Olen nyt ollut 4 kk yhdenmittaisesti raittiina aa:n avulla, ja se puoli ok. Mutta, henkinen muu huono olo tulee aina ajoittain (ahdistus,pelko, masennus, paniikkioireet). Pahinta on nyt liikenteessä, tulee poltettua hermot herkästi autolla ajellessa ja menee kaahauksen puolelle, sitten jälkeenpäin siitäkin paha olo. Mikä avuksi? Lääkkeitä en haluaisi alkaa syömääm, olen kokeillut ja tuli sivuvaikutuksia. Olen koettanut palavereissa tästä puhua ja itseäni tutkia, vaan tuntuu ettei aina auta. Muilla samaa?
Raittiina mutta paha
olotila...
201446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
4kk AA:ssa olivat tosi vaikeita - tosin en edes pysynyt silloin raittiina. Luulin, että "olla AA:ssa" tarkoittaa sitä, että käydään palavereissa ja puhutaan siitä, miltä kulloinkin tuntuu.
Kun sain käyttööni AA-ohjelman, sellaisena kuin Iso Kirja (Nimettömät Alkoholistit) sen opettaa, ja kummin, tilanne muuttui totaalisesti. Sain raittiuden ja oloni helpottui valtavasti. Ikään kuin mustavalkoinen maailma olisi muuttunut värilliseksi!
Hanki itsellesi kummi, joka on ottanut askeleet käyttöönsä. Askeleet 1-3 on tehty luovuttamiseen, otettuasi ne yhdessä kummin kanssa, voitte ryhtyä tekemään "siivousaskeleita" 4-9. Sieltä yleensä purkautuvat pelko, masennus, syyllisyys, häpeä ym.
Jos olet paikkakunnalta jossa järjestetään ns. Aloittajien kokouksia niin suosittelen lämpimästi. Saat niistä lisätietoa soittamalla AA:n vastauspalveluun 040 8484000.
Hienoa, että olet päässyt mukaan AA:han!
Ennsimmäiset kuukaudet,vuodet,nimenomaa siten että kävin palavereissa,ja puhuin miltä minusta milloinkin tuntui, ja tuntuu,sillä käyn vieläkin palavereissa, tosin en enää niin usein kun ensimmäisinä kuukausina vuosina.Aivan eri tavalla kuin sAAmari,sAAmarihan tekaisi Askeleet kummin kanssa pois ajelehtimasta.
AA-ojelma on täysivaltainen ohjelma,mielestäni sitä ei noin vain tehdä.Enkä usko että sinäkään sAAmarikaan olisit sitä täydellisesti tehnyt,kuin ehkä korkeintaan Ennsimmäisen Askeleen.Muut yksitoista Askelta ovat vain ihannekuvia, ja päämääriä,joita kohden voimme pyrkiä.!Näinhän toipumisohjelmassamme todetaan.!Saanhan vapaasti epäillä.?Jookos.?
Ja olethan sinä sen myöntänytkin kuika Askeleet yllätelevät "hyppivät silmille".!Eiköäs vain ystäväni, että "pyllyä penkkiin" niin eivät pääse Askeleetkaan niin usein "hyppimään" päin näköä.!
Ja sekin että mehän emme ole "ammattilaisia" opettajia,jaamme vain omia kokemuksia.!Elä siskoseni kovin pahastu,jos vanha vähän epäilee,ehkä neuvookin.!Sillä eihän vanha v.....le vaan koetaa antaa aihetta ymmärrykselle,jota sinulla kyllä on ilman minun "neuvojakin".!!
olemme päässeet jo yksimielisyyteen että olemme eri mieltä näissä asioissa.
Sen mokan huomasin, kiitos Joonatan, että olin edellisessä viestissäni sortunut *neuvomaan* keskustelun aloittajaa. Olen pahoillani. Pyrin aina kertomaan vain omista kokemuksistani, mutta tuolla kertaa toimin selvästi väärin.
