Uusi Vuosi alkoi ihan kivasti. Eipä vaan jatkunut kovin kivana.
Kävin uudella neurologilla, joka mittasi päästäni verenvirtauksen. Totesi otsanalueella ja pään sivuilla virtauksen olevan aivan liian nopea.
On hyvinkin mahdollista, että tästä johtuu syksyllä korkealle kohonnut verenpaineeni sekä alueella esiintyvät päänsärkyni.
Sain siis lähetteen magneettikuvaan ja odottelu taas alkoi. Ajan sain kahden viikon päästä perjantaiksi ja sitten saa taas odottaa seuraavan viikon loppuun tuloksia.
Pelkäsin että jonain päivänä tämä tulisi eteen, mutta olisin toivonut edes vähän pidempää armonaikaa.
Tiedän, ei pitäisi murehtia etukäteen, mutta kun tämä tunne kalvaa minua jo syksystä. Olisi pitänyt vain jaksaa vaatia näitä tutkimuksia jo paljon aikaisemmin. Kukaan ei kuitenkaan tunne kroppaani paremmin kuin minä.
Miten teillä kaikilla muilla kohtalotovereilla menee?
Kävin uudella neurologilla, joka mittasi päästäni verenvirtauksen. Totesi otsanalueella ja pään sivuilla virtauksen olevan aivan liian nopea.
On hyvinkin mahdollista, että tästä johtuu syksyllä korkealle kohonnut verenpaineeni sekä alueella esiintyvät päänsärkyni.
Sain siis lähetteen magneettikuvaan ja odottelu taas alkoi. Ajan sain kahden viikon päästä perjantaiksi ja sitten saa taas odottaa seuraavan viikon loppuun tuloksia.
Pelkäsin että jonain päivänä tämä tulisi eteen, mutta olisin toivonut edes vähän pidempää armonaikaa.
Tiedän, ei pitäisi murehtia etukäteen, mutta kun tämä tunne kalvaa minua jo syksystä. Olisi pitänyt vain jaksaa vaatia näitä tutkimuksia jo paljon aikaisemmin. Kukaan ei kuitenkaan tunne kroppaani paremmin kuin minä.
Miten teillä kaikilla muilla kohtalotovereilla menee?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi Saksa, olenkin kaipaillut milloin palaat kuvioihin.
Kurja kuulla huonoja uutisia, mutta toisaalta hyvä, että pääsi kuvataan. Miten virtausnopeus mitattiin? En ole tuollaisestakaan koskaan kuullut. Minullahan on myös virtausnopeus oikealla puolella kuulemma suurempi, koska ei ole hiussuonia valtimo-laskimo -välillä. Sinulla ilmeisesti ei kuitenkaan varmaan ole tästä kysymys. Antoiko neurologi mitään arviota, mistä nopea virtaus johtuu, ja mitä sille voidaan tehdä.
Oletko jaksanut kuitenkin olla töissä? Miten siellä menee? Entä Juuso, mitä hänelle kuuluu? Olitteko pitkään Suomessa?
Minua on kiusannut pitkittynyt hengitystieinfektio, joten olen lähinnä leikkinyt tietokoneella, ja kiusannut Hoidettua. Nyt se uhkaa jo minua kunnianloukkaussyytteellä. Se ei varmaan tiedä, että kun (entinen) asunto-osakeyhtiöni halusi maksattaa meidän yhtiöllä naapuriyhtiön katon korjausta, kieltäydyin maksamasta. Isännöitsijä vei asian oikeuteen, käräjäoikeudessa hävisin, hovioikeudessa voitin, ja hoidin jutun ilman juristin apua.
En saisi olla ilkeä, mutta kun se on niin helkutin tyhmä, ettei välitä ottaa selvää, millaista on olla sairas.
Ilmoittele miten menee!
