Ensi kuussa vonkutaan lisää kansallista tukea maatalous tuottajille!
Porvareiden on tukittava tuo reikä ja pian!EU,sta etenkin Puolasta, tarjolla edullisia tuotteita kauppiaille! Näin saadaan katetta lisää! Maatalouden rakenne ei nykyisellään pysty tuottamaan edullisia tuotteita kilpailukykyiseen hintaan, liian alhainen ja liikaa pieniä tuottajia suomessa! Ovat kyllä vähenemässä tuottamattomina yksikkoina! Näin voidaan laskea
tukea maataloudelle jatkossa. Ostamalla kilpailu kykyiseen hintaan EU,ta.
Porvareiden on tukittava tuo reikä ja pian!EU,sta etenkin Puolasta, tarjolla edullisia tuotteita kauppiaille! Näin saadaan katetta lisää! Maatalouden rakenne ei nykyisellään pysty tuottamaan edullisia tuotteita kilpailukykyiseen hintaan, liian alhainen ja liikaa pieniä tuottajia suomessa! Ovat kyllä vähenemässä tuottamattomina yksikkoina! Näin voidaan laskea
tukea maataloudelle jatkossa. Ostamalla kilpailu kykyiseen hintaan EU,ta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
isännät raivaavat peltoa lisätukien toivossa. Entäs tilusjärjestelyt, perkele, isännät eivät tarvitse nussiakaan omaan laskuunsa. Pienviljelijä pystyy sopeuttamaaan toimintansa paremmin vallitseviin olosuhteisin, tuotevalvonta ja työnlaatu ovat paremmat kuin näillä tukien metsästäjillä
Maataloudessa kannattaisi miettiä, mitä tuetaan, sillä tuet ohjaavat tuottamaan sitä, mistä saa helpoimmin parhaan ansion.
Minusta elintarviketuotannon jonkin asteinen omavaraisuus olisi määriteltävä, koska kokonaan tuonnin varaan olisi aika tyhmä jättäytyä, kun erilaiset katastrofit ja epidemiatkin alkavat yleistyä.
Itse olen aina kritisoinut sellaisen maatalouden tukemista, jossa palkitaan yhteen tuotantosuuntaan keskittymisestä ja siitä, että tuottaa mahdollisimman suuret voluumit tätä yhtä tuotantosuuntaa.
Kritisoinut olen siksi, että Suomi on aivan liian pieni maa ja isotkin tilamme ovat aivan liian pieniä, jotta pystyisimme minkäänlaisella tukijärjestelmillä kilpailemaan elintarvikesuurteollisuuden blukkiraaka-aineen halvassa tuottamisessa.
Muualla saadaan paremmat sadot halvemmalla, joten tuossa leikissä Suomi on jo ennakkoon tuomittu häviämään.
Se, mitä Suomessa kannattaisi minun mielestäni tukea on elintarvikkeiden lähituotanto. Yllättävää, että Halonenkin on tämän nyt huomannut ja ottanut kampanjansa osaksi, Niinistö puolestaan korostaa omavaraisuutta ja kriisiturvallisuutta, mikä on aivan oikein.
Minusta tavoitteeksi pitäisi ottaa, että yli puolet elintarvikkeiden kokonaiskulutuksesta tuotetaan Suomessa ja lähituotantona, joistain peruselintarvikkeista tavoite saisi olla korkeampikin, jopa 100%. "Pellolta pöytään" -ideologia pitäisi nostaa näkyvästi esiin.
Lähituotantoa painotetusti tukemalla saisimme maaseudulle myös lisää työpaikkoja. Myös ruoan laatu paranisi, kun ns. elintarvikeketju lyhenisi ja tuotannossa tarvittaisi vähemmän säilöntäaineita.
Olen aivan varma, että lähituotanto pystyisi raivaamaan itselleen 80-30% markkinaosuuksia eri tuoteryhmissä, kun loppuosa markkinoista jäisi isoille kansainvälisille elintarvikebrändeille.
