Kohtausvalikko (paina Ctrl F ja etsi numerolla):
1_ Ihmisaran miehen tarina ja suhteeni alkoholiin
2_ Ihannenaisen ihanneluonne
3_ Kirpeä seksifantasia
4_ Hellän kosketuksen kaipuu ja kädentaidot
5_ Kahdenkeskiset hetket
6_ Lapsettomuus
7_ Tiivistelmä laiskoille
Eli, miksi oikeastaan olemme neitsyitä/poikia? Mikä on johtanut siihen, että muut saavat mutta me emme? Mitä me pelkäämme ja miksi osa meistä ei edes halua saada SITÄ? Haluaisin käyttää tätä palstaa siihen mihin se alunperin on tarkoitettukin ja keskustella asiasta. Haluaisin kuulla tarinoitanne, syitänne kahdenkeskisen seksin puutteeseen elämästänne. Hyödyntäkää Internetin mahdollistamaa kasvottomuutta nyt kybällä ja irrotelkaa vähän. Purkakaa mieltänne, älkääkä huolehtiko jos joku tämän palstan kyrvistä ottaakin hommakseen vittuilla teille. Sitähän nämä henkilöt eivät kuitenkaan saa koskaan tietää keitä olette ja heille voi aina sanoa takaisin siitä, kuinka he ovat äideistään fantasioivia tuppimunia jotka yhtyvät seksuaalisesti vuohiin. Että silleen.
1_ On kai vain reilua että minä aloitan, sillä mitäs se nyt olisi jos minä vain ottaisin enkä antaisi mitään. Oman tarinani voisi kaiketi aloittaa sillä, että jokainen joka tuntee minut henkilökohtaisesti tietää miten herkkä olen. Ahdistun helposti ja olen aina jopa pelännyt toisia ihmisiä. Menemättä tämän syihin sen syvemmin, luottamustani ei saa helpolla, sillä ympärilläni on paljon jäätä. Nyt kun ajatellaan sitten millaisia pintaliitäjiä moni ikäisistäni (25 vuotta) on. Kaikkien elämä tuntuu keskittyvän vain sen seuraavan villin biletyksen etsimiseen. Jos joku tätä lukeva on nähnyt hiljattain TV:stä tulleen Hymypoika-elokuvan, tietää mistä puhun. Kovassa humalassa kovaan ääneen möliseviä paskapäänuoria tekemässä kaikkea typerää mitä joku vain keksii kaljauhossaan ehdottaa. Minä yleensä olen aina tajunnut paremmin ettei kaikkea tarvitse kokeilla vain oppiakseen ettei kannattanutkaan, mutta kieltäytyjät ovat tottakai luuserinössöjä jotka joutuvat ulkopuolelle.
Minulla on omanarvontuntoa enkä ole koskaan liiemmälti pitänyt tuollaisesta seurasta. Kun olin teini, jättäydyin aina tuollaisten rientojen ulkopuolelle eikä se liiemmälti ole kaduttanut. En ole katunut hetkeäkään sitä että minulla ei ole henk. koht. kokemuksia siitä millaista on herätä märän ojan pohjalta krapulassa, naama omassa oksennuksessaan, vaatteet revenneinä illalla sattuneen tappelun seurauksena ja rahat varastettuna sillä aikaa kun on maannut sammuneena, tai millaista on herätä putkassa aamulla kun on käynyt aukomassa päätään poliisille. Lapsuudenkaverithan minut tottakai hylkäsivät sen takia ja minulle oli melkein heti selvää että sellaiset ihmiset eivät todellisia kavereita olekaan. Aloin välttelemään kyseistä ihmistyyppiä tietoisesti, mutta haittapuolena olen sitten pudonnut kaiken sosiaalisen elämän ulkopuolelle, näin ainakin kotiseudullani.
2_ Olen siis hylätty, hermoromahduksen kärsinyt absolutisti. Tekee tosi hyvää seuraelämälle olla tällainen. Mutta tästä päästään joka tapauksessa kuvaukseen ihannenaistyypistäni. Minulle on parina viime vuotena valjennut millaista ihmistä minä mieluiten deittaisin. Kyseisen naistyypin täytyisi tottakai olla vakaumuksellinen absolutisti, kuten minäkin. En voisi ajatella mitään sietämättömämpää kuin se, että kumppanin menemisiä ja tekemisiä ohjaisi vain ja ainoastaan tarve päästä käymään juottolassa mahdollisimman usein. Eivät ole nimittäin minun tyylisiäni paikkoja, testattu on kyllä ja erään juoppokuskireissun aikana mitta tuli täyteen siinä vaiheessa kun joku tuntematon kännissä meinasi aloittaa nyrkkitappelun kanssani.
Ihailemani naistyyppi olisi kaiken kaikkiaan aika rauhallinen ihminen. Yksinäinen, ehkä syrjäänkin vetäytyvä, kuten minä. Ajattelija, syvällinen pohtija, taitava keskustelija. Sellainen luonne joka harkitsee tekemisensä tarvittaessa tarkkaankin ennenkuin toimii. Kiivas temperamentti ja uhkarohkea, tekemistensä seurauksista piittaamaton luonne ovat myrkkyä minulle joka on itse aika flegmaattinen ja ajoittain melankolinenkin. En halua olla naisen kanssa sen takia jotta voisin riidellä hänen kanssaan siitä kuinka en ikinä uskalla mitään, tai vain pelkästään siitä, että jokin kodin arkiaskare on hänen mielestään tehty huonosti. Haaveilen suhteessa ennenkaikkea läheisyydestä, mahdollisuudesta viettää aikaa ja lääkitä yksinäisyyden tunnetta rauhallisessa ympäristössä kahdestaan tytön kanssa johon pystyisi samaistumaan täydellisesti, tuntemaan hengenheimolaisuutta hänen kanssaan. Haaveilen tyypistä jonka kanssa voisi vain vetäytyä piiloon jonnekin kaikilta muilta, viettää helliä hetkiä kun pahin hellyyden kaipuu iskee ja, kyllä, myös rakastella tämän yksilön kanssa, sillä en kirjoittaisi tätä viestiä Seksi-palstalle jos haluaisin aueta pelkästään niistä kilteimmistä haaveistani. Tätäkään palstaa, Poikuus ja neitsyys, ei luultavasti olisi jos seksi seuraamuksineen ei olisi pelottavaa ja vaikea asia monen käsitellä, koska silloinhan kaikki nytkin panisivat kaikkien kanssa. Jos pari pystyy antautumaan toisilleen niin henkisesti kuin seksuaalisestikin, voidaan jo puhua melko vahvan luottamuksen synnystä ja siitä minä haaveilen. Luottamuksesta toiseen ihmiseen. Siitä, että oppii tuntemaan toisen niin hyvin, että mikään mitä hänen kanssaan tekisi ei enää tuntuisi pelottavalta.