Parempaa vuoden jatkoa
Inka
"En saisi olla ilkeä, mutta kun se on niin helkutin tyhmä, ettei välitä ottaa selvää, millaista on olla sairas. "
Kiitos kaunis. :)
Itse et välitä ottaa selvää vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Pelkäät kai parantuvasi...
P.S. Olen kivuista kärsinyt kyllä vuosikymmenen. Itse et tiedä miltä elämä tuntuu, kun on päässyt niistä eroon...
Kuulostaa kyllä kurjalta tuo hengitystieinfektiosi. Saitko joltakulta tartunnan vai johtuuko ilmasta? Miten sinulla muuten menee? Luin viestittelysi "Mummon" kanssa. Tosi hienoa että tältä palstalta saa myös käytännön neuvoja. Nuohan ovat juuri asioita, mistä lääkäreillä ei varmaankaan paljon puhuta, vai kuinka?
Niin, onhan se tietysti kiva kun tutkitaan. Parempi kuin kun muut=Suomessa asuvat valittavat kun eivät pääse tutkimuksiin. Silti olin kyllä lähes sanaton lääkärillä ollessani.
Verenkiertonopeus tutkittiin ultraäänikoneella. Painoi sillä eri kohdista päätä, kuunteli eri "taajuuksia" ja otti välillä kuvan. Kuulosti samalta kuin raskausaikana Juuson sydänäänien kuunteleminen. Välillä ääni vain oli matalampi sitten korkeampi jne. Mutta huomasin kyllä tavallisena tallustajanakin eron nopeudessa, siinä vaiheessa en vielä tosin tajunnut mihin se liittyy.
Syitä lääkäri ei maininnut ollenkaan, epäilen ettei uskaltanut sanoa mitään ennen kuin on nähnyt magneettikuvat. Ihmetteli vain miksi suljetun suonen alueella virtaus on täysin normaali. Onhan se toisaalta huojentavaa tietää ettei joidenkin heikot selitykset ylipainosta syynä äkillisesti kohonneeseen verenpaineeseen näytä pitävän paikkansa. Kirjoitin täällä jo syksyllä pelkääväni silloisen kaatumiseni liittyvän siihen. Saa nähdä mitä tutkimuksessa selviää.
Sain tänään sairaalasta, jossa angiografiani on tehty, ajan magneettikuvaan tämän viikon perjantaille. Muualta olisin saanut ajan seuraavan viikon lopulle. Varsinainen ongelmani tuleekin olemaan tulosten saanti. Joudun sitä varten kuulemma menemään vastaanoton toiselle lääkärille, joka ei tähän mennessä ole mitenkään vakuuttanut minua tietämyksellään, toisin kuin torstainen lääkäri. Torstaisella lääkärillä seuraava vapaa aika on maaliskuussa, niin kauaa en kuitenkaan jaksa odottaa. Siellä sairaalassa jopa sihteerit muistavat nimeni, toivonkin jonkun radiologeista kuulevan tulostani ja olevan halukas kertomaan minulle tuloksista. (Jos ne vain täällä byrokratian ihmemaassa suostuvat sanomaan jotain ennen kuin lähettänyt lääkäri on puhunut kanssani).
Olen ollut ihan normaalisti töissä, jatkuvaan särkyynhän tottuu. Hieman on helpottanut yleisesti oloa, kun pääsin 6 kerraksi hierontaan. Niskat oli niin jumissa, että kädet olivat lähes tauotta puuduksissa. (Niin ne ovat ajoittain kyllä vieläkin).
Juusolla oli aika kova kriisi tässä viime viikolla. Puhuin aika tiukasti sille syömisestä, joka sai hänet itkemään. Vastauksena oli ettei sillä ole väliä kun hän muutenkin haluaa kuolla. Siinä sitä sitten seisoin ja mietin vain mitä tapahtui. Onneksi hänen paha olonsa purkautui sitten kerralla, jotta oli mahdollisuus alkaa selvittämään tilannetta.