Minun mielestäni maatalous on sen verran yhteistä leipäämme, että sille pitäisi saada aikaan kilpailukykyinen markkinarako, mikä minun mielestäni löytyy nimenomaan lähi- ja luomutuotannosta, koska kyllä suomalaiset aina mieluummin valitsevat omassa pitäjässä leivotun leivä, kirnutun voin, tehdyn juuston, savustetun lihan, jne. kuin kansainvälisen suurteollisuuden säilöntäaineilla kyllästetyn bulkkituotteen.
Lähituotannon tukemisessa pitäisi vain päästä sanoista tekoihin, mikä on ilmeisesti vaikeaa siitä syystä, kun nykyiset suurtilallisemme ovat omistajina kotimaisessa elintarviketeollisuudessa. Jos lähituotantoa ryhdyttäisi tukemaan, se olisi ensimmäisenä pois Valiolta, Raisiolta, HK:lta, jne..
Näin kertoo entinen maa-ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä.
http://www.ruokamessut.fi/2002/artik_hemila.asp
Ei Hemilän puheessa mitään vikaa ole, mutta vielä selkeämmin paikalliseen lähiruokaan pitäisi päästä.
...näin arveli Kihniön nimismies syrjäkylän isännälle reilut kymmenen vuotta sitten.
"Niinhän se pitäisi, mutta kun ei ole", kuului isännän vastaus.
Näin se toimii tämä paljon puhuttu markkinatalous.
Valio toimittaa maitoa monelle pienjuustolalle ja Atria lihaa makkarantekijälle.
Ja Prismojen ja K-Cityjen herkkutiskeistä löytyy sitten valmiita tuotteita.
http://www.pienjuustolat.com/index.php?paqgeid=4
http://www.tammela.fi/portal/matkailu/perinnetapahtumat/tammelan_makkaramarkkinat/
Oli Luojan lykky, että suomalainen meijerikenttä älyttiin laittaa iskukuntoon pikkuisen ennen avoimen- ja rajun kv-kilpailun alkua.
Sama koskee lihanjalostusta.
Kun ympyrät suurentuvat, tulee pienemmille, pitkälle erikoistuneille yrityksille lisää tilaa.
Rajoittavana juttuna kuitenkin on harvaanasuttu, maa ja kapea asiakasapohja.
Mutta kenttä on täysin vapaa, vaikka minkälaisen pajan pystyttämiseen.
Ei muuta kuin tuet selkeämmin lähituotannolle.
Tuet menevät unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti lähi/alkutuotannolle.
Pienimuotoiset jalostushankkeet ovat saaneet kehittämistukia moninverroin tuoteetua yksikköä kohti laskettuna.
Markkinatalous ratkaisee tulokset.
Mutta summasummarum: "Hän tekee joka osaa, joka ei osaa hän neuvoo"
Jos tuki nyt menee lähituotannolle ja pienimuotoisiin jalostushankkeisiin, niin osaisitko sanoa, milloin se näkyy lähituotannon kasvavana osuutena kaupan valikoimissa ja maaseudun elinkeinojen elpymisenä ja muuttovirran kääntymisenä kaupungeista maalle?
Markkinatalous saakin sitten ratkaista tulokset.
kokoomus auta,vaan vie viimeisetkin tuet.Koko kansan se pitää osata ostaa kotimaista maataloustuotteita.Kilpailua ei EU:a saa rajoitta tai kieltää,se on markkinavoimaa.
Jaba 43 näyttää olevan suunnilleen samaa mieltä. Elintarvikkeiden tuotannossa pitäisi päästä lähes 100%:n omavaraisuuteen. Tämä tavoite edellyttää maataloustukien maksamista. Jos EU:sta ei saada tarpeeksi tukea, niin loppuosa maksetaan kansallisesta tuesta. Näin pitää olla ja tämä on aivan luonnollinen ja oikea menettelytapa. "Maataloustukiaiset" ovat ja niiden pitääkin olla pysyvä ilmiö, jos halutaan säilyttää omavaraisuus. Tietysti nämä tukirahat täytyy tarkoin laskea, että mikä on tuen tarve, niin että yrittäjä voi tuottaa voitollisesti tuotetta saadakseen siitä toimeentulonsa. Tämä on myös viisaan kuluttajan kanta ja se pitäisi olla myös SDP:n kanta, samoin kokoomuksen kanta, koska se on koko Suomen kannalta oikea ratkaisu. Jos päivittäinen ruoka on tuonnin varassa, niin ollaan heikoissa kantimissa. Sellainen olisi kestämätön tilanne. Pulinat pois ja maksetaan asianmukaiset maataloustuet, se on myös kokoomuslaisen kuluttajan etu, samoinkuin jokaisen suomalaisen etu. Kyllä "Markkinavoimat" pitää alistaa "viisaampien voimien" alaiseksi.
