Sairastuin viime keväänä psykoosiin ja lääkäri varoitti silloin mahdollisesta masennuksesta. Naurahdin vaan, olin silloin täynnä energiaa. Sitten se iski. Mikään ei huvita ja aamulla ajattelee vaan että pääsis uudelleen nukkumaan. Käytän Cipramiliä (jo kolmas kk)mutta olo ei vaan kohene. Ainoo tila, jossa vähän enemmän aktiivisuutta on humalatila. Alkoholi kai vaikuttaa haitallisesti lääkehoitoon...
Maanantaina alkaa opiskelu, ja sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Jos nyt pääsen näyttämään maailmalle viimeinkin. Pelottaa vaan kaikki vanhat peikot. Että jätän kurssit kesken ja alan taas kärsimään jännitysoireista.
Maanantaina alkaa opiskelu, ja sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Jos nyt pääsen näyttämään maailmalle viimeinkin. Pelottaa vaan kaikki vanhat peikot. Että jätän kurssit kesken ja alan taas kärsimään jännitysoireista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En oikein löydä viestistäsi kysymystä - otsikossa sellainen oli. Tähän on vaikea kommentoida tietämättä psykoosistasi ja jännittämisestäsi.
koulu alkaa kohtaminullakin....ja on ollut aiemmin kaikenlaista ongelmaa ja olen niin helvetin hermostunut...jos vaikka hermot pettää ja alkaa kolmas hoitokierros parin vuoden sisään...mutta jos haluaa elämään muutosta on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja vähän riskejä...toivon onnea sulle matkaan...toivottavasti kaikki menee hyvin...kokeile vaikka tehdä rentoutumis harjotuksia ennen kouluun lähtöä...niistä voi olla apua...kun rentoutumista on harjoitellut se sujuu jännittävässäkin tilanteessa helpommin... =)
Kiitos viestistäsi. Nyt jännitin tänään niin paljon englannin tunnille menoa etten mennyt sinne ollenkaan. Seuraava mahdollisuus on perjantaina. Täytyy sitten yrittää. En uskalla mennä proseminaariinkaan. Jos ensi vuonna.
Saanko kysyä,kuinka psykoosisi todettiin?vai totesitko itse jotenkin?johtuiko jostain tapahtumista?
Lääkäri totesi psykoosin viime keväänä. Sain "muistini " takaisin eräästä illanvietosta, jossa keskustelin eräiden henkilöiden kanssa. Kävi sitten ilmi, ettei keskustelua ollut tapahtunut ollenkaan, vaan keksin juttuja päästäni. Luulin tietysti itse asioita todeksi ja pelkäsin yhtä henkilöä, jonka luulin uhanneen minua. Että semmoinen tapaus.
kerrotko vielä että miten sait tietää että olit keksinyt tapahtumat itse?siis tajusitko itse vai...?
Poikaystävä lähti kyselemään kuvitelmani henkilöiltä tapahtuneesta ja he sanoivat ettei sellaista ole tapahtunut ollenkaan. En tietenkään heti uskonut vaan epäilin salaliittoa mua vastaan. Vasta konkreettinen todiste (yksi kadotettu tavara) sai mut epäilemään asioita ja pian sen jälkeen uskoin että olin kuvitellut kaiken.