Mutta minulle palaverit ovat edelleen paikkoja, joissa käyn kuulemassa toipumiskokemuksia ja jakamassa omaani, silloin kun minulla on jotain annettavaa. Tuntemukseni ja suruni ja huoleni ja sen sellaiset jaan kummilleni ja läheisille ystävilleni normaalissa vuorovaikutuksessa, jolloin saan heiltä heti palautteen (joka yleensä palauttaa minut maanpinnalle).
Askelten ottamisesta/tekemisestä/soveltamisesta en jaksa suuremmin vängätä, siitä on niin monta kertaa keskusteltu. Minulle AA-ohjelma on toiminnan ohjelma, jota sovelletaan 24 h/vrk. Siinä vaiheessa kun "siivousaskeleet" on tehty niin askeleet 10-12 pitävät yllä päivittäistä raittiuttani. Kymppi paljastaa, jos olen sortumassa takaisin vanhoihin ajatus- tai toimintamalleihin, yhdestoista varmistaa että pidän yllä yhteyttä Korkeampaan Voimaani ja kahdestoista kehottaa viemään sanomaa eteenpäin.
Sitten, jos toipumisprosessin myötä nousee esiin jotain muistoja, joko kaunaa tai omia vääryyksiä muita kohtaan, niin silloin otetaan siivousaskeleet käyttöön. Ei puhumalla niistä vaan tekemällä ne. Siis näin *minä* teen. Ja oma muistini on ollut vähän kuin sipulin kuorimista: kaikkein kipeimmät muistot ovat paljastuneet vasta sen jälkeen kun päällimmäiset muistot on siivottu pois. Mistä sen tietää vaikka muistojen kätköistä vieläkin nousisi jotain, minkä olen täysin unohtanut, mutta pääasia että työkalut on tiedossa sitten kun niitä tarvitaan.
Miksi sanot "olemme eri mieltä" kuin sillä ymmärrettäisiin jotakin rajoja ja puolueita tarkoittavaa negatiivista ilmiötä.. Luovuta, luovuta tyttö niinkuin ohjelma kehoittaa. Kun käyt riittävästi palavereisa tulet huomaamaan varmaan sinäkin, että ei ole yhtä ja ainutta keinoa raitistua. Sinun ajatusmallisi on sopinut sinulle ja joku muu jollekin toiselle. Siitähän perimmältään AA:ssa on kysymys; mahdollisuudesta olla oma itsensä. Älä estä sitä muilta. Siitä toipuminen lähtee alkuun. Ei mistään oppirakennelmista. Eikä tekemisestä tai suorittamisesta; sitähän meistä on itsekukin juoma-aikoinaan tehnyt. Yrittänyt, yrittänyt tehden "lopullisia" lupauksia ja suorituksia.
"olemme eri mieltä" viittasi ihan vain minuun ja Joonataniin. Me olemme tietyistä asioista eri mieltä, mutta asiat riitelevät, ei ihmiset.
"Riittävästi palavereissa käyminen" tuntuu olevan kuuma peruna. Eikö jokainen määrittele itse sen, mikä on hänelle riittävästi? Minä käyn palavereissa sen mukaan mikä minulle on riittävästi (ja ylipäätään mahdollista).
Sama pätee tuohon "mahdollisuuteen olla oma itsensä". Sen takia pyrin aina keskustelemaan minä-muodossa, koska voin puhua vain itsestäni enkä neuvomaan muita.
Suvaitsevaisuutta olisi se, etteivät vuorostaan muut pyrkisi neuvomaan minua vaan jakaisivat hekin vain omaa kokemustaan.
Nyt täytyy rientää...
Vai on täällä "kuumia perunoita". En ole palstalla kuukausiin käynyt. Omalle raittiudelleni sillä ei ole merkitystä.
En ottanut kantaa siihen paljonko raittiutensa eteen olisi käytävä palavereissa. Tarkoitin sitä, että kun käy useahkosti niissä oppii väkisin huomaamaan, että muilla ihmisillä on asioista erilaisia mielipiteitä kuin minulla ja että minun on turha yrittää saada heitä ajattelemaan omalla tavallani. Jossakin vaiheessa "harrastetta" juttu alkaa pelata eikä enää edes pyri muiden manipulointiin vaan keskittyy vain ja ainoastaan itseensä. Tämä havainto on tehnyt mannaa mielenterveydelleni ts. alkoholismilleni. Se on sitä luovutusta mitä minä olen tarvinnut ja mitä ei kirjoja lukemalla opi ikinä.
