Puhe oli lystikäs ja sille naurettiin, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa Suomi saisi olla Neukussaa...
Kas tässä, olkaa hyvät:
FIDEL CASTRON VAPPUPUHE 2004
ARVOISAT VIERAAT JA RAKKAAT TOVERIT
Tämä on 45. kerta, kun juhlimme kunniakasta työväenluokan päivää vallankumouksen voiton jälkeen. Meidän maamme sisä- ja ulkopuolella tapahtuu äärimmäisen tärkeitä asioita.
Vallankumous seuraa voitokasta kurssiaan voimakkaammin ja menestyksellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Huhtikuun 15. ja 22. päivän kokoukset Genevessä menevät vallankumouksellisen diplomatian historiaan. Ne merkitsevät hetkeä, jolloin murskaava tuuli kohdistui maailman tekopyhyyden, jatkuvan valheen ja kyynisyyden mestareita kohtaan heidän yrittäessään säilyttää mädän poliittisen ja taloudellisen järjestelmänsä herruutta, jolla he määräävät maailmassa.
Ihmisoikeuksien loukkaukset.
Meidän maamme asia oli nostettu jälleen pöydälle. USA:n uusi hallinto ja EU tekivät virheen unohtaessaan, että Kuuban itäisin kärki on yksi kaikista kauheimmista esimerkeistä ihmisoikeuksien loukkaamisesta, jota on tapahtunut maapallolla. Guantánamon tukikohta &endash; 117,6 km… laajuinen, miehitetty maakaistale &endash; on itsessäänkin väkivaltaa sekä pienen valtion itsenäisyyttä että kansainvälisiä lakeja kohtaan.
Meitä ei konsultoitu mitenkään etukäteen. USA:n hallitus vain ilmoitti yksinkertaisesti päätöksestään siirtää vankeja tukikohtaan. Kuuban hallitus julkaisi 11.1.2002 asetuksen, jossa se julkitoi selkeästi maamme asenteen asiaa kohtaan.
Guantánamo.
Maailma tuntee New Yorkin kaksoistorneihin kohdistuneen rikoksen, jonka tuomitsevat kaikki tiedostavat ihmiset planeetallamme. Maapallon voimakkaimman kansan hallitus osoittaa silti halveksuntaa kaikkia niitä normeja kohtaan, jotka maailma ymmärtää ihmisoikeuksien peruspilareiksi, kun se loi Guantánamon vankilan. Useiden maiden sadat kansalaiset &endash; jopa USA:n ja sen liittolaisten &endash; viruvat siellä kahleissa, ilman kommunikointimahdollisuuksia, tunnistamattomina, ilman laillista puolustusta, ilman takuuta fyysisestä koskemattomuudesta, vangittuina määräämättömäksi ajaksi ja ilman oikeudenkäyntiä.
He voisivat edes käyttää omaa maaperäänsä tyrkyttäessään tällaista hirviömäistä antia ihmiskunnalle. Mutta sitä vastoin he tekevätkin sen maassa, jota he miehittävät laittomasti ja jota he syyttävät vuosittain ihmisoikeusrikkomuksista Genevessä. Itse asiassa tämä asia pitäisi ottaa käsittelyyn Ihmisoikeuskomissiossa.
Pelon diplomatiaa.
Nykymaailmassa ilmenee yleistyvää pelkoa mielettömän imperiumin harjoittamaa kiristystä ja painostusta sekä kaikenlaisesta sortamista kohtaan etenkin niiden maiden keskuudessa, jotka ovat haavoittuvimpia valtioita kolmannessa maailmassa. On lähes itsemurha äänestää Genevessä USA:n ajamia päätöksiä vastaan etenkin, jos ne kohdistuvat Kuubaan. Jopa vahvimmat ja itsenäisimmät valtiot kokevat velvollisuudekseen ottaa huomioon päätöstensä poliittiset ja taloudelliset seuraamukset.
Kuten voimme havaita muutama päivä sitten Genevessä Kuuba ja 20 muuta valtiota &endash; joista jotkut luopuivat periaatteistaan ja jotkut osoittivat uskomatonta rohkeutta &endash; vastustivat (Kuuban tuomitsevaa) päätöstä ja 10 valtiota pidättäytyi äänestämästä säilyttäen näin arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa. Ainostaan 22 jäsentä Ihmisoikeuskomission 53 jäsenestä USA mukaan lukien kannatti tätä häpeällistä tekoa.
