löysin tälläisen omasta mielestäni kauniin runon josta toivon olevan jollekin apua vaikean päätöksen edessä...
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin mukavaa aikaa.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä -
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin mukavaa aikaa.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä -
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toivottavasti löytyy paljon viisaita lemmikkien omistajia, jotka hallitsevat tämän eutanasian upean taidon. Tietää ja havaita: päästää pois paras ystävä, rakas kumppani, silloin kun hänen ei ole vielä tarvinnut kärsiä kovin.
Toivottavasti me ihmisetkin saisimme kaikki osaksemme samantapaisen lähdön: että olisi kuolema päättäväinen ja armelias, eikä turhaan toivottomalla elämällä kiduttaisi.
Että kuitenkin jälkeemme jäisi joku elävä, joka välittäisi. Jäisi huolehtimaan tulevasta. Silloin ei murhetta olisi!
Hyvin hoidetun eläimen osa on hyvä: kuolemaan asti.
Huonosti hoidetun eläimen osa vieläkin huonompi.
Ihmisen osaakin huonompi?
Tuli tippa silmään, koska oma koiramme on nyt niin sairas; tyttö on vasta 2 kuukautta, ja nyt on kovin sairas; keuhkoissa nestettä,eikä tiedä, miten käy. En todellakaan kestä, jos Donna kuolee. Enkä voi ajatella sitä, huomenna lääkäriin toistamiseen, saa nähdä, miten käy.
Olen ollut murheenmurtama, kun 13-vuotias rakas koiramme eilen lopetettiin. Itkusta ei ole meinannut tulla loppua... runosi oli kaunis, kiitos vielä!
Jos vielä luet tätä, kerro kuinka Donnan kävi. Tuli paha mieli sun puolesta.
ihan tulee tippa linssiin..ja pelottaa se päivä jolloin tuo on edessä... :`(
Tuo oli kaunis runo, ja pitää paikkansa, kunpa kaikki ihmiset ymmärtäisivät, kuinka kiitollinen olisi kuoleman kielissä oleva eläin tai olento, jos se vain päästettäisiin tuskistaan...
Surullistahan se eroaminen on.. Olen jo, kokenut sen kerran. Äiti soitti eläinlääkärille, ja minä rapsutin Tipsua loppuun asti. Olin silloin 9v, siitä on jo 3vuotta. kaipaan sitä yhä. Rakkaus ei koskaan katoa, surra saa, mutta välillä on hyvä unohtaa hetkeksi. Ei voi iloita, jos ei osaa unohtaa. Hyvien hetkien muistelu auttaa. Yhäkin on sängyssäni tyjä paikka. Koira, se auttaa, mutta ei pääse sänkyyni, koska sänky on niin korkea. Maxkin ymmärsi, että Tipsu on nyt pois, ja itki. Vinkui monta päivää. Nykyäänkin muistaa. Ei tarvitse kun sanoa Tipsu, ja se on jop luona nuolemassa ja halaamassa. Mutta Tipsulla oli hengitysvaikeuksia, ja se oli jo 18v vanha kissa.. Niin rakas, tuki ja turva.
pelottaa.Tuli tippa linssii tota lukiessa.