-
Niinistön blogista
Maanantai 23.1.
Forssa. Kovasti on työnteko paikkakunnalla siitä muuttunut kun vanhimmat tiilirakennukset muurattiin. Maailma on lähempänä, sen kuulee myös kysymyksistä ja neuvoista, joita yleisöltä saan. Sama toistuu Porissa, työ on esillä - kysymykset uuden työn saamisesta Suomeen. Yksi vanhempi demariherra nykäisee hihasta, sanoo lempeästi "Ethän siitä Lipposesta mieltäsi pahoittanut, se on tällaista meillä aina vaalien alla". Tämä lienee sitä medialukutaitoa, jota koulumaailmassa syystäkin tähdennetään.
Vaalikeskusteluun tulee nyt päivittäin jokin hyvin kaukaa haettu väite tai syytös. Tänään pitkän tikun vedossa vuoron on saanut ministeri Filatov. Alan tuntea itseni hetkittäin kummallisen synnittömäksi ihmiseksi, kun puheistani ja sanomisistani ei oikein saa suomalaisille uhkakuvaa rakennettua kuin yhdellä kaavalla. Kaava on politiikasta tuttu: otetaan jotain toistakymmentä vuotta vanhaa, sumennetaan sitä ja esitetään se mahdollisimman roisisti. Olen päättänyt, etten tuollaisiin lähde enää vastaamaan. Puheet, jotka ovat vailla todellista pohjaa kuihtukoot itsestään.
Pohdin pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsitettä autossa. Mietin tarkoitammeko sillä ihmisten vai valtion hyvinvointia? Joskus tuntuu, että onnistumista mitataan viraston, ei ihmisen hyvinvoinnilla.
Hyvin erilaiset suomalaiset haluavat tulla kampanjaan mukaan. "Suomen nopeimmin kasvava kahvilaketju", kuten mainio Raikka asian ilmaisee, laajenee: Kesälahti, Maarianhamina, Nousiainen, Parainen, Parikkala. Niissä uurastaa ihmisiä, jotka ovat samalla asialla Jaakko Iloniemen, Sari Baldaufin, Kimi Räikkösen tai vaikka luomuviljelijä - taidemaalari - ajattelija Osmo Rauhalan sekä taidemuseonjohtaja Janne Siren-Gallén-Kallelan kanssa. Heidänkin mukaantulonsa lämmittää. Joukko huvin kansainvälisiä ja hyvin suomalaisia ihmisiä. Jaakko Iloniemi on suomalaisen ulkopolitiikan oppimestari, jonka sana on painanut minulle aina paljon, tiedän sen painavan jokaiselle suomalaiselle.
Porista Pasilaan - erinomainen keskustelu Vihreän liiton vaikuttajien kanssa. Väki on pyytänyt molemmat ehdokkaat keskustelemaan tulevaisuuden teemoista, erikseen - mikä varmasti teki keskustelusta analyyttisemman ja rauhallisemman. Tapaaminen, josta jää paljon pohdittavaa. Huomaan paikalla olevan pitkälti toistakymmentä toimittajaa. Josko jättäisin raportoinnin heidän harteilleen? Yhden asian haluan kuitenkin sanoa. Vielä nykyäänkin törmään suurten puolueiden poliitikkoihin, joilla on vihreistä hyvin arkkityyppinen käsitys. Tekee monasti mieli sanoa, että vihreissä on hyvin erilaisia ihmisiä ja näkökantoja. Joskus tekisi mieleni jatkaa, että suosittelisin sitä suuremmillekin puolueille.