Peru.
Paikalla oli seitsemän Latinalaisen Amerikan valtiota. Näistä neljä kärsii laajamittaisesta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kurjuudesta. Ne ovat täysin riippuvaisia muista ja niiden hallitukset ovat nöyristeleviä. Kukaan ei voi mieltää niitä itsenäisiksi maiksi. Se on pelkkää fiktiota. Peru äänesti viidentenä latinalaisamerikkalaisena valtiona USA:n mukana Kuubaa vastaan. Maa edustaa esimerkkiä orjamaisuudesta ja sellaisesta itsenäisyydestä, johon imperialistinen ja uusliberalistinen globalisaatio on johdattanut monta Latinalaisen Amerikan maata. Perun presidentin kansansuosio on pudonnut 8 prosenttiin muutamassa kuukaudessa. On mahdotonta ratkoa jättimäisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia, jos takana on noin mitätön kansantuki. Tosiasiassa hän ei hallitse maataan. Hän ei hallitse yhtään mitään. Ylikansalliset yhtiöt ja harvainvalta pitävät siitä huolen, kunnes yhteiskunta räjähtää. Näin on alkanut tapahtua jo useammassa kuin yhdessä maassa.
Chile.
Sitten meillä on vielä Chilen ja Meksikon hallitukset. En aio tuomita ketään. Pidän parempana, että Salvador Allende tuomitsee Chilen presidentin käyttäytymistavan Genevessä. Allende taisteli loppuun asti ja hän on ottanut kunnioitettavan paikan tämän mantereen historiassa. Tuhansia chileläisiä katosi, heitä kidutettiin ja murhattiin niiden samojen toimesta, jotka luonnostelivat tämän päätöksen moittiakseen Kuubaa.
Meksiko.
Meksikossa, joka on kaikkien kuubalaisten sisarmaa, kansalliskongressi pyysi presidenttiä pidättäytymään äänestämästä USA:n tahdon mukaisesti, vaikka presidentti Bush oli vaatinut häntä toimimaan niin. On todella tuskallista havaita, että se suuri vaikutus ja arvovalta, jonka Meksiko on ansainnut latinalaisen Amerikan silmissä sekä sen virheetön kansainvälinen politiikka, kaikkoaa alkuperäisestä, kauas luotaavasta vallankumouksestaan ja kärventyy tuhkaksi.
Latinalaisen Amerikan solidaarisuus ja tuki Meksikolle ja päin vastoin ovat kummatkin elintärkeitä. Meksikon pohjoinen naapuri anasti yli puolet sen maa-alasta ja vielä suurempi vaara on olemassa. USA:n ja Meksikon välisen rajan ei pitäisi ulottua Jose Martín mukaan Rio Bravoa edemmäksi. USA on tunkeutunut paljon syvemmälle Meksikoon. Raja on nykyisin kuoleman linja, jossa menehtyy vuosittain noin 500 meksikolaista. Tämä johtuu brutaaleista periaatteista: pääomien ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta, vainosta, laiminlyönneistä ja ihmisolentojen kuolemasta. Miljoonat meksikolaiset ottavat tämän riskin. Tänään maa hankkii enemmän varoja rahalähetyksillä kuin öljyn vientituloillaan.
Euroopan unioni.
Euroopan unioni äänesti kuten tavallisesti yhtenäisenä blokkina mafian tavoin liittoutuneena Washingtonin kanssa ja sen käskynalaisuudessa. Nämä moraalittomat ikitörkimöt esittivät, että Kuuban vallankumouksella ei ollut koskaan minkäänlaista menestystä siihen asti kunnes sosialistinen leiri katosi. Luopioiden vitsaus &endash; huoli lainoista ja kulutustavaroista &endash; lisäsi Euroopassa ääniä Euroopan yhteisön mafialle. Täten he täydensivät mitättömiä toimiaan ihmisoikeuskomissiossa. Ponnet vedettiin pinseteillä esiin kovassa taistelussa, jossa Kuuba ei ole koskaan luovuttanut. USA ja sen liittolaiset, seuraajat ja vasallit näyttelevät iljettävää komediaa, jossa vastapuoli lyödään yhdellä tai kahdella äänellä komission jäsenistä 21 % äänestäessä tyhjää. Imperiumi kutsuu näitä Pyrrhoksen voittojaan menestykseksi ja tuomitsee Kuuban huolimatta siitä, että saavutuksen vaatima poliittinen ponnistus ja hinta on vuosi vuodelta yhä suolaisempi.