Minä olen sAAmarille yrittänyt puhua samoja asioita,kuin sinäkin.!Mutta turhaan.!Kait hän on fanatikko,kuten jonkinverran minäkin.Kanssasi ryhmissä käyntien suhteen olen samaa mieltä.!
Muuten sAAmari on ihan kiva likka.!
tämähän on *keskustelu*palsta. Mistä muusta keskustelu syntyy kuin siitä, että kukin tuo esiin omia kokemuksiaan ja näkemyksiään??
Myönsin jo, että mokasin siinä kun aloin ensimmäisessä tämän ketjun viestissäni neuvoa keskustelun avaajaa, mutta sen jälkeen olen taas skarpannut ja yrittänyt kirjoittaa vain minä-muodossa.
Jos kaikki päättäisivät lopettaa omien mielipiteidensä/kokemustensa/näkemystensä kirjoittamisen niin eihän tämä silloin enää olisi keskustelupalsta, koska kukaan ei voisi kirjoittaa enää mitään :-(
No, nyt vielä pariksi tunniksi töihin...
kaiken huipuksi vegetaristi.
On siinä kestämistä! :-(
Oireilusi viittavat selkeästi siihen suuntaan, että sinulla olisi asiaa psykiatrille. Olet ollut jo tuon verran ilman alkoholia, eikä sen pitäisi vaikuttaa psyykkiseen tilaasi. Ilmeisesti olet alkoholilla lääkinnyt psyykkisiä oireita, jotka nyt nousevat pintaan. AA-kerhoissa käyminen saattaa vain pahentaa tilaasi, koska psyykkeesi on hauras ja erilaiset ahdistusta ja henkistä pahoinvointia aiheuttavat syyllisyyden tunnot korostuvat tällaisissa kokouksissa. En tunne juomahistoriasi tarkemmin, mutta kehottaisin menemään terveyslääkärin lähetteellä mielenterveystoimiston psykiatrin luo. Eivät ne lääkkeiden sivuvaikutukset pahoja ole. Aina on lääkkeitä, joista ei tule sivuvaikutuksia.
Saatat olla oikeasskin psykiatrille menoa esittäessäsi. Ihmisellä on oikeus hakea apua sieltä mistä haluaa ja uskoo saavansa.
Mutta mitä tarkoitat sanomalla: " erilaiset ahdistusta ja henkistä pahoinvointia aiheuttavat syyllisyyden tunnot korostuvat tällaisissa kokouksissa."
Menin ihan pihalle. Olen kokenut palaverit ihan päinvastoin alusta lähtien. Et ole ilmeisesti edes käynyt AA kokouksissa.
Minä kävin sekä psykiatrilla että AA:ssa aloitellassani raitista taivaltani. Psykiatrilla (tai niitä lääkäreitä oli useita samanaikaisesti niinkuin usealla meistä...) kävin syystä siitä, että sain pamireseptejäni uusittua. Juttua ja valitusta minulta näissä tilanteissa tuli enemmän kuin tarpeeksi ja koin, että minua ymmärretään ts. reseptejä auliisti kirjoittelivat kyllä. AA:ssa sen sijaan olin hiljaa ensimmäiset 2 vuotta. On ihan eri asia puhua rehellisesti itsestään kuin käydä kauppaa jollaiseksi psykiatrilla käyntini luokittelen.
Nyt on kolme vuotta ilman lääkkeitäkin. AA:n tuella. Vieroitukseen (henkiseen)ei muuten vuosi riittänyt. On kyse pitkistä ajoista näissä surutöissä.
