Menin kerran seuroissa käymään. Kuuntelin sanaa, jota kesti tunnin verran. Minulle jäi mieleen monta kysymystä ja niinpä menin sitten tuon puhujan tykö juttelemaan.
Tässä juttelumme pääpiirteittäin:
Sa=saarnamies, M=minä
M.päivää, minä olen se ja se, haluaisin keskustella!
SA) jahah, päivää vaan, eipä olla kai ennen tavattu!
M. no ei toki, kun tänne ensi kertaa tulin!
SA. Mitähän asiaa?
M. uskonasioista keskustella!
(saarnamiehen takana seisoo kärsimättömän näköinen mies, joka sanoo väliin!)
Lähdettäiskös me nyt tuonne sakastin puolelle kahville?
SA. Joo, hetkinen vain, tulen sinne kohta, kunhan ensin tässä vähän jutustelen.
(saarnamies istahtaa vierelleni ja äskeinen, ehkä saarnamiehen manageri poistuu paikalta ja keskustelumme jatkuu.
SA. Oletko sinä uskomassa?
M. kyllä minä uskon Jumalaan!
SA. oletko sinä elävästi sydämen uskossa ?
M. mitä tuo elävä sydämen usko on?
SA. se on sitä, että olet saanut syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja olet Jumalan valtakunnan asukas.
M. olen minä uskova, käyn joskus kirkossa,en huoraa, enkä varasta, en käy tanssiloissa,ja elän muutenkin säädyllistä elämää. SA.kuule, se ei riitä,pitää olla elävässä uskossa. Niitä kaikenmaailman lohkoja ja lahkoja on vaikka kuinka, mutta kun niissä ei tulla autuaaksi. Hyvillä töillä ei autuutta ansaita, eikä väärissä hengellisyyksissä ole pyhää henkeä.
Nyt olet tullut oikiaan paikkaan kyselemään ja minä saarnaan sulle synnit anteeksi, jos tahdot ottaa tämän elävän evankeliumin vastaan omalle kohdallesi ja tulet asukkaaksi tähän Jumalan poijan rakkaaseen armovaltakuntaan.
M. no kuule, kun minä käyn joskus elokuvissa ja otan pikkusen saunakaljaa silloin tällöin, haittaako se?
SA. kun Jumalan Pyhä-Henki tulee sinuun, niin jää kaikki joutavat maailiman riettauvet taka-alalle ja alat käydä seuroissa Jumalan sanan kuulossa.
Alat elämään Jumalan lasten tavoin opissa, elämässä ja kärsimyksessä.
Sielusi herää uuten eloon, saat taivastoivon, sinun ei tarvitse enää olla synnin orjana, sinä olet vapaa.
M. no kun minulla on tuokin televisio ja paljon muita esteitä. Miksi en voi olla Jumalan lapsi, vaikka harrastaisin näitä kiellettyjä asioita?
SA. muistatko, miten rikkaalle nuorukaiselle oli vaikiaa luopua rikkauksista ja lähtiä seuraamaan herraa Jeesusta ja kuinka kamelin on vaikeampi mennä neulan silmästä läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
M. Mitä neulaa mahdatte tarkoittaa?
SA. No vaikka ompelulangan neulaa!Tuottaako sinulle vaikeuksia luopua syntielämästä?
M. en minä pidä televisiota syntinä! Voin olla uskovainen, vaikka katsonkin televisiota!
(Nyt saarnamies naurahtaa ja sanoo: SA. Valintahan on sinun,haluatko olla uskovainen vai epäuskossa!)
M. Minua vaan tympii, kun sanotte, että kaikki muut ihmiset maailmassa ovat epäuskoisia ja vain te olette ainoita oikeita.
SA. Se sielunvihollinen on semmoinen kuvatus, että se kiusaa aina uskovaisia, eikä jätä koskaan rauhaan.
M. eikö se kiusaa muita, kuin vain uskovaisia, siis teikäläisiä. Kiusaako se yölläkin, kun nukutte?
SA. no eipä se nyt taida pystyä, kun on syvässä unessa. Joskus kun aamulla herää ja on nähnyt jotain kaunista unta, niin sitä toivoo, että ei olis vielä herännyt. Sitten kun herää johonkin pahaan uneen, niin sitä on mielissään, että onneksi tämä olikin vain unta.
