Olin jäätyä siihen syksyiseen kylmään viimaan.Minkä ihmeen takia annoin periksi kavereilleni ja suostuin lähtemään ulos.Minähän vain satutan itseäni katsellessani bestikseni Idan kuhertelua jätkänsä kanssa.
"Hei Minna!Eikö ole upeeta!Tuomas ja Ville soittivat äsken ja sanoivat tulevansa tänne.Ja eikö olekkin UPEA taivas!" Ida sopersi Vesan kainalosta.Kurkussani muljahti"Tuomasko!" tokaisin säikähtäneenä.Ida katsoi minua kummasti"joo..eikös se ole vain hyvä asia?"Kuulin selvästi pientä ivaa Idan äänessä.Tuomas on ollut jo kauan ihastuksen kohteeni..uskomatonta mitä mä nyt teen ku se tänne tulee.Katsahdin taivaalle,se avautui ylläni suurena tummana merenä,jossa kirkkaat tähdet muodostivat kauniita kuvioita.
"Miten täällä menee?"kuulin äänen jonka omistajan tiesin liiankin hyvin."Minnalla on varmaan mukavaa katsella tollasta"Tuomas kiusasi nauraen"Tehän muistuttatte kohta pelkkää epämääräistä möykkyä jos jatkatte tuohon malliin!" "Joo kiva nähdä suakin Tuomas!" Vesa huikkasi Ida tiukasti kiedottuna käsiensä syleilyyn.
"No mutta sullehan on hyvä paikka tossa Minnan vieressä!" Ville huomautti tönäisten mua.Valahdin punaiseksi.Potkaisin Villeä"pidä sä vaan huoli omista asioistas"
Tuomas istui nauraen viereeni.Lävitseni tulvahti kuohuava lämmin aalto, joka jätti jälkeensä inhoittavan jännittävän olon vatsan pohjaan.
"Mitenkäs sulla syksy on mennyt?Ei ollakkaan moneen kertaan törmätty toisiimme.."Tuomas kysyi katsoen minuun.Nostin varovasti katseeni ja tuijotin suoraan häntä silmiin.Yritin sanoa jotain mutta tuntui kuin kurkkuni olisi kohmettunut ja sain aikaan vain pientä körinää..nolona rökäisin ja sain vedettyä hyytävää ilmaa keuhkoihini"No..tuota..eipä ihmeellisemmin.Aika on mennyt noitten KAHDEN kanssa hengaillen.Onneks tulistte.En ois enää hetkeekään kestäny kattella pelkkää tota!"sanoin vinkaten Idan ja Vesan suuntaan.Tuomas nauro.Jännitykseni alkoi pikkuhiljaa pienentyä.Tuntui hyvältä istua siinä ja kattella sitä silmiin.Hetken ajan päästä se kosketti mun polvea."Tulisitko sä hiukan tonne käveleen?"se kysy."Kyllä se tulee!"Ida huusi viereltä.Punastuin taas.Nyökkäsin.
Me lähettiin kävelemään kohti puiston vieressä olevaa niittyä.Vapisin,tällä kertaa kylmyydestä.Tuomas otti mua kädestä kiinni"sähän oot ihan jäässä." Se veti mua lähemmäs."anna mun lämmittää sua" Katsoin sitä silmiin ja hymyilin.Se vastas mun hymyyn ja hautas mut ihanaan lämpimään syleilyyn. "Tiedätkö,tää on ku unelmaa"Sanoin sille.Ja sehän olikin..kuvitelkaa nyt.Keskellä niittyä syksyisen tähtitaivaan alla ja tunnet kultasi kuuman hengityksen kaulallasi kylmällä ilmalla."Parempaa."Tuomas sano ja kosketti mun poskea.Varovasti se paino päätänsä lähemmäs mua ja suuteli mun huulia....
En oo kovin hyvä tässä mut jatkakaa tehkää siitä parempaa!!! :)Ihana kuvitelma! ;)
"Hei Minna!Eikö ole upeeta!Tuomas ja Ville soittivat äsken ja sanoivat tulevansa tänne.Ja eikö olekkin UPEA taivas!" Ida sopersi Vesan kainalosta.Kurkussani muljahti"Tuomasko!" tokaisin säikähtäneenä.Ida katsoi minua kummasti"joo..eikös se ole vain hyvä asia?"Kuulin selvästi pientä ivaa Idan äänessä.Tuomas on ollut jo kauan ihastuksen kohteeni..uskomatonta mitä mä nyt teen ku se tänne tulee.Katsahdin taivaalle,se avautui ylläni suurena tummana merenä,jossa kirkkaat tähdet muodostivat kauniita kuvioita.
"Miten täällä menee?"kuulin äänen jonka omistajan tiesin liiankin hyvin."Minnalla on varmaan mukavaa katsella tollasta"Tuomas kiusasi nauraen"Tehän muistuttatte kohta pelkkää epämääräistä möykkyä jos jatkatte tuohon malliin!" "Joo kiva nähdä suakin Tuomas!" Vesa huikkasi Ida tiukasti kiedottuna käsiensä syleilyyn.
"No mutta sullehan on hyvä paikka tossa Minnan vieressä!" Ville huomautti tönäisten mua.Valahdin punaiseksi.Potkaisin Villeä"pidä sä vaan huoli omista asioistas"
Tuomas istui nauraen viereeni.Lävitseni tulvahti kuohuava lämmin aalto, joka jätti jälkeensä inhoittavan jännittävän olon vatsan pohjaan.
"Mitenkäs sulla syksy on mennyt?Ei ollakkaan moneen kertaan törmätty toisiimme.."Tuomas kysyi katsoen minuun.Nostin varovasti katseeni ja tuijotin suoraan häntä silmiin.Yritin sanoa jotain mutta tuntui kuin kurkkuni olisi kohmettunut ja sain aikaan vain pientä körinää..nolona rökäisin ja sain vedettyä hyytävää ilmaa keuhkoihini"No..tuota..eipä ihmeellisemmin.Aika on mennyt noitten KAHDEN kanssa hengaillen.Onneks tulistte.En ois enää hetkeekään kestäny kattella pelkkää tota!"sanoin vinkaten Idan ja Vesan suuntaan.Tuomas nauro.Jännitykseni alkoi pikkuhiljaa pienentyä.Tuntui hyvältä istua siinä ja kattella sitä silmiin.Hetken ajan päästä se kosketti mun polvea."Tulisitko sä hiukan tonne käveleen?"se kysy."Kyllä se tulee!"Ida huusi viereltä.Punastuin taas.Nyökkäsin.
Me lähettiin kävelemään kohti puiston vieressä olevaa niittyä.Vapisin,tällä kertaa kylmyydestä.Tuomas otti mua kädestä kiinni"sähän oot ihan jäässä." Se veti mua lähemmäs."anna mun lämmittää sua" Katsoin sitä silmiin ja hymyilin.Se vastas mun hymyyn ja hautas mut ihanaan lämpimään syleilyyn. "Tiedätkö,tää on ku unelmaa"Sanoin sille.Ja sehän olikin..kuvitelkaa nyt.Keskellä niittyä syksyisen tähtitaivaan alla ja tunnet kultasi kuuman hengityksen kaulallasi kylmällä ilmalla."Parempaa."Tuomas sano ja kosketti mun poskea.Varovasti se paino päätänsä lähemmäs mua ja suuteli mun huulia....
En oo kovin hyvä tässä mut jatkakaa tehkää siitä parempaa!!! :)Ihana kuvitelma! ;)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.