Radio Suomi on antanut kysymysvuoron kuuntelijoille, vastaamme yhdessä Tarja Halonen Seinäjoen studiossa ja minä Pasilassa. Haastattelun jälkeen YLE TV-uutiset kysyvät kantaani puolustusvoimien leikkauksiin. Tämänkin asian yhteydessä halutaan pohtia erilaisia valintoja, liittoutumistakin. Pohjimainen totuus on kuitenkin, että kyse ei ole enää puolustusvoimien toiminnan tehostamisesta, vaan että kansallamme on liian vähän työtä, jotta pystymme verovaroilla pitämään kaikesta tarpeellisesta huolen. Tämä alkaa vaikuttaa jo puolustukseemmekin. Itse en osaa tarkastella tätäkään asiaa irrallaan työllisyydestä. Jotkut muut näyttävät osaavan.
Naiset ovat järjestäneet illaksi oman tapahtuman Helsingin keskustaan Studio 51 -nimiseen paikkaan. Jokainen henkisesti terve suomalainen mies käy läpi saman pohdinnan, mahtavatko naiset vaivautua paikalle?
Menee aikaa, ennen kuin muistan, että kyseessä on vanha Vanha Maestro. Tilaa on näet hyvin hankala hahmottaa, paikka on lumoavan täynnä naisia. Taidan jättää osan illan ajatuksistani aivan henkilökohtaisimpaan muistikirjaani kirjattavaksi. Kiitos jokaiselle Teistä.
Niinistön blogista
Maanantai 23.1.
Forssa. Kovasti on työnteko paikkakunnalla siitä muuttunut kun vanhimmat tiilirakennukset muurattiin. Maailma on lähempänä, sen kuulee myös kysymyksistä ja neuvoista, joita yleisöltä saan. Sama toistuu Porissa, työ on esillä - kysymykset uuden työn saamisesta Suomeen. Yksi vanhempi demariherra nykäisee hihasta, sanoo lempeästi "Ethän siitä Lipposesta mieltäsi pahoittanut, se on tällaista meillä aina vaalien alla". Tämä lienee sitä medialukutaitoa, jota koulumaailmassa syystäkin tähdennetään.
Vaalikeskusteluun tulee nyt päivittäin jokin hyvin kaukaa haettu väite tai syytös. Tänään pitkän tikun vedossa vuoron on saanut ministeri Filatov. Alan tuntea itseni hetkittäin kummallisen synnittömäksi ihmiseksi, kun puheistani ja sanomisistani ei oikein saa suomalaisille uhkakuvaa rakennettua kuin yhdellä kaavalla. Kaava on politiikasta tuttu: otetaan jotain toistakymmentä vuotta vanhaa, sumennetaan sitä ja esitetään se mahdollisimman roisisti. Olen päättänyt, etten tuollaisiin lähde enää vastaamaan. Puheet, jotka ovat vailla todellista pohjaa kuihtukoot itsestään.
Pohdin pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsitettä autossa. Mietin tarkoitammeko sillä ihmisten vai valtion hyvinvointia? Joskus tuntuu, että onnistumista mitataan viraston, ei ihmisen hyvinvoinnilla.
Hyvin erilaiset suomalaiset haluavat tulla kampanjaan mukaan. "Suomen nopeimmin kasvava kahvilaketju", kuten mainio Raikka asian ilmaisee, laajenee: Kesälahti, Maarianhamina, Nousiainen, Parainen, Parikkala. Niissä uurastaa ihmisiä, jotka ovat samalla asialla Jaakko Iloniemen, Sari Baldaufin, Kimi Räikkösen tai vaikka luomuviljelijä - taidemaalari - ajattelija Osmo Rauhalan sekä taidemuseonjohtaja Janne Siren-Gallén-Kallelan kanssa. Heidänkin mukaantulonsa lämmittää. Joukko huvin kansainvälisiä ja hyvin suomalaisia ihmisiä. Jaakko Iloniemi on suomalaisen ulkopolitiikan oppimestari, jonka sana on painanut minulle aina paljon, tiedän sen painavan jokaiselle suomalaiselle.
