Olen seurustellut jonkin aikaa lestadiolaispojan kanssa ja itse kuulun ev.lut seurakuntaan ,mutta en ole ns.uskovainen vaan uskon omalla tavallani.Rakastamme toisiamme,mutta meillä on erilainen kaveripiiri enkä ole ainakaan vielä sopeutunut hänen ystäviensä joukkoon,ehkä olen arka.En halua estää häntä tapaamasta heitä kun ystävät tuntuvat olevan hänelle tärkeitä,mutta minusta on kuitenkin kurja viettää iltaa yksin ajatellen hänellä olevan parempaa seuraa kuin minä.Toki poikaystäväni on pyytänyt minua kanssaan,mutta tunnen oloni vaivautuneeksi.Ehkä vain pitäisi mennä rohkeasti mukaan.Tiedän että parisuhteessa on otettava huomioon kaikki mitä se tuo tullessaan ja niin haluasinkin tehdä.Nyt vaan tuntuu pelottavalta vaikka rakastamme toisiammme ylikaiken. En haluaisi menettää häntä kun kerrankin olen onnistunut löytämään itselleni pojan ,joka välittää minusta.Onko kellään kokemuksia tällaisista suhteista ja onko niistä tullut mitään????Minä ainakin toivon että saisin jakaa lopun elämäni hänen kanssaan.
Onko meillä tulevaisuutta...
pelottaa
231819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kysyisin, että kuinka poikakaverisi on ryhtynyt seurustelemaan ei-veeäl-taustan omaavan henkilön kanssa? Nimittäin:uskossamme hyväksymme ainoastaan sellaisen, että ainoastaan veeällät perustavat parisuhteen keskenään.Älä ota loukkauksena, en tarkoita tällä mitään pahaa.
Näin on vain käynyt.En osaa sanoa kuinka on ryhtynyt,jos uskonne sen kieltää.Aloite tämän suhteen alkamiseen oli täysin hänen ideansa.Hän minut löysi ensin ,halusi tavata,pyysi treffeille ja niin sitten rakastuimme.Sain tietää hänen taustansa kyllä heti ja hän myös minun,mutta minulle sillä ei ole merkitystä.Mielestäni olen yhtä arvokas ihminen kuin muutkin vaikka en kuuluu lestadiolaisiin.Mihin muuten perustuu että vain veeäl-taustan omaavat voivat olla pari suhteessa keskenään? ps.en loukkaantunut
siihen, että kun usko on elämän tärkein asia, on tehtävä ratkaisuja, jotka tukevat uskoa. VL:ien seurustelu tähtää avioliittoon ja mahdollisten lasten kasvatuksessa ja eri ratkaisuissa kuten ehkäisykysymys on toiminta keskimäärin helpompaa kun molemmat ovat samassa uskossa.
Se kai perustuu jotenkin Raamatun oppeihin,että vain 2 veeällää voi perustaa parisuhteen keskenään...mä perustelisin sen sulle todella tarkasti jos osaisin, mutta en osaa.
Itselleni kävi niin, että mies sai epäuskosta parannuksen armon ja sitten kun mentiin naimisiin, niin myöhemmin kielsi uskonsa.En tiedä sitten oliko tämä hänellä ns."naimaparannus."
Vaikutti ainakin silloin olevan hyvinkin kirkkaasti uskomassa.Mutta nyt ovat asiamme todella huonosti.Eli sillä jutulla ei kyllä ollut mitään siunausta.Mutta tämä asetelma on kylläkin toinen kuin teidän asetelmanne.Minun mieheni käyttää päihteitä ja hänen kanssaan on mahdotonta edes asua yhdessä.Toivottavasti nyt joku muukin ottaisi kantaa tähän asiaan ja perustelisi tämän
todella hyvin, niin kuin me ajattelemme.
Toivotan kaikkea hyvää ja Jumalan Siunausta elämääsi!:)
Terv.
Tuska
P.S.Lopuksi sanoisin, ettei ikinä olisi pitänyt mennä sen ihmisen kanssa naimisiin.
Siis olen täysin samaa mieltä että seurustelu tähtää avioliittoon,tottakai.En ole ajatellutkaan seurustella seurustelun vuoksi.Mitä järkeä siinä muuten on?!Varmaan onkin totta kun on samassa uskossa niin on helpompi tehdä ratkaisuja,mutta kai sitä voi olla samaa mieltä ilman samaa uskoa. Ja Eikö kristinuskoinen kelpaa lestadiolaisille eikö se nyt kuitenkin ole samaa uskontoa???Itse haluan naimisiin ja perustaa myös perheen ja juuri poikaystäväni kanssa jos Jumala suo.
Kerran suviseuroissa taisi joku puhuja saarnata tästä asiasta.Jotenkin käsitin, että Jumala vihastui kovasti, mikäli uskovainen ottaa aviopuolison uskonsa ulkopuolelta.
Olen miettinyt, että rangaistaanko minuakin näin?