Yllä oleva psykologinen tutkielma on monelle varmaan melko tylsää luettavaa. Moni lukija täällä on melko varmasti alle kaksikymppinen turbojuppi, hormoniensa heittelemä kakara joka haluaisi kaiken heti, mukaanlukien selityksen sille mitä tällä kaikella tarkoitetaan. No, olen kylläkin tähdännyt tämän tekstin yli 20-vuotiaille, niille kärsivällisille jotka ylipäänsä viitsivät vielä lukea mitään, mutta selitettäköön nyt tämä: ylläoleva teksti liittyy aloittamaani aiheeseen sillä lailla, että se selittää ensimmäisen syyn sille, miksi en ole jo poistattanut poikuuttani antautumalla hillittömään irtosuhteiden ja uskottomuuden kierteeseen. Se syy on, että pelkään ihmisiä, enkä voisi kuvitella edes riisuutuvani alasti sellaiselle naiselle jonka luonnetta ja oikkuja, jonka suhtautumistapaa erilaisiin asioihin en tuntisi perinpohjin. Haluan seksin naisen kanssa olevan merkityksellistä ja turvallisen tuntuista, jotain mistä molemmat pitäisivät henkiselläkin tasolla. Halvoissa irtosuhteissa ei ole mitään noista.
Olen siis arka ihminen ja pelkään lähestyä vieraita ihmisiä tutustumismielessä, sillä minulla on kokemuksia hyvin negatiivisistakin reaktioista henkilöäni kohtaan kun olen yrittänyt tehdä itseäni tykö. Se on yksi syy neitsyydelleni, muttei suinkaan ainoa. 3_ Kaikesta ylläolevasta voisi saada käsityksen siitä, että olen tylsä ihminen jonka kanssa seksi olisi pelkkää tylsää nylkyttämistä, mutten ole valmis allekirjoittamaan moista. Päinvastoin, kyllä minulla on haaveita muustakin kuin lähetyssaarnaaja-asennosta, fantasioita joista puhuminen valitettavasti ajaa monet naiset pois luotani. Sanat bondage ja piiskaaminen nimittäin näyttävät toimivan naisenkarkottimena tehokkaammin kuin 7 viikon peseytymättömyys (ei henk. koht. kokemusta). Nyt kyllä epäilen, että ainakin puolet lukijoista lähti vetämään viimeistään tämän kohdan jälkeen, mutta niille jotka jäivät vielä ruutujen ääreen sanottakoon etten silti haaveile mistään hardcoresta tuolla saralla.
Köysien ja piiskan käyttöön liittyvät fantasiani ovat ennen kaikkea esteettisesti kauniita, aistillisia. Jokainen joka on joskus haaveillut bondagesta kuvitelkoon, miten upealta ranteistaan kattoon roikkumaan sidottu, alaston vartalo näyttää, kun tämä riippuu edessäsi hyvässä ryhdissä, haavoittuvana ja salaisimmatkin paikkansa sukuelimiä myöten täysin paljaina ja kaikkien nähtävänä. Monelle puhe S/M-seksistä tuo ensimmäisenä mieleen ajatukset lihavasta ammattidominasta ruoskimassa hillittömästi jotain hikistä äijää dungeonissaan. Toimituksen aikana tai sen jälkeen domina haukkuu alistettavaa kovaan ääneen pikku huoraksi ja luuseriksi, minkä jälkeen hän joko penetroi uhrinsa dildolla perseeseen tai pakottaa tämän juomaan valtiattarensa pissaa. Tuo edellä kuvattu ei kuitenkaan ole sitä mistä minä olen haaveillut. En koskaan ole halunnut saada piiskaa siksi, että se olisi rangaistus jostain. En ole koskaan halunnut tulla nöyryytetyksi ja alistetuksi henkisesti ja ajatus pakoputkeeni tai eritteisiin liittyvistä jutuista on lähinnä ällöttävä, ei vähiten epähygieenisyytensä takia. Omissa fantasioissani on kyse ennenkaikkea läheisyydestä ja kosketuksesta. Siitä, miltä sopivasti rytmitetyt, vaihtelevalla voimakkuudella annetut piiskan sivallukset tuntuisivat paljasta ihoa vasten. Siitä, miltä tuntuisi, kun valtiatar toimituksen jälkeen laittaisi piiskan pois, lähestyisi alistujaansa hitaasti ja alkaisi hyväillä kosketusherkäksi piiskattua ihoa hellästi käsillään, liu'uttaen samalla kielensä lämmintä ja kosteaa kärkeä hellästi iholla kulkevia piiskanjuovia pitkin. Siitä, miten mukavalta tuntuisi, kun valtiatar lopuksi kietoisi kätensä hellästi halaukseen vielä köysissä roikkuvan alistujansa ympärille, painaisi oman paljaan ihonsa alistujan ihoa vasten, tuntien sen lämmön ja suutelisi kumppaninsa kanssa tässä asennossa rauhallisesti ja kiireettömästi.
4_ Noh, nämä kerrottuani, tämä fantasia ei kuitenkaan ole se asia joka hallitsee seksuaalisuuttani. Päinvastoin, seksissä haluaisin naisen kanssa ennnenkaikkea hellää lähekkäinoloa. Monella miehellä tuntuu olevan turhan kiire vain työntää molonsa sisälle tyttöön ja hinkata niin kauan että saa sen henkilökohtaisen nautintonsa. Minä haluan kuitenkin enemmän. Haluaisin oppia kaatamaan tuon käsityksen miehistä huonoina rakastajina joita kiinnostaa vain sukuelinkontakti. Tahdon läheisyyttä ja tahdon, että se toinenkin osapuoli nauttisi, tuntisi olonsa hyväksi. Haluaisin tuntea naisen kosketuksen, maata vain hänen kanssa sängyssä alastomana, peiton alla lämpimässä, käpertyneenä toisiimme, tekemättä välttämättä mitään muuta sillä kertaa. Kokea miltä naisen iho tuntuu, tuntea miltä hänen paljaat rintansa tuntuisivat painautuneena omaa rintakehääni vasten, miltä tuntuisi maata naisen kanssa poski poskea vasten lähes unenomaisessa tilassa, keskittyä hänen hengityksensä tasaiseen ääneen.
Herkkyyteni ihmissuhteissa ilmenee monin tavoin, yksi näistä muodoista on, että haluaisin kaikilla olevan kivaa. Jos kaveriani vaivaa jokin, eikä hän nauti olosta kanssani, minä huomaan sen kyllä ja se väistämättä saa myös minut vaivautuneeksi, jolloin mistään ei tule mitään. Haluaisin oppia naisista niin paljon. Haluaisin oppia mistä nainen pitää. Haluaisin oppia tuntemaan naisen ruumiinkieltä, oppia näkemään hänen liikkeistään, hänen hengityksestään, äännähdyksistään ja kasvojensa ilmeistä hänen mielentilansa ja sen, nauttiiko hän vai onko hän mennyt kylmäksi, ilman että sanaakaan täytyisi vaihtaa. On hetkiä jolloin en edes haaveile varsinaisesta yhdynnästä tytön kanssa, vaan hyväilystä. Haluaisin oppia käyttämään käsiäni naissukupuolen vartaloon oikeaoppisesti, tietämään millaisesta kosketuksesta nainen pitää, miten hän haluaa miehen käsien liikkuvan vartalollaan. Haaveilen tilanteesta, jossa makaisimme alastomina sängyllä naisen kanssa, opastustilanne jossa nainen ottaisi käteni ja kuljettaisi sitä hitaasti ympäri vartaloaan, näyttäen minulle paikat joiden koskettamisesta hän pitää ja sen, miten haluaa niihin koskettavan. Haaveilen tilanteesta jossa voisin vain maata tytön vieressä ja hyväillä hänen paljasta vartaloaan, toinen käteni hänen niskansa tukena sillä aikaa kun suutelisin häntä, molempien silmät suljettuina, hellästi, kunnes siirtyisin hänen kaulaansa pitkin rintojen luo, suudellen niitäkin ja hyväillen hänen nännejään huulillani ja kielelläni. Samaan aikaan toinen käteni työskentelisi hänen vatsansa, hänen reisiensä ja vähitellen myös hänen häpynsä kanssa, hieroen ja sivellen hänen ihonsa kevyesti lämpimäksi ja tunnustellen hänen vartalonsa muotoja. Haluaisin oppia tietämään, miltä naisen ihon pinta, miltä naisen rinta, miltä hänen häpynsä alue tuntuu kämmenen pintaa vasten ja oppia käsittelemään niitä oikein niin, että lopuksi osaisin vaikka vain sormillani sivellä hänelle nautinnon tunteen. Neitsyttyttö kaltaiseni pojun kanssa tämänlaisen, hellän vartalotutkimuksen parissa, niin romanttinen ajatus...
