Tein periaatepäätöksen juomisen kokonaan lopettamisesta, nyt on toinen raitis viikko alkanut. Tiedetään, on turhan aikaista julistaa päätöksen pysyvyyttä jatkossakin jne., mutta ajattelin kysyä kauemmin raittiina olleiden mielipiteitä:
Kuinka pitkään teillä meni, ennen kuin eräänlainen "juovan ihmisen ajattelumalli" alkoi vaihtua toiseksi? Elämästä alkoi löytyä ilonaiheita ilman viinaakin, puhutaanko nyt niistä "pikkuasioista" tai jotain? Pyörivätköhän ajatukset alkoholin ja siitä erossa olemisen ympärillä vuosia jälkeenkin päin, vai "unohtaakohan" entistä elämäänsä koskaan? Oma olo on tässä vaiheessa jotenkin ontto, lopettamisasia on mielessä suurimman osan valveillaoloajasta jne. En ole tainnut vielä ymmärtää sitä, että seuraavat vuosikymmenet, loppuun saakka tulen elämään aina selvinpäin... En halua kyllä palata ryyppäämiseen, joten ilmeisesti nyt on vain annettava ajan rattaan pyöriä omalla painollaan... Kevättä kohden.
Kuinka pitkään teillä meni, ennen kuin eräänlainen "juovan ihmisen ajattelumalli" alkoi vaihtua toiseksi? Elämästä alkoi löytyä ilonaiheita ilman viinaakin, puhutaanko nyt niistä "pikkuasioista" tai jotain? Pyörivätköhän ajatukset alkoholin ja siitä erossa olemisen ympärillä vuosia jälkeenkin päin, vai "unohtaakohan" entistä elämäänsä koskaan? Oma olo on tässä vaiheessa jotenkin ontto, lopettamisasia on mielessä suurimman osan valveillaoloajasta jne. En ole tainnut vielä ymmärtää sitä, että seuraavat vuosikymmenet, loppuun saakka tulen elämään aina selvinpäin... En halua kyllä palata ryyppäämiseen, joten ilmeisesti nyt on vain annettava ajan rattaan pyöriä omalla painollaan... Kevättä kohden.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Päivä kerrallaan raittiina koska se on turhan suuri urakka olla koko loppuelämä raittiina, tämä on minun mielipide ja olen edelleen päivä kerrallaan raittiina, en hammasta purren, ei minulla ole edes viinanhimoa, mutta siitä huolimatta olen vain tänään raittiina. Mutta jos minulla tämä järki ja tunne säilyy niin minun ei tarvitse koskaan juoda. "Raitis elämä voittaa"
Olen ollut raittiina lähes kuusi vuotta. Yritin raittiutta monesti "päivä kerrallaan" -periaatteella. Niin siiä sitten kävi, että yritykset kaatuivat muutaman päivän - muutaman viikon jälkeen.
Sitten pysähdyin miettimään omaa elämäntilannettani ja sitä, mitä haluan elämältä ja mistä olen valmis luopumaan. Juominen oli se asia, josta totesin, että kun en kerta osaa kohtuukäyttöä, on minun lopetettava se koko loppuelämäni ajaksi.
Hyvin monet tulivat sanomaan, että ethän sinä voi päättää nyt, että et enää ikinä juo, vaan sinun täytyy elää päivä kerrallaan. Mutta itseni tuntien, jos olisin ollut "tämän päivän raittiina" -periaatteella juomatta, se olisi tavallaan antanut minulle luvan juoda huomenna. Siksi tein kerralla päätöksen lopettaa iäksi.
Ensimmäinen puoli vuotta oli helvettiä. Joka ikinen päivä halusin baariin, ryyppäsin unissani niin, että aamulla herätessäni oli krapula, kunnes tajusin juomisen olleen unta. Mutta sitten puolen vuoden jälkeen alkoi tilanne helpottaa. Tuli enemmän ja useammin päiviä, jolloin nautin raittiudestani ja sen mukana tuomasta ihanista uusista asioista.
Vaikka vieläkin joskus tulee tilanteita, joissa tekisi mieli ottaa huikkaa ja joskus kaipaan niitä baariaikoja, niin oma itseluottamus ja vahvuus raittiudessa auttaa pääsemään niistä ajatuksista ja mieliteoista sortumatta.