Syynä oli lähinnä koulun iltapäiväryhmä. Hän ei ole löytänyt kuin kaksi lasta, joiden kanssa leikkiä ja viime päivinä syystä tai toisesta nämä eivät ole leikkineet Juuson kanssa tai sitten mukana on ollut muitakin, joista Juuso ei kuulemma tykkää.
Juttelin hoitajan kanssa keskiviikkona ja hän tuntui ottavan asian erittäin tosissaan ja olevan valmis yhdessä Juuson ja minun kanssa parantamaan tilannetta. Tällä hetkellä Juuso vaikuttaa jo iloisemmalta. Hänellä tuntui muutenkin olevan kausi, jolloin tarvitsi tavallista enemmän huomiota.
Ehkä se lähti myös siitä, että olimme vain viikon Suomessa 24. - 31.12. ja Juuso joutui olemaan tammikuun ensimmäisen viikon iltapäiväryhmässä hoidossa koululomien takia. Muut äidit ovat kertoneet miten hauskaa lapsilla siellä normaalisti on, tämä viikko kuulosti erittäin tylsältä. Nytpä siis koetan välttää Juuson laittamista sinne hoitoon koululomilla ja keksiä muun ratkaisun.
Jos nyt en sekoita taas henkilöitä, niin Hoidettuhan on tämä, joka jakelee näitä vaihtoehtoideoitaan? Siinä on ollut minulle yksi hyvä harjoittelukohde. Haluaisin nimittäin oppia joko olla välittämättä tietyistä henkilöistä ollenkaan, ts. tässä tapauksessa olla lukematta viestejä tai lukea ne ja antaa mennä toisesta tässä tapauksessa silmästä sisään ja toisesta ulos. Minusta on todella epävastuullista mennä kirjoittamaan diagnooseja ja hoitoja ihmisille joita ei ole ollenkaan nähnyt. Tietenkin monet kysyvät tällä palstalla mitä se voisi olla. Muut vain kirjoittavat omista kokemuksistaan ja neuvovat mennä lääkärille ja pyytää lähetettä tutkimuksiin. Jos ei olisi lasta, seuraisin varmaan Hoidetun ohjeita vain voidakseni haastaa hänet myöhemmin oikeuteen, ja silloin jostain aivan muusta kuin kunnianloukkauksesta.
Viestini rikkoo varmaan kaikki pituusennätykset, toivottavasti Inka jaksoit lukea.
Parane pian ja haleja täältä jopa -7°C-Kölnistä!
Vihdoinkin sain kerättyä rohkeutta vastata sinulle. Jotenkin niin raskaita asioita, ja niin tuttuja, vaikka elämäntilanteemme on niin erilaiset. Niinkuin Juuson sanat kuolemisesta. Molemmat mun lapsenlapseni on vuorotellen sanoneet minulle samaa. Sinä varmaan kuitenkin osasit hoitaa tilanteen puhumalla, niin kuin ilmeisesti minäkin, koska toista kertaa ei ole tullut, ja normaalisti ovat elämäniloisia.
Omituinen juttu se sinun verenkiertosi. Huomennahan sinulla on kuvaus? Sun kannattaa pyytää jo ennen kuvauksen alkua, että lääkärit näyttäisivät heti kuvia ja kertoisivat miltä näyttää. Sen verran kanta-asiakkaalla pitää olla etuja. Tiedän tunteen, kun joutuu kuulemaan tulokset lääkäriltä, johon ei luota.
Särkyihin ja kipuihin tosiaan jonkin verran tottuu, mutta ylimääräistä energiaa ne uskoakseni kuluttaa. Näiden infektioiden takia peruskunto on taas niin maassa, että työlästä rämpiä sieltä ylöspäin.
Joo, Hoidetulla on vain tämä yksi vaihtoehtohoito kaikkiin sairauksiin. Miehet ja niiden putkiaivot! Minulle se oli vaan aivojumppaa kun ei muutakan jaksanut tehdä.