Humanismi nimeltä kolonialismi.
Kun Kuuba tänä vuonna vaikutti tapahtumiin lähettämällä edustajansa komissioon saadakseen selville, mitä Guantánamossa oli tekeillä, Euroopan unionin piirissä tekopyhien laumassa iski paniikki. Moraali romahti. Jotkin Euroopan hallitukset olivat todella hämmentyneitä. Heidän oli tunnustettava virheensä, tekopyhyytensä tai tehtävä mahdoton &endash; pistettävä hantiin imperiumille.
Tämä oli liikaa sellaisille yleville ihmisoikeuksien puolustajille, joiden nuolet oli kohdistettu niitä vastaan, jotka olivat vuosisatoja heidän siirtomaitaan, joissa he pyyhkäisivät hengiltä kymmeniä miljoonia alkuasukkaita ja joihin he toivat lukemattomia ihmispoloisia Afrikasta. Näistä tehtiin orjia, joilla oli vähemmän vapauksia kuin työhevosilla.
Samoin he kohtelevat kolmannen maailman miljoonia ihmisiä, jotka ovat sorron, epäreilun kaupankäynnin ja luonnonvarojen ryöstön uhreja. Heidän kaikki kovan valuutan varantonsa on maksettu suurimmilta osin ennakkomaksuina yhdysvaltalaisille tai eurooppalaisille pankeille. Niitä käytetään USA:n imperiumin ja sen liittolaisten rahoitusinvestointeihin, sotaseikkailuihin sekä kauppa- ja verovajeisiin.
Espanjalaisten urheus.
Espanjan kansalaiset tekivät uroteon &endash; etenkin nuori sukupolvi. Se oli sankarillinen poliittinen taistelu vaalien aattona, 48 tuntia murhenäytelmän jälkeen. Espanjan silloinen hallitus harjoitti välistävetoja ja manipuloi kansaa, vetosi terrorismilakeihin sekä sotaa lietsovan USA:n etuihin.
Nykyinen hallitus on pitänyt lupauksensa vetää sotajoukkonsa pois Irakista. Maan aikaisempi hallitus rekrytoi espanjalaiseen legioonaansa Irakiin melkoisen joukon nuoria dominikaaneja, hondurasilaisia, salvadorilaisia ja nicaragualaisia tykin ruoaksi. Tämä oli ainutlaatuista tämän pallonpuoliskon historiassa. Espanja oli aikaisemmin siirtomaavalta latinalaisessa Amerikassa. Sitä kunnioitetaan ja sillä on jopa merkittävä rooli latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Sillä oli vastuu ja moraalinen velvollisuus kotiuttaa nuo Irakiin lähetetyt nuoret latinalaisamerikkalaiset.
Irakin sota.
Maailman ihmiset mukaan lukien kuubalaiset eivät vihaa Amerikan kansaa, eivätkä halua nuorten amerikkalaisten sotilaiden kuolevan. Useat heistä ovat mustia, sekaverisiä tai latinoja. He ovat joutuneet sotaan köyhyyden tai työttömyyden vuoksi. He ovat tänään tarpeettoman ja tyhmän sodan uhreja.
Me emme tue ainuttakaan hallitusta Irakissa tai sinne ulkoa tuotua poliittista järjestelmää. Tämä on irakilaisten yksinomainen etuoikeus. Me tunnemme solidaarisuutta New Yorkin ja Madridin uhreja kohtaan. Me tuomitsemme sellaiset menettelytavat. Bagdadin ja muiden kaupunkien julmien pommitusten jälkeen sekä seurauksena terrorin ja kuoleman kylvämisestä viattomien siviilien keskuuteen on maailman valtava ja yhä kasvava sympatia Irakin kansan puolella. Tämä myötämielisyys on kasvanut, kun miljardit ihmiset ovat käsittäneet, että tämä sota on valloitussota, joka tähtää ainoastaan Irakin luonnonvarojen ja raaka-aineiden haltuunottoon. Sodalla ei ole mitään oikeutusta ja se rikkoo kansainvälistä lainsäädäntöä. Sillä ei ole myöskään YK:n hyväksyntää ja valtuutusta.