Luulin, että se ihminen jonka kanssa astun nyt vihille, on todella uskovainen.
Olisi pitänyt asettaa hänen uskonsa tarkempaan syyniin, niin olisin välttynyt maanpäälliseltä helvetiltä.Olen kärsinyt pohjattomasti, sille murheelle ei ole enää äärilaitoja, eikä loppua näy.:(
..että kohdallasi kävi näin.En itse ryhtyisi tällaiseen "naimaparannukseen" ikipäivänä. Jos saan kokea parannuksen armon niin kohdallani se tarkoittaa todellakin sitä ,en ryhdy huijariksi,Tuntuu suurelta petokselta sinua kohtaan.En voi muuta kuin rukoilla puolestasi että asiasi järjestyisi
parhainpäin niin kuin on tarkoitettu.Uskon Jumalaan omalla tavallani ja uskon että Hän ohjaa elämäämme emmekä voi siihen kovin paljon itse vaikuttaa.
Muuten vaikka poikaystäväni onkin vl hän kylläki juo aina välillä,on kyllä yrittänyt lopettaa.Tupakanpolton on onneksi lopettanut.Niin
itse en harrasta näitä paheita..Niinpä asetelmamme on tosiaan erilainen,emme ole naimissa sillä olemme aika nuoria,mutta päihteitä näköjään harrastavat vl-taustaiset sekä muut.Silti haluaisin tämän suhteen jatkuvan..avioliittoon asti erilaisesta taustastamme huolimatta.
siitä ,että ymmärsit.Niin, elän petoksen ja valheen verkossa, lakkaamatta.Kiitos, jos jaksat rukoilla puolestani, lämmin kiitos siitä.:)
Toivoisin, että käsittäisit parannuksen armon,tärkein asia on se, että lopulta pääsemme taivaaseen.Sitten voisitte myös vapain sydämin perustaa avioliiton.
Muutoin en voi siihen rohkaista koska uskoni ei sitä salli, olen syvästi pahoillani.
Toivon hartaasti koko sydämestäni, ettet loukkaantuisi minuun.
.... nyt sentään voi olla niin että saat elinikäisen rangaistuksen kun menit naimisiin rakastamasi miehen kanssa joka kertoi tulleensa uskoon.Miten olisit edes voinut asiaa tarkemmin syynata?Jumalalla on tällekin tarkoituksensa vaikka nyt tuntuukin pahalta..Et voi muuta kuin rukoilla että saisit asiaan parannuksen.,mutta usko pois näin tulee tapahtumaan,älä epäile uskoasi,Jumala auttaa meitä.
Uskon niin myös itse vaikka olenkin omasta tilanteestani nyt pelosta sekaisin.
Niin toivon sitä itsekin,mutta miten??
En ole loukkaantunut pikemminkin helpottunut ja kiitollinen.
...viestisi rohkaisi minua valtavasti.Olen ollut vuosikausia suorastaan epätoivon vallassa.Siksi nimimerkkinikin on Tuska.
Koska olen kärsinyt niin paljon, väistämättä tulee mieleen ajatus, että tämä on rangaistus.
Jos tietäisit kaiken, ymmärtäisit varmasti.
Minun täytyy vain uskoa kuten sanoit:että Jumalalla on tähän jokin tarkoitus.
Että elämäni on ilmeisesti tarkoitettu näin menevän.
ettet loukkaantunut.Mutta mitä tarkoitit kysymykselläsi: miten?
Tarkoitin kuinka käsittäisin parannuksen armon?
Miten se onnistuu??
Poikaystäväni on pyytänyt minua seuroihin ja olenkin luvannut mennä,mutta en ole vielä saanut rohkeutta lähteä mukaan.Pelkään että erottuisin joukosta liikaa eikä minua hyväksyttäisi joukkoon.
ystäväni, mene vaan rohkeasti seuroihin.Uskovaiset ottavat sinut lämpimin sylin vastaan.Itsekin olen saanut epäuskosta parannuksen armon ja uskovaisten ihmisten rakkaus suorastaan veti minua parannukseen.
Minusta tuntuu, että olet heränneellä omallatunnolla ja sinulla on etsikkoaika, Jumala kutsuu sinua rakkaasti valtakuntaansa.
Sinun ei tarvitse muuta kuin uskoa yksinkertainen evankeliumi:Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Sinun on lupa uskoa vaikka jo nyt.
Muuta ei tarvitse parannuksen armon saamiseen, kunhan uskoo vain tämän armoevankeliumin omalle kohdalleen.
Minä rukoilen puolestasi, että jaksaisit uskoa!
Voit pyytää tätä evankeliumia keneltä tahansa uskovaiselta.
Rohkaistu vain menemään seuroihin, ei tarvitse yhtään orjailla tai arkailla!
Yritän kerätä rohkeutta.Turhaan siis pelkään.
Olen ehkä liian paljon kuullut kaikkea kielteistä
seuroista ja uskovaisista.
