Nyt siitä on kulunut 1 ja puoli vuotta. Taas äsken tuli mieleen kaikki, itku, surku.
Sen jotenkin itse tietää, että se oli ainut vaihtoehto, mutta joskus takaraivossa joku huutaa, että oliko sittenkään??
Silloin olin juuri eroamassa ex-poikaystävästä ja meillä oli jo ennestäään yksi lapsi. Tilanne yhdessä oloon oli aivan mahdoton, ja abortti tuli ainoaksi ratkaisuksi, pitkien pohdintojen jälkeen. Onneksi olemme edelleen ystävät ja tuimme toisiamme silloin, mutta..
Nyt tuntuu aivan hirveeltä, kun ajattelen nykysen poikaystävän kanssa tulevia lapsiamme. Mulla saattaisi olla jo 2 lasta. Joskus myös ajattelen, että siellä masussa oli vauvan, joka sitten menehtyi. Mun takia.
Abortti silloin oli ainoo vaihtoehto, mutta sitä ei voi olla ajattelematta ja tuntematta syyllisyyttä. Sen muistaa ja tuntee aina. Siitä ei pääse ikinä yli, koska tulee tilanteita, kun muistaa kaiken.
Sen jotenkin itse tietää, että se oli ainut vaihtoehto, mutta joskus takaraivossa joku huutaa, että oliko sittenkään??
Silloin olin juuri eroamassa ex-poikaystävästä ja meillä oli jo ennestäään yksi lapsi. Tilanne yhdessä oloon oli aivan mahdoton, ja abortti tuli ainoaksi ratkaisuksi, pitkien pohdintojen jälkeen. Onneksi olemme edelleen ystävät ja tuimme toisiamme silloin, mutta..
Nyt tuntuu aivan hirveeltä, kun ajattelen nykysen poikaystävän kanssa tulevia lapsiamme. Mulla saattaisi olla jo 2 lasta. Joskus myös ajattelen, että siellä masussa oli vauvan, joka sitten menehtyi. Mun takia.
Abortti silloin oli ainoo vaihtoehto, mutta sitä ei voi olla ajattelematta ja tuntematta syyllisyyttä. Sen muistaa ja tuntee aina. Siitä ei pääse ikinä yli, koska tulee tilanteita, kun muistaa kaiken.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt sinun on vain hyväksyttävä se ja elettävä sen mukaan. Itselläni abortista on kulunut 4 vuotta ja mietin minäkin sitä toisinaan, mutta elämän on jatkuttava. Tehtyä ei saa tekemättömättömäksi. Teit varmasti ihan oikean päätöksen ja tulet sen vielä huomaamaan. Aina sitä voi "jossitella" monen asian suhteen.
Kyllä sen kokemuksen varmasti muistaa koko elämänsä ja sitä miettii mielessään, mutta itselleen on annettava anteeksi jossain vaiheessa muuten on mahdotonta jatkaa eteenpäin.
Jos tilanteesi tuntuu vieläkin ylitse pääsemättömältä niin suosittelen juttelua esim. psykologin kanssa. Voi olla ettet aikanaan käsitellyt asiaa riittävästi mikä on todella tärkeää loppu elämää ajatellen. Toki se saa ajatuksissa pyöriä, mutta et ole päässyt vielä ylitse jos se haittaa elämääsi/arkeasi tosissaan.
Voimia sulle.
abortin vastustaja.
Niin neuvoni on,ottakaa huomioon päätöstä tehdessänne että abortti on peruuttamaton.
Jos aborttiin päätyy on parempi että sulkee asian mielestään eikä turhaan surkuttele.
voi katua monta asiaa ja muistotkin saattaa kultaantua..eli kun olet aborttiin päätynyt paina syyt kunnolla mieleesi niin on helpompi muistaa miksi niin teki ja säästyy turhilta jossitteluilta ja silloin tietää aina että se oli oikea syy ja hyvä niin.
Niin kauan siitä on jo kulunut. Enkä unohda. En edes haluaisi. En anna anteeksi itselleni. En myöskään tarvi psykologin apua. En tehnyt oikeaa päätöstä. Muistan hyvät perusteet, mutta ne eivät olleet riittävät. Mikään ei ole. Kyse oli MINUN lapsestani. Minun lapseni on nyt kuollut.
mulla sama. siitä on jo viisi vuotta, mutta päivittäin mielessä. sairaalassa mulle sanottiin et sä et tarvi apua. pääset varmasti asian yli nopeesti kun oli niin pätevät syyt..mutta eipä käynyt niin..mulla ois nyt lapsi..mutta eipä ole kun oltiin niin itsekkäitä ja arkoja. ei otettu vastuuta teoistamme. ollaan nyt naimisissa ja miehestäni tuntuu ihan yhtä pahalta..ei omaa itsekkyyttään noin vaan saa unohdettua.
syyt?
hei minulla olisi koulutehtävä jossa minunpitäisi hankkia tietoa abortista jos olisit ystävällinen ja kertoisit minulle abortistasi...??? kiitos jo etukäteen!
Minulle tehtii abortti 3 vuotta sitten. Tyttäreni oli silloin 5 vuotias. Olin juuri tavannut uuden mieheni ja suhteemme oli ihan aluillaan. Aina aiemmin olin kuvitellut, etten ikinä voisi edes harkita aborttia, mutta tosi paikan edessä, ei kantani ollutkaan niin selkeä. Olin juuri aloittanut opintoni ja kaikki mahdolliset kuviot elämässä sekaisin. Keskustelimme pitkään yhdessä asiasta ja mieheni sanoi, että hyväksyy täysin päätökseni. Aiempi vaikea raskaus sekä synnytys varmasti osallansa vaikuttivat päätökseeni, koska keskenmeno riski oli koko odotusajan ja synnytys oli vaikea, molempien henki vaarassa. Monien asioiden summanna päädyin sitten tekemään abortin. Valitisin lääketieteellisen vaihtoehdon, koska en halunnut nukutusta. Minulla toimenpide oli hyvin kivulias ja sain erittäin pahan kohtutulehduksen jonka vuoksi minut vietiin kahdesti kiireellä sairaalaan.
Näin jälkeenpäin en osaa 100% sanoa oliko tekoni oikea, sen tiedän että ymmärrän niitä jotka saman valinnan tekevät, en kuitenkaan sitä suosittele. Sen tiedän, että jos joutuisin joskus vielä saman valinnan eteen olisi päätös ihan yhtä vaikea. Monesti mietin, että jos vielä voisin saada lapsia olisko minulla edes siihen oikeutta tekemäni takia...