Odotetaan kevättä! Iloitse Juusosta, niinkuin minä Evestä (oli sitten laulanut kaksi soolonumeroa jouluaaton hartaudessa pikkukirkossa) ja Napesta (joka hakee itse mieleisensä pelin netin pelisivustolta, kun mummu opettaa tylsän pelin).
Voi hyvin, tyttö pieni! Terkkuja Juusolle myös!
P.S. Eve aloitti englannin viime syksynä ja ensi syksynä ylimääräisenä saksan. Hän haluaa linnan Saksasta. Onko siellä näkynyt vapaita linnanherroja :)
Oli todella kiva saada vastaus sinulta Inka. Luin sen tosin vasta juuri.
Juuson kanssa menee jo taas paremmin. Opettaja soitti alkuviikosta ja kun hän nyt sattui olemaan puhelimen päässä, kerroin Juuson tilanteesta iltapäiväryhmässä ja kysyin miten Juusolla tunneilla menee.
Opettajan mielestä Juuso ei ole yhtä innokas kuin koulun alussa, mutta sehän on normaalia. Toisaalta hän epäili Juuson olevan kyllästynyt. Hän tekee 2. luokan matikantehtäviä, ja niitäkin nopeammin kuin 2. luokkalaiset. Lukemisessakin hän on kuulemma nykyään enemmän 2. luokan tasolla kuin 1. Oli sitä mieltä, että ensi syksynä keskustellaan mahdollisuudesta Juuson siirtyä joulun jälkeen 2. luokalta suoraan 3. Tulisi muuten kyllästymään täysin. Kieltämättä olin aivan ällikällä lyöty, vaikka tunnustan suoraan tajunneeni ettei hän ole ainakaan päälleen pudonnut. Oli huolestunut kuulleessan sosiaalisista ongelmista ja puhuu myöskin iltapäiväryhmän hoitajan kanssa.
Kävin tosiaan tänään kuvissa. Ilman pyytämisiä lääkäri vertasi kuvia viimeisiin magneettikuviin ja totesi niiden olevan lähes identtiset. Edellisissä magneettikuvissa näkyy vielä veren virtausta osittain suljetun suonen kohdalla. Sen lopullinen sulkeutuminenhan todettiin jo viime kevään angiografiassa. Tämänpäiväisissä siis ei, mutta niin sen pitää ollakin.
Eräs tuttu lääkäri näki minut siellä ja "tunnisti" heti. Ei keksinyt heti nimeäni, mutta tiesi minun käyneen siellä usein. Hän tuli kesken uuden lääkärin kuvien vertailun kysymään kuulumisia. Hänen tapansa puhua kuulosti siltä, että hän taas epäili minun tulleen sinne luulosairauksieni kanssa ja mikä sitä päätä nyt vaivaisi. Päänsärkyihinkin ilmoitti vain että olihan minulla niitä jo silloin vuosi sitten. Mitä siihen sitten enää sanomaan?
Ollako nyt sitten iloinen ettei mitään löytynyt vai surullinen etteivät löytäneet jotain "harmitonta", joka aiheuttaa nämä ongelmat ja olisi helposti hoidettu?
Nykyiselle neurologilleni ei tunnu saavan aikaa joten suoraan sanoen aion unohtaa koko tyypin joksikin aikaa. Yritän keksiä jonkin keinon päästä tästä ihmeolosta eroon ja jatkaa töissä käyntiä. Olen tosi turhautunut.
Ei ole linnanherroja näkynyt. ;=) Ehdottaisin Even kannattavan tulla Saksaan ja mennä Reinille risteilylle. Tiedäpä vaikka jossain pienessä kylässä matkan varrella törmäisi sellaiseen. Niin se ainakin noissa romaaneissa tuntuu toimivan. Toisilla elämä on kuin suoraan romaanista ja toisilla kauhutarinoista. Olisi ihanaa kuulla ihmisestä, jonka elämä kuuluu ensimmäiseen, eikö totta?