Irakin kansan taistelee tänään itsenäisyydestään, elämästään, laillisista oikeuksistaan ja luonnonvaroistaan. USA hallitus on kasvokkain mutkistuneen tilanteen kanssa, koska se on astunut väkivallan, sodan ja terrorin tielle.
Miehittäjä häviää aina.
Irakin sota tuo monelle mieleen Vietnamin sodan. Minun mieleeni se tuo Algerian vapautussodan, jolloin Ranskan armeija joutui kohtaamaan vastarintaa kansalta, jolla oli erilainen kieli, kulttuuri ja uskonto kuin heillä. Algeriassa oli paljon aavikoita kuten Irakissakin. Algerialaiset löivät ranskalaiset asevoimat näiden kehittyneemmästä sotateknologiasta huolimatta. Ranskalaiset oli voitettu jo aikaisemmin Dien Bien Phussa, jossa Bushin edeltäjät olivat lähellä käyttää atomiaseitaan.
Tämän tyyppisessä sodassa valtaapitävän supervallan aseistus on melko merkityksetön. Supervalta voi vallata maan hirmuisella voimallaan, mutta sen on mahdoton hallita maata, jos sen kansa taistelee määrätietoisesti miehittäjiä vastaan.
En ole koskaan ajatellut, että Mr. Bush lähettäisi jonain päivänä ystävällisen kirjeen Syyrian presidentille ja Iranin viranomaisille pyytäen heiltä nöyrästi apua Irakin konfliktin ratkaisussa. On yhä ällistyttävämpää, että kaksi päivää sitten USA:n merisotilaat vedettiin pois Fajullahin kaupungista ja korvattiin Saddam Husseinin entisen kenraalin johtamilla joukoilla.
Minä en kritisoi mitään rauhanponnistuksia tai -aloitteita, joita USA:n istuva hallitus päättää tehdä.
Mutta minä epäilen, ettei ole olemassa mitään muuta ratkaisua kuin USA:n joukkojen vetäminen pois Irakista &endash; minne niitä ei olisi pitänyt koskaan edes lähettää &endash; ja palauttaa täydellinen itsenäisyys Irakin kansalle. Ratkaisulla pitäisi olla kansainvälisen yhteisön tuki takanaan.
Me kuubalaiset.
Me kuubalaiset tarkkailemme, mitä tapahtuu. Me jatkamme omaa taisteluamme niitä vastaan, jotka valtuuttavat itsensä ajamaan poliittisia muutoksia, jotka perustuvat jonkun meistä fyysiseen tuhoamiseen. Pahin juttu on siinä, että yllämainitut muutokset ovat samoja vanhoja ja murhanhimoisia ajatuksia, jotka ovat jo melko tuttuja meille.
He huutavat jälleen kerran itsensä käheiksi uhkaillessaan meidän talouttamme ja horjuttaessaan maatamme. He menettelisivät oikein palauttaessaan Miamin vangit Kuubaan. Viisikko pitää pintansa epätasa-arvoisessa asemassaan tässä häpeällisessä ja raa'assa ihmisoikeusrikkomuksessa. Heidän kohtalonsa täysin eristettyinä liittovaltion vankiloissa on tuskin yhtään parempi kuin niillä, jotka ovat vangittuina Guantánamon laivastotukikohdassa. Mutta kaikesta huolimatta me emme epäröi vedota niihin, joilla on valta USA:ssa, jotta he olisivat tyynempiä, mieleltään terveempiä ja viisaampia.
Niille, jotka ponnistelevat tuhotakseen vallankumouksemme, minä sanon kaikkien tänne Vappuna kokoontuneiden nimissä, kuten sanoin myös Sikojenlahdella ja muilla taistelumme merkkihetkillä:
Kauan eläköön sosialismi!
Isänmaa tai kuolema!
Vencerémos!
