Vihdoinkin! Hoidossa oltiin 10 kk ja nyt perjantaina pääsin kotiin. Ihanaa!
Olin psykiatrisella osastolla, mutta minulle hoidosta ei paljon ollut apua. Anoreksiasta on tullut elämäntapa mulle, enkä löydä mitään syytä miksi luopua siitä.
En suostunut avautumaan hoitajille ja niimpä keskustelut olivat turhia. Ne hoitajat ei ymmärtäny mua yhtään. Ne heitteli kaikenlaisia syitä mistä sairauteni vois johtuu, mut mä tyrmäsin kaikki. Kovasti ne yritti mua saada puhumaan niille, mut ei, ni ei. Ennen kotiin pääsyä hoitaja totesi, että mulla ei ole mitään tulevaisuutta ja että tulen kuolemaan sairauteeni.
Se satutti mua kovasti, mutta pysyin pää kovana ja sainoin, että ei pidä paikkaansa.
En pidä anoreksiaa sairautena. Minulle se ainakin on elämäntapa. Entä teille?
En halua eroon tästa. On hienoa välillä paastota ja liikkua ihan hulluna ja sitte välillä syödä kaikkee hyvää.
Mun paino on nyt 33 ja pituus 149. Ikää 16 viäl hetki. Paino on junnannu tos samas 6 kk. Siihen se jääkin. En saa sitä nostettuu. Ei oo mitää syyt. Kotiin pääsin siks ku asiat ei enää miksikää muuttunu. Kaikkein parasta kotiutumisessa on, että voi jatkaa mulle normaalia elämää. Täytyy vaan silti yrittää pitää paino, ettei joudu takas osastol.
Oli se pitkä aika. ja ihan rääkkäystä! Hirveetä!
Ainoo hyvä asia oli et sain siält tosi hyvän ystävän.
Ottakaa kantaa!
Olin psykiatrisella osastolla, mutta minulle hoidosta ei paljon ollut apua. Anoreksiasta on tullut elämäntapa mulle, enkä löydä mitään syytä miksi luopua siitä.
En suostunut avautumaan hoitajille ja niimpä keskustelut olivat turhia. Ne hoitajat ei ymmärtäny mua yhtään. Ne heitteli kaikenlaisia syitä mistä sairauteni vois johtuu, mut mä tyrmäsin kaikki. Kovasti ne yritti mua saada puhumaan niille, mut ei, ni ei. Ennen kotiin pääsyä hoitaja totesi, että mulla ei ole mitään tulevaisuutta ja että tulen kuolemaan sairauteeni.
Se satutti mua kovasti, mutta pysyin pää kovana ja sainoin, että ei pidä paikkaansa.
En pidä anoreksiaa sairautena. Minulle se ainakin on elämäntapa. Entä teille?
En halua eroon tästa. On hienoa välillä paastota ja liikkua ihan hulluna ja sitte välillä syödä kaikkee hyvää.
Mun paino on nyt 33 ja pituus 149. Ikää 16 viäl hetki. Paino on junnannu tos samas 6 kk. Siihen se jääkin. En saa sitä nostettuu. Ei oo mitää syyt. Kotiin pääsin siks ku asiat ei enää miksikää muuttunu. Kaikkein parasta kotiutumisessa on, että voi jatkaa mulle normaalia elämää. Täytyy vaan silti yrittää pitää paino, ettei joudu takas osastol.
Oli se pitkä aika. ja ihan rääkkäystä! Hirveetä!
Ainoo hyvä asia oli et sain siält tosi hyvän ystävän.
Ottakaa kantaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
muttei kovin pitkäaikainen. Onko käynyt mielessä?
Kyllä mä sitä olen miettiny, mutta en vaan haluu uskoa nii, että joskus kuolisin syömishäiriöön. Se tuntuu kamalalta ajatukselta. Ajattelen, että en mä siihen voi kuolla, vaikka se on hyvin mahdollista.
Surullistahan se on.
yhtään ajatellut mitä anoreksia tekee sun ulkonäölle (tarkoitan hiustenlähtöä ym.)ja hormooneille? ( et ehkä koskaan saa lapsia?) Herää jo tyttö ja ala syömään kunnolla että et heittäisi elämääsi ihan hukkaan!
olen tietoinen kaikista riskeistä. Hiuksia minulta ei koskaan ole lähtenyt ja siitä olen onnellinen, sillä on muttenkin tosi ohuet hiukset ollu aina. Käytän hormoni lääkkeitä, sillä en ole juuri lainkaan fyysisesti kehittynyt. Ja joka ei minua tunne, luulisi 12-13 vuotiaaksi. Menkkoja ei ole paitsi lääkityksen avulla.