M. sanoitte puheessanne, että synti surmaa sielun. Voiko sielu kuolla ja herääkö se uudestaan eloon?
SA. Ihmisellä on kuolematon sielu, mutta sielu voi olla kuolleena, jos sitä ei ravita elävän Jumalan Pyhän Hengen ravinnolla.
M. Menee vähän yli hilseen nyt, mutta teillähän piti mennä kahvitauolle!
SA. niinpähän piti, mutta keskusteltaisko vielä myöhemmin tänä iltana. Kaikesta näkee, että olet etsivällä mielellä tullut tänne.
M. enpä tuota oikein tiedä!
SA. menkää tuonne kahvion puolelle virkistäytymään.Sieltä saa ostaa kahvia ja pullaa. Kohta alkaa toinen seurapuhe. Tehkääpä hyvin.
(siirryn kahvion puolelle ja kävelen tarjoilutiskiä kohti, jossa on jonottamassa porukkaa. Liityn jonon hännille ja katastelen ympärilleni.
Päästyäni tarjoilutiskin ääreen näen monia herkullisen näköisiä leivonnaisia ja onpa siellä suolastakin. Juustovoileipiä, jossa on kurkkua ja tomaattia päällä. Lorautan kahvin teekuppiin, terästän kahvin maidolla ja sokerilla.
Mitä nämä maksaa? Nuori poikanen laskeskelee mielessään ja sanoo hetken päästä. Se tekis kaks ja puoli euroo!
Sali on niin täynnä, ettei istumapaikkaa näytä olevan missään. Sitten yksi näyttää lähtevän ja tälläydyn ahtaaseen pöytäväliin tarjottimeni kanssa.
Siinä nauttiessani hyvästä kahvista ajattelen, kehtaanko enää jäädä suraavalle puheelle ja mitä hullua varten ylipäänsä piti tänne änkeä itseni.
Mahtuiskos tähän vielä yhdet housut, sanoo viereeni änkevä pulskanpuoleinen emäntä.
Saa nähdä! Sopu sijjaa antaa, jatkaa nainen!
Istun penkin päässä puolella kankkusella, kun toinen nainen puskeutuu jo entistä ahtaampaan rakoon. Saako kysyä, kuka te ootta, kun ei ole naama tuttu ennestään!
M. minä olen epäuskoinen, sellaiseksi tuo saarnaaja ilmeisesti minut tituleerasi!
( nyt pöydän väki alkaa katselemaan minuun päin, jolloin yksi mies sanoo:)
No sitä titteliä ei tarvitse kauaa kantaa, kun tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin!
M. Tuolla jo juttelin saarnamiehen kanssa ja totesin, ettei taida onnistua minulta.
Samassa lennän istualleni lattialle, kun lihava nainen levittää takapuolensa ääriasentoon.
Kahvikuppi tulee matkassa kans ja joku nauraa hörähtää.
Voi anteeksi tuhannesti, nainen sanoo ja kiskoo minut rivakasti käjestä ylös.
M. Olenko minä nyt uskovainen, kun pyysit anteeksi?
Nainen jatkaa naurun hörötysten kera: Kun sitä on niin lihavaksi tullut, ettei tahdo sopia enää mihinkään. Taas lähtee pöydästä joku ja nyt tulee tilaa kunnolla. Nainen hakee minulle uuden kahvin ja keskustelu jatkuu.
Huomaan, että se on perheenäiti, jolla on aviomies ja lapset. Perheen äiti on lihava kuin tynnyri, mutta isä puolestaan laiha käppänä.
Useampi pulla maistuu lihavalle äidille. Mies hörppii vain mustaa kahvia ilman lisukkeita.
Pöytäseurastani tulee hetkessä tuttuja ja niinpä menen pariskunnan kanssa seurasaliin sanankuuloon vierekkätä istumaan.
Ennen puheen alkua ehdimme vaihtaa vielä muutaman sanan.
No ollaankait me jossain nähty, jottai tuttua sinussa on, tuumaa lihavan rouvan mies.
Kerrottuani, missä olen töissä, mies sanoo riemullisna!
No johan minä, sinähän olet se kiinteistöhuollon päällikkö, näkeehän sinua joskus siellä.
Puhe alkaa. Puheen aikana jää mieleen monia lauseita, jotka jäävät arvoituksiksi.
Jos täällä on yksikin epäuskoinen, Jumalan sana on kaksiteräinen miekka, joka tunkee lävitse, eroittaen sielun ytimet. Sieluttomat ihmiset, kuolleet sielut huutaa Jumalan puoleen, hengettömät uskonlahkot, sielujen silmin, vain yhdellä tavalla tullaan autuaiksi.. jne.