Lyhennetty suomennos ja väliotsikot: Matti Laitinen
Kas tässä, olkaa hyvät:
FIDEL CASTRON VAPPUPUHE 2004
ARVOISAT VIERAAT JA RAKKAAT TOVERIT
Tämä on 45. kerta, kun juhlimme kunniakasta työväenluokan päivää vallankumouksen voiton jälkeen. Meidän maamme sisä- ja ulkopuolella tapahtuu äärimmäisen tärkeitä asioita.
Vallankumous seuraa voitokasta kurssiaan voimakkaammin ja menestyksellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Huhtikuun 15. ja 22. päivän kokoukset Genevessä menevät vallankumouksellisen diplomatian historiaan. Ne merkitsevät hetkeä, jolloin murskaava tuuli kohdistui maailman tekopyhyyden, jatkuvan valheen ja kyynisyyden mestareita kohtaan heidän yrittäessään säilyttää mädän poliittisen ja taloudellisen järjestelmänsä herruutta, jolla he määräävät maailmassa.
Ihmisoikeuksien loukkaukset.
Meidän maamme asia oli nostettu jälleen pöydälle. USA:n uusi hallinto ja EU tekivät virheen unohtaessaan, että Kuuban itäisin kärki on yksi kaikista kauheimmista esimerkeistä ihmisoikeuksien loukkaamisesta, jota on tapahtunut maapallolla. Guantánamon tukikohta &endash; 117,6 km… laajuinen, miehitetty maakaistale &endash; on itsessäänkin väkivaltaa sekä pienen valtion itsenäisyyttä että kansainvälisiä lakeja kohtaan.
Meitä ei konsultoitu mitenkään etukäteen. USA:n hallitus vain ilmoitti yksinkertaisesti päätöksestään siirtää vankeja tukikohtaan. Kuuban hallitus julkaisi 11.1.2002 asetuksen, jossa se julkitoi selkeästi maamme asenteen asiaa kohtaan.
Guantánamo.
Maailma tuntee New Yorkin kaksoistorneihin kohdistuneen rikoksen, jonka tuomitsevat kaikki tiedostavat ihmiset planeetallamme. Maapallon voimakkaimman kansan hallitus osoittaa silti halveksuntaa kaikkia niitä normeja kohtaan, jotka maailma ymmärtää ihmisoikeuksien peruspilareiksi, kun se loi Guantánamon vankilan. Useiden maiden sadat kansalaiset &endash; jopa USA:n ja sen liittolaisten &endash; viruvat siellä kahleissa, ilman kommunikointimahdollisuuksia, tunnistamattomina, ilman laillista puolustusta, ilman takuuta fyysisestä koskemattomuudesta, vangittuina määräämättömäksi ajaksi ja ilman oikeudenkäyntiä.
He voisivat edes käyttää omaa maaperäänsä tyrkyttäessään tällaista hirviömäistä antia ihmiskunnalle. Mutta sitä vastoin he tekevätkin sen maassa, jota he miehittävät laittomasti ja jota he syyttävät vuosittain ihmisoikeusrikkomuksista Genevessä. Itse asiassa tämä asia pitäisi ottaa käsittelyyn Ihmisoikeuskomissiossa.
Pelon diplomatiaa.
Nykymaailmassa ilmenee yleistyvää pelkoa mielettömän imperiumin harjoittamaa kiristystä ja painostusta sekä kaikenlaisesta sortamista kohtaan etenkin niiden maiden keskuudessa, jotka ovat haavoittuvimpia valtioita kolmannessa maailmassa. On lähes itsemurha äänestää Genevessä USA:n ajamia päätöksiä vastaan etenkin, jos ne kohdistuvat Kuubaan. Jopa vahvimmat ja itsenäisimmät valtiot kokevat velvollisuudekseen ottaa huomioon päätöstensä poliittiset ja taloudelliset seuraamukset.
Kuten voimme havaita muutama päivä sitten Genevessä Kuuba ja 20 muuta valtiota &endash; joista jotkut luopuivat periaatteistaan ja jotkut osoittivat uskomatonta rohkeutta &endash; vastustivat (Kuuban tuomitsevaa) päätöstä ja 10 valtiota pidättäytyi äänestämästä säilyttäen näin arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa. Ainostaan 22 jäsentä Ihmisoikeuskomission 53 jäsenestä USA mukaan lukien kannatti tätä häpeällistä tekoa.
Peru.
