Miksi epilepsiapotilasta luullaan usein humalaiseksi, ja näin kukaan ei potilaasta välitä?
Itse epileptikkona se loukkaa, kun kyseessä on sairaus.
Kyllä humalaisen tuoksusta erottaa, ei epileptikko tuoksu alkoholilta, vai mitä?
Ihmisten typeryydellä näköjään rajoja ei ole.
Kokemuksia asiasta olisi hyvä saada
Itse epileptikkona se loukkaa, kun kyseessä on sairaus.
Kyllä humalaisen tuoksusta erottaa, ei epileptikko tuoksu alkoholilta, vai mitä?
Ihmisten typeryydellä näköjään rajoja ei ole.
Kokemuksia asiasta olisi hyvä saada
Vastaukset 25
Vanhimmat
siis johtunee varmaan siitä ettei ikinä ennen ole tullut semmoista tilannetta taikka ei osaa tunnistaa sellaista tilannnetta muuksi kuin humalaisen toilailuiksi.
Varsinkin illalla.
En minä ainakana osaisi erottaa.
Mutta eriasia jos vaikka jossain kaupassa tulis epileptikolle kohtaus, niin tuskin siinä humalainen juolahtaa mieleen.
Ihmisiä pitäs valistaa enemmän, jo peruskoulusta lähtien. Sit se juurtus takaraivoon.
ala-asteelta lähtien varsinkin opettajille ja sitä kautta oppilaille.
Itselläni on kokemuksia juuri tuosta humalaiseksi luulemisesta ja ne on kaikki tulleet ensihoitohenkilökunnalta eli ambulanssimiehistöltä.
Onneksi on kavereita ollut mukana, jotka ovat saaneet ne uskomaan etten saa viinakramppeja vaikka olut pikkaisen tuoksahtaakin.
Otinpa kerran vahingossa saunakaljaksi I-olutta yhden pullon ja saunomisen jälkeen tuli kohtaus (silloin ei ollut vielä lääkitystä), joka ei meinannut mennä ohi.
Kaverit soitti ambulanssin ja ensimmäinen reaktio näillä pelastavilla enkeleillä oli "tää haisee kaljalle ei tartte viedä".
Onneksi kaverit pitivät meteliä moisesta ja minut toimitettiin sairaalaan.
Tottakai ensimmäisenä verikoe, koska eivät pystyneet puhalluttamaan ja tuloshan oli puhdas nolla.
Olisi sitä tekemistä myös hoitohenkilökunnan puolella, sillä lakihan ei kiellä epileptikkoa nauttimasta lasillista olutta/viiniä vaikkapa hyvän ruuan yhteydessä.
Noinhan se menee, että hoitohenkilökuntakin on todellakin usein kyynistä ja vaatimala pitäisi vaatia. Yksin sitä ei pystyisi. Toistan tähän, että onko tällainen menettely merkki sitä, että elämme hyvinvointivaltiosssa, jossa heikomien oikeuksista pidetään viranomaisten taholta puolta. Mielestäni ei. Sauvatar sanoo varmaan tähän, että olen taas negatiivinen. Toivoisin, että Sauvatar muuttaisi käsitystään ja pitäisi realistisena mielummin ja lopettaisi todellakin kaikenlaisen puheen nirhaamisestani. Menee halu kirjoittaa, jos tulee aivan mitä tahansa, vaikka olisikin lääketokkurasa.
Ei asiat istumalla ja valittamalla parane.
Sanoista tekoihin, jos sinulla on voimakas mielipide asioista niin ala vaikuttamaan asioihin.
Varmasti voi monellakin tapaa olla vaikuttamassa ja sinulla varmana vielä on aikaakin pohdiskella miten?
Olen sitä mieltä että opetusta tarvitsisi monet ihmiset,niin tavallinen kansa(osa pelkää epileptikkoja, ja luulevat että se tarttuu(ei tartu), tai mitä tuo seuraavaksi tekee).
Ja osa ambulanssi henkilöstöä, ja sairaalahenkilökuntaa ajattelee epilepsiakohtauksen saanutta juopoiksi, joita ei tarvitse auttaa.
Opiskelen alaa ja yritän vaikuttaa asioihin eri kanavia käyttäen.
ja jottei oppi unohtuisi niin
aikuisena sairaalaan Epileptikoiden
kohtauksissa avustamaan.
ja aloitetaan näin varovasti, että lähetin kysymyksen Vantaan kaupungille:
"Annetaanko Vantaan kouluissa terveysopin tunneilla tietoa epilepsiasta sekä ensiapu-ohjeita epikohtauksen saaneelle?".
Vastauksen pitäisi tulla ~viikon kuluessa.
Tuohan on tutkimusta:). Viranomaisten todellakin pitäisi vastata ja onhan tämä todellakin tärkeä asia. Todennäköisesti sieltä vastaa joku joka ei selvitä kaikkien koulujen tilannetta ja vetoaa johonkin yleissääntöön, että tällainen ohje on ja vetoaa siihen, että sen mukaan pitäisi menetellä... ei tiedä, että mitä yksittäisessä koulussa tehdään yms. Luulen, että yksiselitteistä vastausta sieltä ei saa, mutta laitapa tälle palstalle se vastaus sitten kaikkien luettavaksi.
