Murrosiässä oli tosi pahoja pakkotoimintoja. Muun muassa piti haistella kaikkea, punnita sekä oikealla että vasemmalla kädellä ja samalla hokea tiettyä mantraa, tarkistaa onko tekstissä pyöreät vai neliönmuotoset pisteet, pistää tavarat sillai ettei ne voi pudota ilman kosketusta (painovoima tai tuuli), painaa katkaisinta kymmeniä kertoja (ei saa painaa liian kovaa ettei katkaisin mene jumiin muttei liian varovaisestikaan, koska silloin valo voi sammua tai syttyä itestään) jne.
Nyt popsin seronilia ja zyprexaa ja pakkotoiminnot ovat vähentyneet merkittävästi.
Ois kiva kuulla muittenkin pakkotoiminnoista, pakkotoiminnot kun on usein suorastaan huvittavia. On tärkeää että osaa myös nauraa ongelmilleen, eikä koko ajan olla niin kuolemanvakava ja synkkä. Eix o näin?
Nyt popsin seronilia ja zyprexaa ja pakkotoiminnot ovat vähentyneet merkittävästi.
Ois kiva kuulla muittenkin pakkotoiminnoista, pakkotoiminnot kun on usein suorastaan huvittavia. On tärkeää että osaa myös nauraa ongelmilleen, eikä koko ajan olla niin kuolemanvakava ja synkkä. Eix o näin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
lähden töihin ja ulkooven että varmasti muistan ne tarkistaneeni ..rasittavaa ..auttaako tuollainen lääkitys ehkä sellaiseenkin..miten tuollainen lääkitys vaikuttaa?
tarkastamaan levyt ja ulko-ovi kerran ja paina se mieleesi. Näin itse pääsin eroon noista pakko-oireista.
Mulla on vieläkin, enempikin oikeastaan himo kuin pakko-oire, haistella uusia kirjoja ja lehtiä ja postikortteja. Tosin tuo itselläni liittynee asoergerin oireyhtymään.
kuin tehty..tarkistan kerran, sählään ja sitten mietin olinko varmasti katsonut kunnolla ja näen mielessäni mielikuvia etten katsonut kunnolla ja uusiksi..:( varsinkin sitten tarkistan todella tarkkaa jos oon pitempään poissa ja usein myöhästynkin tapaamisista sen takia..
tiukasti, että olet katsonut, että kaikki on ok ja sanot sen vaikka ääneen. Ei se heti multakaan onnistunut.
puhut asiaa,ei todellakaan ole helppoa vain päättää että kaikki ok,sit kuitenkin taas alkaa miettiä,että tarkistinko varmasti esim.sen hellan ja kahvinkeittimen.Välillä tuntuu et helpompi olis olla lähtemättä mihinkään.Ehdin kyllä töihin ym.mutta tarkastamisesta on tullu jokapäiväistä elämää,ja se on aika stressaavaa!Helpottaa lukea että kaltaisiani on muitakin,olen pitänyt itseäni jotenkin pöljänä,hävettää.Oisko jollain kokemuksia,mikä tähän pakko-oireeseen auttaisi?
terve,
Ensinnäkin mulla ne on ollu jo n. 10v. ja taistelen yhä. Mulla ne alkoi ulko-oven tarkastuksesta. ja sama on edelleen vaivana. SE on suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Juuri kun on mielestään sanonut itselleen että ovi tuli ajatuksella kiinni niin ei kun tarkistamaan uudestaan ja kolkuttamaan. Siksi siirränkin lukitsemisen muille mielellään ettei ovet hajoa. näin teette tekin varmasti.
Sitten tuli ongelmia myös muissa tapauksissa. esim. kaupassa asioinnissa kun ei tiennyt oliko joku paketti kunnolla kiinni vai oliko joku peukaloinut sitä piruttansa- vaikka mitään syytä ei siihen ollutkaan. eli neuroosi vaihtaa mulla kohdetta kun toisesta pääsee. Pahimpaan aikaan harkitsin itsemurhaa v. 95 koska olin täysin uupunut neuroosin otteesta ja sehän ei jätä rauhaan. Talouspaperia kului 3 rullaa viikossa pelkästään neuroosin tähden koska aina kun menin ulos vuokra-asunnosta en uskaltanut koskea siihen toisten asukkaiden vuoksi. Kaikki ovet sisälläkin oli peitetty papereihin jotta uskalsi koskea vuokrakämpän kahvoihin... mulla on myös ns. pakko-ajatuksia. joten voitte kuvitella kuinka raskasta oli aikoinaan. Yhteen aikaan (nämä äskeiset koskevat siis 8v.takaisia juttuja kuten vielä tämä seur.) mulla oli tapana katsoa kulkiessa aina 5m. välein taakse, jottei vaan olis taskusta pudonnut rahaa vaikkei edes rahaa ollut taskus. ja tämähän oli yhtä helvettiä syksyllä kun kaikki puista pudonneet lehdet näyttivät kaukaa rahalta...
Nyt ne ei vaivaa niin paljon. mutta ulko-oven lukitseminen on edelleen pirun hankalaa ja jään siihen kiinni kun lähden jonnekin.
Se on tosiasia, että tällehän pitää osata nauraa, muuten ei selviä hengissä. ja tietty lääkkeet auttaa.
