Kopioiminen ja lukeminen omalla vastuulla.
Kirjoitettu sanasta sanaan Suomen Kuvalehti numero 48 26.11.2004. artikkeli PUHEENVUORO sivu 66
Suomen Kuvalehti nro:48 / 26.11.2004
Aatos Erkko tekee taas peresidenttiä.(Suomen rikkain mies)
Kun kaikkivaltiaalla lie ollut muita kiireitä, Suomen rikkain ja vaikutusvaltaisin henkilö, ministeri Aatos Erkko pyrkii tuuraamaan Häntä, ainakin paikallisesti.
Erkko tuomitsee Jean Calvinin predestinaatio-opin mukaisesti pääministeri Matti Vanhasen mieheksi, joka tuhoaa kaiken hyvän ja nostaa kunniaan kaiken pahan. Sen tylympäätuomiota ei voi antaa.
Ministeri Aatos Erkko tietää mistä puhuu.
Calvinin opit ovat suosiossa yhä Englannissa, jossa Erkon äiti Violet Sutcliffe vietti nuoruutensa. Sutcliffen isä muutti sukunimensä ja pakeni perheineen Venäjän vallankumouksen jaloista.
Toinen syytös koskee Suomen ja erityisesti pääministeri Vanhasen ulkopolitiikkaa. Siinäkin ministeri on asiantuntija toisessa, oikeastaan kolmannessa polvessa.
Hänen isoisänsä Eero Erkko pakeni Yhdysvaltoihin omistamansa Päivälehden luotua nuorsuomalaisuuden, jonka tulilinjalla oli Venäjän harrastama vaino. Lehti lakkautettiin, mutta rohkeus oli silti nuorsuomalaisilla tallella. Lehti alkoi ilmestyä Helsingin Sanomien nimisenä.
Eljas Erkko, joka palkkasi minut Helsingin Sanomiin 1957, oli karkottanut santarmit Ylistaron kansakoulusta vapaussodan alkumetreillä. Hän toimi talvisodan ulkoministerinäja pisti arvovaltansa peliin Kekkonen-Fagerholm-vaalitaistelun kuumimmassa vaiheessa.
Vaikka Erkko ei ollutkaan Kekkosen ihailija, hän sanoi kerran toimitussihteeri Juha Nevalaisen työhuoneen nahkasohvassa istuskellessaan, että Kekkosen virheistä ja menettelytavoista huolimatta sittenkin on parempi, että Suomea johtaa kirkkoon kuuluva suomalainen lakitieteen tohtori kuin kirkkoon kuulumaton ruotsinkielinen parturi.
Uudet vallanpitäjämme Brysselissä eivät liene toistaiseksi valmiita Helsingin Sanomien lopettamiseen. Päinvastoin. Samoilta suunnilta Erkko on ostanut satojen lehtien ryppään, paljon Sanomia suuremman. Rahojen viemistä ulkomaille Erkko ei kuitenkaan hyväksy –muilta.
Olin ajatellut jättää muistelmiini tapahtuman, joka koski presidentinvaaleja, joissa Mauno Koivistosta lopulta tuli presidentti Kekkosen jälkeen. En kuitenkaan malttanut mieltäni nähtyäni Jörn Donnerin tekemän haastattelun Erkosta Erkon omalla neloskanavalla. Kerronkin katkelman Erkon omasta ulkopolitiikasta.
Lehtemme Ilta-Sanomat antoi presidentinvaalin alla Koivistolle kansan tahdon mukaisen kunniakirjan vuoden suosituimpana suomalaisena, tilanteessa, jossa vallanpitäjien mielestä tällaista äänestystä ei olisi pitänyt lainkaan järjestää.
Neuvostoliiton suurlähetystön KGB-mies Vladimir Vladimirov, johti operaatiota, jolla tähdättiin sekä Koiviston, Johannes Virolaisen että Harri Holkerin pudottamiseen. Neuvostoliiton ainoa ehdokas oli Ahti Karjalainen.
Kun Vladimirov oli yrittänyt käännyttää keskustalaiset maaherrat ja oli jo käännyttännyt taloutemme huippunimet Karjalaisen taakse, vuorossa oli ilmeisesti myös Aatos Erkko.
Erkko kutsui minut ja silloisen kakkospääjohtajamme Heikki Aarnion harvinaiseen puhutteluun työhuoneeseensa ja nuhteli erityisesti Virolaisen nimen esillä pitämisestä vaalitaistelussa.
