Halonen

Mielestäni tämä oli mielenkiintoista lukea Niinistöstä.

Vai mitä sanotte?

- - -
"Elämän valkoisia ruutuja
Kovasta ja tunteettomasta Sauli Niinistöstä

Meidän tavisten käsitys julkisuuden henkilöistä muodostuu lähes yksinomaan median välityksellä. Se luo mielikuvat, julkkisten imagot, ja pitää niitä yllä. Useinkin tarkoituksella.

Olen työskennellyt koko aikuisen ikäni lähes viisikymmentä vuotta suomalaisen lehdistön palveluksessa ja kuvannut ja jossain määrin tutustunutkin moniin politiikan, taiteen, kulttuurin ja viihteen julkimoista. Ja täytyy sanoa, että melkein aina ensitapaamisella ennakkokäsitykseni henkilöstä on muuttunut ja hyvin usein positiiviseen suuntaan. Se ennakkokäsitys, jonka minäkin olen saanut mediasta.

Tein aikoinaan hommia myös tälle lehdelle ja sain vaalien alla kokoomukselta tehtäväkseni kuvata Sauli Niinistöä ympäri maata levitettävään ilmoituskampanjaan. Niinistö oli tuolloin puolueensa puheenjohtaja ja valtiovarainministeri ja hänellehän varsinainen julkikuva oli rakennettu: muista piittaamaton diktaattori, täysin tunteita vailla oleva kylmäkalle.

Eduskunnassa oli melkoinen hässäkkä ja Niinistön sihteeri joutui pariinkin otteeseen siirtämään jo sovittua kuvausaikaa. Kun kuvauspäivä sitten koitti, kuvilla alkoi jo olla kiire tuotantoon. Tulin studiolle hyvissä ajoin ja kävin läpi laitteeni useampaankin kertaan, mittasin valot valmiiksi ja oikeat arvot kameroihini. Kaiken piti olla kunnossa, kuvausaikaa kun oli vain tunti.

Tällaisen kuvauksen onnistumisen ehtona on se, että kuvaajan ja kuvattavan välille syntyy hyvä fiilinki, jännityksen laukaiseva tunnelma. Se syntyy vain keskustelemalla, välineisiin ja kuvaukseen ei voi juurikaan jakaa huomiotaan. Nyt olisi kameran vastakkaisilla puolilla lehtikuvaaja ja tiukkaakin tiukemmaksi luonnehdittu ministeri. Olin odotellessani lievästikin sanoen hermostunut.

Niinistö saapui minuutilleen ei antanut odotella, niin kuin isokenkäisillä on monastikin tapana. Istui pallille ja aloitettiin sessio. Pikkuhiljaa keskustelu sai oikean sävyn, kuvattava selvästikin rentoutui ja kuvaaja sen seurauksena. Ehkä siinä oli sitä, että ministeri sai hetkeksi irrottautua työstään, puhua tavallisen pulliaisen kanssa tavallisista asioista. Tiedä häntä, mutta kuvia syntyi, ilmeikkäitä ja aitoja. Tunti kului kuin siivillä, ja kun kuvattava sulki studion oven, huoahdin helpotuksesta: "Menipä hyvin, menipä todella hyvin!"

Tarkistin vielä kerran myllyni ei voi olla totta, kamerassa ei ole "äxä" päällä! Menen laboratorioon vielä toivoen. Mutta ei, filmit ovat aivan "blankkoja", salamat eivät ole osuneet oikeaan aikaan, niitä letkeitä ja ilmeikkäitä valokuvia ei ole olemassakaan!

Mitä ihmettä minä nyt teen, ajattelin kauhuissani, tämähän on hirveän noloakin vanhalle ammattimiehelle! Nyt vasta muistan, että on syntymäpäiväni että semmoinen lahja!

Päädyin siihen, että ainoa tapa on kirjoittaa valtiovarainministerille henkilökohtainen kirje siltä seisomalta. Teen sen, kerron kuinka kaikista tarkistuksistani huolimatta minulla on vain valkoisia ruutuja. Kirjoitan tietäväni kuinka kiirettä hänellä on, mutta toivon kuvauksen voitavan panna uusiksi. Päätän sepustukseni sanoihin: "Nöyrästi häveten ja vielä syntymäpäivänäni", ja panen pikana postiin.