Paikalla oli seitsemän Latinalaisen Amerikan valtiota. Näistä neljä kärsii laajamittaisesta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kurjuudesta. Ne ovat täysin riippuvaisia muista ja niiden hallitukset ovat nöyristeleviä. Kukaan ei voi mieltää niitä itsenäisiksi maiksi. Se on pelkkää fiktiota. Peru äänesti viidentenä latinalaisamerikkalaisena valtiona USA:n mukana Kuubaa vastaan. Maa edustaa esimerkkiä orjamaisuudesta ja sellaisesta itsenäisyydestä, johon imperialistinen ja uusliberalistinen globalisaatio on johdattanut monta Latinalaisen Amerikan maata. Perun presidentin kansansuosio on pudonnut 8 prosenttiin muutamassa kuukaudessa. On mahdotonta ratkoa jättimäisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia, jos takana on noin mitätön kansantuki. Tosiasiassa hän ei hallitse maataan. Hän ei hallitse yhtään mitään. Ylikansalliset yhtiöt ja harvainvalta pitävät siitä huolen, kunnes yhteiskunta räjähtää. Näin on alkanut tapahtua jo useammassa kuin yhdessä maassa.
Chile.
Sitten meillä on vielä Chilen ja Meksikon hallitukset. En aio tuomita ketään. Pidän parempana, että Salvador Allende tuomitsee Chilen presidentin käyttäytymistavan Genevessä. Allende taisteli loppuun asti ja hän on ottanut kunnioitettavan paikan tämän mantereen historiassa. Tuhansia chileläisiä katosi, heitä kidutettiin ja murhattiin niiden samojen toimesta, jotka luonnostelivat tämän päätöksen moittiakseen Kuubaa.
Meksiko.
Meksikossa, joka on kaikkien kuubalaisten sisarmaa, kansalliskongressi pyysi presidenttiä pidättäytymään äänestämästä USA:n tahdon mukaisesti, vaikka presidentti Bush oli vaatinut häntä toimimaan niin. On todella tuskallista havaita, että se suuri vaikutus ja arvovalta, jonka Meksiko on ansainnut latinalaisen Amerikan silmissä sekä sen virheetön kansainvälinen politiikka, kaikkoaa alkuperäisestä, kauas luotaavasta vallankumouksestaan ja kärventyy tuhkaksi.
Latinalaisen Amerikan solidaarisuus ja tuki Meksikolle ja päin vastoin ovat kummatkin elintärkeitä. Meksikon pohjoinen naapuri anasti yli puolet sen maa-alasta ja vielä suurempi vaara on olemassa. USA:n ja Meksikon välisen rajan ei pitäisi ulottua Jose Martín mukaan Rio Bravoa edemmäksi. USA on tunkeutunut paljon syvemmälle Meksikoon. Raja on nykyisin kuoleman linja, jossa menehtyy vuosittain noin 500 meksikolaista. Tämä johtuu brutaaleista periaatteista: pääomien ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta, vainosta, laiminlyönneistä ja ihmisolentojen kuolemasta. Miljoonat meksikolaiset ottavat tämän riskin. Tänään maa hankkii enemmän varoja rahalähetyksillä kuin öljyn vientituloillaan.
Euroopan unioni.
Euroopan unioni äänesti kuten tavallisesti yhtenäisenä blokkina mafian tavoin liittoutuneena Washingtonin kanssa ja sen käskynalaisuudessa. Nämä moraalittomat ikitörkimöt esittivät, että Kuuban vallankumouksella ei ollut koskaan minkäänlaista menestystä siihen asti kunnes sosialistinen leiri katosi. Luopioiden vitsaus &endash; huoli lainoista ja kulutustavaroista &endash; lisäsi Euroopassa ääniä Euroopan yhteisön mafialle. Täten he täydensivät mitättömiä toimiaan ihmisoikeuskomissiossa. Ponnet vedettiin pinseteillä esiin kovassa taistelussa, jossa Kuuba ei ole koskaan luovuttanut. USA ja sen liittolaiset, seuraajat ja vasallit näyttelevät iljettävää komediaa, jossa vastapuoli lyödään yhdellä tai kahdella äänellä komission jäsenistä 21 % äänestäessä tyhjää. Imperiumi kutsuu näitä Pyrrhoksen voittojaan menestykseksi ja tuomitsee Kuuban huolimatta siitä, että saavutuksen vaatima poliittinen ponnistus ja hinta on vuosi vuodelta yhä suolaisempi.
