Miten

Mielestäni asia ei ole ihan noinkaan, kun mainitsit. Nähdäkseni sekä Niinistöllä, että Halosella on kokemusta erilaisista vaativista tehtävistä. Meriitit ovat erilaisia, mutta kaikki varmasti hyvinkin valmistavat tärkeään tehtävään - Suomen tasavallan presidentiksi.

Mainittakoon ensiksi se, että varsinkin valtiovarainministerin alkukautenaan Niinistö toimi vaikeassa paikassa. Suomi oli toki lähtenyt jo nousuun, mutta tiukka taloudellinen tilanne toi vaikeita ratkaisuja hänen pöydälleen. Kyse oli varmasti eräänlaisesta kriisiajan johtajuudesta ainakin vuosina 1996-1999. Kokonaisuudessaanhan Niinistö toimi ko. virassa vuodet 1996-2003.

Edelleen on todettava, että hänen toimensa pääministerin sijaisena 1995-2001 sisälsivät varmasti myös varsin paljon kv-asioihin perehtymistä ja niiden hoitoakin.

Suomen mennessä Euroopan Unionin jäseneksi jouduttiin oikeusjärjestystämme oleellisilta osin muuttamaan. Tärkeä rooli tässä työssä oli perustuslakivaliokunnalla. Sauli Niinistö toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vuodet 1993-1994.

Pohjoismainen yhteistyö on ja voisi olla Suomelle hyödyllinen ja tärkeä ulkopolitiikan muoto. Niinistöllä on vuosien saatossa tullutta kokemusta mm. Suomen valtuuskunnan jäsenyydestä Pohjoismaiden Neuvostossa (1989-1993) sekä tältä osin käsitys myös ns. taloudellisista asioista asiaan liittyen, koska hän toimi IMFC:n jäsenenä edustaen Pohjoismaiden ja Baltian maiden vaalipiiriä (2000-2001).

Edelleen todettakoon hänen tehtävänsä EDU:n puheenjohtajana 1998-2002 sekä hänen nimityksensä EPP:n kunniapuheenjohtajaksi v. 2002, jotka kuvaavat, että hänellä on oltava merkittävä käsitys myös euroopplaisesta puoluejärjestelmästä.

Mainittakoon vielä, että hän on ollut riittävän pitkän ajan kansanedustajana tunteakseen suomalaisen päätöksentekojärjestelmän sekä keskeiset päättäjät (1987-2003). Edelleen toimimista armeijan ylipäällikkönä auttaisi varmasti se, että hänellä reservin kapteenina on pakostikin syntynyt omakohtaistakin kuvaa siitä, mitä on palvella Suomen puolustusvoimissa. Lisäksi hän on toiminut varmasti varsin vaativassa "lisäroolissa" toimiessaan oman puolueensa pj.:nä vuosina 1994-2001.

Mielestäni siis kyllä kummallakin. Niin Niinistöllä, kuin Halosella varmasti löytyy meriittejä. Kysymys on sitten, että millaisen johtajan haluamme maatamme johtamaan. Sauli Niinistö pärjäsi kai kohtuullisesti myös johtajuustestissä, vaikkei aivan Vanhasen tulokseen päässytkään (olisiko tästä ollut uutinen Suomen Kuvalehdessä).

Myös arvot ovat tärkeitä. Tässä yksi minua liikuttanut kuvaus Sauli Niinistöstä henkilönä. Kuvaus kertoo hyvin mielestäni myös Sauli Niinistön arvoista:

"Elämän valkoisia ruutuja
Kovasta ja tunteettomasta Sauli Niinistöstä

Meidän tavisten käsitys julkisuuden henkilöistä muodostuu lähes yksinomaan median välityksellä. Se luo mielikuvat, julkkisten imagot, ja pitää niitä yllä. Useinkin tarkoituksella.

Olen työskennellyt koko aikuisen ikäni lähes viisikymmentä vuotta suomalaisen lehdistön palveluksessa ja kuvannut ja jossain määrin tutustunutkin moniin politiikan, taiteen, kulttuurin ja viihteen julkimoista. Ja täytyy sanoa, että melkein aina ensitapaamisella ennakkokäsitykseni henkilöstä on muuttunut ja hyvin usein positiiviseen suuntaan. Se ennakkokäsitys, jonka minäkin olen saanut mediasta.

Tein aikoinaan hommia myös tälle lehdelle ja sain vaalien alla kokoomukselta tehtäväkseni kuvata Sauli Niinistöä ympäri maata levitettävään ilmoituskampanjaan. Niinistö oli tuolloin puolueensa puheenjohtaja ja valtiovarainministeri ja hänellehän varsinainen julkikuva oli rakennettu: muista piittaamaton diktaattori, täysin tunteita vailla oleva kylmäkalle.

Eduskunnassa oli melkoinen hässäkkä ja Niinistön sihteeri joutui pariinkin otteeseen siirtämään jo sovittua kuvausaikaa. Kun kuvauspäivä sitten koitti, kuvilla alkoi jo olla kiire tuotantoon. Tulin studiolle hyvissä ajoin ja kävin läpi laitteeni useampaankin kertaan, mittasin valot valmiiksi ja oikeat arvot kameroihini. Kaiken piti olla kunnossa, kuvausaikaa kun oli vain tunti.

