Hoitokokousketjun aikana suuri osa liikkeen jäseniä teki 1970-loppupuolella parannuksen jostakin "väärästä hengestä". Tältä kaudelta on analysoitavissa ainakin neljä harhaoppia, jotka nostivat päätään.
Ensiksi: esim. rauhanyhdistysten johtokuntien asema hoitokokousten aikana saattoi ylikorostua eräänlaiseksi "Jumalan huoneen hallitukseksi", jolle mielellään sysättiin ja jonka täytyi ottaa hoidettavakseen sielunhoidollisia ratkaisuja.
Toiseksi: hoitokokousten aikana esiintyi julkista yksityisten syntien tunnustamista seurakunnan edessä.
Kolmanneksi: esiintyi myös neuvottelutilaisuuksia, joissa erilaisten henkien osuus sai niin korostetun aseman, että yksittäisten lankeemusten katsottiin miltei aina johtuneen väärästä hengestä.
Neljänneksi: esiintyi pyrkimystä sysätä kilvoittelusta vastuu uskonyhteisölle. Tämä ilmeni yhtäältä parannusvaatimuksina sillä perusteella, että "seurakunta sairasti" ja toisaalta paikoittain eräänlaisena "joukkohysteriana" eli tehtiin parannusta esim. väärästä hengestä, koska ystävätkin olivat niin tehneet.
Ensiksi: esim. rauhanyhdistysten johtokuntien asema hoitokokousten aikana saattoi ylikorostua eräänlaiseksi "Jumalan huoneen hallitukseksi", jolle mielellään sysättiin ja jonka täytyi ottaa hoidettavakseen sielunhoidollisia ratkaisuja.
Toiseksi: hoitokokousten aikana esiintyi julkista yksityisten syntien tunnustamista seurakunnan edessä.
Kolmanneksi: esiintyi myös neuvottelutilaisuuksia, joissa erilaisten henkien osuus sai niin korostetun aseman, että yksittäisten lankeemusten katsottiin miltei aina johtuneen väärästä hengestä.
Neljänneksi: esiintyi pyrkimystä sysätä kilvoittelusta vastuu uskonyhteisölle. Tämä ilmeni yhtäältä parannusvaatimuksina sillä perusteella, että "seurakunta sairasti" ja toisaalta paikoittain eräänlaisena "joukkohysteriana" eli tehtiin parannusta esim. väärästä hengestä, koska ystävätkin olivat niin tehneet.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja vielä valehtelet olevasi vl!
Eihän nuo mistään hatusta ole tempaistu, kaikki täyttä totta vuosina -78, -79, -80alku. Oikeastaan meno oli paljon reippaampaa. Silloin rikkaviljaa syydettiin polttokattiloihin oikein urakalla, taisi vaan olla niillä liekinpitäjillä itsellään hiilihanko kädessä ja sarvet päässä.
Jos historian lehdet avattaisiin totuus olisi tarua ihmeellisempää.
Ne oli suuren eksytyksen aikoja. Toivottavasti selvisimme siitä. Tuomari kyllä kerran lukee tuomion tuostakin ajasta.
jonka eräs tutkijaveli on tehnyt v. 2000.
Anteeksi että unohdin sitaatit, ei ollut siis omaa tekstiäni.
Oliko se parannus väärästä hengestä sitten harhaoppiin menoa?
Uskovaisethan olivat iloisia ja kiitollisia kun saivat uskoa väärän hengen anteeksi ja sen roskana hyljätä.
En ymmärrä enää yhtään mitään.
tuota aloituksessa mainitsemaasi julkaisua saa ?
Odottelen vastausta ja kiittelen siitä jo etukäteen!
T. sirkka
Kyseessä on Tuomas Lohen tekemä historian gradu.
Olisiko mahdollista, että ilon ja kiitollisuuden tunne "väärän hengen" anteeksi uskomisesta olisi johtunut yksinkertaisesti helpotuksesta?