5_ Kaikesta tästä voisi saada sen käsityksen että olen kiinostunut naisissa ainoastaan heidän vartalostaan. Totuus kuitenkin on, että olen hyvin yksinäinen ihminen henkiselläkin tasolla ja tahtoisin elämääni noin ikäiseni tytön muuksikin kuin rakastajaksi. Haluaisin tyttöfrendin, seuralaisen, kaverin jonka kanssa tehdä asioita, hankkia muistoja joiden ajatteleminen jälkikäteen saisi vakuuttuneeksi siitä, että tämä paskaelämä ei mennyt sittenkään aivan hukkaan. Niin moni asia ja niin moni tapahtuma on minulta jäänyt kokematta viime vuosina, koska en ole halunnut masentaa itseäni menemällä yksinäni seinäruusuksi (tai kaktukseksi) johonkin isoon tapahtumaan. Hyvänä esimerkkinä viime kesän Provinssirock. Harkitsin meneväni Nightwishin keikalle perjantai-iltana, mutten lopulta saanut aikaiseksi. Olin liian yksin vaivautuakseni lopulta menemään vain omin päin. Ja nyt on sitten myöhäistä kuulla niitäkään alkuperäisinä kun Turunen potkittiin pois lokakuussa. Oikean ihmisen kanssa haluaisin kuitenkin kokea kaikenlaista. Kuten vaikkapa käynnin jollain isommalla kesäfestarilla (bändien täytyy tottakai jaksaa kiinostaa), tai risteilyn viron tai ruotsinlaivalla (vaikka allekirjoittanut onkin tällä haavaa aika persaukinen). Yhteinen hytti, pari kohtuullista erää rulettia laivan kasinolla, pyörähdyksiä tanssiparketilla, vaikken kyllä osaa tanssiakaan paskan vertaa, mutta oikean naisen takia voisi opetella. Tai yhteinen juhannussauna jollain rantamökillä, uinti järvessä ja istuskelu takkahuoneella varustetussa rantasaunassa pelkissä pyyhkeissä, tuli takassa ja pari sytytettyä kynttilää pöydällä, yötöntä yötä seuraten ja rentomielistä paskaa puhuen.
6_ On kuitenkin yksi taso, jolle asti en halua suhdettani naiseen syventää. Lapset. En ole aikeissa hankkia niitä nyt tai koskaan. Tämä muodostaa ongelmatilanteen, koska monet naiset haluavat lapsia ja voin kuvitella miten pidemmän päälle epähaluttavaksi tämä tieto luultavimmin tekee minut näiden naisten silmissä jotka aikovat perhettä joskus perustaa. Kuka tuleva äiti huolisi miehen joka ei aio tätä äitiyttä hänelle myöntää? Olen oikeastaan pahoillani siitä, että seksi on ensisijaisesti ihmisen lisääntymisen väline, sillä minä käyttäisin sitä paljon mieluummin vain minulle rakkaaksi muodostuneen ihmisen rakastamiseen. Olkoonkin, että nykyaikaiset ehkäisymenetelmät ovat kohtalaisen tehokkaita, niiden käyttö edellyttää kuitenkin jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja niistä huolimatta minä pelkään sitä mahdollista vahinkoa niin paljon, etten ole pitkälti senkään takia uskaltanut ottaa riskiä. Sterilaatiohan on tietysti olemassa, mutten saa sitä vielä viiteen vuoteen ilman tappelua lääkintäviranomaisten kanssa. Haaveilen suhteesta jossa olisi ainoastaan kaksi osapuolta, minä ja rakastettuni. Kaikki muu on pelkkää häiriötekijää. Yksityisyys, yksityisyys on se sana johon kaiken voisi tiivistää.
7_ Sosiaalinen elämä ei siis ole kovinkaan helppoa tälle kirjoittajalle. Kaikki tuo ylläoleva tiivistettynä, yhä jatkuvan poikuuteni syy on monen ongelman summa. Olen ihmisarka yksilö joka vaivautuu ja ahdistuukin helposti, jos ympärillä olevat ihmiset tuntuvat liian agressiivisilta ja epäluotettavilta. Tämä tekee ihmisiin tutustumisen vaikeaksi ja kaikkein mieluiten tutustuisinkin sellaiseen naiseen joka on itsekin yksinäinen ja ymmärtää millaista sosiaalisten tilanteiden pelko on. Lisäksi kieltäydyn alkoholista, mikä saa ihmiset katsomaan minua nenänvartta pitkin. Sen vuoksi olisi tärkeää, että löytäisin naisen joka osaa kunnioittaa absolutistin valintaa ja mieluiten noudattaisi itse samaa periaatetta. Mitä itse seksiin tulee, haaveilen muutamasta jutusta (kohtaus 3_) joita naiset eivät todennäköisimmin ole innostuneita kokeilemaan ja koska seksiin liittyy aina myös se raskauden mahdollisuus, en ole uskaltanut lähteä ottamaan riskiä koska isyys ei ole minulle vaihtoehto.
Siinähän sitä tekstiä tulikin mukavasti. Tokkopa kovinkaan moni lukee kaikkea, mutta niiltä jotka lukivat, toivoisin kommenttia. Varsinkin naisilta. Toivoisin että hyvä avaukseni ei menisi hukkaan, vaan aloittaisi jotain syvällisempää keskustelua. Olen ennenkaikkea kiinnostunut saamaan selville, onko koko Suomen maassa olemassa naisihmistä joka näkisi asiat samanlaisten lasien läpi kuin minä, vai onko edessä pako vuorille yhteiskunnan hylkysakkina. Tämä viestihän ei ole vonkaus, mutta jos joku haluaa privakeskustelua jostain ylläolevasta, niin sähköpostiosoitteeni on liitetty oheen.
