Kokoomuksen ehdokkaan Sauli Niinistön täydellinen kokemattomuus ulkopolitiikan hoitamisesta kauhistuttaa!
Viimeisen 80 vuoden aikana ei Suomen presidentiksi ole kertaakaan valittu henkilöä, jolla ei ole lainkaan kokemusta ulkopolitiikan hoidosta joko pääministerinä tai ulkoministeriössä (Mannerheim poikkeuksena, joka oli ollut valtionhoitajana ja ylipäällikkönä).
Kokoomuksen Niinistöltä puuttuu tämä näyttö täysin. Hänen kansainväliset kokemuksensa liittyy ensinnäkin EU:n virkamiehenä toimmimiseen EU:n etujen ajajana. Isänmaan edut ovat hieman eri asia kuin EU:n edut. Suomen viljelijät tietävät tämän karvaasti. Toinen kansainvälinen tehtävä hänellä on ollut mukana oleminen eurooppalaisten oikeistolaisten puolueiden keskustelukerhossa, jossa eri maiden oikeistolaiset puoluejohtajat sopivat yhteisistä toimistaan oikeistolaisen politiikan ajamisesta koko mantereella. Isänmaan etu ei myöskään ole sama kuin oikeistopuolueiden ylikansalliset pyrkimykset.
Jos kokoomuksen ehdokas olisi ainoastaan kokematon ulkopolitiikassa asiaa voisi vielä harkita, mutta kokemukset, jotka ovat pikemminkin kansallisten etujemme vastaisia huolestuttavat todella paljon.
Viimeisen 80 vuoden aikana ei Suomen presidentiksi ole kertaakaan valittu henkilöä, jolla ei ole lainkaan kokemusta ulkopolitiikan hoidosta joko pääministerinä tai ulkoministeriössä (Mannerheim poikkeuksena, joka oli ollut valtionhoitajana ja ylipäällikkönä).
Kokoomuksen Niinistöltä puuttuu tämä näyttö täysin. Hänen kansainväliset kokemuksensa liittyy ensinnäkin EU:n virkamiehenä toimmimiseen EU:n etujen ajajana. Isänmaan edut ovat hieman eri asia kuin EU:n edut. Suomen viljelijät tietävät tämän karvaasti. Toinen kansainvälinen tehtävä hänellä on ollut mukana oleminen eurooppalaisten oikeistolaisten puolueiden keskustelukerhossa, jossa eri maiden oikeistolaiset puoluejohtajat sopivat yhteisistä toimistaan oikeistolaisen politiikan ajamisesta koko mantereella. Isänmaan etu ei myöskään ole sama kuin oikeistopuolueiden ylikansalliset pyrkimykset.
Jos kokoomuksen ehdokas olisi ainoastaan kokematon ulkopolitiikassa asiaa voisi vielä harkita, mutta kokemukset, jotka ovat pikemminkin kansallisten etujemme vastaisia huolestuttavat todella paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kesken päiväunien, joten mene vaan levollisesti niitä jatkamaan, sillä Sauli on jo varmistanut valintansa.
tarvitsekaan olla kokemusta.
Kiinan ihmisoikeuksien kehuskelun ja Putinin hymistely kokemuksen puute on vain etu.
Suomi tarvitsee uutta ulkopolitiikaa ja siihen talouspolitiikan ymmärrys antaa ihan hyvän pohjan.
piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
Kokemattomuus on hyve. Kokoomuksen Niinistöllä on tämä asia kunnossa.
USA:ssakin valittiin täysin ulkopolitiikkaa taitamaton presidentiksi eikä se ole mitenkään haitannut menoa.
fiksu pesidentti. Ihan kateeksi käy. Jälkipolvet tulevat muistamaan Bush Jr:n lähinnä ympäristön tuhoajana.
Ensinnäkin Niinistöllä on hyvät meriitit myös ulkopoliittisesti. EU:n suurimman puolueen Euroopna kansanpuolueen entinen puheenjohtaja ja nykyinen kunniapuheenjohtaja. Tätä kautta useimmat eurooppalaiset huippupoliitikot ovat Niinistön henkilökohtaisia tuttuja. Toisaalta paitsi valtiovarainministerinä on Niinistö ollut 1995-2001 myös pääministerin varamies, eli hyvin keskeinen osa myös hallituksen ulkopoliittista toimintaa.
Tarja Halonenhan oli täysin noviisi ulkopoliittisesti kun tuli ulkoministeriksi. Hänen ministeriaikanaan ulkopolitiikan todellinen johto olikin pääministeri Lipposella ja presidentti Ahtisaarella. Presidenttinä Halosen kokemus on kasvanut, aivan kuten kaikilla hänen edeltäjilläänkin kokemus presidenttinä toimimisesta lisääntyi presidenttinä toimiessa.
Ja vielä Mannerheimista sen verran, että hän oli yksi keskeisimpiä ulkopoliittinen vaikuttaja myös valtionhoitajakautensa ja ylipäällikkyytensä aikana 1920- ja etenkin 1930-luvuilla.
Ja aina ei pääministeriys ole tarkoittanut ulkopoliittisen kokemuksen kasvattamista. Siitä esimerkkinä Kallio ja Koivisto, tosin eri syistä. Kallio yksinkertaisesti oli kielitaidoton sisäpoliitikko ja Koivisto oli pääministerinä Kekkosen dominoinnin aikana. Koivisto olikin tunnetusti "pelkkä talousmies". Hän kuitenkin oli erittäin merkittävä ulkopoliitikko sitten presidenttinä!
Korjauksena edelliseen Mannerheim oli siis vaikuttaja myös valtionhoitajakutensa 1918-1919 että ylipäällikkyytensä 1939-1946 VÄLILLÄ. Ja tietysti niiden aikana.
Ståhlberg ja Relander olivat leimallisesti sisäpoliitikkoja presidentiksi tullessaan (eikä heillä ollut kokemusta pääministerinä eikä ulkoministerinä toimimisesta). Relander tosin ihmisenä oli charmantti hurmuri, joka osasi hienosti edustaa maata ulkomailla ja kotimaassa valtiovierailujen yhteydessä.