*Kumartaa Pärrelle*.
Kansa kyky ja halu auttaa ei liity epilepsiaan. Ihmiset eivät uskalla auttaa oli tilanne mikä hyvänsä kun pelkäävät, etteivät osaa auttaa oikein. Eivätkä halua sekaantua. Kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma laajemminkin, se ei koske ainoastaan epilepsiaa.
Ilmiö on tuttu sosiologeille ja liittyy nykyaikaan ja osittain myös kaupunkielämään. Ihmiset kävelevät ohi ikään kuin eivät huomaisikaan. Lähellä, mutta niin kaukana...
joka on juuri sellainen kaikenkattava, mutta kantaa ottamaton:
Vantaan kaupungille jättämäänne palautteeseen on vastattu.
Tunnusnumero: 8408-1527448
Jättöpvm: 25.1.2006
Otsikko: Terveysoppi
Palauteteksti: Annetaanko Vantaan kouluissa terveysopin tunneilla tietoa epilepsiasta sekä ensiapu-ohjeita epikohtauksen saaneelle?
Vastaus palautteeseen: Valitettavasti en osaa vastata kysymykseenne. Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa edellytetään tutustumista tavallisimpiin tartuntatauteihin ja sairauksiin, niiden oireiden tunnistamiseen, sairastamiseen ja itsehoitoon. Perusteissa ei kuitenkaan yksilöidä, mitä sairauksia tässä tarkoitetaan. Myöskään koulujen opetussuunnitelmissa ei ole sairauskohtaisesti asioita kirjattu. Huoltajat voivat pyytää, että heidän tärkeäksi kokemansa asia käsitellään oppitunnilla, etenkin jos kyseinen asia varmistaa oman lapsen turvallisen koulupäivän.
Ulla Nurmi
opetustoimen suunnittelija
p.8392 4299 , 040 576 9241
Kun alkoholi ei tuoksu ja käytös on sekavaa, niin kyllä siitä tulee helposti mieleen narkomaani tai joku outo. Ihmiset pelkäävät ja tietävät, että narkomaanejakin on. Itse olen nähnyt narkkareita makaamassa jäisillä kaduilla ja heitä ei todellakaan uskalla herättää ilman poliisin tuloa, koska ne pistävät vastaan todella paljon ja ovat arvaamattomia, koska haluavat heti piikkiä. Poliisiautoon ne menivät vain väkisillä ja kamalan huudon saattamana, koska tietävät, että eivät saa tarvittavaa piikkiä putkassa. Tiedä sitten veivätkö poliisit heidät putkaan vai sairaalaan. Onhan putkassa oleminen heille kamala kärsimys ja sairaanhoitaja varmaan ehkä voisi sielläkin olla, mutta kai ei ole, joten he kärsivät sitten vieroitusoireina mahdollisesti krampeista ja epileptisistä kohtauksista.
Itse olen ajatellut todellakin, että alkoistin erottaa... ne on yleensä vanhempia ja nuoret ovat niitä nuoria, jotka narkkareita. Ihmisillä ei ole Helsingissä ainakaan aina edes halua auttaa ihmisiä, sillä siihen kuluu heidän aikaa. Valitettavasi ambulanssitkaan eivät kiittele, kun tilaa alkohlistille tai narkkarille kyydin hoitoon tai putkaan. Niin... kuka tässä puhuukaan hyvinvointivaltiosta kirkkain silmin? On tässä maassa vielä niin paljon pahoinvointia.
Jos saat todellakin kohtauksia julkisillapaikoilla, niin ehkä paras mahdollisuus on pukeutua siististi, epilepsiaranneke ja mahdollinen avunpyyntö ennen kohtausta ja sanoa, että on epilepsia.
Pohjanmallaalla puukkojunkkaritkin jäivät kiinni yleensä vain, kun puukotettu uhri huusi ennen kuolemansa julki puukottajan nimen mahdollisimman kovaa, sillä monesti isossa väkijoukossa ei ole edes mahdollista nähdä, kuka on puukolla pistänyt, saati joukkotappelussa.
näin on.
Kannattaa käyttää Epilepsia ranneketta tms.
Nykyään on paljon alkoholi -ja huumeongelmaisia,
joten siksi myös meidät leimataan ensin heihin.
Kohtauksen saadessani olen ollut
niin tiedottomassa tilassa,
etten tiedä mitä muut ovat ajatelleet ?
Herättyäni on ollut tilanteita jolloin
ambulanssin miehet ovat miettineet
oikeaa sairaalaa mihin kuulun ?
Kohtauksia jos ennen ei ole nähnyt
on vaikeaa osata toimia oikein.
Jos joskus opetusta on saanut
varmasti oppi on jo unohtunut.
On poissaolo, isoja kohtauksia jne...