Ristiriitaisin tuntein lähden pois, vaikka loppulaulut olivatkin kaunista kuunneltavaa.
Minulle ei siis vielä auennut ovi Jumalan valtakuntaan.
Tässä juttelumme pääpiirteittäin:
Sa=saarnamies, M=minä
M.päivää, minä olen se ja se, haluaisin keskustella!
SA) jahah, päivää vaan, eipä olla kai ennen tavattu!
M. no ei toki, kun tänne ensi kertaa tulin!
SA. Mitähän asiaa?
M. uskonasioista keskustella!
(saarnamiehen takana seisoo kärsimättömän näköinen mies, joka sanoo väliin!)
Lähdettäiskös me nyt tuonne sakastin puolelle kahville?
SA. Joo, hetkinen vain, tulen sinne kohta, kunhan ensin tässä vähän jutustelen.
(saarnamies istahtaa vierelleni ja äskeinen, ehkä saarnamiehen manageri poistuu paikalta ja keskustelumme jatkuu.
SA. Oletko sinä uskomassa?
M. kyllä minä uskon Jumalaan!
SA. oletko sinä elävästi sydämen uskossa ?
M. mitä tuo elävä sydämen usko on?
SA. se on sitä, että olet saanut syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja olet Jumalan valtakunnan asukas.
M. olen minä uskova, käyn joskus kirkossa,en huoraa, enkä varasta, en käy tanssiloissa,ja elän muutenkin säädyllistä elämää. SA.kuule, se ei riitä,pitää olla elävässä uskossa. Niitä kaikenmaailman lohkoja ja lahkoja on vaikka kuinka, mutta kun niissä ei tulla autuaaksi. Hyvillä töillä ei autuutta ansaita, eikä väärissä hengellisyyksissä ole pyhää henkeä.
Nyt olet tullut oikiaan paikkaan kyselemään ja minä saarnaan sulle synnit anteeksi, jos tahdot ottaa tämän elävän evankeliumin vastaan omalle kohdallesi ja tulet asukkaaksi tähän Jumalan poijan rakkaaseen armovaltakuntaan.
M. no kuule, kun minä käyn joskus elokuvissa ja otan pikkusen saunakaljaa silloin tällöin, haittaako se?
SA. kun Jumalan Pyhä-Henki tulee sinuun, niin jää kaikki joutavat maailiman riettauvet taka-alalle ja alat käydä seuroissa Jumalan sanan kuulossa.
Alat elämään Jumalan lasten tavoin opissa, elämässä ja kärsimyksessä.
Sielusi herää uuten eloon, saat taivastoivon, sinun ei tarvitse enää olla synnin orjana, sinä olet vapaa.
M. no kun minulla on tuokin televisio ja paljon muita esteitä. Miksi en voi olla Jumalan lapsi, vaikka harrastaisin näitä kiellettyjä asioita?
SA. muistatko, miten rikkaalle nuorukaiselle oli vaikiaa luopua rikkauksista ja lähtiä seuraamaan herraa Jeesusta ja kuinka kamelin on vaikeampi mennä neulan silmästä läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
M. Mitä neulaa mahdatte tarkoittaa?
SA. No vaikka ompelulangan neulaa!Tuottaako sinulle vaikeuksia luopua syntielämästä?
M. en minä pidä televisiota syntinä! Voin olla uskovainen, vaikka katsonkin televisiota!
(Nyt saarnamies naurahtaa ja sanoo: SA. Valintahan on sinun,haluatko olla uskovainen vai epäuskossa!)
M. Minua vaan tympii, kun sanotte, että kaikki muut ihmiset maailmassa ovat epäuskoisia ja vain te olette ainoita oikeita.
SA. Se sielunvihollinen on semmoinen kuvatus, että se kiusaa aina uskovaisia, eikä jätä koskaan rauhaan.
M. eikö se kiusaa muita, kuin vain uskovaisia, siis teikäläisiä. Kiusaako se yölläkin, kun nukutte?
SA. no eipä se nyt taida pystyä, kun on syvässä unessa. Joskus kun aamulla herää ja on nähnyt jotain kaunista unta, niin sitä toivoo, että ei olis vielä herännyt. Sitten kun herää johonkin pahaan uneen, niin sitä on mielissään, että onneksi tämä olikin vain unta.
