Tarja Halonen kirjoitti reaalisosialismia ylistävän artikkelin vuonna 1987, jolloin poliittinen vapautuminen glasnost ja talousuudistukset perestroika olivat jo vauhdissa Mihail Gorbatshovin Neuvostoliitossa.
Kirjoituksessaan Halonen ehdottaa myös Suomen armeijan lakkauttamista ja puolustuksen korvaamista kansainvälisellä "maailman rauhalla" mitä se sitten tarkoittaakin
SININEN, PUNAINEN, VIHREÄ - SEITSEMÄS SUOMI TULEVAISUUDESSA SEMINAARI -
19.-20.9. 1987, SIIKARANTA-OPISTO
Avaussanat, Reijo Wilienius
Sininen Visio, Jouni J. Särkijärvi
Punainen Visio, Tarja Halonen
Vihreä Visio, Osmo Soininvaara
Talouden kansainvälistyminen: Miten käy aatteiden?: Sole Molander, Jan-Otto
Andersson
Raportit, työryhmistä
Muuttavatko seminaarit tulevaisuutta? Olli Tammilehto, Björn Sundell, Reijo
Wilenius
Julkaisija: Tulevaisuuden ystävät – Framtidens vänner
Painopaikka: Kyriiri Oy, 1987
PUNAINEN VISIO – TARJA HALONEN
Vasemmiston haaveena ja utopiana on ollut ja on edelleen vapauden,
tasa-arvon ja solidaarisuuden yhteiskunta, yhteistyön ja rauhan maailma.
Vaikka punaisten ajatusten innoittamat ihmiset ovat vuosikymmenien aikana
puolustaneet keskeisemmin oman yhteiskuntansa sorrettuja, on työväenliike jo
syntymästään saakka ollut herkkä kansainvälisyydelle. Kaikkien maiden
proletaarit yhtykää on ollut rakkaimpia taisteluhuutoja. Riiston näkeminen
syynä myös sotiin antoi leimansa rauhanliikkeelle.
Punainen visio ei kuitenkaan vastaa nykypäivän todellisuutta, jos siihen ei
liitetä huolta luonnon tuhoutumisen uhasta. Rauha, kansainvälinen
oikeudenmukaisuus ja sopusointu luonnon kanssa ovat ihmiskunnan
eloonjäämisen perusehdot.
YHTEISTYÖN, RAUHAN JA VAPAUDEN MAAILMA
Kansojen vastakkainasetteluun perustuva asevarustelu ei luo turvallisuutta.
Ennen kaikkea ydinaseet on kiellettävä ja hävitettävä. Myös
konventionaalisista aseista on päästävä eroon. Kansallisten aseitten varaan
perustuvan turvallisuusajattelun tilalle on luotava siviilipuolustuksen ja
kansainväliseen oikeuteen rakentuva maailman rauha.
Rauha ei ole vain sodan puuttumista tai edes aseettomuutta, vaan
oikeudenmukaista kehitystä, luottamusta ja tasavertaista yhteistyötä. Se ei
ole kansojen latistamista samanlaisiksi, vaan se on kansallisen
itsemääräämisoikeuden ja kulttuuriperinteen kunnioittamista. Toisaalta on
itsestään selvää, että kansainvälinen kanssakäyminen jossain määrin lisää
kansojen toisiltaan saamia kulttuurivaikutteita ja siis myös tätä kautta
samankaltaistaa kansallisia kulttuureja.
Kansainvälisen kaupan ei tarvitse olla ristiriidassa luonnon ekologisen
tasapainon kanssa. Päinvastoin vasta rauhan ja kansojen välisen veljeyden
vallitessa voidaan toteuttaa järkevää kansainvälistä työnjakoa pelkäämättä
oman kansallisen itsenäisyyden menettämistä. Valistuneen, voimakkaan
ammattiyhdistysliikkeen avulla voidaan nopeuttaa kansainvälisesti
solidaarista tulonjakoa.
SOPUSOINTUUN LUONNON KANSSA
Sosialistit ovat toki aina tavoitelleet ihmisen henkisen ja aineellisen
hyvinvoinnin aikaansaamista. Hyvinvoinnin ensimmäinen edellytys on nälästä,
kurjuudesta ja puutteesta vapautuminen. Aineellisen kulutuksen jatkuva
lisääminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Yksilöiden ja koko yhteiskunnan
yhteinen etu on pyrkiä hyvään elämänlaatuun ilman luonnolle koituvaa uhkaa.