Jokainen juova alkoholistihan lääkitsee psyykkisiä oireitaan alkoholilla... Mitä tarkoitat? On tietysti psyykisiä vikoja jotka vaativat ammattilaisen apua mutta alkoholimin hoidossa AA on saavuttanut parempia tuloksia kuin yksikään psykiatri. Onpa se saanut usean psykiatrinkin saamaan kiinni alkottomasta elämästä.
Varsinainen menstruaatio olet. Yritätkö väittää ettei psykiatri (ammattilainen!!!)hallitsisisi omaa alkoholinkäyttöään kaiken lukeneisuutensa avulla vaan että hänen olisi mentävä johonkin rahvaan haisevaan AA palveriin kuuntelemaan alkeelista ja virheellistä maallikkosykolokiaa. Hah hah haaa. Hahahahahaaaa
psykiatrin AA:ssa. Hän sai raittiuden täältä alkoholistien toveriseurasta. Ei suutarin lapsillakaan aina ole kenkiä.
itse olin masentunut ja hermoilin pitkän aikaa raittiuteni alussa. Uskon sinun pääsevän niistä vapaaksi kun et kiirehdi ja kuuntelemalla sekä jakamalla kokemuksiasi AA:kavereiden kanssa. Kummin löydät AA:ryhmistä kun rehellisesti kerrot itsestäsi ja olet valmis itse. Mikään ei tapahdu itsestään ja käy AA:ryhmissä. Yksin meistä jokainen on voimaton. Ryhmässä on voimaa ja erilaisia kokemuksia, kuuntele mikä sopii sinulle ja ohita sopimattomat. Muista että kaikki olemme erilaisia, mutta tauti on sama. Tsemppiä Sinulle !...
edellisen kirjoitajan kanssa,anna itsellesi aikaa.Valitset itse kummisi sitten kuin tunnet sen ajan olevan.Käy ryhmissä,kerro kokemuksiasi, ja yritä kuunnella toisten kokemuksia.Ryhmissä käymällä toipuu.Uudistut hitaasti mutta varmasti.!
Hätäillä ei kannata.!Me alkoholistit vain haluaisimme olla heti "valmiit".!Tehdä askeleet,mikä ei noin vain onnistu.Raitista jatkoa sinulle,päivä kerrallaan.!
mutta älä tältä palstalta apua pyydä. Täällä ei ole kuin aivonsa paskaksi juoneita AA-fanaatikkoja, joilla ei ole kuin yksi ainoa oikea mielipide. Se heidän mielestään oikea.
Äkkiä pois, niin sinulla on toivoa.
Kun kerran on tieteellinen fakta, että alkoholin merkit elimistössä säilyvät noin puoli vuotta raittiuden alettua laboratoriokokein todennettuna, niin aivan terveellä maalaisjärjellä ajatellen, et ole vielä koukusta läheskään irti. Jos ajatellaan, että edelleenkin roikut löysässä hirressä, niin ei se mikään ihme ole, että oheisilmiönä hermot on kireällä.
Itse saan raivareita punaisissa valoissa, että miksi prkl.. se ei jo vaihdu! Syyn niihin raivareihin tiedostan hyvin.
että kulkisit osan matkoistasi yleisillä kulkuneuvoilla? Kesällä pyöräily on terveellistä. Busassa tai junassa istuminen rauhoittaa. AA-ryhmissä voi käydä tovereiden kanssa kimppakyydissä. Porukasta saa voimaa ja yhteenkuuluvuutta. Hyvää raittiutta sinulle.
olen ollut sua kauemmin raittiina, mutta mulla on ollut samoja tuntemuksia. Eikä ne poistu vaikka siellä ryhmässä kävisitkin. Käy terkkarilla, kerro avoimesti jutustasi. Mä sain lääkkeeksi Risolidia. On 'kymmenen' kertaa miedompaa kuin pamit, jotka ovat liian kovaa kamaa. Purkissa on kolmio-merkintä, joten ei suositella ajamista, mutta itse olen saavuttanut tasapainon ottamalla tarvittaessa (n. 1 /viikko) kyseisen tabun. En pidä esteenä autolla ajamiselle, etenkin kun stressattuna olo on sitä mitä kerroit.
Raittiita päiviä sulle! Koetahan jaksella!