Kukin tavallaan, mutta lopputulos on tärkein. Kaikki kärsimykset palkitaan :=))
Kun minä aikanani pääsin AA-han,ja opin siellä elämään päivän kerrallaan raittiina,niin ei vienyt montakaan viikkoa kun viinan himo ja ajatuksetkin siitä jäivät takaalalle,toki muistin pitkään juomiseni murheet,mutta ne eivät enää vaivanneet minua niinkuin aluksi.Tänäpäivänä kyllä tiedän ja muistan mikä olen, mutta en enää sitä haudo mielessäni.!Minäkin ehdotaisin kahdenkymmenen neljän tunnin ohjelmaa sinulle.
Kokonaan entistä elämää tuskin unohdan koskaan,mutta se ei enää häiritse elämääni milläin tavoin.Raittiina olen saanut olla yli viisitoista vuotta.Siihen minun on tarvinnut vain tehdä oma pieni osuuteni,ja loput on hoidellut AA, ja oma "´Korkein voimani" mikä minulle on Jumala.!
Elämä kyllä voittaa se on varma,jollain se vie kauemmin jollain vähemmän aikaa.Uskoisin että sinunkin kohdalla alkaa helppaamaan päivä päivältä,kunhan et urakoi liiaksi.Tää vain mun mielipide ja oma kokemukseni.!
Olen kuullut, että viidentoista vuoden jälkeen helpottaisi. Ei ole kokemusta mutta useamman suusta saman olen kuullut että on se varmaan totta heidän kohdallaan ainakin.
"Olen kuullut, että viidentoista vuoden jälkeen helpottaisi. Ei ole kokemusta mutta useamman suusta saman olen kuullut että on se varmaan totta heidän kohdallaan ainakin. "
Ei se olo viidentoista vuoden raittiuden jälkeen muutu mitenkään edellisiin vuosiin verrattuna.
Terv. yli 15v. raitis
vauhtiaan. Päivä kerrallaan on ihmisen hallittavissa oleva perspektiivi. Senkin voi jakaa lyhyempiin jaksoihin, jos viinanhimo yllättää.
Pääsin AA:han yli 20 vuotta sitten ja muistutan itseäni päivittäin juovan ihmisen hankaluuksista ja ymmärrän tänään, että ei raittiinkaan ihmisen elämä ole särötöntä. Hyvää raittiutta sinulle.
olemaan "kantilla raittiina" vain 12 vrk, ja silloin alkoholi pyöri mielessä suurimman osan aikaa.
Sitten kun AA:n avulla sain nykyisen raittiuden niin juomishimo poistui heti (itse asiassa aikaisemmin kuin olin suunnitellutkaan... mutta se on oma stoorinsa se :-) Ensimmäiset kuusi viikkoa olin jatkuvasti peloissani, että se palaisi, mutta sen jälkeen, kiitos erään AA-puheenvuoron, se pelkokin on hellittänyt. Alkoholi ei ole ajatuksissani enää lainkaan muulloin kuin silloin, kun olen varta vasten keskustelemassa siitä (esim. tällä palstalla).
Jokaisen pitää löytää omat saappaansa, mutta en usko että mitään häviäisit vaikka kävisit tutustumassa myös AA:han. Se ei velvoita mihinkään, voit vapaasti palata jatkamaan raittiutta omalla periaatteellasi.
juodut päivät kertaa kaks, ja jos siis joi kolmena päivänä viikossa, se on koko viikko, koska krapula on känniä, eli
juodut päivät kertaa kaksi plus 50%.
Minä tein kahden kymmenen juopottelu vuoden aikana ainakin neljäkymmentä raittius lupausta, muttan aina sorruin juomaan. Viimein kyllästyin juomiseen ja hakeuduin lähimpään AA ryhmään jossa alkoi asiat selviämään. Olen ollut yli viisi vuotta raittiina yhden päivän kerrallaan. En minä voi ajatella kuukausia tai vuosia eteenpäin ainoastaan, että tänään en ota viinaa. Olen alkoholisti ja juovasta alkoholistista minut erottaa yksi ryyppy. Oman kokemukseni mukaan alkoholistille sopii ainoastaan täys raittius.