Meillä on edelleenkin kansallista puutetta, mutta siitä voitaisiin päästä
nopeastikin eroon resurssien uudelleen jakamisella. Hyvin toimeen tulevien
ihmisten itsekkyys ajaa näin meitä myös suurempaan kansalliseen kulutukseen.
Uskomme voivamme poistaa puutteita suuntaamalla uuden kasvun puutteessa
oleville. Mutta kerta toisensa jälkeen huomaamme, että kovin helposti
parempiosaiset – jos saavat siihen tilaisuuden – haluavat kasvustakin
samansuuruisen osan.
Teknologian kehitys voi ratkaista monia taloudenpidon ongelmia, mutta
toisaalta on huomattava, että sen avulla voidaan myös harkitsemattomaksi
aiheuttaa aikaisempaa huomattavasti vakavampia haittoja luonnolle. Näin voi
tapahtua yhtä lailla energiataloudessa kuin teknologiassa. Työväenliikkeessä
on ollut niin koneen särkijöitä kuin tekniikan vallankumouksen rakastajia.
Luulisin, että viimeaikojen kehitykselle on ollut tyypillistä, että molemmat
ilmiöt on nähty lähes rinnakkaisina. Ja minulla on tunne siitä, että
tekniikka saattaa kasvattaa yhä kiivaammin suosiotaan mystisenä ongelmien
ratkaisijana.
PÄÄOMAN VALLASTA TYÖN VALTAAN
Sosialistien ja siis myös sosialidemokraattien demokratiatavoitteen esteenä
on ollut ennen kaikkea tuotantovälineiden epätasainen ja epäoikeudenmukainen
jakautuminen ja sille perustuva pääoman valta sekä työpaikoilla että koko
yhteiskunnassa.
Sosialidemokraatit sanovat uudessa periaateohjelmassaan, että ”valtiovallan
on luotava taloudellisen toiminnan puitteet, järjestettävä yhteisten
palvelujen tuotanto, omistettava etenkin avainalojen yrityksiä ja ohjattava
markkinoiden toimintaa. Yksityisen voiton tavoitteluun perustuvia
markkinoita on säädeltävä monopolisoitumien ja luonnon turmeltumisen
estämiseksi sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden ja tasapainoisen
alueellisen kehityksen turvaamiseksi”.
Luulen, että kaikki suomalaiset punavisiot – sävystään riippumatta –
hyväksyvät tuotantovälineiden sekä yhteiskunnallisen että yksityisen
omistamisen, ja että omistamiseen perustuvaa valtaa on tuotantotoiminnassa
säädeltävä yritysten omistuspohjasta riippumatta.
Yhteiskunnallista omistusoikeutta on vaadittu nimenomaan pankkeihin ja
vakuutusyhtiöihin.
Valtiojohtoinen yritystoiminta kuuluu siis olennaisena osana punavisioon.
Mutta sen rinnalle mahtuvat myös kunnalliset ja osuustoiminnalliset – sekä
tietysti pienyritykset.
Osallistumismuodoista riippumatta tulee pääomaan perustuvaa valtaa
rajoittaa. Se tapahtuu sekä lainsäädännöllä että työntekijöiden
osallistumisella. Välineitä ovat nykyistä pidemmälle tasa-arvoiseksi
kehitetty työehtosopimustoimintaa ja erilaiset yritysdemokratiamallit.
OSALLISTUVAAN KANSALAISVALTAAN
Työväenliikkeen ihmiset ovat yleensä tukeneet vahvaa valtiota. Se ei ole
ollut tarpeen niinkään ihmisten toisiltaan kuin pääomavallalta
suojaamiseksi. On kuitenkin ollut pakko havaita, että monista
edistysaskeleista huolimatta, taloudellinen epädemokratia ei kadonnut tätä
kautta, vaan että se päinvastoin heijastuu myös julkiseen valtaan. Tämänkin
vuoksi olisi taloudellisen demokratian kehittäminen tärkeää.