Seuraavana päivänä posti tuo Niinistöltä käsinkirjoitetun vastauksen. Siinä seisoo: "Hei Seppo, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kunpa tietäisit kuinka monia valkoisia ruutuja minä olen joutunut elämässäni jättämään taakseni. Soita sihteerille ja sovi uusi aika. Olinkin vähän väsynyt, ensi kerralla syntyy parempia. Terveisin, Sauli."

Että totta vie, tuo kylmäkalleksi kutsuttu puolueensa puheenjohtaja ja ministeri oli ymmärtänyt ahdinkoni ja sen tuskan, jossa kieriskelin! Hän ei ollut pannut sihteeriään soittamaan vaan kirjoittanut kirjeen kuten itsekin olin tehnyt. Hänessä oli tyyliä, hänessä oli sydäntä!

Kokoomus voittaa vaalit, puolueväki juhlii pääkaupungin yökerhossa, puolueen puheenjohtaja nojaa parvekkeen kaiteeseen. Hän katselee alas, mutta ei tanssivia ja ilakoivia, hän muistelee. Sen aistii ja sen, että hän on yksin. En häiritse, odotan kameroineni. Sitten Niinistö kääntää totiset kasvonsa ja hieman kostuneet silmänsä minuun ja sanoo: "Tällaisella hetkellä sitä tulee mieleen kaikenlaisia asioita" miettii hetken ja jatkaa "eikä niistä päällimmäisenä ole todellakaan vaalitulos".

Ei muuta, mutta minunkin silmäni kostuvat. Ajattelen, että niin kauan maa makaa hyvin, kun sillä on johtopaikoillaan Sauli Niinistön kaltaisia.

Tätä mieltä olen tänäkin päivänä. Ja ehkä nimenomaan juuri nyt, kun aikoinaan valtiovarainministerin harteille tarkoituksellisesti rakennettua imagoa yritetään pitää hengissä, vieläpä kasvattaa.

Sillä samalla tarkoituksella.

Seppo Saves
Kirjoittaja on lehtikuvaaja ja taiteilijaprofessori emeritus."

Halonen osaa kalastaa "hönttölöiden" äänet,ja vaalien jälkeen vaan. "PIERASEE" äänestäjille nenään,ei se teitä 6.vuoteen tunne ja sitten on jo eläkkeellä,siis jos olet (HÖNTTÖ) rikastuta Halosen "osake SALKKUA" VAAN?(Enne vanhat sanoi suomessa on 99,sorttija ihmisijä, ja siitä syöntä hupsut pois,joten meitä on moneen junaan)

Kyllä Niinistö on ollut hallituksessa paljon vaativammassa hommassa ja todella vaikeana aikana kuin mitä Halonen on ollut joten Sauli osaa kyllä tehdä yhteistyötä. Halosen puheet olivat eilen radiossa taas sitä tyhjää mitäänsanomatonta asioiden pyörittelyä, siis ihan tyhjää puhetta.

Lipponen ja Halonen on ollut menossa natoon jo vuosia. Lue Irak mustio. Halonen on ollut täysin tietoinen.

Kyllä Halosen mammaimagosta on vilpittömyys kaukana. Tarkkaan harkittu imago, joka vetoaa kansaan. Mielenkiintoista on, että vasta nyt on erilaisissa yhteyksissä paljastunut todellinen Halonen, joka on erittäin kova, vallanhimoinen, jyräävä, "niinku"inttäjä hössö ja kaiken lisäksi aikamoinen takinkääntäjä kun tarkastelee hänen arvo- ja ajatusmaailmansa historiaa. Tästä on tosielämän kansanomaisuus kaukana.
Kyllä sekä Tuomioja, että Halonen olivat erittäin punaisia radikaaleja, joille kommunismin aate oli hyvin läheistä. Sitä ihannoitiin niin Neukkulaa, että DDR:ää. Mutta nyt näitä ei tietenkään haluta muistella.
En halua presidentiksi tuuliviirinäyttelijää, jota äänestin 6 vuotta sitten syystä, että hän on nainen. Se polku on nyt kuljettu ja nähty. On muutoksen aika. Vaikka itse olenkin nainen.

inhimillisiä virheitä, mitähän ne sitten muilla on? Epäinhimillisiäkö?