On se. Käsivaralta heilutellaan kameraa ja värjätään kuva keltaiseksi. Ja sanotaan että se on tyylikeino. Voi pentele sanon mä.
Ja lievää kliseisyyttä. Suoraselkäinen, rehti jenkkikivikasvo taistelee muun maailman pahuutta vastaan. Ja huippudraamaa - ei jää kenenkään silmäkulma kuivaksi, kun jenkkipojun tytär löytyy jonkun kaupparatsun alta.
Naurettavaa kaupallista kornia jenkkiroskaa.
Ja lievää kliseisyyttä. Suoraselkäinen, rehti jenkkikivikasvo taistelee muun maailman pahuutta vastaan. Ja huippudraamaa - ei jää kenenkään silmäkulma kuivaksi, kun jenkkipojun tytär löytyy jonkun kaupparatsun alta.
Naurettavaa kaupallista kornia jenkkiroskaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on hyvä että mielipiteitä löytyy. Itse ainakin pidin käsikirjoituksesta enemmän kuin kuvauksen tyylisuunnasta.
Ja sanoma oli myös mieleinen. Kuka idiootti voi tunkea sitä paskaa suoniinsa.
Traffic kuuluu vielä n. viidennenkin katselukerran jälkeen omassa asteikossani luokkaan "loistavat".
Tuohon luokkaan minulla kuuluvat ne elokuvat, jotka onnistuvat todella avartamaan asioiden näkökulmaa. Traffic kyllä todella hienosti tuo esiin huumeongleman monimutkaisuuden. Siinä ei kuitenkaan ole juurikaan raakaa väkivaltaa eikä myöskään ällöttäviä tippalinssikohtauksia. Ja siinä on kuitenkin lievästi toiveikas loppu.
Se kivikasvo muuten oli meksikaani- ei jenkki. Harvinaista, että jenkkileffassaa "maailmanpelastaja" ei olekaan jenkki. No, ei se kaveri ihan maailmaa pelastanutkaan. Aiheutti harmia yhdelle huumekartellille ja hankki valot kotikaupungin baseball kentälle. Että pieniä ne oli ne varsinaiset sankariteot.
Visuaalinen ilmaisu ei minua häirinnyt.