Joko pyytää tai antaa anteeksi?
Kumpi teistä on vaikeampaa
Tarantella
251069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen nuuka luonne:) Heh.
Vakavasti ottaen olen todennut, että minun on henk. koht. vaikeampi unohtaa minuun kohdistunutta vääryyttä vaikkapa läheisen taholta, kuin toisinpäin.
Toki on niin, että jos kuulen että joku muistaa minun jonkin pahan tekoni, alkaa sekin hävettää, vaikka olisi anteeksi pyydetty. Arpi muistuttaa siinäkin olemassa olostaan, vaikka haava olisikin täysin umpeutunut. Tässä erityisesti tulee mieleen nuoruus, ja nuorten ihmisten väliset suhteet. Tunteet ovat voimakkaita, mutta eipä sitä arvaakaan, että hetken mielijoteessa tehdyt asiat muistuttavat itsestään vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Nuoret, seurustelkaa vain tosimielessä, rakkauden neuvo.
Anteeksiantamisesta heittäydyin näköjään hieman nostalgisiin tunnelmiin, mutta nuokin asiat liittyvät anteeksi antamiseen ja -saamiseen.
Vastaus on kuitenkin ehdottomasti anteeksi antaminen. On tietysi olemassa jalompiakin luonteita.
"Tunteet ovat voimakkaita, mutta eipä sitä arvaakaan, että hetken mielijohteessa tehdyt asiat muistuttavat itsestään vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Nuoret, seurustelkaa vain tosimielessä, rakkauden neuvo."
Tästä tuli mieleen tositapahtuma, jossa parittajana toiminut "juoruämmä", joka miesten huomiosta täysin sivuun jääneenä katsoi itsensä kelvolliseksi veljenvartijaksi toisten kanssakäymisasioissa ja kehitteli omassa päässään perättömiä seurustelujuttuja ja oli rikkomassa ihmisten välisiä hyvinkin läheisiä ystävyyssuhteita omalla sairaalla käyttäytymisellään.
Kyllä se vain niin on, että jokainen päättää itse seurustelustaan eikä parittaja/juoruämmä, joka on umpikateellinen toisten viehätysvoimasta ja pahentumalla vilpillisesti toimii veljenvartijana jakaen rakkaudenneuvojaan.
minunkin mielestäni.
Helppohan se Jeesuksen nimessä ja veressä rämpsy on luetella. Kun opetetaan valmis loru niin ei tarvitse miettiä mitä niihin sanoihin sisältyy. Eipä tuota tule pahemmin anteeksi pyydeltyä.
Kyllä sinun oikeasti kannattaisi miettiä, mitä niihin sanoihin sisältyy.
On vaikeampaa ja se ei aina onnistu niin helposti omin voimin.
Toinen kun pyytää anteeksi ja tietää tämän katuvan, ja uskoo siihen katumukseen. Antaa sitten anteeksi, mutta kuitenkin huomaa ettei olekkaan sydänjuuriaan myöten pystynyt antamaan anteeksi, vaan se vanha aina välillä nousee pintaan.
Sitten on turvauduttava rukoukseen, että saisi annettua puhtaalla sydämellä anteeksi kaikki, että ne asiat poistuisivat mielestä. Kun sydän on puhtaasti osannut antaa anteeksi, niin sitten ei tarvitse vanhoja enään muistella ja on vapaa niistä vääryyksistä molemmat.
Anteeksipyytäminen taas on helpompaa, tietää että on tehnyt väärin toista kohtaan, ja haluaa saada tekonsa anteeksi sydämestään asti, niin anteeksipyynnön esittää mielellään, että toinen voisi antaa anteeksi.
Eipä tule mieleen, milloin on viimeksi tullut annettua ja saatua anteeksi, ei seuroissakaan.
Normaali tapa on mököttää ja olla hiljaa.
Molemmat puolisot kun haluaa pitää oman päänsä ja olla oikeassa.
Sitten kun tulee seksihalut, kaikki on helppoa, menneittenkin sopiminen.
Sitten kun aamu koittaa, alkaa kinastelu taas alusta.
Yöllisä touhuja ja sopimisia ei muisteta.
