Kuinka perinnöllistä ADHD on?
kysymys ADHD:stä
kysyjä*
71329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
70-80% AD/HD:stä on saatu perimällä. Jos vanhemmilla, joilla on AD/HD (käsitän tämän niin, että jommalla kummalla), on 20-55 %:n mahdollisuus saada lapsi, jolla on AD/HD. Jos lapsella on AD/HD, on 15-20 %:n mahdollisuus, että äidillä on ADHD, ja 25-30 %:n mahdollisuus, että isällä on AD/HD ja 10-15 %:n mahdollisuus, että jollain sisaruksista on AD/HD.
Tiedot kirjasta AD/HD nuorilla ja aikuisilla @ Michelsson, Miettinen, Saresma ja Virtanen
Hei
Erittäin. Mielestäni voidaan sanoa, että AD/HD leviää sukupuoliteitse. Perinnöllisyys on mukana vahvasti siinä, että taipumus AD/HD:n kehittymiseen periytyy vahvasti. Puhutaan 80 %. Ongelmana on tietysti sitten se, että AD/HD:oireista kärsivät vanhemmat eivät tunnista oireita itsessään, vaan ainoastaan lapsissa. AD/HD-vanhemmat /-mpi ja koti ovat lapsen ensimmäinen ympäristö. Kun se on vahvasti AD/HD-oireiston sävyttämä, lapsi saa vahvistusta hänen sisässään oleville AD/HD-ominaisuuksille. Siinä ikään kuin loksahtaa kaksi palapelin palasta paikoilleen.
Jos tällaisessa tilanteessa vanhempi / -mat vähättelevät omia oireitaan ja painottavat lapsen diagnosoimista ja hoitamista, syntyy ristiriita. Kun vanhemmat sallivat itselleen AD/HD-töppäilyn, he eivät ota vastuuta omasta roolistaan ja jaksamisestaan vanhempina.
Suosittelen AD/HD:n selvittämistä ensisijaisesti vanhempien kohdalla. Kun he löytävät vastaukset oman elämänsä kummallisuuksiin, he voiva ohjata omia lapsiaan paljon paremmin. AD/HD:nsa tiedostavina he todennäköisesti pystyvät jopa katkaisemaan sukupolvia jatkuneita negatiivisia kierteitä.
Se on erittäin arvokasta tässä ajassa. On selvää, että yksilön aivoilta vaaditaan tänään enemmän kuin koskaan ennen. Siksi lapset tarvitsevat vanhempansa parhaimmillaan.
Ystävällisin terveisin
Jaana.K.
Hyvistä vastauksista. Aikuisille tehdään varmasti harvoin diagnoosia tämmöisestä aiheesta. Anssi.p
"Aikuisille tehdään varmasti harvoin diagnoosia tämmöisestä aiheesta."
Näin todellakin on tällä hetkellä. Tarve tosin on huutava. Aiheeseen ei kuitenkaan ole panostettu mitenkään kauaskatseisesti. Väestöennusteiden mukaan maassamme on neljännesmiljoona tarkkaavaisuuden häiriön oireista kärsivää henkilöä. Tämä tarkoittaa astmaatikkojen tai diabeetikkojen kokoista joukkoa.
Vaikka kyseessä on kansantaudin laajuudella ilmenevä oireisto, lääkäritkin ovat siitä autuaan tietämättömiä.
Lasten diagnosointi toimii joten kuten. Monet vanhemmat hakevat diagnoosin sen jälkeen, kun alkavat tunnistaa itsessään oireiston ja huomaavat tarvitsevansa apua.
Englanninkielistä kirjallisuutta voi tilata amazonista tai suomalaisen nettikaupasta, mutta on olemassa kyllä yksi suomenkielinenkin hyvä perusteos:
Anne Lehtokoski: Aikuisen AD/HD ja aivojen arvoitus. Tammi 2004.
Ystävällisin terveisin
Jaana.K.
Kiitos vielä. Olen sitä mieltä, että jos työttömiä esimerkiksi tutkittaisiin. Poistettaisiin terapialla ja lääkityksellä pois ne syyt, jotka vaikuttavat työn tekoon. Olen puhunnut monesti, että kuka on laiska ja kuka sairauden takia haaveilee. Oulun yliopisto on perehtynnyt mielestäni alaan. Luin lehdestä, että siellä suunnalla panostetaan aikuisten neurologisiin tutkimuksiin.
Pitää paikkansa, että OYS:ssa on neuropsykiatrian poliklinikka, jossa aikuisten tarkkaavaisuushäiriötä diagnosoidaan. Se todellakin ensimmäinen Suomeen perustettu diagnosointiyksikkö.
Samanlainen poliklinikka aloitti toimintansa 1.9.2004 myös Meilahdessa HYKSissä. Aikuisten diagnosoinnin takana on molemmissa keskussairaaloissa moniammatillinen tiimi, joka käsittelee kaikki tapaukset yhdessä.
Tämä on tietysti parempi kuin ei mitään. Oulussa jono on kahden vuoden mittainen ja Hesassa vuoden. Ei oikein kuulosta hoitotakuun mallipaikalta.
Kaikista pahinta on, ettei Helsingin kaupunki ole ryhtynyt luomaan jatkohoitoa tai edes minkäänsorttista hoitojärjestelmää diagnosoiduille.
Kaupungilla ja Suomella on kuitenkin rahaa hoitaa aikuisiän diagnosoimattoman AD/HD:n seurannaisvaikutusten hoitoa. tupakointi-ruokariippuvuus-alkoholiongelmat-masennus-väkivaltaisuus-tapaturmat-työttömyys-toimeentulotuki-ylivelkaantuminen-ja niin edelleen
Ystävällisin terveisin
Jaana
Minua hommassa kiinnostaa myös paljonko maksaisi poistaa ne haitat joista adhd ja dysfasia muodostuu. Olin kerran tilaisuudessa, missä oli dysfasialiiton asijantuntija puhumassa. Hän sanoi sitä ilmenevän teollisuus paikkakunnilla ja etenkin siellä missä tehdään paperia. MIKÄ SEN AIHEUTTAA. kUMPI ON YHTEISKUNNALLE KALLIIMPAA. Maksaa korvauksia(työttömyys ja eläke) vai poistaa ne tekijät, jotka aiheuttavat näitä sairauksia.