Kansanvalta edellyttää, että kansalaisten vapausoikeudet suojataan ja että
ne toteutetaan täysimääräisesti. Vapausoikeuksien rinnalle kansalaisille on
kuitenkin turvattava perustuslaissa sosiaaliset, taloudelliset ja
sivistykselliset perusoikeudet. Vain siten voivat vapausoikeudetkin toteutua
ehjästi.
Yhteiskuntakehityksessä on poliittisella demokratialla keskeinen tehtävä.
Tässä visiossa on arvonsa myös edustuksellisella demokratialla,
parlamentarismilla ja monipuoluejärjestelmällä. Se saa kuitenkin
täydennyksekseen uusia suoran vaikuttamisen keinoja kuten kansanäänestyksen.
Erityistä painoa tulee erilaisille alueellisille ja itsehallinnollisille
muodoille. Punavisiossa jopa virkamiehet tuntevat itsensä demokratian
tukijoiksi ja toteuttajiksi. Aktiivinen kansalaistoiminta kukkii.
TASA-ARVOISEEN SIVISTYSYHTEISKUNTAAN
Sosialidemokraattisessa tulevaisuudessa yhteiskunnassa työ on edelleen
hyvinvoinnin perusta. Tässä visiossa uskotaan edelleen täystyöllisyyteen ja
ihminen hankkii pääasiallisesti toimeentulonsa työllä.
Sen sijaan tekninen kehitys muuttaa perusteellisesti työn luonnetta ja
määrää. Työtä jatketaan uudelleen ja työn sisältö muuttuu. Jatkuva koulutus
astuu kuvaan.
Työn käsitettä on laajennettava koskemaan myös erilaisia itsensä
toteuttamisen, kanssaihmisten palvelun ja yhteiskunnan rakentamisen muotoja.
Tähän tullaan tarvitsemaan joustavaa toimeentuloturvaa.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa pidetään itsestään selvänä, että tiedon
epätasainen jakautuminen aiheuttaa eriarvoisuutta. Elinikäisen koulutuksen
lisäksi se merkitsee erityisen huomion kiinnittämistä tieto- ja
tiedonvälitysjärjestelmiin. Jokaisen ihmisen ilmaisuvapautta tasapuolisesti
toteuttava viestintäjärjestelmä on kansanvallan edellytyksenä. Omaehtoinen
kulttuuritoiminta on osa arkipäivän ylellisyyttä.
Kirjoituksessaan Halonen ehdottaa myös Suomen armeijan lakkauttamista ja puolustuksen korvaamista kansainvälisellä "maailman rauhalla" mitä se sitten tarkoittaakin
SININEN, PUNAINEN, VIHREÄ - SEITSEMÄS SUOMI TULEVAISUUDESSA SEMINAARI -
19.-20.9. 1987, SIIKARANTA-OPISTO
Avaussanat, Reijo Wilienius
Sininen Visio, Jouni J. Särkijärvi
Punainen Visio, Tarja Halonen
Vihreä Visio, Osmo Soininvaara
Talouden kansainvälistyminen: Miten käy aatteiden?: Sole Molander, Jan-Otto
Andersson
Raportit, työryhmistä
Muuttavatko seminaarit tulevaisuutta? Olli Tammilehto, Björn Sundell, Reijo
Wilenius
Julkaisija: Tulevaisuuden ystävät – Framtidens vänner
Painopaikka: Kyriiri Oy, 1987
PUNAINEN VISIO – TARJA HALONEN
Vasemmiston haaveena ja utopiana on ollut ja on edelleen vapauden,
tasa-arvon ja solidaarisuuden yhteiskunta, yhteistyön ja rauhan maailma.
Vaikka punaisten ajatusten innoittamat ihmiset ovat vuosikymmenien aikana
puolustaneet keskeisemmin oman yhteiskuntansa sorrettuja, on työväenliike jo
syntymästään saakka ollut herkkä kansainvälisyydelle. Kaikkien maiden
proletaarit yhtykää on ollut rakkaimpia taisteluhuutoja. Riiston näkeminen
syynä myös sotiin antoi leimansa rauhanliikkeelle.
Punainen visio ei kuitenkaan vastaa nykypäivän todellisuutta, jos siihen ei
liitetä huolta luonnon tuhoutumisen uhasta. Rauha, kansainvälinen
oikeudenmukaisuus ja sopusointu luonnon kanssa ovat ihmiskunnan
eloonjäämisen perusehdot.
