Mikä olisi paras !?

Jos paniikkikohtaukset ovat toistuvia ja elämä niistä kärsii ja koet ne hankaliksi, on ihmeellistä että et lääkitystä saanut.

Tottakai pitäisi opetella hallitsemaan paniikkeja muillakin kuin lääkityskeinoin.

Kyllä on olemassa rauhoittavia jotka auttavat kohtauksiin. Niitä vain otettaisiin mielellään vain silloin kun kotikonstit eivät auta, eli et saa ominpäin kohtausta loppumaan.

Mielestäni ja omasta kokemuksesta paha paniikkihäiriö rajoittaa elämää. Omalla kohdallani kävin ensikäynnin psyk.lääkärillä. toisella käynnillä sain paniikkilääkkeen ja rauhoittavaa kunnes lääke alkaa tehoamaan. Kun lääkitys puree, aletaan opettelemaan paniikin hallinta keinoja, niitä on monia tässä jotain.

*hyperventilointiin paperipussiin hengitys
*itsensä rauhoittelu, paniikkiin ei kuole, jos hyperventiloinnin takia pyörtyy siitä kyllä tokenee pian. Vähän riippuu mitä pelkää kohtauksen aikana
*kohtauksen aikana istu tukevasti tuolilla jalat maahan, auttaa palaamaan todellisuuteen
*läheiselle puhuminen jos kotona, soitto ja asiasta kertominen,itku auttaa, minulla ainakin
*itsensä nipistäminen esim. poskesta, kipu saa palautumaan todellisuuteen
*jos edelliset ei auta, rauhoittavan ottaminen

Jos pelkkä lääkitys ja itsehoito ei toimi, terapiaan hakeutuminen, joka tärkeää mutta johon vaikeaa päästä. Ilman lääkitystäkin pelkällä terapialla saadaan yhtä hyviä tuloksia, kun paniikin aiheuttava syy tekijä selvitellään ja opetellaan noita itsehallinta keinoja.

Lisää vinkkejä muilta!

Xanor on ehdottomasti paras, mutta siihen jää helposti koukkuun.Vaikuttaa hyvin nopeasti ja tehokkaasti.Pidempiaikaiseen ongelmaan Cipralex, ja kuten toinenkin kirjoittaja kertoo, pyri tunnistamaan, mistä ongelmat johtuvat ja käyttämään lääkettä vain tositarkoitukseen.Cipralexia tosin pitää syödä aika kauan ennen kuin oireet hellittävät; mekanismi on erilainen kuin Xanorissa.Tsemppiä.

sitä mieltä, että noi sun neuvojat ei ole pahasta paniikista voineet kärsiä. Itsellä oli niin paha, että yhdessä vaiheessa invalisoiduin täysin, en siis uskaltanut mennä mihinkään, kunnes sain kunnon lääkityksen seronil ja hätälääkkeeksi opamox.
Mä syön vaikka lopun elämäni seromilia, niin ei tarvitse kärsiä. Kun parisen viikkoa oli tullut lääkkeestä sivuoireita, niin sitten alkoi helpata. Nykyisin ei ole mitään ylimääräisiä sivuoireita ja elämäni on paanikitonta, mutta en täysin tuudittaudu tähän,sillä sehän voi puhjeta uudestaan vuosienkin päästä, siis voi, ei välttämättä puhkea.
Ottakaa lääkkeenne, käykää terapiassa, jutelkaa kaikkien läheistenne kanssa ja taistelkaa!
Toivon todella, että voitatte sen paniikinperkeleen!!!!!

Et saanut lääkitystä?! Niinpä suosittelen, että hakeudut uudelleen lääkärin juttusille. Hän kyllä kirjoittaa sulle reseptit sekä mielialalääkkeelle että rauhoittaville. Ilman reseptiä et tehoavaa troppia saa (esim. xanoria=alproxia, joka tehoaa aika nopeasti kohtauksiin). Mielialalääke toimii hitaasti, mutta aika varmasti, jos oikea lääke sattuu kohdalle. Ehdottomasti lääkäriin mars! Ja mieluusti myös terapiaan, mistä saat hyviä vinkkejä ahdistuksen ja paniikin hätistelyyn.

paras apu joka tuntuu aivan kamalalata on todella se että tehdään vaan kerta toisen jälkeen niitä kamalia asioita, missä luulee kuolevansa ja missä paniikki tulee. Aloita ensin miedommasta päästä. Sitten palkitse itsesi jo pelkästä yrittämisestä. Kärsin 10 vuotta. Lisäksi opamox oli pahimpina aikoina lääkkeenä. Voimia!