Tiistaina 23.1.2006 klo 7 ylen radiouutiset kertoivat että adoptiolapsella on 2,5 kertainen riski joutua täysi-ikäisenä vankilaan suhteessa muuhun väestöön.
Mistähän tämäkin voi johtua? Onko niin että lapsen adoptoineilla on vaikeuksia osoittaa rajat lapsen edesottamuksille koska heillä ei ole mitään selviä sääntöjä vaan ainoastaan sosiaalisysteemin ihannoima "lapsen etu", joka on milloin mitäkin ja voi olla mitä tahansa. Sosiaalisysteemin mukaanhan pahantekijää ei saisi rangaista - paitsi jos uhri on pakolainen - tai sossu, jolloin "tekijä on hirveän tuskainen" (=täysi paska, lääkintää vailla. Lääkintä tietysti annetaan mielisairaalan seinien suojassa).
Sosiaalisysteemi antaa adoptiolapsen pitkän tikun päästä, sossu tonkii pariskunnalta kaikki yksityisasiat ja antaa niistä psykologisia kommentteja. Tämän sietävä voi olla aika pahoin sosiaalioppeihin hurahtanut. Toisaalta jotkut adoptoivat tonkimisesta huolimatta, ja sossu tietää tämän.
Toisaalta moni adoptoi lapsen hoivaviettiään tyydyttääkseen, itse kun ei saa lasta aikaiseksi. No, ikävää, se ei ole hänen syynsä.
Aika usein adoptioprosessi johtaa pariskunnan eroon, kun se toinen osapuoli saa tarpeekseen toisen pakollisista sosiaali-istunnoista.
Mistähän tämäkin voi johtua? Onko niin että lapsen adoptoineilla on vaikeuksia osoittaa rajat lapsen edesottamuksille koska heillä ei ole mitään selviä sääntöjä vaan ainoastaan sosiaalisysteemin ihannoima "lapsen etu", joka on milloin mitäkin ja voi olla mitä tahansa. Sosiaalisysteemin mukaanhan pahantekijää ei saisi rangaista - paitsi jos uhri on pakolainen - tai sossu, jolloin "tekijä on hirveän tuskainen" (=täysi paska, lääkintää vailla. Lääkintä tietysti annetaan mielisairaalan seinien suojassa).
Sosiaalisysteemi antaa adoptiolapsen pitkän tikun päästä, sossu tonkii pariskunnalta kaikki yksityisasiat ja antaa niistä psykologisia kommentteja. Tämän sietävä voi olla aika pahoin sosiaalioppeihin hurahtanut. Toisaalta jotkut adoptoivat tonkimisesta huolimatta, ja sossu tietää tämän.
Toisaalta moni adoptoi lapsen hoivaviettiään tyydyttääkseen, itse kun ei saa lasta aikaiseksi. No, ikävää, se ei ole hänen syynsä.
Aika usein adoptioprosessi johtaa pariskunnan eroon, kun se toinen osapuoli saa tarpeekseen toisen pakollisista sosiaali-istunnoista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei vaan. Anteeksi nyt, mutta kirjoituksesi oli jokseenkin sekava! Yritätkö kysyä, johtuuko adoptiolasten suurempi riski joutua vankilaan sossujen tekemästä arvioinnista (sinun sanoja käyttäen "tonkimisesta")? Vai mikä oli pointti? Ei kai sosiaalityöntekijöitä voi syyttää, jos adoptoitu ihminen ajautuu rikoksiin ja joutuu vankilaan? Eikä varmasti suurimmassa osassa tapauksia voida syyttää vanhempiakaan? Sitäpaitsi sosiaalityöntekijöissä on myös ammattilaisia, jotka eivät ole liikkeellä "tonkimismielessä" vaan tekevät työnsä todella fiksusti.
Jos tämä tutkimus/uutinen pitää paikkansa, olisi kai aiheellista tutkia näiden vankilaan joutuneiden taustoja tarkemmin. Tuskin löytyy mitään yhteistä tekijää, kuten sosiaalityöntekijöiden silmätikkuna oleminen tai vanhempien mahdollinen ero. Saattaahan syitä olla monia: vanhempien ero, identieettiongelmat, juurettomuus, kiusaaminen, kieliongelmat jne...
Jos uutinen on tosi, täytyisi ehdottomasti adoptiolapsia tukea enemmän, että mahdolliset ongelmat voitaisiin välttää! Tälläkin palstalla on keskusteltu tominnasta adoptiolasten kesken. Muistettava on myös, että adoptiolasten joukosta löytyy myös menestyneitä ihmisiä. Ihan kuin meistä "tavallisista tallaajistakin" löytyy sekä rikollisia että ihan hyvin elämässään onnistuneita!
Se pariskunta jolle lapsi on adoptoitu on sosiaalioppien mukaan niin täydellinen, eihän sossu voi erehtyä. Sosiaalioppien mukaan jokainen tehty adoptio on "lapsen etu". Arkitodellisuus vain on ristiriidassa sosialioppien kanssa.
Väitän, että myönteinen adoptiopäätös johtuu ihan jostain muista seikoista kuin pariskunnan erinomaisuus kasvattajina, lähinnä kyse on sossun suosiosta joka voi johtua korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta tmv. seikasta.
Mainitsemani kysymys on esitetty jo ennenkin eräässä paneelissa sosiaalivirkailijalle, hän esitti syyksi lapsen rikollisuudelle geenit.
Tonkimisella tarkoitin sitä että pariskunta alistuu tongittavaksi että sillä olisi (vähäisiä) toiveita saada adoptiolapsi. Aina lasta ei tule kun se toinen osapuoli kyllästyy pitkään turhaan odotukseen ja sosiaalitonkimiseen.
Jos Matilla on ollut puoliso joka olisi halunnut adoptoida ja matti. (Tai sitten päinvastoin.)
On totta että neuvonta on rankka juttu ja siihen ei kaikki pysty.
Ja osa näistä jotka pystyy, ei sitä läpäise.
Ja vielä on surullista se, että vaikka sen läpäisikin, niin lasta voi joutua odottamaan KAUAN!!!
Kiitti MattiW tuosta nimityksestä "sosiaalioppeihin hurahtanu". Se kuvaa ihan älyttömän hyvin sitä, mitä olen ajatellut jo pitkään. Kiitti, kiitti ja kumarrus!