siltä että tää homma menee pääkopan puolelle! Tarkoitan sitä että et ehkä haluakkaan aikuistua vaan kontrolloida painoasi ja pysyä pikkutyttönä! Onko näin, mieti sitä!
anoreksiaa...10 kk ei ole vielä mitään,ite oon ollu 1,2 vuotta. Ei ne olis sua pois päästäny jos niin heikossa kunnos olisit et sul ois kuolema vaara..Tolla painolla voit elää pitkään,mut osteoporoosi kehittyy ja sitten sä vasta kauniilta näytät! Ehkä tiedät itekin kaikki vaikutukset mitä pitkällä ajalla tulee,ite en ainakaan jaksa luetella...Mutta ne tietäen lopettaisit ainakin paastoamisen ja ahmimisen. Paino voi tolla pituudella vaikka olla sama.
Olen mä sairastanu anoreksiaa jo 3 vuotta ja samalla psykiatrisella osastolla olen ollu 2 kertaa. Sairaalajaksoja on takana 3. Elämäni on jatkuvaa painon kanssa taistelua. Ei yhtää kivaa.
Kiva että oot päässy kotiin ja saanu uuden kaverinki :) Mullekki tästä anoreksiasta on tullu elämäntapa.En tiedä miks "sairastan" tätä.Mä en pelkää aikuiseks kasvamista,päin vastoin. Lääkärit on valittanu mulle kaikkee ja yrittäny tarjota "apua" mut mä kieltäydyn.Mä en tartte apua. Mä oon kyl tietonen kaikista anoreksian vaaroista. Mut mielummin mä kuolisin anoreksiaan ku liikalihavuuteen tai sen aiheuttamiin sairauksiin. Mä en halua kuolla dementoituneena mummona,mut en haluu kuolla ihan näin nuorenakaan.Mä en halua "parantua". Mä haluan olla tällänen mikä nyt oon.mä en haluu syödä.mä en haluu lihota.Mä en haluu "apua".
Tuo sanonta pitää paikkansa sinun tapauksessasi. Kaikkea kun ei voi saada.
Miksi kuolisit anoreksiaan tai sen mukanaan tuomiin tauteihin mieluummin kuin jne jne? Et taida olla vielä tarpeeksi sairas tai tarpeeksi vanha mieleltäsi. Sitten sinua kaduttaa, kun sinun on myöhäistä katua.
Tautisi on kroonistunut. Et tule siitä koskaan, ikinä parantumaan. Päinvastoin. Tilasi tulee pahenemaan, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta.
Mukaan tulevat lääkkeet (elleivät jo ole kuvioissa mukana), huumeet, epämääräiset ihmissuhteet, lapsettomuus, täydellinen uupumus / apatia.
Loppujen lopuksi eristäydyt, vedät viinaa ja lääkkeitä, huumeita. Kaikkea sekaisin jottei nälkä tuntuisi.
Sinulla ei ole toivoa. Sinua odottaa
=> kuolema.
Sillä et halua parantua ja anoreksiasi on vasta alkusoittoa sille kaikelle mitä siitä seuraa.
Minä olen tuomioni jo saanut. Tiedän mistä puhun.
Pikku-Emma. Lähtölaskentasi on alkanut. Laske tästä päivästä eteenpäin n. 5-8 vuotta ja olet... niin, sitten viimeistään olet aika kylmä Emma.
Itselläni on n. 2 vuotta. Ensin annettiin vain 2 viikkoa mutta sisu ja hoito auttoivat sillä kertaa. Nyt ei ole enää kumpaakaan. Enkä välitä. Sillä helvettikin on paratiisi anoreksiaan verrattuna.
Hyvä kroonikko yrität saada mieleni niin alas kuin mahdollista. Aloittaessani tämän ketjun sanoin, että painoni on pysynyt samassa 5 kk ja tavoitteeni on se siinä pitää. Ei elämäni juuri nyt ole helvettiä. Minulla on nyt hyvä olla. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta nyt olen luottavaisella mielellä. Tuli kyllä tosi kurja olo kuin luin kirjoituksesi, mutta en voi sanoa sinulle pahaa sanaa, koska voit olla oikeassa.
Olen aloittanut koulun ja muutenkin uusi elämä on alkanut. Ja vaikka sanoin, että haluan palata takaisin samaan tuttuun elämääni, niin enää en ole niinkään varma. Elämä on ihanaa ilman anoreksiaa ja jatkuvaa kontrollointia. Siinä olet oikeassa, että jollain tasolla olen kroonistunut ja tiedän, että en koskaan tule täysin paranemaan, mutta en ole valmis kuolemaan sairauteeni.
"sairastaa" niinkuin itse sanoit lopullisesti,et ole vielä tarpeeksi sairas.
Et sä pidä siitä enää sitten kun oot huonossa kunnossa.