Siis niinku mikä luokitellaan kohtuukäyttämiseksi ja mikä alkoholismiksi.
Mä en ole samalla tavalla juoppo kuin ne, jotka tissuttelee päivätpitkät jossain torinkulmalla.
Mä käyn töissä ja ryyppäämiset jää viikonloppuihin, ellei satu olemaan lomaa.
Ei minua sinällään asia mitenkään vaivaa enkä tunne itseäni alkoholistiksi. Viinaa en juo muuta kuin harvoin baarissa käydessäni. Pikimiten kaljasta on tullut siinä määrin intohimo, että sitä saattaa mennä viikonlopussa reippaasti toista koppaa. Sosiaalitantathan määrittelee kohtuukäytön siten että 6-7 annosta viikossa vai miten se nyt meni ja mä ylitän tuon annostuksen monin kertaisesti.
Koskaan mulla ei kännissä, minkälaisessa hyvänsä, ole pettänyt varsinaisesti kontrolli, ettenkö olisi tajunnut tekimisiäni. En yrjöile ympäriinsä tai vedä turpaan ensimäistä vastaantulevaa. Kertaalleen olen ollut putkassa pelkästä baarissa tapahtuneesta erehdyksestä johtuen, jonka kyllä muistan ja tunnustan tapahtuneen.
Pisin ryyppyjakso on ollut noin 2 viikkoa, ei tosin aamusta iltaan vaan päivä selvinpäin ja illallla krapulan laskettua uus alku.
Eikä mua nyt sinänsä huoleta, kuten jo sanoinkin, en itse tunne itseäni alkoholistiksi, mutta kun on alkanut tulla melkomoinen kaljamaha ja iho on naamassa alkanut vetänyt rypyille, e enemmän huolettaa, voi olla tosin normi vanhentumistakin. Toisaalta nyt kun mä olen viettänyt tätä ns. tipatonta tammikuuta railakkaan laivamatkan pätteeksi, niin on alkanut tässä tekeen ihan jumalattomasti mieli lähtee ryyppään. Mä olen yrittänyt kuntoilla ja syödä vähemmän, että siaisin taas itseni siihen kuntoon, että kehtaa ylipäätään ryypätä missään, mutta ei...koko ajan vaan päivä päivältä vituttaa enemmän ja päätä särkee ja työt ei maita ja stressi pitäis laukaista nyt jollain.
Eli oon kuitenkin alkanut vähän epäröimään omaa suhdettani alkoholiin, että onko minusta kehkeytymässä jonkinlainen juoppo, kun en voi kuukauttakaan olla "mielenterveydellisistä - stressi" syistä selvinpäin? Tupakkiin olenkin jo tosi pahasti koukussa minkä koen paljon vakavemmaksi kuin alkoholin.
Mä en ole samalla tavalla juoppo kuin ne, jotka tissuttelee päivätpitkät jossain torinkulmalla.
Mä käyn töissä ja ryyppäämiset jää viikonloppuihin, ellei satu olemaan lomaa.
Ei minua sinällään asia mitenkään vaivaa enkä tunne itseäni alkoholistiksi. Viinaa en juo muuta kuin harvoin baarissa käydessäni. Pikimiten kaljasta on tullut siinä määrin intohimo, että sitä saattaa mennä viikonlopussa reippaasti toista koppaa. Sosiaalitantathan määrittelee kohtuukäytön siten että 6-7 annosta viikossa vai miten se nyt meni ja mä ylitän tuon annostuksen monin kertaisesti.
Koskaan mulla ei kännissä, minkälaisessa hyvänsä, ole pettänyt varsinaisesti kontrolli, ettenkö olisi tajunnut tekimisiäni. En yrjöile ympäriinsä tai vedä turpaan ensimäistä vastaantulevaa. Kertaalleen olen ollut putkassa pelkästä baarissa tapahtuneesta erehdyksestä johtuen, jonka kyllä muistan ja tunnustan tapahtuneen.
Pisin ryyppyjakso on ollut noin 2 viikkoa, ei tosin aamusta iltaan vaan päivä selvinpäin ja illallla krapulan laskettua uus alku.
Eikä mua nyt sinänsä huoleta, kuten jo sanoinkin, en itse tunne itseäni alkoholistiksi, mutta kun on alkanut tulla melkomoinen kaljamaha ja iho on naamassa alkanut vetänyt rypyille, e enemmän huolettaa, voi olla tosin normi vanhentumistakin. Toisaalta nyt kun mä olen viettänyt tätä ns. tipatonta tammikuuta railakkaan laivamatkan pätteeksi, niin on alkanut tässä tekeen ihan jumalattomasti mieli lähtee ryyppään. Mä olen yrittänyt kuntoilla ja syödä vähemmän, että siaisin taas itseni siihen kuntoon, että kehtaa ylipäätään ryypätä missään, mutta ei...koko ajan vaan päivä päivältä vituttaa enemmän ja päätä särkee ja työt ei maita ja stressi pitäis laukaista nyt jollain.