Humanismi nimeltä kolonialismi.
Kun Kuuba tänä vuonna vaikutti tapahtumiin lähettämällä edustajansa komissioon saadakseen selville, mitä Guantánamossa oli tekeillä, Euroopan unionin piirissä tekopyhien laumassa iski paniikki. Moraali romahti. Jotkin Euroopan hallitukset olivat todella hämmentyneitä. Heidän oli tunnustettava virheensä, tekopyhyytensä tai tehtävä mahdoton &endash; pistettävä hantiin imperiumille.
Tämä oli liikaa sellaisille yleville ihmisoikeuksien puolustajille, joiden nuolet oli kohdistettu niitä vastaan, jotka olivat vuosisatoja heidän siirtomaitaan, joissa he pyyhkäisivät hengiltä kymmeniä miljoonia alkuasukkaita ja joihin he toivat lukemattomia ihmispoloisia Afrikasta. Näistä tehtiin orjia, joilla oli vähemmän vapauksia kuin työhevosilla.
Samoin he kohtelevat kolmannen maailman miljoonia ihmisiä, jotka ovat sorron, epäreilun kaupankäynnin ja luonnonvarojen ryöstön uhreja. Heidän kaikki kovan valuutan varantonsa on maksettu suurimmilta osin ennakkomaksuina yhdysvaltalaisille tai eurooppalaisille pankeille. Niitä käytetään USA:n imperiumin ja sen liittolaisten rahoitusinvestointeihin, sotaseikkailuihin sekä kauppa- ja verovajeisiin.
Espanjalaisten urheus.
Espanjan kansalaiset tekivät uroteon &endash; etenkin nuori sukupolvi. Se oli sankarillinen poliittinen taistelu vaalien aattona, 48 tuntia murhenäytelmän jälkeen. Espanjan silloinen hallitus harjoitti välistävetoja ja manipuloi kansaa, vetosi terrorismilakeihin sekä sotaa lietsovan USA:n etuihin.
Nykyinen hallitus on pitänyt lupauksensa vetää sotajoukkonsa pois Irakista. Maan aikaisempi hallitus rekrytoi espanjalaiseen legioonaansa Irakiin melkoisen joukon nuoria dominikaaneja, hondurasilaisia, salvadorilaisia ja nicaragualaisia tykin ruoaksi. Tämä oli ainutlaatuista tämän pallonpuoliskon historiassa. Espanja oli aikaisemmin siirtomaavalta latinalaisessa Amerikassa. Sitä kunnioitetaan ja sillä on jopa merkittävä rooli latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Sillä oli vastuu ja moraalinen velvollisuus kotiuttaa nuo Irakiin lähetetyt nuoret latinalaisamerikkalaiset.
Irakin sota.
Maailman ihmiset mukaan lukien kuubalaiset eivät vihaa Amerikan kansaa, eivätkä halua nuorten amerikkalaisten sotilaiden kuolevan. Useat heistä ovat mustia, sekaverisiä tai latinoja. He ovat joutuneet sotaan köyhyyden tai työttömyyden vuoksi. He ovat tänään tarpeettoman ja tyhmän sodan uhreja.
Me emme tue ainuttakaan hallitusta Irakissa tai sinne ulkoa tuotua poliittista järjestelmää. Tämä on irakilaisten yksinomainen etuoikeus. Me tunnemme solidaarisuutta New Yorkin ja Madridin uhreja kohtaan. Me tuomitsemme sellaiset menettelytavat. Bagdadin ja muiden kaupunkien julmien pommitusten jälkeen sekä seurauksena terrorin ja kuoleman kylvämisestä viattomien siviilien keskuuteen on maailman valtava ja yhä kasvava sympatia Irakin kansan puolella. Tämä myötämielisyys on kasvanut, kun miljardit ihmiset ovat käsittäneet, että tämä sota on valloitussota, joka tähtää ainoastaan Irakin luonnonvarojen ja raaka-aineiden haltuunottoon. Sodalla ei ole mitään oikeutusta ja se rikkoo kansainvälistä lainsäädäntöä. Sillä ei ole myöskään YK:n hyväksyntää ja valtuutusta.