Hyvä että opettaja ja iltapäiväkerhon ohjaaja tietävät kodin tilanteen. Eikö sairautesikaan ole ollut koulun tiedossa? Luultavasti tieto äidin ja nimenomaan yksinhuoltajaäidin sairaudesta aiheuttaa lapselle pelkoa ja turvattomuutta. Eräs työtoverini kertoi tyttäreni n kymmenvuotiaana pelänneen menettävänsä äidin. Ja sitten lapsi, ainakin murrosikäinen tyttölapsi testaa äidin vahvuutta ja hengissäoloa reagoimalla korostetun aggresiivisesti. Ja tottavie, äiti on kyllä hengissä silloin! Pojat ovat kuulemma helpompia :)
Juuson kannattaa varmaan hypätä yhden luokan yli, ettei käy niin kuin minun tyttäreni. Hän osasi lukea, kirjoittaa ja laskea todella hyvin, kun hän meni kouluun. Niin hän tottui, ettei koulu vaadi häneltä yhtään työntekoa, ja tulokset näkyivät sitten yläasteella ja lukiossa.
Hei, osa romaaneista on kauhutarinoita! Minua harmittaa kun en aikoinaan kirjoittanut koko sairaushistoriaani ja sen aikaisia tuntemuksiani ja elämää pienen lapsen kanssa päiväkirjoihin. Uskomatonta miten paljon unohtaa. Niin mukavaa kun olisi nyt lapsenlapsille kertoa "kaikki" heidän äidistään. Valokuvia on onneksi aika paljon ja niistä tulee mukavia muistoja mieleen. Eikä lasten tietysti muuta tarvitse tietääkään. Itseä varten olisi mukava joskus lukea väsymyksen ja huonon omantunnon muistoista, ymmärtäisi ehkä paremmin omaa lasta nyt.
Saatko sä omaa aikaa järjestymään? Onko Juuso isän tai isän vanhempien luona säännöllisesti?
Olenko sairas vai terve, se on kummallinen kysymys. Olen itse miettinyt sitä nyt jälkikäteen. Kyllähän sen luulisi tietävän. Mutta kummallisesti se tuntemus katoaa. Aamulla herätessä tunnustelee, tuntuuko tämä pahalta päivältä vai vielä pahemmalta päivältä. Pienet selkäkivut tai vähäinen päänsärky eivät tunnu missään, ajattelee vain, että täytyy olla varovainen, ettei noidannuoli iske. Tai sitten kun joskus tosi harvoin on paha päänsärky, niin kuin tässä joku päivä sitten, melkein jo vaihtaa vaatteet, jos joutuu lähtemään sairaalaan aivoverenvuodon vuoksi. Elämä on hullua :)
Luulen että sponsoroin Evelle muutaman vuoden päästä Reinin risteilyn, ja sit jos hän löytää linnanherransa, vaadin päästä asumaan lounaistorniin, hissejä niissä ei kai ole, joten kuntokin kohenee, ja saksaa osaan sen verran, että pystyn ostamaan vain vettä :(
Voi hyvin, yritä ottaa rennosti!
Ei koulussa tiedetä vieläkään meidän "tilanteesta". Olen luokitellut itseni "terveeksi" viime toukokuun lopulla, kun kuulin aneurysman päässä sulkeutuneen itsestään. Outoa kyllä elimistöni tuntuu jotenkin olevan asiasta toista mieltä.
Juuso on taas kyllästynyt kun selitin tarvitsevani viikonlopun saadakseni itseni taas työkuntoon. Houkuttelee mennä maanantaina omalääkärille ja pyytää muutaman päivän sairasloman. Ehkä se tosiaan on stressiä tai sitten silmissä on vikaa tai tai tai...