Keskustelu on vaikeaa muualla, paitsi sängyssä.
Toisessa löytää aina ärsyttäviä piirteitä.
Mutta sitten kun oltiin kerran vain kahdestaan seksilomalla, kaikki meni hyvin.
Kotoa on hyvä olla välillä pois ja jättää muksut muiden hoitoon.
Ei niitten kans jaksa taistella, ellei välillä ota lomaa. Loma on tosi piristävää, mutta sitten kun tullaan kotiin, kaikki muuttuu entisen kaltaiseksi.
olla ehkä niin, että joillekin on anteeksiantaminen ja toislle taas pyytäminen vaikeampaa. Siis varmaan tämä riippuu myös henkilöstä, mutta myös tilanteesta.
Mutta eikö jos on oikein syvästi loukattu, se ole kuitenkin loppujen lopuksia aika vaikeaa; Varsinkin jos niitä asioita joku vielä kaivaa myöhemmässä tilanteessa. Silloinhan ne haavat autkee uudestaan.
Ja sekin jos on tullut nolatuksi kovin monen edessä, varmaan tekee kipeää kauan. Sittenkin voi näin olla vaikka asiat on sovittu.
Sillä onhan uskovaisella ihmisellä henkinenkin puoli.
Vaikeita asioita molemmat. Uskovaisena ihmisenä kuitenkin paremmin ymmärtää ja se auttaa jaksamaan, kun tietää, että anteeksiannetut asiat ovat poispyyhityt kertakaikkiaan. Niitä ei ole lupa kalastella eikä kaivella. Ja sekin asia on hyvä muistaa, että jos niitä kaivelee ja katkeroituu niiden kanssa, ne ovat sitten oma synti. Siis sen kaivelijan synti. Ja siitä pitää parannusta tehdäkin jo itse.
Vaikea kai se on, jos avioliitossa toinen pettää ja sitten pyytää anteeksi. Voi se kaivella kauankin, mutta aina silloin tulee muistaa, miten paljon itsekin on saanut anteeksi. Se asettaa mittakaavaan muitakin asioita.
Anteeksipyytäminen- ja antaminen ei ole mikään rämpsy. Siinä pitää olla aito tunne mukana. Ellei ole tunnetta, on sama vaikka latelisi ukko nooaa ja alkaisi taas kaivella uudelleen. Oikean tunteen tiedostaminen ja sen mukaan toimiminen tuo oikean vapahduksen molemmille osapuolille.
Uskovaisen ihmisen uskon hedelmä,rakkaus, kun pyytää anteeksi niin uskoo sen myös anteeksi, ja erityisesti siinä,että ANTAA sydämestään anteeksi,siinä näkyy myös meidän oma uskomme, kun on Jumalalta saanut paljon anteeksi, niin silloin on halu antaa sydämestään anteeksi.
Uskovainen ei voi eikä halua tunkion päällä uskoa,eli jos anteeksiantaminen on vain huulten höpinää se katkera mieli jää sitä toista kohtaan sinne omaan sydämeen, ja se kasvaa tunkiona siellä,silloin hämärtyy se, kuinka paljon itse tarvitsee anteeksiantamusta,ja kun ei voi antaa toiselle anteeksi, ei itsekkään voi olla vapaa Jumalan armolapsi.
Armonmeri on syvä,sinne uppoaa paljon anteeksiannettuja syntejä, mutta sieltä onkiminen on kielletty, koska se on sielunvihollisen pyrkimys uskovaisten elämässä. Se ei antaisi meidän elää sovussa ja rakkaudessa toinen toistemme kanssa.
Vain ja kun Jeesuksen suuri rakkaus meidän omassa elämässä pääsee antamaan voimia anteeksipyyntöön, ja anteeksiantoon, niin silloin olemme vapaita, eikä tarvitse muistellakkaan enään kuinka on itseä loukattu.
"Anna meille anteeksi, NIIN KUIN MEKIN ANTEEKSI ANNAMME ..."