Irakin kansan taistelee tänään itsenäisyydestään, elämästään, laillisista oikeuksistaan ja luonnonvaroistaan. USA hallitus on kasvokkain mutkistuneen tilanteen kanssa, koska se on astunut väkivallan, sodan ja terrorin tielle.
Miehittäjä häviää aina.
Irakin sota tuo monelle mieleen Vietnamin sodan. Minun mieleeni se tuo Algerian vapautussodan, jolloin Ranskan armeija joutui kohtaamaan vastarintaa kansalta, jolla oli erilainen kieli, kulttuuri ja uskonto kuin heillä. Algeriassa oli paljon aavikoita kuten Irakissakin. Algerialaiset löivät ranskalaiset asevoimat näiden kehittyneemmästä sotateknologiasta huolimatta. Ranskalaiset oli voitettu jo aikaisemmin Dien Bien Phussa, jossa Bushin edeltäjät olivat lähellä käyttää atomiaseitaan.
Tämän tyyppisessä sodassa valtaapitävän supervallan aseistus on melko merkityksetön. Supervalta voi vallata maan hirmuisella voimallaan, mutta sen on mahdoton hallita maata, jos sen kansa taistelee määrätietoisesti miehittäjiä vastaan.
En ole koskaan ajatellut, että Mr. Bush lähettäisi jonain päivänä ystävällisen kirjeen Syyrian presidentille ja Iranin viranomaisille pyytäen heiltä nöyrästi apua Irakin konfliktin ratkaisussa. On yhä ällistyttävämpää, että kaksi päivää sitten USA:n merisotilaat vedettiin pois Fajullahin kaupungista ja korvattiin Saddam Husseinin entisen kenraalin johtamilla joukoilla.
Minä en kritisoi mitään rauhanponnistuksia tai -aloitteita, joita USA:n istuva hallitus päättää tehdä.
Mutta minä epäilen, ettei ole olemassa mitään muuta ratkaisua kuin USA:n joukkojen vetäminen pois Irakista &endash; minne niitä ei olisi pitänyt koskaan edes lähettää &endash; ja palauttaa täydellinen itsenäisyys Irakin kansalle. Ratkaisulla pitäisi olla kansainvälisen yhteisön tuki takanaan.
Me kuubalaiset.
Me kuubalaiset tarkkailemme, mitä tapahtuu. Me jatkamme omaa taisteluamme niitä vastaan, jotka valtuuttavat itsensä ajamaan poliittisia muutoksia, jotka perustuvat jonkun meistä fyysiseen tuhoamiseen. Pahin juttu on siinä, että yllämainitut muutokset ovat samoja vanhoja ja murhanhimoisia ajatuksia, jotka ovat jo melko tuttuja meille.
He huutavat jälleen kerran itsensä käheiksi uhkaillessaan meidän talouttamme ja horjuttaessaan maatamme. He menettelisivät oikein palauttaessaan Miamin vangit Kuubaan. Viisikko pitää pintansa epätasa-arvoisessa asemassaan tässä häpeällisessä ja raa'assa ihmisoikeusrikkomuksessa. Heidän kohtalonsa täysin eristettyinä liittovaltion vankiloissa on tuskin yhtään parempi kuin niillä, jotka ovat vangittuina Guantánamon laivastotukikohdassa. Mutta kaikesta huolimatta me emme epäröi vedota niihin, joilla on valta USA:ssa, jotta he olisivat tyynempiä, mieleltään terveempiä ja viisaampia.
Niille, jotka ponnistelevat tuhotakseen vallankumouksemme, minä sanon kaikkien tänne Vappuna kokoontuneiden nimissä, kuten sanoin myös Sikojenlahdella ja muilla taistelumme merkkihetkillä:
Kauan eläköön sosialismi!
Isänmaa tai kuolema!
Vencerémos!
Lyhennetty suomennos ja väliotsikot: Matti Laitinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuolonkorahduksia, dinosauruksien aika alkaa olla ohi.
Kukaan ei jää kaipaamaan Castroa, Kim Jong Iliä, Husseinia yms. näitä hörhöjä. Demokratia voittaa ja sille ei voi despootit ja yksinvaltiaat mitään.
Buchia, tuota aikamme suurinta teurastajaa, niin oman kuin vieraidenkin maiden kansalaisia.