Etsin tietenkin sanaa rakkausromaanit ja kauhutarinat. On vaan noi sanat hakusessa, samoin kuin juuri hautausmaan läpi kulkiessamme en meinannut millään saada laskettua minkä ikäisistä ihmisistä on kyse. Teen sitä mielelläni ja mietin mielessäni millaisia kohtaloita heillä on voinut olla.
Olen myös aikoinani harkinnut kirjasarjan tekemistä. Kokemuksistani itsenäisenä nuorena naisena Saksassa. Siinä olisi tarinaa riittänyt.
Isoäiti änkesi juuri meille kylään. Inhoan kun joku tulee kutsumatta ilmoittamatta käymään. Haluaa nähdä kuinka voin. Ja olin juuri eilen sanonut etten halua tehdä mitään ja olla rauhassa.
Juuso on normaalisti sunnuntaisin isänsä luona, klo 10 -18 eli aika rajoitettua. Ensi viikonloppuna on menossa päiväkotikaverinsa luo kylään pe - su, josta isä sitten hakee hänet aamusta ja tuo illalla kotiin.
Löysin vanhan päiväkirjan ajasta jolloin Juuso oli vauva. Oli tosi jännä lukea, on tapahtunut niin paljon jota en enää olisi muistanut.
Tällä hetkellä teen taas samaa kuin mistä kirjoitit, mietin aamusta kannattaako ylösnousemista edes ajatella.
Lämpimiä ajatuksia talven keskellä ja kuulemisiin!
Selvisi ainakin etteivät päänsäryt johdu silmistäkään. Ja kohonnut verenpaine ei johdu ainakaan kilpirauhashormooneista. Siinä hyvät uutiset. Huonot että päänsärky sen kun jatkuu vaan. Kävin lauantaina juomassa muutaman oluen, jotta seuraavana päivänä olisi edes syystä pää arka.
Kuten otsikossa lukee Saksa on palaamassa Suomeen. Jos jotenkin vain onnistuu niin tarkoitus olisi tulla kesällä koulujen alkuun mennessä. Selvittelen juuri kaiken maailman kiemuroita ja yritän keksiä mistä keksiä rahat muuttoon ym. Hyvinkin mahdollista ettei mulla ole enää varaa palata kotimaahani.
Kuka tänne nyt tulisi, kylmä ankea maa :-?
Ja nyt poliisikuulusteluosuus.
Olet Suomeen muutosta aikaisemminkin puhunut. Miksi nyt noin päättävään sävyyn? Onko äiti ylipuhunut, hän varmaan olisi iloinen, jos palaisit kotiin. Onko työpaikka tiedossa, ehkä samasta yhtiöstä tai emoyhtiöstä?
Juuson lääkekulut Suomessa mainitsit yhdeksi esteeksi. Olet ilmeisesti selvittänyt sen. Saisitko mistään muuttoavustusta, jotkut kunnat Suomessa maksavat kun viitsii muuttaa heille.
Laskisiko elintasosi paljon jos asuisit Suomessa?
Miten paljon se sulle merkitsisi?
Mitä hyvää olisi Suomeen muuttamisessa? Jäisitkö kaipaamaan jotakin Saksasta? Miten Juuso suhtautuu asiaan?
Onko selvitetty, johtuuko päänsärkysi tension neckistä, onhan sulla ollut pitkä stressaava kausi.
Tänään tiukan asiallisena
Inka
Laulun sanat "kaiken takana on nainen" ei tässä tapauksessa pidä paikkansa. Sen kuuluisi kuulua "kaiken takana on mies". Eräs mies lähipiiristäni teki viime viikonloppuna tosi anteeksiantamattoman tempun, jotain josta tajusin kuinka epäkunnioittava ja välinpitämätön hän on. Tajusin vihdoinkin elämäni täällä olevan nykyään kaiken kaikkiaan sellaista. Sain vihdoinkin väkipakolla silmäni auki enkä pitänyt näkemästäni.
