SALE VOITTAA

Roisto roiston selässä.Viikonlopun Iltalehti
21.1.2006 1:14
Vaalituloksia voi lukea monin tavoin. Useissa lehdissä ja televisiossa tulkittiin Tarja Halosen kärsineen murskaavan tappion, vaikka hän sai yli kuusi prosenttiyksikköä suuremman kannatuksen kuin viime presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Hän hävisi vain utopistisille odotuksille.

Aamutelevision toimittaja oli vahingoniloinen Timo Soinin vaalitappiosta, kun tämä ei saanut aivan sitä mitä gallupit ennustivat, vaikka kaksinkertaistikin perussuomalaisten kannatuksen eduskuntavaaleihin verrattuna.

Heidi Hautala pöyhkeili kuin vaalivoittaja, ja median vihersiskot tukivat häntä tässä voitonhuumassa, vaikka vihreät menettivät lähes kaksi kolmasosaa perinteisestä kannatuksestaan. Hautalan voitoksi koettiin se, kun hän ääntenlaskennan loppusuoralla täpärästä ohitti Timo Soinin.

Samalla perusteella olisi voitu tulkita ruotsalaisten Henrik Lax voittajaksi, kun hän sai enemmän ääniä kuin operettiprofessori Arto Lahti, jolle presidenttiehdokkuuden sijasta olisi sopinut luonnerooli höpsönä tiedemiehenä 1950-luvun Suomi-Filmissä.

Kokoomuksen nuorten kauppakamarijuppien riemu Sauli Niinistön murskavoitosta on ylittänyt moninkertaisesti todellisuuden rajat. Edellisissä eduskuntavaaleissahan porvarien pääehdokas Esko Aho sai yli 10 prosenttiyksikköä suuremman kannatuksen kuin Sauli Niinistö nyt.

Kun vuonna 2000 vaalien toiselle kierrokselle lähdettäessä Esko Aho oli vain 5,5 prosentin päässä Halosesta, Niinistö on nyt yli 22 prosentin päässä. Jos ottaa vertailukohdaksi 10 000 metrin juoksun, Halosen ollessa 5000 metrissä Aho oli 750 metriä hänen takanaan ja Niinistö nyt lähes 2,2 kilometriä jäljessä.

Ehkä tämä esimerkki kuvaa vaalitilannetta kauppakamarijupeille ja vihersiskoille, joilla on ilmeisesti takanaan tyttökoulun lyhyt matematiikka suoritettuna tupakalla Valion baarissa.

Veikkailin jo varhain syksyllä, että jos kepu häviää nämä vaalit, sillä alkaa auringonlaskun aika. Kepulaisuushan ei ole mikään aate vaan ammatti. Lähes jokaisessa kepulaisperheessä on joku joka nauttii palkkaa valtiolta, kunnalta, kuntainliitolta, maa- ja metsätalousorganisaatiolta, agrobisnekseltä jne. Isä määrää miten vaimo ja lapset äänestävät.

Juuri missään muualla maailmassa ei ole kepun veroista puoluetta ellei nyt leikkimielisesti lasketa Sisilian mafiaa sellaiseksi. Sikäli kepu on tätä veljesjärjestöään vahvempi, ettei sen tarvitse tappaa poliiseja tai tuomareita Pohjanmaalla, sillä he kuuluvat samaan veljeskuntaan.

Vaalien todellinen voittaja oli Timo Soini. Hän repi äänisaaliinsa kepun vahvoilla alueilla ja aiheutti todennäköisesti sen, että monet kepulaiset jättivät äänestämättä ja Matti Vanhanen putosi. Kun Suomen kartta on puoluekannatuksen perusteella voitu kapeaa rannikkokaistaa ja muutamia sisämaan teollisuusalueita lukuunottamatta aina värjätä kepun vihreällä värillä, nyt Halosen punaväri ajoi vihreän kauas sisämaahan, Pohjanmaalla ja Kainuuseen. Kepu sulaa kuin mannerjää.

Ruotsinkielisten valta-alueet rannikoilla Halonen valtasi niin täydellisesti, että jopa umpiruotsalainen Ahvenanmaa luisui Rkp:n takaa pois. Ei ihme, ettei ruotsalaisten johtaja Jan-Erik Enestam ei ainakaan aluksi uskaltanut liputtaa Sauli Niinistön puolesta.

Jotenkin käy sääliksi Sauli Niinistön vaalipäällikköä, puoluesihteeri, kauppakamarijuppi Harri Jaskaria, joka on kuin ilmielävä Nikolai Gogolin Kuolleiden Sielujen kollegineuvos Pavel Ivanovitsh Tshitshikov. Jaskarikin yrittää ostaa kuolleita sieluja viekkailta ja ahneilta talonpojilta, joita Gogol kuvaa osuvasti: Roisto roiston selässä ja roisto ruoskana!

Kauppakamarijuppien kannattaa lukea Suomen hallitusmuoto, jossa sanotaan selkeästi: Tasavallan presidentin valitsee Suomen kansa. Aikoinaan pystyi valitsijamiehiä ostamaan, kansanedustajat ovat vieläkin kaupan, mutta kansaa ei pysty ostamaan, toveri Harri Jaskari.

Syksyn mittaan moni Jaskarin aatetoveri on vedonnut minuunkin, että jotain pitäisi tehdä Tarja Halosen kaatamiseksi. Olen aina sanonut, ettei presidenttiä saada jotain toista kaatamalla. Vaalikamppailu näyttää saavan muotoja, että tarkoitus onkin kaataa eikä kannattaa.