Eli oon kuitenkin alkanut vähän epäröimään omaa suhdettani alkoholiin, että onko minusta kehkeytymässä jonkinlainen juoppo, kun en voi kuukauttakaan olla "mielenterveydellisistä - stressi" syistä selvinpäin? Tupakkiin olenkin jo tosi pahasti koukussa minkä koen paljon vakavemmaksi kuin alkoholin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin ja yks asia mikä mua harmittaa on se, että mä ajelen silloin tällöin känissä autolla.
Se on sellaista touhua mitä en selvinpäin voisi edes kuvitella tekeväni. Sen verran korjaan tuota kontrollin pettämisjuttua. Mä saan siitä aina seuraavana aamuna hirveät morkkikest ja muutaman kerran olen meinannut kieputtakin auton katolleen humalassa. Kiinni en ole koskaan jäänyt ja sen on loputtava ennen kuin jäänkään kiinni.
Samankaltainen tarina kuin minulla. Itse lopetin juomisen 20-vuotiaana eli 3-vuotta sitten. Tämän jälkeen en ole juonut kiitos AA:n.
Ei se määrä vaan laatu.
TOIVOTTAVASTI, niin siihen se loppuu. Näin kävi minun kohdalla ja siihen loppui promilleralli.
Ratista käryäminen ei välttämättä alkoholismia pysäytä. Päinvastoin, jalkamiehenä kuukausitolkulla käräjiä odotellessa veetutus on niin pilvissä, että kyllä viina maistuu.
Jos ja kun sitten käryät ratista, niin käräjät käytyäsi ja ajokiellon ja sakot saatuasi, kortin takaisin saaminen ei olekaan itsestään selvää. Kerrankin saatiin kunnon laki, jonka perusteella joudut käymään A-klikalla seurannassa, että mikä on alkoholiongelmasi aste? Jos pettämätön maksatesti osoittaa, että hölväät edelleenkin sellaisia määriä kaljaa naamaan, että GT-arvot ovat korkealla ja maksa vinkuu, voit sanoa ainakin sillä kertaa goodbye ajokortillesi.
Kyllä se vaan on kylmä totuus, että Sinulle on jo kehittynyt jollainenkin alkoholiriippuvuus jos joka viikonloppu vetäiset toista koppaa kaljaa, ja väliaikoina pinna kiristymistään kiristyy, työt ei maistu jne.
Juoman laadulla sinänsä ei ole merkitystä, vaan juomistiheydellä ja alkoholimäärillä. Kaljasta ajatellaan, että sehän on lähikaupan janojuomaa, ei sillä juopoksi tulla. Kyllä tullaan, kun tarpeeksi treenaa.
Jos on hiivarissa joka viikonloppu, elimistö ei pääse kunnolla lepäämään oikein koskaan. Kyllä sitä viikonloppukännäämistä kestää vuosia, mutta pikkuhiljaa keston lisääntyessä myös määrät lisääntyvät, ja sitä kautta kankkuset pahenevat ja hermot kiristyvät aina vain lisää.
Siitä ei ole pitkä matka krapularyyppyihin, ja viikolla ottamiseen.
Se V-käyrän nousu on jokaiselle alan ihmiselle tuttu ilmiö, ja oire riippuvuudesta.
Tiedostat tilanteesi aika hyvin, ja yläkertasi kapasiteetin puolesta Sinulla on edellytykset päästä kierteestä ulos.
Kokeile aluksi muutamaa viikkoa ilman kaljaakaan. Pinnahan siinä kiristyy, mutta tulet huomaamaan, että hermot ajan kuluessa myös rauhoittuvat.
Tietysti sitten kun olet kuivan tavoitteesi saavuttanut, kiskot ne juomatta jääneet kaljat uusien lisäksi, mutta vertailupohja mieleesi on syntynyt.
olet hyvää vauhtia kehittymässä sellaiseksi. Itse olen alkoholisti ja samaistuin moneen kohtaan elämäntarinaasi.
Mulla ei enää tee mieli kaljaa. Itse sain raittiuden päästä kiinni menemällä AA-ryhmään. Yksinkertaista, halpaa ja ajankäytön kannalta joustavaa hommaa. Puh. 09-750200 saat tietoja Suomen ryhmistä, mikäli haluat lopettaa juomisen.
Viikonloppu kaljoittelusta se alkoi aikaa sitten.
Nyt meenee jo viikollakin iltaisin. Työt pystyn hoitamaan iltapäivällä.Perhekkin kärsii. Olen ajatellut pitkään mennä AA:han, mutta pelkään mennä asemani puolesta. Tiedän olevani jo alkoholisti. Tässä näin lyhykäisesti. Hyvät neuvot ovat tervetulleita!!!
Olet alkoholisti joka vielä voi päästä kuiville. Tiedostamalla ongelman olet jo ottanut yhden askeleen eteenpäin.
Kohtuukäyttäjän ei tee mieli juoda silloin jos se jostain syytä ei käy eikä kohtuukäyttäjää vituta olla selvinpäin.
Jos ajelet kännipäissäsi autollakin niin mielestäni sinun ei pitäisi juoda enää koskaan yhtään mitään, koska vaarannat muiden ihmisten elämän silloin kun olet kännissä vaikka et suoraan nyrkillä päin naamaa lyökään.
Lopeta juominen ja ala urheilemaan, niin huomaat kuinka mukavaa se elämä oikeastaan onkin, eikä töissä oleminenkaan enää ole niin kamalaa.