YHTEISTYÖN, RAUHAN JA VAPAUDEN MAAILMA
Kansojen vastakkainasetteluun perustuva asevarustelu ei luo turvallisuutta.
Ennen kaikkea ydinaseet on kiellettävä ja hävitettävä. Myös
konventionaalisista aseista on päästävä eroon. Kansallisten aseitten varaan
perustuvan turvallisuusajattelun tilalle on luotava siviilipuolustuksen ja
kansainväliseen oikeuteen rakentuva maailman rauha.
Rauha ei ole vain sodan puuttumista tai edes aseettomuutta, vaan
oikeudenmukaista kehitystä, luottamusta ja tasavertaista yhteistyötä. Se ei
ole kansojen latistamista samanlaisiksi, vaan se on kansallisen
itsemääräämisoikeuden ja kulttuuriperinteen kunnioittamista. Toisaalta on
itsestään selvää, että kansainvälinen kanssakäyminen jossain määrin lisää
kansojen toisiltaan saamia kulttuurivaikutteita ja siis myös tätä kautta
samankaltaistaa kansallisia kulttuureja.
Kansainvälisen kaupan ei tarvitse olla ristiriidassa luonnon ekologisen
tasapainon kanssa. Päinvastoin vasta rauhan ja kansojen välisen veljeyden
vallitessa voidaan toteuttaa järkevää kansainvälistä työnjakoa pelkäämättä
oman kansallisen itsenäisyyden menettämistä. Valistuneen, voimakkaan
ammattiyhdistysliikkeen avulla voidaan nopeuttaa kansainvälisesti
solidaarista tulonjakoa.
SOPUSOINTUUN LUONNON KANSSA
Sosialistit ovat toki aina tavoitelleet ihmisen henkisen ja aineellisen
hyvinvoinnin aikaansaamista. Hyvinvoinnin ensimmäinen edellytys on nälästä,
kurjuudesta ja puutteesta vapautuminen. Aineellisen kulutuksen jatkuva
lisääminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Yksilöiden ja koko yhteiskunnan
yhteinen etu on pyrkiä hyvään elämänlaatuun ilman luonnolle koituvaa uhkaa.
Meillä on edelleenkin kansallista puutetta, mutta siitä voitaisiin päästä
nopeastikin eroon resurssien uudelleen jakamisella. Hyvin toimeen tulevien
ihmisten itsekkyys ajaa näin meitä myös suurempaan kansalliseen kulutukseen.
Uskomme voivamme poistaa puutteita suuntaamalla uuden kasvun puutteessa
oleville. Mutta kerta toisensa jälkeen huomaamme, että kovin helposti
parempiosaiset – jos saavat siihen tilaisuuden – haluavat kasvustakin
samansuuruisen osan.
Teknologian kehitys voi ratkaista monia taloudenpidon ongelmia, mutta
toisaalta on huomattava, että sen avulla voidaan myös harkitsemattomaksi
aiheuttaa aikaisempaa huomattavasti vakavampia haittoja luonnolle. Näin voi
tapahtua yhtä lailla energiataloudessa kuin teknologiassa. Työväenliikkeessä
on ollut niin koneen särkijöitä kuin tekniikan vallankumouksen rakastajia.
Luulisin, että viimeaikojen kehitykselle on ollut tyypillistä, että molemmat
ilmiöt on nähty lähes rinnakkaisina. Ja minulla on tunne siitä, että
tekniikka saattaa kasvattaa yhä kiivaammin suosiotaan mystisenä ongelmien
ratkaisijana.
PÄÄOMAN VALLASTA TYÖN VALTAAN
Sosialistien ja siis myös sosialidemokraattien demokratiatavoitteen esteenä
on ollut ennen kaikkea tuotantovälineiden epätasainen ja epäoikeudenmukainen
jakautuminen ja sille perustuva pääoman valta sekä työpaikoilla että koko
yhteiskunnassa.
Sosialidemokraatit sanovat uudessa periaateohjelmassaan, että ”valtiovallan
on luotava taloudellisen toiminnan puitteet, järjestettävä yhteisten
palvelujen tuotanto, omistettava etenkin avainalojen yrityksiä ja ohjattava
markkinoiden toimintaa. Yksityisen voiton tavoitteluun perustuvia
markkinoita on säädeltävä monopolisoitumien ja luonnon turmeltumisen
estämiseksi sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden ja tasapainoisen
alueellisen kehityksen turvaamiseksi”.