Kyllähän jokainen ihminen on aina tekemisillään ja tekemättä jättämisillään siinä määrin syntinen, että on, mitä pyytää anteeksi. Tuo absoluution sanamuoto "Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi" toimii myös ARMOVAKUUTUKSENA, eli vakuuttaa kuulijansa siitä, että Jeesusuksen sovitustyön tähden hän on todella vapaaksi lunastettu.
Se, että joku tuntee aitoa iloa ja kiitollisuutta, ei vielä todista lainkaan sitä, että henkiparannus tai sen vaatiminen olisi ollut opillisesti oikein. Ihmisen uskonnollinen kokemus ei ole riippuvainen opista. Usko on alusta loppuun Jumalan teko ihmisessä, johon ihminen voi vain suostua.
Opilliset pohdinnat ovat kokonaan toinen asia, niissä toimitaan järjen alueella kun yritetään käsitteellistää sitä, mitä on koettu. Oppi jää aina vajaaksi. Mutta tämä ei suinkaan anna lupaa mielivaltaisuuteen opin määrittelyssä. Siinä ainoa vankka perusta on ennenkirjoitettu Jumalan sana, ja mitä ei Raamatulla voi perustella, se on harhaoppina hylättävä. Tunnustuskirjat ovat tässä työssä oiva toissijainen apuväline.
Noita 70-luvun kuvauksia eri lähteistä kuulleena ja lukeneena - ja jotain itsekin havainneena - uskaltaisin hyvinkin reippaasti ehdottaa sellaista tulkintaa, että henkiparannuksesta koettu ilo ja kiitollisuus ovat selitettävissä ilona ja kiitollisuutena siitä, että ylipäänsä sai synninpäästön!
Moni joutui tuona aikana "seurakunnan" johtohahmojen hengellisen väkivallan uhriksi, kun syntejään anteeksi pyytävälle ei saarnattukaan anteeksi. Tästä vaikenemisesta erityisesti on jäänyt ahdistavia muistoja sivullisillekin. "Seurakunnan vaikenemista" en ole vielä kenenkään kuullut kokeneen aidoksi hengelliseksi yksimielisyydeksi, vaan pääasiassa johtohenkilöiden toimintaa seuraavien ja jäljittelevien pelokkaiden seurakuntalaisten joukkoterroriksi.
Sosiaalista painetta ja hengellistä painetta on käytännössä hyvin vaikea erottaa toisistaan. Teoriassa ne saattavat olla eri asioita, mutta koska vl-oppi uskosta perustuu yhteisöllisyyteen mm. "usko ulee kuulosta" -argumentin kautta, ei käytänössä yksilön kokemuksia voida uskottavasti eritellä puhtaasti sosiaaliseen ja hengelliseen.
Ja juuri tästä syystä on erityisen tärkeää käydä opillista, raitista ja raamatullista keskustelua siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Jumala on suuressa viisaudessaan sallinut meille koota Raamatun mittatikuksi, jonka perusteella voimme järkemme ja arvostelukykymme avulla arvioida opetusta - tehdään siis niin! Tunnepohjainen ja korvasyyhyyn nojaava opetus on hylättävä, vaikka se perustuisikin aitoon uskonnolliseen kokemukseen. Jokaisen ihmisen usko on henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen perustuva siten ulkopuolisen arvioinnin saavuttamattomissa. Kaikkea uskonnollista opetusta sen sijaan on ankarasti ja kriittisesti arvosteltava!
Olen nimimerkin "vl pentti" samaa mieltä hoitokokousten rinnastamisesta rikkavilja-asiaan. Huomasitteko muutaman aloituksen päässä aloitusta rikkaviljavertauksesta selityksineen? Tässä linkki siihen keskusteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000013512786
Sopii todella kysyä, miksei tästä Raamatun paikasta ole ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen pahemmin saarnattu! Ilkeämpi saattaisi esittää, että johtuisi valtaapitävien korvasyyhystä.