M. sanoitte puheessanne, että synti surmaa sielun. Voiko sielu kuolla ja herääkö se uudestaan eloon?
SA. Ihmisellä on kuolematon sielu, mutta sielu voi olla kuolleena, jos sitä ei ravita elävän Jumalan Pyhän Hengen ravinnolla.
M. Menee vähän yli hilseen nyt, mutta teillähän piti mennä kahvitauolle!
SA. niinpähän piti, mutta keskusteltaisko vielä myöhemmin tänä iltana. Kaikesta näkee, että olet etsivällä mielellä tullut tänne.
M. enpä tuota oikein tiedä!
SA. menkää tuonne kahvion puolelle virkistäytymään.Sieltä saa ostaa kahvia ja pullaa. Kohta alkaa toinen seurapuhe. Tehkääpä hyvin.
(siirryn kahvion puolelle ja kävelen tarjoilutiskiä kohti, jossa on jonottamassa porukkaa. Liityn jonon hännille ja katastelen ympärilleni.
Päästyäni tarjoilutiskin ääreen näen monia herkullisen näköisiä leivonnaisia ja onpa siellä suolastakin. Juustovoileipiä, jossa on kurkkua ja tomaattia päällä. Lorautan kahvin teekuppiin, terästän kahvin maidolla ja sokerilla.
Mitä nämä maksaa? Nuori poikanen laskeskelee mielessään ja sanoo hetken päästä. Se tekis kaks ja puoli euroo!
Sali on niin täynnä, ettei istumapaikkaa näytä olevan missään. Sitten yksi näyttää lähtevän ja tälläydyn ahtaaseen pöytäväliin tarjottimeni kanssa.
Siinä nauttiessani hyvästä kahvista ajattelen, kehtaanko enää jäädä suraavalle puheelle ja mitä hullua varten ylipäänsä piti tänne änkeä itseni.
Mahtuiskos tähän vielä yhdet housut, sanoo viereeni änkevä pulskanpuoleinen emäntä.
Saa nähdä! Sopu sijjaa antaa, jatkaa nainen!
Istun penkin päässä puolella kankkusella, kun toinen nainen puskeutuu jo entistä ahtaampaan rakoon. Saako kysyä, kuka te ootta, kun ei ole naama tuttu ennestään!
M. minä olen epäuskoinen, sellaiseksi tuo saarnaaja ilmeisesti minut tituleerasi!
( nyt pöydän väki alkaa katselemaan minuun päin, jolloin yksi mies sanoo:)
No sitä titteliä ei tarvitse kauaa kantaa, kun tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin!
M. Tuolla jo juttelin saarnamiehen kanssa ja totesin, ettei taida onnistua minulta.
Samassa lennän istualleni lattialle, kun lihava nainen levittää takapuolensa ääriasentoon.
Kahvikuppi tulee matkassa kans ja joku nauraa hörähtää.
Voi anteeksi tuhannesti, nainen sanoo ja kiskoo minut rivakasti käjestä ylös.
M. Olenko minä nyt uskovainen, kun pyysit anteeksi?
Nainen jatkaa naurun hörötysten kera: Kun sitä on niin lihavaksi tullut, ettei tahdo sopia enää mihinkään. Taas lähtee pöydästä joku ja nyt tulee tilaa kunnolla. Nainen hakee minulle uuden kahvin ja keskustelu jatkuu.
Huomaan, että se on perheenäiti, jolla on aviomies ja lapset. Perheen äiti on lihava kuin tynnyri, mutta isä puolestaan laiha käppänä.
Useampi pulla maistuu lihavalle äidille. Mies hörppii vain mustaa kahvia ilman lisukkeita.
Pöytäseurastani tulee hetkessä tuttuja ja niinpä menen pariskunnan kanssa seurasaliin sanankuuloon vierekkätä istumaan.
Ennen puheen alkua ehdimme vaihtaa vielä muutaman sanan.
No ollaankait me jossain nähty, jottai tuttua sinussa on, tuumaa lihavan rouvan mies.
Kerrottuani, missä olen töissä, mies sanoo riemullisna!
No johan minä, sinähän olet se kiinteistöhuollon päällikkö, näkeehän sinua joskus siellä.
Puhe alkaa. Puheen aikana jää mieleen monia lauseita, jotka jäävät arvoituksiksi.