[email protected]
1_ Ihmisaran miehen tarina ja suhteeni alkoholiin
2_ Ihannenaisen ihanneluonne
3_ Kirpeä seksifantasia
4_ Hellän kosketuksen kaipuu ja kädentaidot
5_ Kahdenkeskiset hetket
6_ Lapsettomuus
7_ Tiivistelmä laiskoille
Eli, miksi oikeastaan olemme neitsyitä/poikia? Mikä on johtanut siihen, että muut saavat mutta me emme? Mitä me pelkäämme ja miksi osa meistä ei edes halua saada SITÄ? Haluaisin käyttää tätä palstaa siihen mihin se alunperin on tarkoitettukin ja keskustella asiasta. Haluaisin kuulla tarinoitanne, syitänne kahdenkeskisen seksin puutteeseen elämästänne. Hyödyntäkää Internetin mahdollistamaa kasvottomuutta nyt kybällä ja irrotelkaa vähän. Purkakaa mieltänne, älkääkä huolehtiko jos joku tämän palstan kyrvistä ottaakin hommakseen vittuilla teille. Sitähän nämä henkilöt eivät kuitenkaan saa koskaan tietää keitä olette ja heille voi aina sanoa takaisin siitä, kuinka he ovat äideistään fantasioivia tuppimunia jotka yhtyvät seksuaalisesti vuohiin. Että silleen.
1_ On kai vain reilua että minä aloitan, sillä mitäs se nyt olisi jos minä vain ottaisin enkä antaisi mitään. Oman tarinani voisi kaiketi aloittaa sillä, että jokainen joka tuntee minut henkilökohtaisesti tietää miten herkkä olen. Ahdistun helposti ja olen aina jopa pelännyt toisia ihmisiä. Menemättä tämän syihin sen syvemmin, luottamustani ei saa helpolla, sillä ympärilläni on paljon jäätä. Nyt kun ajatellaan sitten millaisia pintaliitäjiä moni ikäisistäni (25 vuotta) on. Kaikkien elämä tuntuu keskittyvän vain sen seuraavan villin biletyksen etsimiseen. Jos joku tätä lukeva on nähnyt hiljattain TV:stä tulleen Hymypoika-elokuvan, tietää mistä puhun. Kovassa humalassa kovaan ääneen möliseviä paskapäänuoria tekemässä kaikkea typerää mitä joku vain keksii kaljauhossaan ehdottaa. Minä yleensä olen aina tajunnut paremmin ettei kaikkea tarvitse kokeilla vain oppiakseen ettei kannattanutkaan, mutta kieltäytyjät ovat tottakai luuserinössöjä jotka joutuvat ulkopuolelle.
Minulla on omanarvontuntoa enkä ole koskaan liiemmälti pitänyt tuollaisesta seurasta. Kun olin teini, jättäydyin aina tuollaisten rientojen ulkopuolelle eikä se liiemmälti ole kaduttanut. En ole katunut hetkeäkään sitä että minulla ei ole henk. koht. kokemuksia siitä millaista on herätä märän ojan pohjalta krapulassa, naama omassa oksennuksessaan, vaatteet revenneinä illalla sattuneen tappelun seurauksena ja rahat varastettuna sillä aikaa kun on maannut sammuneena, tai millaista on herätä putkassa aamulla kun on käynyt aukomassa päätään poliisille. Lapsuudenkaverithan minut tottakai hylkäsivät sen takia ja minulle oli melkein heti selvää että sellaiset ihmiset eivät todellisia kavereita olekaan. Aloin välttelemään kyseistä ihmistyyppiä tietoisesti, mutta haittapuolena olen sitten pudonnut kaiken sosiaalisen elämän ulkopuolelle, näin ainakin kotiseudullani.
2_ Olen siis hylätty, hermoromahduksen kärsinyt absolutisti. Tekee tosi hyvää seuraelämälle olla tällainen. Mutta tästä päästään joka tapauksessa kuvaukseen ihannenaistyypistäni. Minulle on parina viime vuotena valjennut millaista ihmistä minä mieluiten deittaisin. Kyseisen naistyypin täytyisi tottakai olla vakaumuksellinen absolutisti, kuten minäkin. En voisi ajatella mitään sietämättömämpää kuin se, että kumppanin menemisiä ja tekemisiä ohjaisi vain ja ainoastaan tarve päästä käymään juottolassa mahdollisimman usein. Eivät ole nimittäin minun tyylisiäni paikkoja, testattu on kyllä ja erään juoppokuskireissun aikana mitta tuli täyteen siinä vaiheessa kun joku tuntematon kännissä meinasi aloittaa nyrkkitappelun kanssani.
Ihailemani naistyyppi olisi kaiken kaikkiaan aika rauhallinen ihminen. Yksinäinen, ehkä syrjäänkin vetäytyvä, kuten minä. Ajattelija, syvällinen pohtija, taitava keskustelija. Sellainen luonne joka harkitsee tekemisensä tarvittaessa tarkkaankin ennenkuin toimii. Kiivas temperamentti ja uhkarohkea, tekemistensä seurauksista piittaamaton luonne ovat myrkkyä minulle joka on itse aika flegmaattinen ja ajoittain melankolinenkin. En halua olla naisen kanssa sen takia jotta voisin riidellä hänen kanssaan siitä kuinka en ikinä uskalla mitään, tai vain pelkästään siitä, että jokin kodin arkiaskare on hänen mielestään tehty huonosti. Haaveilen suhteessa ennenkaikkea läheisyydestä, mahdollisuudesta viettää aikaa ja lääkitä yksinäisyyden tunnetta rauhallisessa ympäristössä kahdestaan tytön kanssa johon pystyisi samaistumaan täydellisesti, tuntemaan hengenheimolaisuutta hänen kanssaan. Haaveilen tyypistä jonka kanssa voisi vain vetäytyä piiloon jonnekin kaikilta muilta, viettää helliä hetkiä kun pahin hellyyden kaipuu iskee ja, kyllä, myös rakastella tämän yksilön kanssa, sillä en kirjoittaisi tätä viestiä Seksi-palstalle jos haluaisin aueta pelkästään niistä kilteimmistä haaveistani. Tätäkään palstaa, Poikuus ja neitsyys, ei luultavasti olisi jos seksi seuraamuksineen ei olisi pelottavaa ja vaikea asia monen käsitellä, koska silloinhan kaikki nytkin panisivat kaikkien kanssa. Jos pari pystyy antautumaan toisilleen niin henkisesti kuin seksuaalisestikin, voidaan jo puhua melko vahvan luottamuksen synnystä ja siitä minä haaveilen. Luottamuksesta toiseen ihmiseen. Siitä, että oppii tuntemaan toisen niin hyvin, että mikään mitä hänen kanssaan tekisi ei enää tuntuisi pelottavalta.
Yllä oleva psykologinen tutkielma on monelle varmaan melko tylsää luettavaa. Moni lukija täällä on melko varmasti alle kaksikymppinen turbojuppi, hormoniensa heittelemä kakara joka haluaisi kaiken heti, mukaanlukien selityksen sille mitä tällä kaikella tarkoitetaan. No, olen kylläkin tähdännyt tämän tekstin yli 20-vuotiaille, niille kärsivällisille jotka ylipäänsä viitsivät vielä lukea mitään, mutta selitettäköön nyt tämä: ylläoleva teksti liittyy aloittamaani aiheeseen sillä lailla, että se selittää ensimmäisen syyn sille, miksi en ole jo poistattanut poikuuttani antautumalla hillittömään irtosuhteiden ja uskottomuuden kierteeseen. Se syy on, että pelkään ihmisiä, enkä voisi kuvitella edes riisuutuvani alasti sellaiselle naiselle jonka luonnetta ja oikkuja, jonka suhtautumistapaa erilaisiin asioihin en tuntisi perinpohjin. Haluan seksin naisen kanssa olevan merkityksellistä ja turvallisen tuntuista, jotain mistä molemmat pitäisivät henkiselläkin tasolla. Halvoissa irtosuhteissa ei ole mitään noista.