Sinua varmaan sattuu Kicki monetkin asiat, mutta on vähän arveluttavaa lähteä hakemaan myötätuntoa "näin se on, eikö olekin" -tyylisillä kommenteilla. Kukaan tällä palstalla keskusteleva ei halua ottaa sinun asioihisi mitään kantaa, joten selvitä huolesi mieluiten asianosaisten kanssa yksityisesti.
täällä ne myös selvitetään. Ja joskus on hyvä selvittää ne täällä.
täällä myös on hyvä selvittää. Jos niitä täällä tapahtuu. Jos ne ei muuten selviä.
TÄMÄ ON PALSTA VANHOILLISLESTADIOLAISUUDESTA, EI YKSITTÄISISTÄ IHMISISTÄ.
Mikä osa tuosta on vaikea ymmärtää? Kaiken lisäksi toimit valheellisesti esittämällä olevasi joku muu kuin kuka oikeasti olet.
Moppi: Jos luet tämän viestin, pyydän sinua poistamaan nämä Kickin viestit ja kaikki muut jatkossa tulevat, joissa hän kulkee ympäriinsä hakemaan sympatiaa asioihin, jotka tälle palstalle eivät kuulu.
Ei ossoo muuta sannoo
selväks ei pirä alakee toeasea käskelemmää
Hyvä kysymys, kuten tavataan sanoa. Ihan oikeasti minun on vaikeampaa (ei siis vaikeaa, vaan vaikeampaa kuin...) antaa anteeksi vl-sukulaisilleni, jos he pyytävät, sillä tiedän tarkalleen heidän "erilaisen" käsityksen anteeksiannosta. Vielä kun itse olin vl, opetettiin, että anteeksi tulee antaa. Ja oli tärkeämpää pyytää anteeksi toiselta vl:ta, kuin asianosaiselta. Kerkeäkieliset puhuivat anteeksiantoautomaatista tai pajatsosta. Anteeksiannon merkitys siinä haalistui.
Mutta kun alkoholisti naapurini humalapäissään nyrkein kävi kimppuuni viime keväänä ja tuli syksyllä pyytämään anteeksi, ei ollut mitään ongelmia. Tiesin hänen lähes piehtaroineen tuskissaan, kun oli kohdellut minua kaltoin.
Itse olen kyllä aika hanakka pyytämään ja myös antamaan anteeksi, silloin on hyvä, kun ei ole kaunaa.
niin, että uskovaisen on helppo toiselta uskovaiselta pyytää ja antaa anteeksi. Se kun on mielestäni ihan luonnollista, uskovaisten keskuudessa.
vilkuttelun wihtahousu: uhri saa kärsiä nahoissaan kun "uskovaiset" sopivat kaikki muihinkin kohdistaneensa rikkeet ja rikoksetkin noin vain keskenään taivaanvaltakunnassaan
Uskovainen ei käyttäydy näin, vaan tehdesssän väärin toista kohtaan korjaa asian asianomaisen kanssa ja lähtee vielä tarvittaessa kantamaan syntivuodettaan korjaten kaikki "jälkensä".
Jaak.5:16. Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.
Tämä on kuitekin yhteisön sisällä hoitokokouksissa/-tilaisuuksissa toimineiden hoitajien väärähenkisyyttä - eikä ole oikein. Hoitajat eivät ole vieläkään asioiden esilläpidosta huolimatta kyenneet kantamaan syntivuodettaan.
...tapauksista, ettei anteeksipyytäminen pelkästään riitä, vaan kysykseen tulee myös toiselle tuotetun vahingon korvaaminen.
Joku voi lapsellisuuksissaan miettiä "pytääkkö anteeksi" - sehän olisi ilmaista - ja ei ota huomioon, että korjaamattomat, toiselle vahinkoa tuottaneet jäljet ovat "maksullisia".
...yhteisössä pidetään liian vähän esillä. Syy löytyy hoitokokousten/-tilaisuuksien hoitajien huonosta käyttäytymisesimerkistä. Vieläkään kaikki heistä ei ole korjannut asioitaan asianosaisten kanssa - eivät edes pyytäneet anteeksi saatikka korjanneet asiansa siinä laajuudessa kun ovat pahennusta aiheuttaneet. Hedelmistään puu tunnetaan - sanotaan.