Jos täällä on yksikin epäuskoinen, Jumalan sana on kaksiteräinen miekka, joka tunkee lävitse, eroittaen sielun ytimet. Sieluttomat ihmiset, kuolleet sielut huutaa Jumalan puoleen, hengettömät uskonlahkot, sielujen silmin, vain yhdellä tavalla tullaan autuaiksi.. jne.
Ristiriitaisin tuntein lähden pois, vaikka loppulaulut olivatkin kaunista kuunneltavaa.
Minulle ei siis vielä auennut ovi Jumalan valtakuntaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitähän muut sanovat?
satusetä taas liikenteessä. Huvinsa kullakin.
todentuntuinen tarina. Sinussa on ainesta......
Unohdin kertoa vielä yhden kokemuksen seuroissa käyntini lopusta.
Kun seurat olivat loppuneet, puhuimme vielä penkissä pariskunnan kanssa jonkin aikaa.
Sitten mentiin eteiseen naulakoille, jossa takkini tuntui olevan hukassa.
Takki ei ollut samassa paikkaa, mihin sen olin muistellut jättäneeni.
Aloin jo hermostua, sillä takki oli melko uusi ja arvokas.
Onko jokin hukassa, kysyi se lihava rouva, joka oli jo täysissä pukimissa ja valmiina jättämään hyvästit.
Nyt on kyllä joku pistänyt minun takkini päälleen!
Olisko tuo tuolla, osoitti pariskunta yksinäistä takkia sivummalla?
Siellähän se näyttää olevan ja kiiruhdin tutun näköisen päällystakin luo.
Kiskaisen rivakasti takin ylleni, mutta samassa tajuan, ettei se ole omani, vaikka samannäköinen onkin.
Inhottava tupakan lemu paljastaa, että takkini on vaihtunut.
Otan samantien takin pois ja kerron yhä minua odottavalle pariskunnalle, että nyt on käynyt niin keljusti, että joku on ottanut vahingossa minun takkini.
Tupakalle lemuaa, arvasin heti, ettei ole oma.
Otan takin käsivarrelle ja siirrymme ulos.
Seurahuoneen pihamaalla kiinnittyy huomioni kolmeen mieheen, jotka seisokelee tupakalla.
Äkkiä minulla sytyttää, että yhdellä tupakkaa vetävällä on samannäköinen takki kuin omani on.
Menen tupakkarinkiin ja kysyn: Minulla on vaihtunut takki ja sinun päälläsi taitaa olla se minun!
Arviolta kolmikymppinen sylkäisee tupakkasylyn samalla kun alkaa kiskoa takkiaan yltään ja sanoo: Mistä niin päättelet, että on vaihtuneet?
Kyllähän minä heti huomasin, kun tämä takki tuoksahteli niinkuin kärpänraato ja nyt tuoksuu omanikin, kun se on sinun päälläsi ollut, sanoin harmistuneella äänensävyllä!
Kyllä se haju lähtee, kun pijät yön yli parvekkeella tuulettumassa!
Vähin mitä voisit tehdä, olis käyttää sitä kemiallisessa pesulassa. En näes pidä tupakan hajusta ollenkaan.
Pitemmittä puheitta lähden kävelemään lähimmälle bussipysäkille takkimytty kainalossani, vaikka pakkasta on parikymmentä astetta.
koti ja vaatteet haisevat pahemmalle kuin lehmänpaska.
matkassa kun muistat nuin hyvin keskustelunne?
mieleen jotain tuolta seurareissulta. Tuliko sinne Bussiin kenties näitä VL-ä istumaan lähellesi. Kenties käyttivät törkeää kieltä tms.
Ja jos ei millään enää muista, niin onhan sinulla se sanelukone , mistä voi vielä tarkistaa, tuliko kaikki sanotuksi. Tervetuloa toistekkin! JK. Olis kyllä tosi mahtava nähdä niin lihava ihminen kuin kerroit. mitenkähän saisin tuon immeisen tietooni . Ottaisin oikein fotokuvan, että sais moista ihmetystä okein kotonakin ihailla piirongin päällä kuvasta myöhemminki
Aika todentuntoinen tarina. Voi hyvinki olla totta. Kuvasit seurojen tunnelmaa niin hyvin että ei voi olla omasta päästä keksittyä. Tuon keskustelun muistat kyllä aika hyvin... Tuollaisia lihavia ihmisiä seuroissa kyllä monesti näkee..
joo, hyvin kirjoittelit.
Kerropa seuraavaksi siitä, kun kävit oikeen kunnon rymyseuroissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000013145076