Äiti ei ole ylipuhunut, päinvastoin. Pelkäsin hänen reaktiotaan samalla tavalla kuin aikoinaan kun piti kertoa olevansa raskaana, eikä vakituisesta miesystävästä tietoakaan. Onneksi hän reagoi ihan asiallisesti.
Työpaikasta ei ole tietoakaan, eikä asunnosta. Ainoa vähänkin selvä asia on että Juuso pääsee saksalaiseen kouluun Helsinkiin.
Lääkekuluista en tiedä, enkä välitäkään. Löydän aina hyvän "tekosyyn" jäädä tänne eikä se vuosien myötä ainakaan helpotu.
Tulen muuttamaan joko Espooseen tai Helsinkiin. Äitini mukaan palkkataso on heikompi Suomessa kuin Saksassa. Täällä vaan verojen ja muiden maksujen jälkeen jää brutosta vähemmän käteen kuin Suomessa. Ja koska hoitomaksut ym. menevät täällä bruttopalkan mukaan ei täälläkään käteen jäävällä rahamäärällä ole hurraamista. Toisaalta en haluaisi joutua vanhemmistani rahallisesti riippuvaiseksi.
Mitä hyvää Suomeen muuttamisessa on? Siellä minun perheeni/sukuni on. Samoin muutama erittäin hyvä ystävä. Saksassa minulla ei ole työn ja poikani lisäksi enää mitään.
Saksassa tulisin kaipaamaan mahdollisuutta lähteä viihtyisään kapakkaan ja jutella mukavasti vaikkakin pintapuolisesti ihmisten kanssa. Täällä on myös varaa käydä välillä ulkona syömässä (enkä puhu nyt mäkkäristä).Elokuvat ovat paljon halvempia ja 35 telkkarikanavaakin on joskus ihan kiva olla olemassa. Juuso yhtenä hetkenä itkee haluavansa käydä omaa kouluansa, toisena hinkuu muuttaa Suomeen. Sanoi tässä yksi päivä, että hänestä kaikki uudet jutut ovat ensin tyhmiä ja sitten myöhemmin ne on aina kivoja. Lähteminen nyt on kuitenkin hänellekin helpompaa kuin monen vuoden päästä.
Suoraan sanoen en välitä enää säryistä enkä tästä tiskirättiolosta. Napsin särkylääkkeitä ja olen iloinen jos särky hellittää hetkeksi. En käy enää yhdelläkään lääkärillä asiaan liittyen. Tarkastusangiografia on 1. ja viimeinen asia jonka tämän typerän pääni eteen suostun tekemään.
Tänään hieman agressiivinen Saksa
Siinä olet oikeassa, että kun asia pitkittyy, se mutkistuu, niin sinun kuin Juuson kannalta. Pian ehkä havahtuisit, että sinulla on saksalainen poika, jota et ollenkaan tunne.
Asuvatko vanhempasi pääkaupunkiseudulla, että saat joskus lapsenvahtia?
Joskus minäkin olen tehnyt ratkaisut aika äkkiä (tietenkin vain kotimaan sisällä) ja sen kummemmin miettimättä, millaista elämä on ihan pienessä kunnassa kun on on asunut kuitenkin Tampereen kokoisessa, tai sitten sieltä pikkukunnasta Turkuun, ja Turusta ruotsinkieliseen pikkukapunkiin, kunnes sitten nelikymppisenä juutuin tänne suomenkieliseen pikkukaupunkiin.
Joskus olen tyttärelleni sanonut: asioilla on tapana järjestyä. Niin uskon käyvän (tai ainakin toivon).
Joka tapauksessa oli kiva kuulla sinusta, ajattelin jo että kuulusteluni oli typerää.
Voi hyvin
Kaisa
Oikein Hyvää Ystävänpäivää!
Kuulustelusi ei ollut ollenkaan typerää. Huomaan yhden serkkuni harrastavan samaa. Toivon sen johtuvan huolesta minun tekevän äkkipäätöksen jota tulen myöhemmin katumaan.