Tällaisen kuvauksen onnistumisen ehtona on se, että kuvaajan ja kuvattavan välille syntyy hyvä fiilinki, jännityksen laukaiseva tunnelma. Se syntyy vain keskustelemalla, välineisiin ja kuvaukseen ei voi juurikaan jakaa huomiotaan. Nyt olisi kameran vastakkaisilla puolilla lehtikuvaaja ja tiukkaakin tiukemmaksi luonnehdittu ministeri. Olin odotellessani lievästikin sanoen hermostunut.

Niinistö saapui minuutilleen ei antanut odotella, niin kuin isokenkäisillä on monastikin tapana. Istui pallille ja aloitettiin sessio. Pikkuhiljaa keskustelu sai oikean sävyn, kuvattava selvästikin rentoutui ja kuvaaja sen seurauksena. Ehkä siinä oli sitä, että ministeri sai hetkeksi irrottautua työstään, puhua tavallisen pulliaisen kanssa tavallisista asioista. Tiedä häntä, mutta kuvia syntyi, ilmeikkäitä ja aitoja. Tunti kului kuin siivillä, ja kun kuvattava sulki studion oven, huoahdin helpotuksesta: "Menipä hyvin, menipä todella hyvin!"

Tarkistin vielä kerran myllyni ei voi olla totta, kamerassa ei ole "äxä" päällä! Menen laboratorioon vielä toivoen. Mutta ei, filmit ovat aivan "blankkoja", salamat eivät ole osuneet oikeaan aikaan, niitä letkeitä ja ilmeikkäitä valokuvia ei ole olemassakaan!

Mitä ihmettä minä nyt teen, ajattelin kauhuissani, tämähän on hirveän noloakin vanhalle ammattimiehelle! Nyt vasta muistan, että on syntymäpäiväni että semmoinen lahja!

Päädyin siihen, että ainoa tapa on kirjoittaa valtiovarainministerille henkilökohtainen kirje siltä seisomalta. Teen sen, kerron kuinka kaikista tarkistuksistani huolimatta minulla on vain valkoisia ruutuja. Kirjoitan tietäväni kuinka kiirettä hänellä on, mutta toivon kuvauksen voitavan panna uusiksi. Päätän sepustukseni sanoihin: "Nöyrästi häveten ja vielä syntymäpäivänäni", ja panen pikana postiin.

Seuraavana päivänä posti tuo Niinistöltä käsinkirjoitetun vastauksen. Siinä seisoo: "Hei Seppo, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kunpa tietäisit kuinka monia valkoisia ruutuja minä olen joutunut elämässäni jättämään taakseni. Soita sihteerille ja sovi uusi aika. Olinkin vähän väsynyt, ensi kerralla syntyy parempia. Terveisin, Sauli."

Että totta vie, tuo kylmäkalleksi kutsuttu puolueensa puheenjohtaja ja ministeri oli ymmärtänyt ahdinkoni ja sen tuskan, jossa kieriskelin! Hän ei ollut pannut sihteeriään soittamaan vaan kirjoittanut kirjeen kuten itsekin olin tehnyt. Hänessä oli tyyliä, hänessä oli sydäntä!

Kokoomus voittaa vaalit, puolueväki juhlii pääkaupungin yökerhossa, puolueen puheenjohtaja nojaa parvekkeen kaiteeseen. Hän katselee alas, mutta ei tanssivia ja ilakoivia, hän muistelee. Sen aistii ja sen, että hän on yksin. En häiritse, odotan kameroineni. Sitten Niinistö kääntää totiset kasvonsa ja hieman kostuneet silmänsä minuun ja sanoo: "Tällaisella hetkellä sitä tulee mieleen kaikenlaisia asioita" miettii hetken ja jatkaa "eikä niistä päällimmäisenä ole todellakaan vaalitulos".

Ei muuta, mutta minunkin silmäni kostuvat. Ajattelen, että niin kauan maa makaa hyvin, kun sillä on johtopaikoillaan Sauli Niinistön kaltaisia.

Tätä mieltä olen tänäkin päivänä. Ja ehkä nimenomaan juuri nyt, kun aikoinaan valtiovarainministerin harteille tarkoituksellisesti rakennettua imagoa yritetään pitää hengissä, vieläpä kasvattaa.

Sillä samalla tarkoituksella.

Seppo Saves
Kirjoittaja on lehtikuvaaja ja taiteilijaprofessori emeritus."

Siksi ainakin itse annan tällä toisella kierroksella ääneni juuri Sauli Niinistölle.

Halonen karkoittaa kaikki suuryritykset ja keskisuuretyritykset ulkomaille. Halonen oli kauppavaltuuskunnan kanssa ulkomailla. Ei ollut huomaavinakaan valtuuskuntaa matkan aikana. Oli haitaksi matkalla ja antoi huonon kuvan Suomesta.

Sanon teille ihan suoraan mitä Halonen tekee viennin,edistmis matkoilla livertelee herrojen kanssa,etenkin illalla."SISÄPIIRI JUHLIJA"