Olen siis arka ihminen ja pelkään lähestyä vieraita ihmisiä tutustumismielessä, sillä minulla on kokemuksia hyvin negatiivisistakin reaktioista henkilöäni kohtaan kun olen yrittänyt tehdä itseäni tykö. Se on yksi syy neitsyydelleni, muttei suinkaan ainoa. 3_ Kaikesta ylläolevasta voisi saada käsityksen siitä, että olen tylsä ihminen jonka kanssa seksi olisi pelkkää tylsää nylkyttämistä, mutten ole valmis allekirjoittamaan moista. Päinvastoin, kyllä minulla on haaveita muustakin kuin lähetyssaarnaaja-asennosta, fantasioita joista puhuminen valitettavasti ajaa monet naiset pois luotani. Sanat bondage ja piiskaaminen nimittäin näyttävät toimivan naisenkarkottimena tehokkaammin kuin 7 viikon peseytymättömyys (ei henk. koht. kokemusta). Nyt kyllä epäilen, että ainakin puolet lukijoista lähti vetämään viimeistään tämän kohdan jälkeen, mutta niille jotka jäivät vielä ruutujen ääreen sanottakoon etten silti haaveile mistään hardcoresta tuolla saralla.
Köysien ja piiskan käyttöön liittyvät fantasiani ovat ennen kaikkea esteettisesti kauniita, aistillisia. Jokainen joka on joskus haaveillut bondagesta kuvitelkoon, miten upealta ranteistaan kattoon roikkumaan sidottu, alaston vartalo näyttää, kun tämä riippuu edessäsi hyvässä ryhdissä, haavoittuvana ja salaisimmatkin paikkansa sukuelimiä myöten täysin paljaina ja kaikkien nähtävänä. Monelle puhe S/M-seksistä tuo ensimmäisenä mieleen ajatukset lihavasta ammattidominasta ruoskimassa hillittömästi jotain hikistä äijää dungeonissaan. Toimituksen aikana tai sen jälkeen domina haukkuu alistettavaa kovaan ääneen pikku huoraksi ja luuseriksi, minkä jälkeen hän joko penetroi uhrinsa dildolla perseeseen tai pakottaa tämän juomaan valtiattarensa pissaa. Tuo edellä kuvattu ei kuitenkaan ole sitä mistä minä olen haaveillut. En koskaan ole halunnut saada piiskaa siksi, että se olisi rangaistus jostain. En ole koskaan halunnut tulla nöyryytetyksi ja alistetuksi henkisesti ja ajatus pakoputkeeni tai eritteisiin liittyvistä jutuista on lähinnä ällöttävä, ei vähiten epähygieenisyytensä takia. Omissa fantasioissani on kyse ennenkaikkea läheisyydestä ja kosketuksesta. Siitä, miltä sopivasti rytmitetyt, vaihtelevalla voimakkuudella annetut piiskan sivallukset tuntuisivat paljasta ihoa vasten. Siitä, miltä tuntuisi, kun valtiatar toimituksen jälkeen laittaisi piiskan pois, lähestyisi alistujaansa hitaasti ja alkaisi hyväillä kosketusherkäksi piiskattua ihoa hellästi käsillään, liu'uttaen samalla kielensä lämmintä ja kosteaa kärkeä hellästi iholla kulkevia piiskanjuovia pitkin. Siitä, miten mukavalta tuntuisi, kun valtiatar lopuksi kietoisi kätensä hellästi halaukseen vielä köysissä roikkuvan alistujansa ympärille, painaisi oman paljaan ihonsa alistujan ihoa vasten, tuntien sen lämmön ja suutelisi kumppaninsa kanssa tässä asennossa rauhallisesti ja kiireettömästi.
4_ Noh, nämä kerrottuani, tämä fantasia ei kuitenkaan ole se asia joka hallitsee seksuaalisuuttani. Päinvastoin, seksissä haluaisin naisen kanssa ennnenkaikkea hellää lähekkäinoloa. Monella miehellä tuntuu olevan turhan kiire vain työntää molonsa sisälle tyttöön ja hinkata niin kauan että saa sen henkilökohtaisen nautintonsa. Minä haluan kuitenkin enemmän. Haluaisin oppia kaatamaan tuon käsityksen miehistä huonoina rakastajina joita kiinnostaa vain sukuelinkontakti. Tahdon läheisyyttä ja tahdon, että se toinenkin osapuoli nauttisi, tuntisi olonsa hyväksi. Haluaisin tuntea naisen kosketuksen, maata vain hänen kanssa sängyssä alastomana, peiton alla lämpimässä, käpertyneenä toisiimme, tekemättä välttämättä mitään muuta sillä kertaa. Kokea miltä naisen iho tuntuu, tuntea miltä hänen paljaat rintansa tuntuisivat painautuneena omaa rintakehääni vasten, miltä tuntuisi maata naisen kanssa poski poskea vasten lähes unenomaisessa tilassa, keskittyä hänen hengityksensä tasaiseen ääneen.
Herkkyyteni ihmissuhteissa ilmenee monin tavoin, yksi näistä muodoista on, että haluaisin kaikilla olevan kivaa. Jos kaveriani vaivaa jokin, eikä hän nauti olosta kanssani, minä huomaan sen kyllä ja se väistämättä saa myös minut vaivautuneeksi, jolloin mistään ei tule mitään. Haluaisin oppia naisista niin paljon. Haluaisin oppia mistä nainen pitää. Haluaisin oppia tuntemaan naisen ruumiinkieltä, oppia näkemään hänen liikkeistään, hänen hengityksestään, äännähdyksistään ja kasvojensa ilmeistä hänen mielentilansa ja sen, nauttiiko hän vai onko hän mennyt kylmäksi, ilman että sanaakaan täytyisi vaihtaa. On hetkiä jolloin en edes haaveile varsinaisesta yhdynnästä tytön kanssa, vaan hyväilystä. Haluaisin oppia käyttämään käsiäni naissukupuolen vartaloon oikeaoppisesti, tietämään millaisesta kosketuksesta nainen pitää, miten hän haluaa miehen käsien liikkuvan vartalollaan. Haaveilen tilanteesta, jossa makaisimme alastomina sängyllä naisen kanssa, opastustilanne jossa nainen ottaisi käteni ja kuljettaisi sitä hitaasti ympäri vartaloaan, näyttäen minulle paikat joiden koskettamisesta hän pitää ja sen, miten haluaa niihin koskettavan. Haaveilen tilanteesta jossa voisin vain maata tytön vieressä ja hyväillä hänen paljasta vartaloaan, toinen käteni hänen niskansa tukena sillä aikaa kun suutelisin häntä, molempien silmät suljettuina, hellästi, kunnes siirtyisin hänen kaulaansa pitkin rintojen luo, suudellen niitäkin ja hyväillen hänen nännejään huulillani ja kielelläni. Samaan aikaan toinen käteni työskentelisi hänen vatsansa, hänen reisiensä ja vähitellen myös hänen häpynsä kanssa, hieroen ja sivellen hänen ihonsa kevyesti lämpimäksi ja tunnustellen hänen vartalonsa muotoja. Haluaisin oppia tietämään, miltä naisen ihon pinta, miltä naisen rinta, miltä hänen häpynsä alue tuntuu kämmenen pintaa vasten ja oppia käsittelemään niitä oikein niin, että lopuksi osaisin vaikka vain sormillani sivellä hänelle nautinnon tunteen. Neitsyttyttö kaltaiseni pojun kanssa tämänlaisen, hellän vartalotutkimuksen parissa, niin romanttinen ajatus...