Vanhempani asuvat Espoossa, samoin kolme serkkuani osittain perheineen, hyvä ystäväni perheineen ja Helsingissä siskoni. Joten sosiaalinen "rengas" olisi vähän eri luokkaa kuin täällä.
Äitini vain on huolissaan etten saa Suomessa töitä minun sairaskertomuksellani. Lääkäreiden mukaan minähän olen kaikin puolin terve. Sanovat vielä toukokuussa ettei aneurysmani kaulavaltimossa ole suurentunut niin kaikki on ok.
Juusolla on kunnon flunssa, 5. päivää kuumetta. Käytiin eilen lääkärillä tarkistuttamassa ettei bakteereita pelissä (Juuson astman takia varovaisempi ja 3 päivää 40°C kuumetta). Sain kuulla että meillä aletaan mennä lääkekulujen kanssa samaan suuntaan kuin Suomessa, eli potilas maksaa yhä enemmän itse, joten yksi tärkeä syy miksi olen vetkutellut Suomeen palaamista pikku hiljaa poistuu.
Toivoisin vain että läheiseni myös tukisivat päätöstäni ja sen toteuttamista eikä vain epäilisivät ja listaisi vaikeuksia jotka minulla on edessäni.
Annelista, Huista ym. ei ole kuulunut aikoihin mitään vai onko minulta jäänyt jotain väliin?
Minusta on upeaa kun jaksat pitää yhteyttä Inka! Kiitos siitä!
Mehän ollaan vanhaja tuttuja! Ajattelen sinua usein.
Kirjoitinkin jo muutaman sanan sinulle tuolla kun vastasin Sähkärin aloittamassa keskustelussa.
Mulla on ollut niin rankka päivä tänään, etten jaksa edes kuulustella. Nappe oli vähän kipeä, joten se oli mun seurana koko päivän. Ei siitä kyllä paljon seuraa ollut, kun se halus koko päivän vaan pelata tietokoneella. Sit se raukka oli ihan silmät ristissä, muttei suostunut nukkumaan, ja niin jäi minultakin päiväunet väliin.
Hyvältähän tuo kuulostaa, että on pääkaupunkiseudulla verkostoa.
Onpa Juusolla ollut hurja kuume. Sait kai sentään olla poissa töistä, niin kuin Suomessakin?
En minäkään ole tytöistä mitään kuullut, kaipa he taas ilmaantuvat.
Minut ainakin alat vakuuttaa että Suomeen muutto on järkevää. Se kuitenkin tärkeintä miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Kyllä muut siihen tottuu, joten rohkeasti vaan.
Luin ensimmäisenä vastauksesi sähkärin aloittamassa viestipolussa. Pidin tuosta jalkapalloideasta! ;=)
Sama juttu Juusolla kuin Napella, koko ajan pitäisi tuijottaa telkkaria, pelata, lukea, ihan mitä vaan kunhan ei vaan tarvitse levätä tai nukkua. Sellaisia nuo pojat taitaa olla. Juuso seisoi tänään ikkunassa ja yritti nähdä kavereitaan koulunpihalla. Mennään huomenna taas lääkäriin, kun kuumetta on vielä n. 38 - 38,5°.
Olen ollut poissa töistä ja olen vielä huomisenkin. Jos oma oloni ei pahene, menen torstaina töihin ja Juuso isovanhemmille, jos ei huomenna parempi.
En kyllä huomannut Susun viestejä. Täytyy vielä katsella.
Verenpainetta en ole edes mittaillut. Päänsäryt hellitti muutamaksi päiväksi vaikka stressiä oli ihan tarpeeksi silloinkin. Pahimman päänsäryn aikana verenpaine on yllättäen ollut lähes "normaali". Vähän omituista.
Tärkeintä tietenkin on että olen päätökseni tehnyt ja valmis myös pysymään sen takana. Jotenkin saan kaiken järjestymään.