Luulen, että kaikki suomalaiset punavisiot – sävystään riippumatta –
hyväksyvät tuotantovälineiden sekä yhteiskunnallisen että yksityisen
omistamisen, ja että omistamiseen perustuvaa valtaa on tuotantotoiminnassa
säädeltävä yritysten omistuspohjasta riippumatta.
Yhteiskunnallista omistusoikeutta on vaadittu nimenomaan pankkeihin ja
vakuutusyhtiöihin.
Valtiojohtoinen yritystoiminta kuuluu siis olennaisena osana punavisioon.
Mutta sen rinnalle mahtuvat myös kunnalliset ja osuustoiminnalliset – sekä
tietysti pienyritykset.
Osallistumismuodoista riippumatta tulee pääomaan perustuvaa valtaa
rajoittaa. Se tapahtuu sekä lainsäädännöllä että työntekijöiden
osallistumisella. Välineitä ovat nykyistä pidemmälle tasa-arvoiseksi
kehitetty työehtosopimustoimintaa ja erilaiset yritysdemokratiamallit.
OSALLISTUVAAN KANSALAISVALTAAN
Työväenliikkeen ihmiset ovat yleensä tukeneet vahvaa valtiota. Se ei ole
ollut tarpeen niinkään ihmisten toisiltaan kuin pääomavallalta
suojaamiseksi. On kuitenkin ollut pakko havaita, että monista
edistysaskeleista huolimatta, taloudellinen epädemokratia ei kadonnut tätä
kautta, vaan että se päinvastoin heijastuu myös julkiseen valtaan. Tämänkin
vuoksi olisi taloudellisen demokratian kehittäminen tärkeää.
Kansanvalta edellyttää, että kansalaisten vapausoikeudet suojataan ja että
ne toteutetaan täysimääräisesti. Vapausoikeuksien rinnalle kansalaisille on
kuitenkin turvattava perustuslaissa sosiaaliset, taloudelliset ja
sivistykselliset perusoikeudet. Vain siten voivat vapausoikeudetkin toteutua
ehjästi.
Yhteiskuntakehityksessä on poliittisella demokratialla keskeinen tehtävä.
Tässä visiossa on arvonsa myös edustuksellisella demokratialla,
parlamentarismilla ja monipuoluejärjestelmällä. Se saa kuitenkin
täydennyksekseen uusia suoran vaikuttamisen keinoja kuten kansanäänestyksen.
Erityistä painoa tulee erilaisille alueellisille ja itsehallinnollisille
muodoille. Punavisiossa jopa virkamiehet tuntevat itsensä demokratian
tukijoiksi ja toteuttajiksi. Aktiivinen kansalaistoiminta kukkii.
TASA-ARVOISEEN SIVISTYSYHTEISKUNTAAN
Sosialidemokraattisessa tulevaisuudessa yhteiskunnassa työ on edelleen
hyvinvoinnin perusta. Tässä visiossa uskotaan edelleen täystyöllisyyteen ja
ihminen hankkii pääasiallisesti toimeentulonsa työllä.
Sen sijaan tekninen kehitys muuttaa perusteellisesti työn luonnetta ja
määrää. Työtä jatketaan uudelleen ja työn sisältö muuttuu. Jatkuva koulutus
astuu kuvaan.
Työn käsitettä on laajennettava koskemaan myös erilaisia itsensä
toteuttamisen, kanssaihmisten palvelun ja yhteiskunnan rakentamisen muotoja.
Tähän tullaan tarvitsemaan joustavaa toimeentuloturvaa.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa pidetään itsestään selvänä, että tiedon
epätasainen jakautuminen aiheuttaa eriarvoisuutta. Elinikäisen koulutuksen
lisäksi se merkitsee erityisen huomion kiinnittämistä tieto- ja
tiedonvälitysjärjestelmiin. Jokaisen ihmisen ilmaisuvapautta tasapuolisesti
toteuttava viestintäjärjestelmä on kansanvallan edellytyksenä. Omaehtoinen
kulttuuritoiminta on osa arkipäivän ylellisyyttä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On se ihmeellistä, mihin kaikkeen tuo Stasi-Tarja onkaan ehtinyt...