Ihastuin jokin aika sitten erääseen uskomattomaan tyttöön joka sai minut täysin sekaisin alusta lähtien. Asiat eivät kuitenkaan menneet niin kuin satukirjoissa ja tapahtui jotain mikä sai meidät lopettamaan yhteydenpidon. Nyt tiedän ettei se ollut enää ihastusta vaan rakkautta. Ikävöin häntä niin paljon mutten uskalla enkä voi kertoa sitä enää. Toinen on kuitenkin siirtynyt jo eteenpäin. Minulle se tuntuu mahdottomalta.
Olen pari päivää lueskellut näitä keskustelusivuja ja alkanut tulemaan jo vainoharhaiseksi kaikista viesteistä; "Jospa tuo on hän??". Mutta kun ei ole. Jokin tunne sanoo että hän kirjoittaisi tänne, etsien minua samalla lailla, järki sanoo ettei kuitenkaan. Eilen yöllä katselin tv:tä ja vaihtaessani kanavaa jossain sättiohjelmassa näkyi viesti joka oli täysin kuin häneltä minulle kirjoitettu. Olin jo unohtanut tämän tunteen ennen kuin tapasin hänet ja nyt tuntuu että se ajaa minut hulluksi. Ehkä mun on parempi tallustella takaisin metsän uumeniin, suojaan kaikilta loukkaantumisilta. Näiden sivujen perusteella mulla saattaa olla siellä muutama seuranakin... Hyvät yöt.
Olen pari päivää lueskellut näitä keskustelusivuja ja alkanut tulemaan jo vainoharhaiseksi kaikista viesteistä; "Jospa tuo on hän??". Mutta kun ei ole. Jokin tunne sanoo että hän kirjoittaisi tänne, etsien minua samalla lailla, järki sanoo ettei kuitenkaan. Eilen yöllä katselin tv:tä ja vaihtaessani kanavaa jossain sättiohjelmassa näkyi viesti joka oli täysin kuin häneltä minulle kirjoitettu. Olin jo unohtanut tämän tunteen ennen kuin tapasin hänet ja nyt tuntuu että se ajaa minut hulluksi. Ehkä mun on parempi tallustella takaisin metsän uumeniin, suojaan kaikilta loukkaantumisilta. Näiden sivujen perusteella mulla saattaa olla siellä muutama seuranakin... Hyvät yöt.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miksi lopetitte yhteydenpidon?
En mä tässä pysty näkemään mitään syytä mikset voisi pyytää häntä treffeille, paitsi ehkä omat pelkosi. Jos ei synkkaa niin sitten ei, mutta ystäväksi sun ei kannata ruveta jos kerran olet rakastunut.
mieltä sun kanssas,että hulluksi näillä kanavilla tulee.Miettii,vatvoo,uskoo ja lopulta pettyy.Näin se vaan menee.
koska häneen tutustuit ja koska viimeksi näit?
Kirjoituksesi on kuin suoraan minun elämästäni.. Luulin jo tätä lukiessani, että olen jo unissa alkanut tänne kirjoitella, niin täysin se vastasi omaa tilannettani. Erona kuitenkin oli, että olet vasta pari päivää lueskellut näitä juttuja, minulle tulee jo kohta kuukausi täyteen..
Vinkiksi voisin antaa, että unohda nämä sivut HETI, jos vain vielä voit. Näitä lueskellessa päivät vain kuluvat eikä mitään todella tapahdu. Itse olen sen huomannut, mutta en pysty enää lopettamaan näiden lukemista.
"Jos se kuitenkin olisi hän..", ei se ole. Joka päivä tulee joku uusi viesti, joka antaa uutta toivoa, mutta koskaan se ei oikeasti ole hän... Hän ja nämä sivut ovat saaneet minut hulluuden partaalle, miten yksi ihminen voi sekoittaa elämän näin pahasti.
Aikuinen ihminen kiintyy tunteeseen,vuosia takaperin koettuun hetkeen.
Hetki on haalistunut muistoissa,tunteen tuottaja häipynyt elämästä.
Täällä pidetään yksipuolisesti tunnetta lämpimänä tietämättä tunteen aikaansaajan elämästä ja tunteista tuon taivaallista.
Pelkureita jotka eivät haluakaan tietää,tiedon saanti ja totuus voisivat pahimmassa tapauksessa romahduttaa pienoisen elämän.
Kuka sellaista kestäisi?Turvallisempaa pitää täyttymättömiä unelmia lämpiminä tällä tavalla.
Riskitöntä peliä puskajusseille.
olla huolestuttavaa tämä riippuvaisuus tähän palstaan.Päivät kuluu näitä lukiessa ja haaveillessa.Ei mitään järkeä.On helpottavaa huomata, että meitä on monta samanlaista kirjottelijaa ja haaveessa eläjää.Tästä on varmaan pakko irrottautua väkisin,muuten tulee todella hulluksi.
yksi kaheli joka saattaa olla koneella
helposti yli 12 tuntia päivässä.
