Lasten kunnioitus

Lapsi kunnioitta kyllä vanhempiaan automaattisesti, jos vanhempi käyttäytyy kunnioittamisen arvoisesti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, kyllähän vastuu on vanhemmilla. Lapsethan oppivat paljolti matkimalla aikuisia.

Esim. lapsikin voi väsyä ja ei aina jaksa istua esim. seuroissa.
Ajattelisin, että ei varmaan ole tarpeellista, että lasta istutetaan aina vaan vängellä seuroissa. Vaan että siinäkin voi olla keskitie paras ratkaisu.

Voihan aikuinenkin väsyä, jos on pitkään istunut seuoissa. Ja silloin olis varmaan parempi lähteä kotiin.

Ajattelen, että eihän se ole väärin lähteä kesken lasten kanssa seuroista kotiin. Ja tuntuu siltä, että tuskin sekään on hyvä, että on niin kireä henki. Että sanotaan lapselle, vaikka tästä tuntuis miltä, että silloin meiltä mennään seuroihin, kun on seurat.

Luulisin, että tässäkin vois olla se keskitie paras ratkaisu ja vois tehdä kompromissia. Ja lapselle vois sanoa esim. että no pidetään nyt väli. Ja jospa olisit nyt kotona. Ja ensi kerralla ehkä jaksat paremmin lähteä tms.

Tarkotan sitä, että niistä seuroistakin voi tulla, jos asiat väärin hoitaa,niin ikävä tapahtuma, että ne asiat voi kääntyä vastenmielisiksi kenelle vaan, jos on pakko.

Sekin voi kostautua jos lapsia tai nuoria pakotetaan tällaiseen ja kun aikuiseksi tulevat, heitä ei ehkä saa enää koskaan senjälkeen seuroihin. Kun saavat itse päättää asioista.

Joskus kuulen sanottavan, että se on synti joka vie uskon.

Mutta eikö ihmisen käytös myös johdu jostakin. Ja onhan ihmisellä henkinenkin puoli.

Jos aikuset käsittelee aina väärin lasta, ja asetelma on aina, että on vaan käskyjä ja kieltoja.
Eikä asioista koskaan puhuta, eikä niitä sovita voi lapsikin väsyä. Ja jopa katkeroituakin. Ja tällaisten asoiden seurauksena voi mennä usko.

Olis varmaan hyvä asia, että vanhemmat heräis ennenkuin on liian myöhäistä.

Joskus siis voidaan mennä keskitieltä myös jompaan kumpaan äärimmäisyyteen. Esim. jos lapselle jankutetaan vaan, että on olemassa rajat/säännöt, eikä ole muita vaihtoehtoja. Eikö tämä ole huono asia?
Onhan olemassa muutakin kuin säännöt. Onhan olemassa myös inhimmilliset tunteet lasta kohtaan.

Taas jos on liian vapaata. Silloin voi tulla helposti välinpitämättömäksi, eikä sekään varmaan ole hyvä jos lapselle jätetään liikaa vastuuta liian varhaisessa vaiheessa.

Sanokaa mitä mieltä olette. Haluaisin herättää keskustelua. Kun uskovaisten kotienkin lapset ovat tehneet itsemurhia. Niin, että vanhemmat heräsis ennenkuin on liian myöhäistä ja mitään ei ole tehtävissä.

Tänä päivänä niin paljon nuoria voi todella huonosti ja päättää päivänsä oman käden kautta. Ja kun uskovaistenkin kotien lapsia on tässä joukossa. Eikö olis hyvä kesksutella näistä asioista. Eikä ajatella, että ei nämä koske meitä.

Sairaanhoito alallakin on päädytty ehkäisyhoitoon sairauksien kanssa. Eikö vanhempien / opettajien ym. olis hyvä pysähtyä myös tällaisten henkisten asioiden edessä.

Lapsi ja nuori on avuton, ja heikko. Vanhemmat voi monesti olla niin vahvoja ja peräänantamattomia joka asiassakin, että liiankin kanssa.

Niin, puhutaan kyllä vanhempienkin kunnioittmisesta. Mutta joskus sekin asia voi kieroutua. Ja vanhemmat voi jopa väärinkin käyttää sitä.En sano että tahallaan, mutta ei ehkä näe itse tilannetta oikein.

Mutta tässä ketjussa haluáusin ajatella lapsia ja lasten oikeuksia.

Nämä on varmaan vähän arkaluontosiakin asioita ymmärrän hyvin sen. Ja toivon, että viesteihini ei pahennnustais, vaan näistä viesteistä sais asiallista palautetta.

Et sinä voi kaikkien puolesta vastata. Ei tarvi kun omasta puolesta vastata.

tätä asiaa, mutta vastasin täällä eräässä ketjussa olevaan kirjoitukseen, Koska en sitä enää löytänyt.
Ei ollut mitään tarkoitusta jatkaa,,,