”Jos Virolainen valitaan, kauppa pysähtyy ja panssarit ovat rajalla” Aatos sanoi vakavissaan.
”Koiviston terveydentila on niin heikko, että neuvostoliittolaiset eivät senkään takia voi häneen luottaa”, kuulimme.
”He ovat tutkineet hänen käsiään ja todenneet niistä vakavan sairauden”, puhuttelija valaisi.
”Holkerilla ei ole mitään mahdollisuuksia, joten hänet on syytä unohtaa jo siksi.”
Puolustin lehtemme tasapuolista käyttäytymistä ja sanoin, että Ilta Sanomien yksinkertainen tarkoitus on yhä, että Suomen presidenttiä ei valita Kremlissä vaan Suomessa.
”Tällä kertaa se valitaan Kremlissä”, Aatos totesi vielä selkeämmin. Audienssi oli päättynyt.
Koin olleeni hetken aikaa ensimmäisen ja viimeisen kerran itsesensuurin pyörteissä.
Koivisto valittiin murskavoiton jälkeen presidentiksi, ja Suomi oli siirtynyt ensimmäisen kerran historiansa aikana demokratiaan.
Nyt Koivisto ei ole edes kymmenen merkkihenkilön joukossa Ylen kummallisessa äänestyksessä. Ainoana elävänä henkilönä listalla ja vieläpä sen kärkipäässä on Tarja Halonen, ainoana presidenttinä, joka vaalikassaan Aatos Erkko on kitsaudestaan huolimatta sijoittanut Esko Ahon vastaisessa taistelussa roponsa.
Kalvinismiväitteiden takaa paljastuivatkin Matti Vanhasen liian korkealle nousseet suosioluvut. Eihän presidentinvaaleihin ole enää kuin vajaat puolitoista vuotta. Eikä Tatu Vanhasen suuhun pannuista englantilaisen aivotutkijan kahden vuoden takaisista rasismilausumista kuin muutama kuukausi.
Suomen presidenttiä ei valita taaskaan Kremlissä. Se valitaan Sanoma Osakeyhtiössä, jollei demokratia taas pääse väliin.
MARTTI HUHTAMÄKI
Kirjoittaja oli Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja 1974-1984. Nyt hän on sitoutumaton keskustan valtuutettu Helsingissä.
Kirjoitettu sanasta sanaan Suomen Kuvalehti numero 48 26.11.2004. artikkeli PUHEENVUORO sivu 66
Suomen Kuvalehti nro:48 / 26.11.2004
Aatos Erkko tekee taas peresidenttiä.(Suomen rikkain mies)
Kun kaikkivaltiaalla lie ollut muita kiireitä, Suomen rikkain ja vaikutusvaltaisin henkilö, ministeri Aatos Erkko pyrkii tuuraamaan Häntä, ainakin paikallisesti.
Erkko tuomitsee Jean Calvinin predestinaatio-opin mukaisesti pääministeri Matti Vanhasen mieheksi, joka tuhoaa kaiken hyvän ja nostaa kunniaan kaiken pahan. Sen tylympäätuomiota ei voi antaa.
Ministeri Aatos Erkko tietää mistä puhuu.
Calvinin opit ovat suosiossa yhä Englannissa, jossa Erkon äiti Violet Sutcliffe vietti nuoruutensa. Sutcliffen isä muutti sukunimensä ja pakeni perheineen Venäjän vallankumouksen jaloista.
Toinen syytös koskee Suomen ja erityisesti pääministeri Vanhasen ulkopolitiikkaa. Siinäkin ministeri on asiantuntija toisessa, oikeastaan kolmannessa polvessa.
Hänen isoisänsä Eero Erkko pakeni Yhdysvaltoihin omistamansa Päivälehden luotua nuorsuomalaisuuden, jonka tulilinjalla oli Venäjän harrastama vaino. Lehti lakkautettiin, mutta rohkeus oli silti nuorsuomalaisilla tallella. Lehti alkoi ilmestyä Helsingin Sanomien nimisenä.
Eljas Erkko, joka palkkasi minut Helsingin Sanomiin 1957, oli karkottanut santarmit Ylistaron kansakoulusta vapaussodan alkumetreillä. Hän toimi talvisodan ulkoministerinäja pisti arvovaltansa peliin Kekkonen-Fagerholm-vaalitaistelun kuumimmassa vaiheessa.