taita olla ulkomaista hommattua ruista.Mansikat tulevat Puolasta ja purkissa lukee valmistettu Suomessa.Minä sanon,että maataloustuki pois ja äkkiä.Hyviä noi Puolalaiset tomaatit on ja sitä paitsi parempia,kuin espanjalaiset.Hyvä kun Puola otettiin EU:n,niin jää rahaa muuhun törsäämiseen.
Minusta lähituotanto on enemmän arvovalinta kuin tehokkuusvalinta, ja arvovalintana minä sitä tukisin.
Olen nimittäin hyvin vakuuttunut, että maatalouden asiantuntijoiden kannattaisi tutkia millaisen vaihtoehdon lähituotantona tuotetut elintarvikkeet tarjoaisivat elintarvikesuurteollisuuden tuotteille.
Uskon nimittäin että kuluttaja ja myös matkaileva turisti on halukas maksamaan enemmän sellaisesta elintarvikkeesta, jonka raaka-aine on kasvatettu ja joka on jalostettu samalla paikkakunnalla, missä se myydäänkin.
Jos tämän kaltainen lähituotanto saataisi uudelleen henkiin, niin se merkitsisi pienimuotoisen perheyritystoiminnan paluuta elintarvikeketjuun ja samalla työllisyyden kasvua.
Kustannuslaskennan näkökulmasta olisi selvitettävä synnyttääkö lähituotanto säästöjä kuljetus- ja varastointikustannuksissa riittävässä määrin, jotta kokonaiskustannukset eivät nostaisi lähituotannon kuluttajahintoja kilpailukyvyttömiksi.
Näin saisimme lähituotannosta elintarvikeomavaraisuuden peruskiven, jonka aikaansaamisesta ja ylläpitämisestä minusta kannattaa maksaakin, kun se on minun mielestäni samalla aivan erinomainen liikeidea kilpailussa kansainvälistä suurtuotantoa kohtaan.
Kyllä ulkomaisia merkkituotteita varmasti myytäisi edelleen, mutta en näkisi suurtakaan estettä sille, että lähituotannon markkinaosuus esim leivässä voisi olla 90% luokkaa, maitotaloustuotteissa 70-80%, makkaroissa ja lihajalosteissa ainakin 50%, kun tuo jättäisi vielä hyvän markkinaraon ruotsalaiselle näkkileivälle, ranskalaisille jugurteille, italialaisille juustoille, unkarilaisille salameille ja muille erikoisuuksille, joiota kaikki silloin tällöin mielellään syövät.
Tuontia tarvitaan aina, jo kilpailunkin vuoksi, mutta oma suomalainen perusruoka voitaisi tuottaa lyhyessä ketjussa "pellolta päytään" -periaatteella, eli kasvattaa, jalostaa, myydä ja kuluttaa melko rajatulla alueella, sillä Suomi on sen verran iso maantieteellisesti, että meille mahtuu paljon erilaista lähituotantoa, kun syömisen tyyli on esim savossa hiukan erilainen kuin satakunnassa.
Ja elintarviketeollisuus, suurempi ja pienempi jalostaa niitä.
On suomalaisen viljelijänkin onni, että elintarviketeollisuutemme on näinkin kilpailukykyisessä kunnossa.
http://www.ruokamessut.fi/2002/artik_hemila.asp
Todistaako vuosien takainen messupuhe jotain tilanteessa, jossa elintarviketeollisuus irtisanoo ihmisiä?
http://www.avainlippu.fi/ajankohtaista/TIEDOTTEET_JA_ARTIKKELIT/?NewsId=38