Pitää lopettaa!
unelmia, jotka lämmittää mieltä harmaan arjen sijaan? Kumman valitsisit itse?
Kerroppas muuta. Minäkin luulin olevani jo sen verran karu persoona ettei kukaan pääsisi täällä tavalla korvien väliin vaikuttamaan mutta toisin kävi.
Ihastuin muutama vuosi sitten poikaan. Rakastuin häneen. Loppujen lopuksi kaikki meni täysin pieleen, siis niin päin helvettiä kuin vain mahdollista. Emme ole nähneet vuosiin, mutta silti sydämeni kuuluu hänelle. Hän ei varmasti edes ajattele minua koskaan.
..erääseen ikäiseeni mieheen joka oli kuin aurinko itsessään. Ikävöin häntä ihan joka ikinen hetki. Ja vielä otan yhteyttä...
elämään. Usko minua, täällä mikään ei ole sitä miltä näyttää.
tuttua..mutta en ollut viimeyönä chattailemas
..se on ihme asia kun tutustuu johonkin henkilöön
saattaa tulla mukava olo sen tosen seurassa mutta jonkun muun seurassa olo ei tunnu samalta..mikä on tuon tunteen nimi jonka saavuttaa jonkun henkilön seurassa..??
Sille tunteelle löytyy monta nimeä, ja sen voi selittää niin monella eri tavalla, mutta se on silti yks ja sama asia.
Juuri kun olin päässyt yli vaikeasta suhteesta ja päättänyt elää itsenäistä elämää, tuli hän ja teki sen mihin en minäkään uskonut kenenkään pystyvän. En uskonut sellaista olevan.En tiedä mihin rakastuin, mutta myös hän sai minut sekaisin ja löysin uudenlaisen rohkean itseni. Ymmärsin myös hänen tuntevan vahvasti.
Onnea kesti vain hetken. Jotain tapahtui myös meille. Meillä oli takana elettyä elämää ja erilaisia sitoumuksia. Molempien oma elämä vei aikaa ja yhteydenpito harveni ja muuttui muodolliseksi.Emme kuitenkaan halua päästää lopullisesti irti. Uskon, että molemmat tunnemme yhä vahvasti, mutta pelkäämme.En vai tiedä mitä hän pelkää?
Niinpä minäkin eksyin näille sivuille hakemaan lohtua. Neuvoisin kuitenkin sinua olemaan rohkeampi ja kertomaan tunteistasi. Tällainen ikävä kuluttaa. Älä mene metsään nuolemaan haavojasi, vaan toimi toisin, kun kerran olet sieltä uskaltautunut ulos. Jos Hän ei tunne enää samoin kuin sinä, on sekin helpompi hyväksyä ja ajanmyötä jatkaa matkaa kuin elää epätietoisuudessa. Muista, vielä tänäänkin nainen odottaa miehen toimivan ensin, vaikka tasa-arvossa elämmekin!
Samanlainen tarina kuin minulla. Vaikka uskonkin jokseenkin vanhanaikaiseen herrasmiehisyyteen, ikävä kyllä minun tapaus on tietyistä syistä sen verran monimutkaisempi että nuo neuvot ei päde kovin hyvin. Ja kaiken lisäksi, paikkakunta on ainoa tieto mikä hänestä on jäljellä. Jos se ei ole toivoton tilanne niin aika lähellä. Ehkä mun on tosiaan oltava järkevä ja yrittää hyväksyä tämä. Niin, helpommin sanottu kuin tehty.. Mutta näin saan pitää itselläni edes sen mitä hänestä sydämeen jäi.
Älä hyvä ihminen vaivu takaisin sinne pimeyteen. Se on raskas polku kulkea kenelle tahansa, tiedät sen jos olet siellä jo ollut. Niin, sinua ei voida satuttaa mutta jäät myös paitsi monesta hyvästä. Sinun tulee saada asia hyväksyttyä. Iskosta päähän ettei niin vain ollut tarkoitettu, että jossain on sinulle vielä sopivampi kumppani. Tätä keskustelusivua en suosittele lukemaan ettet jää haaveksimaan.
Siihen tottuu. Toissa yönä nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sikeästi, joskin viime yö oli taas yhtä helvettiä. Oisko tämä helpottamassa vai pelkkää yliväsymystä? Veikkaan jälkimmäistä. Lupaan itselle etten kuitenkaan tämän päivän jälkeen enää tänne tule, enkä sättejä kattele. Ja mulla on paha tapa pitää lupaukset ;) Kiitti vastauksista.
"Tätä keskustelusivua en suosittele lukemaan ettet jää haaveksimaan." Samalla tavalla varoitettiin romanttisesta kioskikirjallisuudesta. Ja mitä muuta ne Kallen ja Jallun novellit muka oli, haavetta.
ala toimimaan rakkaudessa ja sodassa on
käytettävä kaikki keinot..