Pitäisi vielä eroittaa maallikon,
onko Diabeetikko vai mikä ja
mitä tehdä ensiavuksi ???
Olin tässä viime viikolla mieheni ja 4-vuotiaan tyttäreni kanssa ruokakaupassa. Kesken maksamisen sain epilepsia kohtauksen ja tietenkin tyttäreni taas säikähti ja alkoi parkumaan. Muut asiakkaat luulivat minun olevan täydessä kännissä ja hyvä etteivät soittaneet lastensuojelua paikalle. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Työpaikallani kun olen saanut kohtauksen (asiakaspalvelussa), sielläkin asiakkaat ovat käskeneet erottaa minut töistä, kun olen niin humalassa. Huh huh, muuta en voi sanoa. Onneksi minun mieheni on korjaillut asiaa, samoin työkaverini.
meillä otsassa lukea olen epileptikko ?
Auttaisihan se tunnistamista ja oikean hoidon antamista jos otsassa tosiaan lukisi epileptikko. Kaulaan voisi laittaa vielä lapun jossa hoito-ohjeet.
Ei tulisi väärinkäsityksiä.
Senhän voi laittaa sellasena poistettavana kylttinä, kun lähtee baanalle. Tai sitten kesällä... epileptikko t-paidassa naisilla rintojen kohdalla. Se toisi julkisuutta ja olisi trendikäs.
Pakko uskoa ja todella valitettavaa. Lienet et edes asiakaspalvelussa tietenkää haiskahtanut edes viinalle tai jotain muuta vastaavaa. Nyt kyllä menee usko ihmisten valistamiseen. Jos tuollainen toistuu montakertaa, niin on kyllä valistamisessa vielä paljon tehtävää.
Syy on tietysti siinä, että epilepsiakohtauksen saanut voi muistuttaa kovassa humalassa olevaa. Ja humalaisiahan kaduilla riittää, joten ensimmäiseksi tulee humalatila mieleen, eikä sairaskohtaus.
Miten mielestäsi kohtaus muistuttaa humalaisen tasa-painohäiröitä ja örveltämistä?
Että epilepsiakohtauksen saanutta,ja juopunutta ei voi vertailla keskenään.
Eikä pitäisi olettaa että epikohtauksen saanut on juovuksissa, sillä juopot ja humalaiset örveltelevät ja puhuvat sekavia,mutta epilepsia kohtauksen saanut vain kieriskelee, ja oksentelee, ja kouristelee(harvoin juopunut kouristelee).
Moisen pitäisi erottaa toisistaan, vai mitä mieltä olette?
Nykyaikana on vaikea sanoa olevansa epileptikko, ihmisten tieto on niin vanhankantainen,että epileptikko jää yksin siinä vaiheessa kun ilmoittaa sairastavansa epilepsiaa.
Kokemusta tästä on.
Mielestäni ihmiset tulevat aika hyvin auttamaan, jos apua tajuaa pyytää. Juopoksi ei leimaannut, kun ei haise viinalle ja on pukeutunut siististi. Varmasti itsekin menisin juoposta, jos lähden kaupungille ajamatta partaa ja laitan raihnaiset vaatteet päälle ja lenkkarit. Jos tällöin sattuisi saamaan kohtauksen, niin saatetaan sitä juoppojakin auttaa, mutta ehkä ei niin helposti.
Niin, mielestäni ihmiset erottavat kyllä alkoholin tuoksusta etenkin juopot ja epilepsiakohtaukset. Epilepsiakohtauksia on tosin erilaisia, että jos joku alkaa riisumaan vaatteita keskellä katua, niin harva varmaan tajuaa, että kyseessä epilepsia, jos se nyt sitten sitä on. Tällaisiakin kohtauksia on olemassa ja harhailua yms.
Näissä kahdessa termissä on eroa, ja työkaverini ovat kertoneet että kun olen saanut lieviä kohtauksia, olen todella lässyttänyt kuin olisin kovassa humalassa ja horjunut niin että minut on pistetty istumaan. Siinä sitten heilun hetken ja voin todella kuvitella että jos tuolla lailla käyttäytyisin ulkona, voisi mennä hetki ennen kuin ohikulkijat kysyisivät onko kaikki ok. Oli siistit vaatteet tai ei. Eikä se viina todella kauas haise humaltuneestakaan.
Mistä tulikin mieleen että jossain telkkari ohjelmassa(Karpo?) testattiin kerran että missä Helsingin kaupunginosassa ihmiset tulevat ensimmäisenä katsomaan mikä maassa makaavaa vaivaa. Ja yllättävää kyllä, Kalliossa kannattaa asua.
olen kuullut jonkun diabeetikon joutuneen makaamaan maassa tuntitolkulla,ties missä tilassa ennen kuin kukaan puuttui asiaan - humalaiseksi luultiin häntäkin
valistuksen paikka ihan selvästi! - näistä sairauksista pitäisi vain enemmän kertoa ihmisille,ihan juurta jaksaen ehkä se siitä vähitellen muuttuu paremmaksi