Nii olen kyllä puhunut asiasta poikaystäväni kanssa ja tiedän että hän toivoisin minun olen samassa uskossa,mutta hän hienotunteinen eikä halua pakottaa minua.Kiitos että rukoilet puolestani !
Sinulle itsellesi.:)
Oli todella ihanaa keskustella kanssasi.
Mene vain seuroihin täysin omana itsenäsi, vapaasti.Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan Sanan kautta.
Toivotan kaikkea hyvää elämääsi ja ystäväsi elämään sekä Jumalan Siunausta teille molemmille!:)
Rakkain terv.
Tuska
"Kerran suviseuroissa taisi joku puhuja saarnata tästä asiasta.Jotenkin käsitin, että Jumala vihastui kovasti, mikäli uskovainen ottaa aviopuolison uskonsa ulkopuolelta. "
Tuommoinen höpinä ei lainkaan ole Raamatun mukaista.
Ei Jumala ota tähän asiaan kantaa.
Inhimillisesti katsoen on yleensä hyvä että on yhteistä pohjaa, taustaa ja arvoperustaa, mutta vl-uskovaisten soveltama tiukka pakko avioitua samanuskoisen kanssa on aikaansaanut todella paljon tragedioita.
Rauhanyhdistyksissä on suuret joukot naisia joilla ei ole eikä tule olemaan mahdollisuutta saada pulisoa lainkaan koska he uskovat tämän SRK:n keksimän rajoittavan ja Raamattuun perustumattoman opin. :-(
Jumala ei rankaisee ihmistä täällä ajassa.
Vasta vimeisellä tuomiolla erotetaan vuohet ja lampaat, näin Raamattu opettaa.
Jumala saattaa koetella uskoamme antamalla vaivoja, kärsimyksiä ja vastuksia, mutta ei niitä anneta yli voimien.
Jumala antaa myös voimat kestää.
"Vanhurskaan rukous voi paljon jos se totinen on".
Saa myös pyytää toisten uskovaisten esirukouksia omien vaikeuksien kantamiseksi ja että säilyisi uskomassa.
rohkaisevasta viestistä.:)Pyydän esirukoustasi, jos sallit.Ja yleensä esirukouksia teiltä tähän asiaani.
Lue,Laetitia, Nooan kertomus Raamatusta.
Muistaakseni puhujan puhe perustui tähän raamatunkohtaan.
Olipa koskettava tarina. Voimia sinulle!
Minä olen tehnyt parannuksen maailmasta, mutta vanhemmat ei olleet uskomassa silloin vielä ja se oli kamalaa aikaa, kun he eivät ymmärtäneet vähääkään meikäläisiä. Mutta tunsin, että en ollut yksin, vaan minulla oli uskovaisten joukko tukena.
Osaan siis hypätä sinun housuihin ja ajatella mitä elämäsi on. Toivon sinulle hyvää jatkoa, äläkä unohda rukoilla, Jumala on luvannut rukouksen kuulla.
Äläkä unohda rukoilla miehesikin puolesta. Sitä ei koskaan tiedä miten ne asiat voi vielä kääntytä. Sen verran vaan ymmärrän, että väärillä aseilla sotimalla ei saa kuin pahaa aikaan.
Minusta olis kuitenkin tavattoman tärkeää, että se oika ja kärsvivällinen mieli olis sitä langenuttakin kohtaan, siis krkistuksen mieli. Ja rakstaa ei kukaan jaksa omasta sydämmestä, jos ei Jumala anna siihen voimaa. Kenelläkään ei ole rakkautta itsellä, eikä edes oikeaa mieltä, vaikka on uskovainenkin mies, kuten minulla. Hänelläkin on se maallinen osa.
Ja me tarvitsemme aina evenkeliumin alla painaa omia syntejä. Ei tullut minustakaan hyvää ihmistä, vaikka teki parannuksen. Vaan synti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi.
Sitä tässä mietin, että onko miehelläsi, ehkä tullut pettymyksiä VL:ien kanssa. Ja olisko hän ehkä tarvinnut enemmän ymmärrystä ja tukea, koska näin kävi. Ja saiko hän koskaan vl-ystäviä, vai jäikö hän yksin.
Oletko koskaan keskustellut hänen kanssa mikä tuli uskomisen esteeksi. Ihmisen käytöshän johtuu aina jostakin. Rakkaus olis varmaan paras lääke, sittenkin vaikka hän ei enää olis uskomassa.
Vasta parannuksen saanuthan ottaa lasten askelia uskon tiellä ja saaarnaajat sanovatkin, että häntä pitäis hoitaa äidn maidolla, että ei se vastasynytynyt lapsi kuole. Sitä kun voi usko kuolla ravinnonpuutteeseenkin.
kiitos sinulle...tuntuu etten enää kauan jaksa...
Se pani minut ajattelemaan.Olen tuntenut häntä kohtaan valtavaa vihaa -hänen hirveästä käytöksestään johtuen.Tässä tosiaan tarvittaisiin Kristuksen mieltä.Rukoilkaa puolestani!