Putin on kovan linjan ex-KGB -mies, ja todennäköisesti hän tietää tasan tarkkaan Suomessa viime vuosikymmeninä tapahtuneet asiat (hänellä ja väellään on hallussa arvokkaat arkistot). Tarkoitan tapahtumia, joista Suomessa ei saa puhua ennen vaaleja. Onko Putin niin tyhmä, ettei käytä (ole jo käyttänyt) näitä tietoja suomalaisia poliitikkoja vastaan? Venäjän arkistoista voisi helposti vuotaa epämiellyttäviä asiakirjoja koskien Suomen poliittista eliittiä. Ja nämä poliitikot haluavat pitää salaisuutensa viimeiseen asti (vrt. Tiitisen lista). Tämän kaltainen diplomatia olisi selitys monelle poliittiselle päätökselle (ja tekemättä jättämiselle). Esimerkiksi Suomen puolustuksen tietoinen heikentäminen, nahjusmainen suhtautuminen Venäjän pullisteluun (alueloukkaukset, Viron rajalla järjestetyn sotaharjoituksen kommentoimatta jättäminen, Venäjän haluamat uudet rajaneuvottelut Viron kanssa, suomalaisugrilaisten kansojen kohtelu Venäjällä) ja Venäjän kaavailema Itämeren läpi kulkeva kaasuputki, hyötyykö Suomi siitä mitenkään (vaikka siitäkin voisimme neuvotella, mutta kun emme neuvottele)?
Venäjä on kova pelikaveri kansaivälisessä politiikassa. Kovassa politiikassa ei Muumimamma valitettavasti pärjää, vaikka so on niinku silleen just hyvä pressa.
Nostan YLE:lle hattua rohkeudesta tarttua aiheeseen, kiitos, toimitusjohtaja Mikael Junger! Alkaako "joukkoviestimien toiminnan neutraloiminen" Suomessa olla tiensä päässä. Vihdoin. Harkitsen TV-luvan maksamista.
Saattaa olla että suomalaisia on kusetettu aika kauan(?).
Pikkuvinkki (katsokaa a-studio):
http://www.yle.fi/yle24/videosali/index.php?a=11&t=4&q= 1
A-studion mukaan presidentti Halosen Suomen Pankin johtajaksi nimittämä Erkki Liikanen oli taipuvainen luovuttamaan luottamuksellisia tietoja Neuvostoliitolle, oikein miellyttävä kuulemma. Ohjelmassa puhuttiin myös läntisten joukkoviestimien toiminnan neutraloimisesta, nämä kun olivat Liikasen mielestä poliittisesti ja moraalisesti arveluttavia. Halosen uraa melkoisesti edistänyt SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli Neuvostoliitolle erittäin hyödyllinen, ja häntä pidettiin arvossa. Neuvostoliitto laski Sorsan luottamukselliseksi kontaktihenkilöksi. Sorsa sai Keskuskomitealta suorasanaisia ohjeita. Halosesta tuli Sorsan eduskunta-avustaja 1978.
Lainaus
Halonen toimi vuosikausia rivikansanedustajana, kunnes vuonna 1987 Kalevi Sorsa pyysi häntä Harri Holkerin sinipunahallitukseen sosiaali- ja terveysministeriksi.
Vakaumuksellisena sosialistina Halonen suhtautui epäluuloisesti yhteistyöhön kokoomuksen kanssa eikä olisi halunnut lähteä mukaan sinipunayhteistyöhön. Lopulta hän suostui kuitenkin ottamaan ministerin pestin vastaan. Olihan kyseessä tehtävä, joka läheisesti liittyi Halosen omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Kolmen vuoden kuluttua Halosesta tehtiin oikeusministeri. Käytännössä tämä merkitsi ensimmäistä rajua ryöpytystä, johon Halonen poliittisella urallaan joutui. 1990-luvun alussa Suomeen pyrki silloisesta Neuvostoliitosta useita loikkareita. Oikeusministeri Halonen teki käännytyspäätökset, joita kansalaiset arvostelivat ankarasti. Kaikki tiesivät, että loikkareita ei naapurimaassa kohdeltu mitenkään helläkätisesti.
Halonen tukeutui kuitenkin kansainvälisiin sopimuksiin ja lakipykäliin eikä provosoitunut arvostelusta. Lakipykälien tiukka noudattaminen on korostunut Halosen myöhemmälläkin uralla.
Halosen ura jatkui vuonna 1995 pääministeriksi nousseen Paavo Lipposen hallituksessa ulkoministerinä. Nimitys oli yllätys: paikkaa oli pedattu SDP:n pitkän linjan vaikuttajalle Pertti Paasiolle, eikä yksikään nainen ollut aikaisemmin toiminut ulkoministerinä.