5_ Kaikesta tästä voisi saada sen käsityksen että olen kiinostunut naisissa ainoastaan heidän vartalostaan. Totuus kuitenkin on, että olen hyvin yksinäinen ihminen henkiselläkin tasolla ja tahtoisin elämääni noin ikäiseni tytön muuksikin kuin rakastajaksi. Haluaisin tyttöfrendin, seuralaisen, kaverin jonka kanssa tehdä asioita, hankkia muistoja joiden ajatteleminen jälkikäteen saisi vakuuttuneeksi siitä, että tämä paskaelämä ei mennyt sittenkään aivan hukkaan. Niin moni asia ja niin moni tapahtuma on minulta jäänyt kokematta viime vuosina, koska en ole halunnut masentaa itseäni menemällä yksinäni seinäruusuksi (tai kaktukseksi) johonkin isoon tapahtumaan. Hyvänä esimerkkinä viime kesän Provinssirock. Harkitsin meneväni Nightwishin keikalle perjantai-iltana, mutten lopulta saanut aikaiseksi. Olin liian yksin vaivautuakseni lopulta menemään vain omin päin. Ja nyt on sitten myöhäistä kuulla niitäkään alkuperäisinä kun Turunen potkittiin pois lokakuussa. Oikean ihmisen kanssa haluaisin kuitenkin kokea kaikenlaista. Kuten vaikkapa käynnin jollain isommalla kesäfestarilla (bändien täytyy tottakai jaksaa kiinostaa), tai risteilyn viron tai ruotsinlaivalla (vaikka allekirjoittanut onkin tällä haavaa aika persaukinen). Yhteinen hytti, pari kohtuullista erää rulettia laivan kasinolla, pyörähdyksiä tanssiparketilla, vaikken kyllä osaa tanssiakaan paskan vertaa, mutta oikean naisen takia voisi opetella. Tai yhteinen juhannussauna jollain rantamökillä, uinti järvessä ja istuskelu takkahuoneella varustetussa rantasaunassa pelkissä pyyhkeissä, tuli takassa ja pari sytytettyä kynttilää pöydällä, yötöntä yötä seuraten ja rentomielistä paskaa puhuen.
6_ On kuitenkin yksi taso, jolle asti en halua suhdettani naiseen syventää. Lapset. En ole aikeissa hankkia niitä nyt tai koskaan. Tämä muodostaa ongelmatilanteen, koska monet naiset haluavat lapsia ja voin kuvitella miten pidemmän päälle epähaluttavaksi tämä tieto luultavimmin tekee minut näiden naisten silmissä jotka aikovat perhettä joskus perustaa. Kuka tuleva äiti huolisi miehen joka ei aio tätä äitiyttä hänelle myöntää? Olen oikeastaan pahoillani siitä, että seksi on ensisijaisesti ihmisen lisääntymisen väline, sillä minä käyttäisin sitä paljon mieluummin vain minulle rakkaaksi muodostuneen ihmisen rakastamiseen. Olkoonkin, että nykyaikaiset ehkäisymenetelmät ovat kohtalaisen tehokkaita, niiden käyttö edellyttää kuitenkin jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja niistä huolimatta minä pelkään sitä mahdollista vahinkoa niin paljon, etten ole pitkälti senkään takia uskaltanut ottaa riskiä. Sterilaatiohan on tietysti olemassa, mutten saa sitä vielä viiteen vuoteen ilman tappelua lääkintäviranomaisten kanssa. Haaveilen suhteesta jossa olisi ainoastaan kaksi osapuolta, minä ja rakastettuni. Kaikki muu on pelkkää häiriötekijää. Yksityisyys, yksityisyys on se sana johon kaiken voisi tiivistää.
7_ Sosiaalinen elämä ei siis ole kovinkaan helppoa tälle kirjoittajalle. Kaikki tuo ylläoleva tiivistettynä, yhä jatkuvan poikuuteni syy on monen ongelman summa. Olen ihmisarka yksilö joka vaivautuu ja ahdistuukin helposti, jos ympärillä olevat ihmiset tuntuvat liian agressiivisilta ja epäluotettavilta. Tämä tekee ihmisiin tutustumisen vaikeaksi ja kaikkein mieluiten tutustuisinkin sellaiseen naiseen joka on itsekin yksinäinen ja ymmärtää millaista sosiaalisten tilanteiden pelko on. Lisäksi kieltäydyn alkoholista, mikä saa ihmiset katsomaan minua nenänvartta pitkin. Sen vuoksi olisi tärkeää, että löytäisin naisen joka osaa kunnioittaa absolutistin valintaa ja mieluiten noudattaisi itse samaa periaatetta. Mitä itse seksiin tulee, haaveilen muutamasta jutusta (kohtaus 3_) joita naiset eivät todennäköisimmin ole innostuneita kokeilemaan ja koska seksiin liittyy aina myös se raskauden mahdollisuus, en ole uskaltanut lähteä ottamaan riskiä koska isyys ei ole minulle vaihtoehto.
Siinähän sitä tekstiä tulikin mukavasti. Tokkopa kovinkaan moni lukee kaikkea, mutta niiltä jotka lukivat, toivoisin kommenttia. Varsinkin naisilta. Toivoisin että hyvä avaukseni ei menisi hukkaan, vaan aloittaisi jotain syvällisempää keskustelua. Olen ennenkaikkea kiinnostunut saamaan selville, onko koko Suomen maassa olemassa naisihmistä joka näkisi asiat samanlaisten lasien läpi kuin minä, vai onko edessä pako vuorille yhteiskunnan hylkysakkina. Tämä viestihän ei ole vonkaus, mutta jos joku haluaa privakeskustelua jostain ylläolevasta, niin sähköpostiosoitteeni on liitetty oheen.
[email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
kohdalleen joo. Kaikki muu paitsi tuo lapsiasia, ja siitäkin on aikaa keskustella. Paljon aikaa. Mulla on jo yksi lapsi, riittää mainiosti, mutta ainahan tilanteet voi muuttua.
Olet WBAFC ;)
...puhua ymmärrettävästi. ;)
Loistavaa analyysiä.
Itse aloin miettimään omia taustojani tuon valossa.