Vaikka Erkko ei ollutkaan Kekkosen ihailija, hän sanoi kerran toimitussihteeri Juha Nevalaisen työhuoneen nahkasohvassa istuskellessaan, että Kekkosen virheistä ja menettelytavoista huolimatta sittenkin on parempi, että Suomea johtaa kirkkoon kuuluva suomalainen lakitieteen tohtori kuin kirkkoon kuulumaton ruotsinkielinen parturi.
Uudet vallanpitäjämme Brysselissä eivät liene toistaiseksi valmiita Helsingin Sanomien lopettamiseen. Päinvastoin. Samoilta suunnilta Erkko on ostanut satojen lehtien ryppään, paljon Sanomia suuremman. Rahojen viemistä ulkomaille Erkko ei kuitenkaan hyväksy –muilta.
Olin ajatellut jättää muistelmiini tapahtuman, joka koski presidentinvaaleja, joissa Mauno Koivistosta lopulta tuli presidentti Kekkosen jälkeen. En kuitenkaan malttanut mieltäni nähtyäni Jörn Donnerin tekemän haastattelun Erkosta Erkon omalla neloskanavalla. Kerronkin katkelman Erkon omasta ulkopolitiikasta.
Lehtemme Ilta-Sanomat antoi presidentinvaalin alla Koivistolle kansan tahdon mukaisen kunniakirjan vuoden suosituimpana suomalaisena, tilanteessa, jossa vallanpitäjien mielestä tällaista äänestystä ei olisi pitänyt lainkaan järjestää.
Neuvostoliiton suurlähetystön KGB-mies Vladimir Vladimirov, johti operaatiota, jolla tähdättiin sekä Koiviston, Johannes Virolaisen että Harri Holkerin pudottamiseen. Neuvostoliiton ainoa ehdokas oli Ahti Karjalainen.
Kun Vladimirov oli yrittänyt käännyttää keskustalaiset maaherrat ja oli jo käännyttännyt taloutemme huippunimet Karjalaisen taakse, vuorossa oli ilmeisesti myös Aatos Erkko.
Erkko kutsui minut ja silloisen kakkospääjohtajamme Heikki Aarnion harvinaiseen puhutteluun työhuoneeseensa ja nuhteli erityisesti Virolaisen nimen esillä pitämisestä vaalitaistelussa.
”Jos Virolainen valitaan, kauppa pysähtyy ja panssarit ovat rajalla” Aatos sanoi vakavissaan.
”Koiviston terveydentila on niin heikko, että neuvostoliittolaiset eivät senkään takia voi häneen luottaa”, kuulimme.
”He ovat tutkineet hänen käsiään ja todenneet niistä vakavan sairauden”, puhuttelija valaisi.
”Holkerilla ei ole mitään mahdollisuuksia, joten hänet on syytä unohtaa jo siksi.”
Puolustin lehtemme tasapuolista käyttäytymistä ja sanoin, että Ilta Sanomien yksinkertainen tarkoitus on yhä, että Suomen presidenttiä ei valita Kremlissä vaan Suomessa.
”Tällä kertaa se valitaan Kremlissä”, Aatos totesi vielä selkeämmin. Audienssi oli päättynyt.
Koin olleeni hetken aikaa ensimmäisen ja viimeisen kerran itsesensuurin pyörteissä.
Koivisto valittiin murskavoiton jälkeen presidentiksi, ja Suomi oli siirtynyt ensimmäisen kerran historiansa aikana demokratiaan.
Nyt Koivisto ei ole edes kymmenen merkkihenkilön joukossa Ylen kummallisessa äänestyksessä. Ainoana elävänä henkilönä listalla ja vieläpä sen kärkipäässä on Tarja Halonen, ainoana presidenttinä, joka vaalikassaan Aatos Erkko on kitsaudestaan huolimatta sijoittanut Esko Ahon vastaisessa taistelussa roponsa.
Kalvinismiväitteiden takaa paljastuivatkin Matti Vanhasen liian korkealle nousseet suosioluvut. Eihän presidentinvaaleihin ole enää kuin vajaat puolitoista vuotta. Eikä Tatu Vanhasen suuhun pannuista englantilaisen aivotutkijan kahden vuoden takaisista rasismilausumista kuin muutama kuukausi.
Suomen presidenttiä ei valita taaskaan Kremlissä. Se valitaan Sanoma Osakeyhtiössä, jollei demokratia taas pääse väliin.
MARTTI HUHTAMÄKI
Kirjoittaja oli Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja 1974-1984. Nyt hän on sitoutumaton keskustan valtuutettu Helsingissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kerro lyhyesti mitä haluat älä pastea sontaa tänne, JURPO!
..........
johunkin,päästä pätemään!