Myös ulkoministeriössä nimitystä hämmästeltiin ja kauhisteltiinkin. Halonen ei ollut tullut tunnetuksi erityisen diplomaattisena tai sanojaan säästelevänä poliitikkona, päinvastoin. Alku ministerinä olikin hankala, eikä tuiskahtelevaa ja ajoittain kiukuttelevaakin Halosta muistella ministeriössä vieläkään yksin lämpimästi.
http://www.yle.fi/vaalit/ehdokkaat/id20284.html
Ja lisää on tulossa. Wink Toki silloin oli omat realiteettinsa, mutta miten minusta tuntuu siltä, että asioita voisi hieman selvitellä, tätä mieltä on myös Hentilä.
edit: näistä uusista asiakirjoista tuoreimmat olivat muistaakseni vuodelta 1988...
Venäjä on kova pelikaveri kansaivälisessä politiikassa. Kovassa politiikassa ei Muumimamma valitettavasti pärjää, vaikka so on niinku silleen just hyvä pressa.
Nostan YLE:lle hattua rohkeudesta tarttua aiheeseen, kiitos, toimitusjohtaja Mikael Junger! Alkaako "joukkoviestimien toiminnan neutraloiminen" Suomessa olla tiensä päässä. Vihdoin. Harkitsen TV-luvan maksamista.
Saattaa olla että suomalaisia on kusetettu aika kauan(?).
Pikkuvinkki (katsokaa a-studio):
http://www.yle.fi/yle24/videosali/index.php?a=11&t=4&q= 1
A-studion mukaan presidentti Halosen Suomen Pankin johtajaksi nimittämä Erkki Liikanen oli taipuvainen luovuttamaan luottamuksellisia tietoja Neuvostoliitolle, oikein miellyttävä kuulemma. Ohjelmassa puhuttiin myös läntisten joukkoviestimien toiminnan neutraloimisesta, nämä kun olivat Liikasen mielestä poliittisesti ja moraalisesti arveluttavia. Halosen uraa melkoisesti edistänyt SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli Neuvostoliitolle erittäin hyödyllinen, ja häntä pidettiin arvossa. Neuvostoliitto laski Sorsan luottamukselliseksi kontaktihenkilöksi. Sorsa sai Keskuskomitealta suorasanaisia ohjeita. Halosesta tuli Sorsan eduskunta-avustaja 1978.
Lainaus
Halonen toimi vuosikausia rivikansanedustajana, kunnes vuonna 1987 Kalevi Sorsa pyysi häntä Harri Holkerin sinipunahallitukseen sosiaali- ja terveysministeriksi.
Vakaumuksellisena sosialistina Halonen suhtautui epäluuloisesti yhteistyöhön kokoomuksen kanssa eikä olisi halunnut lähteä mukaan sinipunayhteistyöhön. Lopulta hän suostui kuitenkin ottamaan ministerin pestin vastaan. Olihan kyseessä tehtävä, joka läheisesti liittyi Halosen omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Kolmen vuoden kuluttua Halosesta tehtiin oikeusministeri. Käytännössä tämä merkitsi ensimmäistä rajua ryöpytystä, johon Halonen poliittisella urallaan joutui. 1990-luvun alussa Suomeen pyrki silloisesta Neuvostoliitosta useita loikkareita. Oikeusministeri Halonen teki käännytyspäätökset, joita kansalaiset arvostelivat ankarasti. Kaikki tiesivät, että loikkareita ei naapurimaassa kohdeltu mitenkään helläkätisesti.
Halonen tukeutui kuitenkin kansainvälisiin sopimuksiin ja lakipykäliin eikä provosoitunut arvostelusta. Lakipykälien tiukka noudattaminen on korostunut Halosen myöhemmälläkin uralla.
Halosen ura jatkui vuonna 1995 pääministeriksi nousseen Paavo Lipposen hallituksessa ulkoministerinä. Nimitys oli yllätys: paikkaa oli pedattu SDP:n pitkän linjan vaikuttajalle Pertti Paasiolle, eikä yksikään nainen ollut aikaisemmin toiminut ulkoministerinä.
Myös ulkoministeriössä nimitystä hämmästeltiin ja kauhisteltiinkin. Halonen ei ollut tullut tunnetuksi erityisen diplomaattisena tai sanojaan säästelevänä poliitikkona, päinvastoin. Alku ministerinä olikin hankala, eikä tuiskahtelevaa ja ajoittain kiukuttelevaakin Halosta muistella ministeriössä vieläkään yksin lämpimästi.
http://www.yle.fi/vaalit/ehdokkaat/id20284.html
Ja lisää on tulossa. Wink Toki silloin oli omat realiteettinsa, mutta miten minusta tuntuu siltä, että asioita voisi hieman selvitellä, tätä mieltä on myös Hentilä.
edit: näistä uusista asiakirjoista tuoreimmat olivat muistaakseni vuodelta 1988...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.