Minä, kun olen utilitaristi henkeen ja vereen, en näe miehen ja naisen välisellä suhteella muuta funktiota kuin tuon perimmäisen lisääntymisen. Siis pohjimmiltaan mitä muutakaan olemme, kuin geeniemme summa. Mikä taas on geenien perimmäinen tarkoitus? Selviytyä. Miten selviytyä, lisääntymällä. Jos ei olisi mitään olosuhteita jotka vaarantaisivat olemassaolomme, uskoisin, että lisääntyminen olisi ainoa toimi mitä tapahtuisi. Sen vuoksi en näe muulla "kuin sillä" käytännön funktiota. Ja tiedän, kuinka mahdotonta minun on sellaiseen päästä. Tällä iällä, tällä kokemuksella, tällä elämällä ja luonteella.
Puhumattakaan itse seksistä. Odotukset ovat kauan sitten ylittäneet kaikki rationaalisuuden rajat. Sille ei voi mitään. Yksi hirvittävä kokemus joka varmasti on nopeuttanut myöhempää mielen romahtamista oli käytännössä "ei mitään". Järisyttävä ajatus: Maailma hönkii tämän asian vuoksi, ja tämä ei edes tunnu yhtään miltään? Järkytys suorastaan. Ja sitten se vastenmielisyys siihen. Likaista, saastaista... "Yäk". No, lääkkeiden ansiosta itsetyydytystäkään ei ole enää tarvinnut ihan hetkeen.
Ja lapset. Sukuni viimeisenä "tarvitsen" niitä. Mutta pelkään niitä yli kaiken. Ja tavallaan "inhoan".
Eli kaiken pohjalta, saanko mitään analyysiä aikaan? En. Minulla ei ole kokemusta tuolla alalla. Näemme tietyt perusprinsiipit niin erilailla, etten pysty käyttämään loistavaa analyysiä itseni analysoimiseen. Minä olen kateellinen menetetyistä potentiaalisista mahdollisuuksista, koska suhteutan kaiken 1=1 kun Van Ackeren katsoo valintoja. Nyt alkaa "pää" ja "ajatus" hajoamaan siihen tapaan, että on paras lopettaa. Palataan asiaan. Tätä ja tämänkaltaista pitäisi saada tänne palstalle paljon enemmän.
Olipa kaunis teksti.Oma tarinani on melkein sama.Minuakin nuorena inhotti kaverien viinankäyttö ja jättäydyin porukasta.Päätin jo varhain tehdä asiat omantunnon mukaan.Niinpä jäin vähitellen yksin.Toki olen myös erehtynyt monasti,en ole sen viisaampi kuin muutkaan.Varovaiseksi olen tullut,pyrin aina jättämään pakotien itselleni.Ihan absolutisti en ole,nautin viinan mausta.Lapsuudessa en saanut parinmuodostusoppia.En muista lähipiirissäni harrastetun hellyyttä millään tavoin.Maaseudun syrjäkylän takapajula.Koulussa tytöillä ja pojilla ei ollut säpinää keskenään.Työelämässä puheet naisten kanssa jää työasioihin.Olen pitkä ja hoikka ,kasvot melko rumat.Taiteellisesti lahjakas,lukutoukka.Melankoolinen,kyyninen.Pärjäilen ihan hyvin yksinkin.En pelkää lähteä yksin maailmalle vaikka rock-konserttiin tai erämaihin.Olen käynyt pari kertaa thai-hierojalla ja se läheisyyden tunne oli ihana.Tuntui kivalta kosketella naisen rintoja ja yksityisiä paikkoja.Pystyn siis nauttimaan hellyydestä,olin epäillyt kykyäni siihen.Ajatus että nainen rakastaisi minua tuntuu vieraalta.Tuntuu jotenkin itsekkäältä olla rakastettu.Olen aina suuresti nauttinut naisten kauneudesta enkä häpeile katsoa naisten vartaloita tai suoraan silmiin.Naiskuvani on ehkä liian ihannoiva.Minun on helppo löytää naisesta kauneutta ja viehättyä siitä aina uudestaan.Kanssani on helppo tulla toimeen.Yksi kaveri sanoi että jos minun kanssa ei tule toimeen niin silloin on päässä vikaa.Aion jatkaa elämääni entiseen malliin.Tähänkin asti on ollut kivaa,miksei jatkossakin.HYVÄÄ JATKOA SINNE.
Herra Jumala mikä psykoanalyysi sieltä pulpsahti. Aluksi mietin, että en edes jaksa komentoida, mutta tuollainen vaivannäkäkö vaatii osakseen kyllä jonkinlaista repliikkiä.
Täytyy kyllä myöntää, että tekstistä paistaa jonkinlainen sisäänpäinkääntyneisyys, jota ei voi netin ulkopuoliselle maailmalle näyttää. Luulen, että ulkopuolisten silmissä näytät tunnekylmältä heidän kuitenkaan tietämättä, minkälainen tuli ja tietämys sisälläsi palaa. Herkeämätön romantikko, joka ei uskalla päästää tunteitaan valloilleen. Todennäköisesti tuollainen ujous on synnyttän jonkilaisen vihan maailmasi ympärille, jota purat mielessäsi kaikkeen vastaantulevaan. Uskon että ujous ja sisäänpäinkääntyneisyys luo ihmisille erilaisia perversioita itsestään, omasta ylemyydestään 'ylimielisyyden', minä olen parempi, vaikka olenkin ujo -asenteen. Samasta syystä ihmisestä syntyy himorunkkari, jonka tietokoneen kovalevyltä löytyy tuhansia pornokuvia.
Näkyykö sairaaloinen ujoutesi ulospäin, esimerkiksi änkytyksenä tai muina käytöshäiriöinä, kuten julkisenpaikan kammona 'ostoskeskukset' tai vastaavat tilat? Tuntuuko siltä kenties, kuinka muut tuijottaisivat 'tuossa tuo friikki menee`? Tuntuuko kenties siltä kuin kädet ja jalat tekisivät ihan niin kuin ne itse tahtovat tehdä, etkä itse tietäisi mitä niille tehdä, pitää taskussa vai pitäisikö pyöritellä sormia?
Jotta tästä ei tulisi liian pitkä:
Ujoutesi voi liittyä lievään autismiin tai asbergerin syndomaan, joihin useimiten liittyy myös paniikkihäiriötiloja. Tukipa edellämainittuja asioita ja kerro, jos tunnistat itsesi.
narsistinen persoonallisuushäiriö on se mun juttu... :D:D:D
Hyvin sujui sinulta tuo analysointini, aina siihen "himorunkkari ja tuhannet pornokuvat" -kohtaan asti. Aspergeria on epäilty muttei testattu.
Muista, että tunnekylmyys ei ole sama kuin aivokuolema. Ihmisiä on jokalähtöön ja suuntaumuksia on monia. Lahjakkuudet ja kyvyt jakautuvat joillaan ihmisillä eri tavoin. Toiset ovat hyviä ihmissuhteissa toiset taas filosofiassa.
Itsekin olen hieman kömpelö ihmissuhteissa. Kuvailemallasi tavalla olen ujo ja olen luonut ympärilleni oman maailman. Ilman tuota luomaani maailmaa kaikkine yksinpuheluineen, harrastuksineen ja ajatuksineen olisin huomattavsti onnettomampi kuin nyt olen. En itseasiassa tunne oloani mitenkään yksinäiseksi, vaikka en olekaan niin supliikki kuin normi-ihmisen oletetaan olevan.