Porista Pasilaan - erinomainen keskustelu Vihreän liiton vaikuttajien kanssa. Väki on pyytänyt molemmat ehdokkaat keskustelemaan tulevaisuuden teemoista, erikseen - mikä varmasti teki keskustelusta analyyttisemman ja rauhallisemman. Tapaaminen, josta jää paljon pohdittavaa. Huomaan paikalla olevan pitkälti toistakymmentä toimittajaa. Josko jättäisin raportoinnin heidän harteilleen? Yhden asian haluan kuitenkin sanoa. Vielä nykyäänkin törmään suurten puolueiden poliitikkoihin, joilla on vihreistä hyvin arkkityyppinen käsitys. Tekee monasti mieli sanoa, että vihreissä on hyvin erilaisia ihmisiä ja näkökantoja. Joskus tekisi mieleni jatkaa, että suosittelisin sitä suuremmillekin puolueille.
Radio Suomi on antanut kysymysvuoron kuuntelijoille, vastaamme yhdessä Tarja Halonen Seinäjoen studiossa ja minä Pasilassa. Haastattelun jälkeen YLE TV-uutiset kysyvät kantaani puolustusvoimien leikkauksiin. Tämänkin asian yhteydessä halutaan pohtia erilaisia valintoja, liittoutumistakin. Pohjimainen totuus on kuitenkin, että kyse ei ole enää puolustusvoimien toiminnan tehostamisesta, vaan että kansallamme on liian vähän työtä, jotta pystymme verovaroilla pitämään kaikesta tarpeellisesta huolen. Tämä alkaa vaikuttaa jo puolustukseemmekin. Itse en osaa tarkastella tätäkään asiaa irrallaan työllisyydestä. Jotkut muut näyttävät osaavan.
Naiset ovat järjestäneet illaksi oman tapahtuman Helsingin keskustaan Studio 51 -nimiseen paikkaan. Jokainen henkisesti terve suomalainen mies käy läpi saman pohdinnan, mahtavatko naiset vaivautua paikalle?
Menee aikaa, ennen kuin muistan, että kyseessä on vanha Vanha Maestro. Tilaa on näet hyvin hankala hahmottaa, paikka on lumoavan täynnä naisia. Taidan jättää osan illan ajatuksistani aivan henkilökohtaisimpaan muistikirjaani kirjattavaksi. Kiitos jokaiselle Teistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"..... Pohdin pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsitettä autossa. Mietin tarkoitammeko sillä ihmisten vai valtion hyvinvointia? Joskus tuntuu, että onnistumista mitataan viraston, ei ihmisen hyvinvoinnilla. ..... ".
Tuo katkelma on tuosta edellisestä kirjoituksesta. Tuo on oikean suuntainen ajatus. Mallia voidaankinkin hyvin katsoa Tanskasta, jossa on ehkä Pohjoismaidenkin parhaiten järjestetty yhteiskuntamalli. Siellä huolehditaan myös työttömistä, oravanpyörästä pudonneista, ja vanhuksista, sairaista, eläkeläisistä jne... Sensijaan ei kannata kurkottaa Atlantin yli USA:han. Sieltä ei ole hyvää mallia löydettävissä. Kammottavin kauhukuva on se, että henkilö käy täysipäiväisessä työssä, mutta silti palkka ei riitä asialliseen toimeentuloon. Siitä ei pidä ottaa mallia. Siis jos mallia haetaan, niin Tanska on hyvä osoite. Ja USA on huono osoite. Yllättäen saman ajatuksen on esittänyt mm. Raimo Ilaskivi. Se oli minulle yllätys. Toivottavasti Niinistö lukee tämän. Toivotan menestystä presidentinvaalissa!
Tuo oli ilmeisesti Niinistön kirjoittama katkelma. Panenpa sen korvan taakse ja joskus jos on tarvetta, kirjoitan presidentti Niinistölle, että tällaisiakin ajatuksia on joskus tullut kirjoitettua. Nuo ovat hyviä ajatuksia, niitä kannattaa pyrkiä toteuttamaan! Äänestän Niinistöä muistaen tuon kauniin ajatuksen!