ollut käynnissä, mutta kun otin siitä tukea jouduin ottamaan siitä astiasta kiinni,jolloin se piru pyörähti kierroksen ympäri ja arvaatte varmaan kenen munat jäivät sinne rattaiden väliin....ne olivat minun munani per...!
no kyllähän tuollaisesta hassusta onnettomuudesta juttu levisi, eikä sen jälkeen ole tarvinnut olla enää aidan vieressä munat kourassa akkoja säikyttelemässä. vituttaa vaan, kun rääväsuu kakarat juoksevat kaupungilla perässäni huudellen lettumunaksi.
terv. kaarlo karvakanki betoniraudottaja evp.
kerron hieman taustojani, vaikkapa varoittavana esimerkkinä henkilöille, joilla sattuu olemaan vastaavanlainen näyttämisen tarve.
työskentelin rakennuksilla ja tapanani oli useamman kerran pitkin päivää kävästä muka vettä heittämässä aidan vieressä, jonka sivussa miltei aina jokin yleinen kulkuväylä sijaitsi. sieltä rakennuksesta jos satuin näkemään, jonkin naisen, mieluiten nuoren, tuli äkillinen tarve kiiruhtaa siihen aidanviereen mukama kuselle, todellisuudessa kuitenkin vain ja ainoastaan vehjettäni esitelläkseni ja naisia pelotellakseni.
kaluni koko on löysänäkin sitä luokkaa, että moni rakennusmestari olisi antanut jopa mersunsakin, jos vain saisivat itselleen sellaisen. kookas peli siis, jota kelpasi esitellä ja usein sitä esittelinkin juuri kuvailemassani paikassa. oli siinä jos jonkinlaista ilmettä, kun huomasivat minut siellä lankkuaidan takana, milloin riiputin muniani lankunraosta ja milloin mitenkin. kerran eräs rohkelikko tuli ja otti jopa käteensäkin sen, taivastellen sen suuruutta, mutta imemään ei alkanut, koska se kuulemma haisi kuselle ja tottahan se varmaan olikin, kun en tainnut kovin innokas sitä pesemään olemaan. vuosikaudet sitä harrastelin ja ainakun näin jonkun naisen tulevan sitä väylää pitkin, tuli kiire sinne aidan viereen. kaverini luulivat minulla olevan rakkoviankin, kun alvariinsa kusettaa.
eräänä kauniina syyspäivänä harrastukseni sai ikävän lopun. pikkuhuopalahtea rakentaessamme ja harjannostajaisia viettäessämme, jonkun oluen juotuani, menen jälleen totuttuun tapaani naisen nähtyäni kiireellä sinne aidan viereen ja housujani hölkätessäni availlessani, menetin tasapainoani sen verran, että oli otettava betonimyllystä tukea. kaikki varmaan tietävät, millainen on betonimylly? niille jotka eivät tiedä,kerron siinä olevan sellaisen ison astian, jota moottorin ja rattaiden avulla pyöritetään, no silloin se ei ollut käynnissä, mutta kun otin siitä tukea jouduin ottamaan siitä astiasta kiinni,jolloin se piru pyörähti kierroksen ympäri ja arvaatte varmaan kenen munat jäivät sinne rattaiden väliin....ne olivat minun munani per...!
no kyllähän tuollaisesta hassusta onnettomuudesta juttu levisi, eikä sen jälkeen ole tarvinnut olla enää aidan vieressä munat kourassa akkoja säikyttelemässä. vituttaa vaan, kun rääväsuu kakarat juoksevat kaupungilla perässäni huudellen lettumunaksi.
terv. kaarlo karvakanki betoniraudottaja evp.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisille sattuu vittumoinen tuuri
...jo kunnossa?
... ja ihan varmana koskee.