Kuitenkin, aikojen saatossa olen kyennyt luomaan itselleni kaksi taikka oikeastaan useamman eri persoonallisuuden, joita käytän eri tilanteissa eri ihmisten kanssa. Tämä on helpottanut sosiaalista kanssakäymistäni muiden ihmisten kanssa. Samalla minusta on tullut varsin hyvä ihmistuntija.
Ongelmia minulle syntyy eniten niissä tilanteissa, joissa tilanne on kokonaan uusi ja ennenkokematon. Ongelman niistä tekee se, että en ole kyennyt luomaan uutta roolia vastamaan minulle asetettuja vaatimuksia. Toki tilanne tekee eläjästään orjan ja uuden roolin oppii nopeasti.
Mutta toisaalta, kuten sanoin, tuollainen ujous ja kieroilu todellisen itsensä ja roolien välillä luo myös muita perversioita. Itse olen seksuaalisten tarpeideni tyydyttämiseksi ottanut käyttöön nykyaikaisen tekniikan suomat mahdollisuudet, internetin ja sen tarjoamat pornosivut. Minulla on pornoa joka lähtöön.
En tiedä sitten miten minusta ja monista muista ihmisistä kehkeytyy sinkkuja, peräkammarinpoikia ja tyttöjä ja toisista taas supliikkeja seurapiirihaita. Perhetaustoissa ei pitäisi olla mitään erityistä mainittavaa tai syrjäytyväisyydelle altistavaa. Ympäristö on tietysti muokannut itse kutakin. Luokkahenki, lapsuudenystävät ja niin edelleen. Jonkinlainen syrjäytyminen jo ala-asteella loi pohjan koulukiusaamiselle, mikä entisestään nujersi jo ennestäänkin heikkoa itsetuntoa. Liekö noilta ajoilta jäänyt aivokuoren syvinpiin osiin tidostamaton kohta, joka haittaa lopun elämää sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa hyljeksinnän pelossa. Turha on asiaa sen kummemmin tässä tämän tiedon valossa spekuloida. Fakta nyt vain on, että olemme sellaisia kuin olemme ja tulemme sen kanssa parhaiten toimeen, jos hyväksymme itsemme sellaisenaan.
Muistutan kuitenkin, että ujoja ja syrjäytyneitä on nykyaikaisessa yhteiskunnassa enemmän kuin uskotkaan.
Tuota lukiessani tunnistin paljon itsestäni. Sallikaa minun kuitenkin kertoa oma tarinani sen vaatimassa pituudessa.
Olen lapsuudestani ollut puhevian, pienen kokoni ja omintakeisen, analyyttisen luonteeni takia syrjitty. En nähnyt paljoa iloa ylä-aste aikojen viikonloppujen viinanhuuruisissa riennoissa, eikä minua niihin kutsuttukaan. Myös musiikkimakuni veti minut pois bilejumputuksesta rockiin ja raskaampaan. Tuloksena minusta tuli yksinäinen, kroonisesti ärtynyt hevarinörtti joka etsi jotakin parempaa kuin kaljapäistä panoa jonkun vanhempien makuuhuoneessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäni seuraavana aamuna.
Ensimmäinen varsinainen suhteeni (jos ei oteta lukuun 10-vuotiaana kokemaani lapsuudenajan rakkautta) oli 15-vuotiaana minun ja oppilasvaihdossa olleen tytön välinen. Tyttö oli tuntenut minut kasvolukemilta kaksi viikkoa, mutta oli ilmeisesti silmittömän ihastunut. Päädyimme yhteen outoa kyllä ryyppyjuhlilla joihin minut oli kutsuttu toisten vaihto-oppilaiden toimesta. Olin siis tavallaan kuokkimassa.
Tyttö oli niin ujo, ettei kyennyt kertomaan minulle asiasta. Hänen kaverinsa tulikin nykimään minua hihasta ja kertomaan asiasta. Minulle tilanne sopi vallan hyvin, sillä vaikka tiedän, että silmitön ihastuminen on huono alku suhteelle, tässä tytössä oli sitä jotakin.
Minulla ei ole kovinkaan tiukkaa muottia johon tytön olisi sovittava. Kaikenlaiset käyvät, mutta tietyt asiat nappaavat minuun, esim. söpöys ja ujous. Minun ihannenaiseni ei ole uhkea povipommi, vaan sieväkasvoinen tyttönen. Kaikki muu on extraa.
Suhteeni tämän ulkomaisen tyttösen kanssa oli kuitenkin etäsuhde, ja vaikka matkustinkin ulkomaille hänen luokseen eräänä kesänä, repi välimatka meidät lopulta erillemme.
Olin siis taas yksin. Siltikään ei mieleni tehnyt heittäytyä bileiden ja irtosuhteiden pyörteen vietäväksi. Se ei ollut minun luonteeni mukaista. En pitänyt ajatuksesta, että pohjimmiltani vain masturboisin johonkuhun toiseen. Minusta seksissä oli kysymys jostakin syvemmästä, jostakin, joka vaati aikaa, läheisyyttä ja kosolti rakkautta. Halusin oppia tuntemaan sen, kelle antaisin rakkauttani niin, että tietäisin, että hän on kaikkien ponnistusteni arvoinen.
Minulla on nimittäin hassu asenne seksiin liittyvään valtapeliin. Haluan tehdä kaikkeni, jotta partnerini nauttisi (minkä johdosta olen lukenut netistä lukemattomia oppaita ja vinkkejä, kriittisesti tarkastellen, toki), mutta haluan kuitenkin olla hallitseva osapuoli. Sidontakaan ei olisi mahdoton ajatus. Toki hellästi, mutta silti niin tiukasti, että minulla olisi kaikki valta. En koskaan tekisi rakkaalleni mitään pahaa. Osoittaisin vain hellyyttäni ja rakkauttani, vaikka hän ei kykenisikään vastustamaan minua jos päättäisinkin tehdä jotakin pahaa. Toisin sanoen haluaisin olla hyväntahtoinen yksinvaltias.
Omanarvontuntoni ei salli sitä, että jakaisin rakkauttani kenelle vain, joten etsintäni jatkui. Koskaan en aikonut antaa harkintakykyni pettää, sillä minusta seksi oli sen arvoista vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisin kuvitella viettäväni vaikka lopun siitä ajasta jolloin kulutan happea.
Siksipä en ole yrittänytkään vongata taikka muuten sortua alhaisuuksiin seksin haussa. Periaatteeni on, että mikä minulle kuuluu, putoaa syliini itsestäänkin kunhan ymmärrän kopata sen kun se osuu kohdalle.
Näyttääkin siltä, että onneni on kääntynyt. Olen löytänyt niin ihanan tyttöystävän, ettei paremmasta väliä. Voin haistattaa paskat kaikille niille, jotka kuvittelevat hikisen sähellyksen sohvan takana kaverin kotibileissä olevan jonkinlainen erotiikan huippu. Tämä tyttö nimittäin näyttää ymmärtävän hyvän päälle, vaikka onkin neitsyt itsekin.