Oulun hiippakunnan viimeisimmässä piispanvaalissa muutama vuosi sitten oli piispaksi ehdolla mm. rakastettu, sekä tutkijana että sananselittäjänä arvostettu veljemme, joka Radio Dein haastattelussa viittasi sanomaltaan tähän rinnastettavaan vertaukseen taivasten valtakunnasta, kun häneltä kysyttiin, kenen hän arvelee pelastuvan:
Matt 13:
47 "Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. [Matt. 22:9,10]
48 Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois.
49 Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista [Matt. 25:32]
50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible)
Silloin muistan miettineeni, että onpas hyvä vaali, kun sen myötä vl-piireihinkin saadaan kokonaisvaltaisempi raamatuntuntemus...
Yritin netin kautta etsiä kyseistä tutkimusta. Jotain muuta samalla nimellä löytyi, muttei tuota.
Kertoisitko linkin tai muun konstin, miten sen voisi saada luettavaksi käymättä paikan päällä ?
kaukolainaamalla oman kunnan kirjaston kautta.
Tuomas Lohen laatima Haapajärven rauhanyhdistyksen historiakirja. Sitä saa SRK:n kirjamyynnistä.
Vielä kun Jennin tutkimus hoitokokouksista etenee, saamme monipuolista tietoa noilta ajoilta meidän kaikkien luettavaksi. Hyvä!
Valo alkaa voittaa pimeyden. Hyvää kevättalven jatkoa!
Oman vanhurskauden "sielunhoitoa" karsimakirveellä.
Järkyttävä koko vanhoillislestadiolainen oppi ja siitä keskustelu. En löydä tarpeeksi sanoja jolla tilannetta kuvaisin. Lähes kaikki kristiopin käsitteet on väännetty pois totuudesta.
Ensinnäkin lammashuoneen ovi on Jeesus, vanhoillisilla heidän yhteisönsä valtaa pitävät.
Hyvä Paimen on Jeesus. Hänen lampaansa kuulevat HÄNEN ÄÄNENSÄ ja seuraavat HÄNTÄ. Vanhoillisten pamen on kahdelle jalalle noussut Jeesuksen lampaita puskeva karkekarvainen keituripukki.
Ihminen pelastuu uskolla Jeesukseen, Hyvään Paimeneen. Vanhoillisuudessa pelastuu tottelemalla sokeasti karkekarvaisia keitureita.
Ilmeisesti 70-luvun harhaopit ovat säilyneet tai sitten syntyneet uudelleen. Kuulin äskettäin ystävältäni, että paikalliset johtokuntaherrat olivat teettäneet hänellä väärästä hengestä parannusta. Ystävä oli vaatinut osoittamaan Raamatulla synnit, joista voisi parannuksen tehdä, niin olivat ukot vain laupiaasti sanoneet toivovansa, että synnit hänelle itselleen kirkastuisivat.
Kun hän totesi, että tuollainen ylimielisyys on Jumalan sanan yläpuolelle asettumista, olivat herrat säikähtäneet ja myöntäneet, että saattaa vikaa olla heissäkin.
Eikö jo Päivämies tai jokin muu yleisesti arvostettu taho voisi selkeästi ilmoittaa kaikille julkisesti, että synnistä tehdään parannusta eikä hengistä? Mielisairautta saadaan tällä hoitokokousmeiningillä aikaan aivan varmasti, se tuli jo 70-luvulla nähdyksi. Ei kenenkään psyyke kestä mielivaltaista höykkyytystä!
Syntinen toisen syntisen kurkussa, sen tragikoomisempaa asetelmaa ei voi enää kuvitella.
Silloin kun toinen ihminen käy tuomiolle toisen kanssa, silloin omanvanhurskauden henki on saanut vallan ihmisessä. Jos Jumala ei saa rikkoa tällaista ylpeydestä paisunutta sydäntä, niin ei ole silloin hyvää osotettavissa.
Matt. 18:26-35 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.'
Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.'
Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle:
'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."