Se mikä mua harmittaa erityisesti, niin meille ei ole vertaustukiryhmää , missä kohdata samanlaisia. Mullekin lääkäri mistä maksoin neuroosin tähden 600mk/h sanoi, ettei voi antaa osoittettani muille vastaaville ym. mutta jos näet käytävällä hänen luonaan niin se on eri asia...
terv. neurootikko
ps. tämähän ei koske ikää vaan myös eläkeläiset kuten muksut voivat olla neurootikkoja. ja se on paskapuhetta, että otapas nyt itseäsi niskasta kiinni... sitä kun ei oteta jos päässä on vika.
että siirrän jo pidempi aikaisia tapaamisiakin koska en jaksa sitä ovien ja levyjen tarkastelua tai toivon että joku muukin tarkastaa ne...ja jos lähden vaan ilman että tarkastan ja tarkastan niin se vaivaa minua koko sen poissaolon ajan enkä voi rentoutua..ja olen töistä aina myöhässä..ja saan siitä syyttäviä katseita kun eivät tiedä asian todellista laitaa...juu puhuin kerran jollekin kanssa neuroosista ja kommentti oli että lopeta se tarkastaminen..kyllä haluaisinkin :(
moi. ensinnäkin en tiedä tarkalleen koska ne ovat alkaneet mutta pikkuhiljaa 2-3vuotta sitten ja pahentuneet. ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen alkoi mahdoton siivousneuroosikierre. se paheni ja muuttaa muotoaan. se on tosiaan melkein invalidisoinut minut. olen yrittäny kaikkea...on ollut lääkäreitä ja lääkitystä (on nytkin,muttei tunnu tehoavan) Minulla pakkoneuroosit esiintyy siellä missä on minun "oma paikka" eli koti. Pesen käsiäni nykyisin jatkuvasti. kaksi vuotta sitten pesin jatkuvasti jalkojani. eli ne tuntuivat koko ajan likaisilta. Nyt ei jaloilla niinkään ole väliä nyt on kädet koko ajan likaisina. Avaan vesihanan ja pesen kädet ja se vain jatkuu ja jatkuu se peseminen. välttelen koskettamasta "muka"likaisia paikkoja. ja toisinpäin..eli välttelen koskemasta paikkoja likaisten käsieni vuoksi.OVENRIVAT ovat pahoja. niitä pyyhin yhteenväliin jatkuvasti! Nyt olen melkein jättänyt ne rauhaan ja en ainakaan pyyhi niitä. Kylässä pystyn käymään ja olemaan ns.kunnolla, mutta autas kun tulet kotiin. Koko ajan pitää varoa ettei likaa paikkoja. ja jos likaa tulee esim.roskapussin viemisestä niin on heti hirveällä puunilla puhdistettava jäljet jotka voivat olla aivan näkymättömiä.Mitä tämä on? Käsienpesu on pakkoneuroosimaista mutta pakkoneuroosithan ovat monesti ihan kuvittelua ihmisen omassa päässä esim. minulla..pesen käsiä ja kun lopetan,ajattelen ettei ne ole vielä valmiit vaan likaantuivat jo pesun lopussa..(esim käden osuessa lavuaariin vaikka olen varma ettei ne osuneet siihen)ja TAAS jatkuu peseminen...se on hirveätä! Siitä kärsin tosissani!!! Mistä sais apua. välttelen omaa kotia ja sinne menemistä koska tiedän että oireet ovat siellä tosi pahoina.muualla ei niin pahoina vaikka likaantumista toki muuallakin varon.
APUA.
Mulla on sellainen jutska, että en voi pyöriä itseni ympäri. Esim. kierreportaat ovat ahdistavia. En ymmärrä oikein itsekään mistä on kysymys.
Pakkotoiminnot ovat invalidisoineet minut ja vaikka hoidossa käynkin niin elämäni on todella raskasta. Kyllähän te tiedätte miten henkisesti rasittavaa on juuttua millon mihinkin toimintoon!? Ymmärsin kirjoituksista että jotku teistä käy normaalisti töissä? ...onnelliset. On sentään jotain "normaalia" elämää. Miten tälläisestä voi parantua?
piti kirjoittaa "pakkotoiminnoista". Siis väliviiva pois
...olen kärsinyt pakkoneuroosista kohta 50-v, eli koko elämäni ajan.
Elämän aikana ne on muuttaneet muotoaan.
Psykoterpiat käyty, yhteensä 4-v.
Lääkkeitä kokeiltu, rauhoittavat tähän asti toimineet parhaiten. niihin vaan jää koukkuun. Elämä on ollut rajoittunutta ja välillä aika tuskaisaa. Aina sitä on toivonut ja toivoo että niistä pääsee, mutta ainakin mulla ne on perusluonteessa kiinni.
Kuka ne on geeneissä itselleen saanut, niin epäilen, että niistä ei koskaan pääse eroon.
Onneksi lääkkeet kehityy ja monet voi saada niistä helpotusta oloonsa.
Tsemppiä kaikille pakkoneurootikoille, sitä tarvitaan...
Niiden kanssa on vain opittava elämään, vaikka usko meinaa välillä mennäkkin...Ei kannata antaa periksi...