Vain Niinistöllä on duunarikokemusta
Valitut Palat –aikakauslehti 1/2006 teki katsauksen presidentinvaalien kolmen pääehdokkaan menneisyyteen ennen heidän nousuaan politiikan huipulle. Sen mukaan vain Niinistöllä on todellista duunarikokemusta, kun taas "Tarja Halosen ja Matti Vanhasen taustalta löytyy puhdasverisempi poliitikon kehityskaari opiskelijapolitiikasta järjestötehtävien kautta vallan kabinetteihin", siis tyypillisen pyrkyribroileripoliitikon tyyliin, käytännössä koskaan oikeita töitä tekemättä.
Lehden katsauksen mukaan "Sauli Niinistö rahoitti yliopisto-opintojaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kesä- ja pätkätöillä. Hän työskenteli muun muassa pakastevaraston varastomiehenä, rakennustyömailla, Alkon myyjänä, Kaarinan kunnan viemärityömaalla ja Auran panimon oluttehtaalla". Muita Niinistön duunarityöpaikkoja oli mm. Uutisvuodossa paljastunut Niinistön työkokemus makkaratehtaalta.
Tuntumaa syrjäytyneimpien arkeen ja ongelmiin Niinistö on saanut nimismiehenä, hovioikeudenviskaalina ja vielä 90-luvulla hovioikeudenneuvoksena. Hän kertoo siinä todella nähneensä, mitä elämä voi rujoimmillaan olla.
Tarja Halonen – puhdas broileri ja imagopelin mestari
Tarja Halonen on SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman tavoin täysin SAK:n johdon kasvatti. Nykyään SAK maksaa Haloselle palkan sijaan vaalikampanjaa, jäsentensä rahoilla, vaikka SAK:n omien tutkimusten mukaan sen jäsenten enemmistö ei kannata vasemmistoa – tosin viime aikoina SAK on salannut tutkimustulokset.
Halonen on koko elämänsä opetellut poliittista peliä ja oman äänestäjäkunnan mieleisen julkisivun ylläpitoa. Sekin sujui aluksi kitkutellen, ja hän oli aina puolueen viimeisten läpimenijöiden joukossa. SDP:n puheenjohtajaksikin Halonen pyrki vuosina 1991 ja 1993 mutta sai vain 3-4 % äänistä.
90-luvun lopulla Halonen muutti täysin profiilinsa. Presidentinvaaleihin tähdättäessä tulee miellyttää kohtalaisesti kansan enemmistöä eikä maksimaalisesti jotakin pienempää kohderyhmää. Ihmisoikeusasiat ja vähemmistöt lakaistiin sivuun niin pitkälle kuin se uskottavasti oli mahdollista.
Nyttemmin Halonen on hankkiutunut "ydinperheenvaimoksi" ja esittänyt kovin innostunutta ylipäällikön asemastaan - tosin hän tuntuu aidostikin viihtyvän kadettikoulussa hienostuneet käytöstavat viimeisen päälle oppineiden kenraaleiden nöyristelemänä. "Ylipäällikkö on aina ylipäällikkö", hän jaksaa toistella ylpeänä, ja on yrittänyt pitää kiinni kaikista tähän liittyvistä valtaoikeuksista, vaikka halusikin poistaa maamiinavarastot hyökkääjän tieltä säilyttääkseen kasvonsa suhteessa aiempiin lupauksiinsa, tosin siinäkin pahasti epäonnistuen. Tavallisimpienkaan sotilasarvojen kauluslaattoja Halonen ei tuntenut, kun hänelle epäreilusti näytettiin Suomen eikä 70-luvun Vietnamin armeijan merkkejä.
Tosin nyky-Vietnamkaan ei liene enää Halosen mieleen, koska siellä johto huolestui köyhyydestä sen verran, että päätti purkaa sosialismia jonkin verran, minkä seurauksena maa on vaurastunut merkittävästi. Joku saisi kertoa Haloselle, että Suomessakin on köyhyyttä ja työttömyyttä.
Tarja Halonen – ay-johdon ehdokas
SAK:n johdon asioita Halonen sen sijaan on yhä tiukasti ajanut. Eräs esimerkki tästä on hänen lausuntonsa 20.12.05:
”Olen koettanut tämän kuuden vuoden aikana tehdä parhaani, jotta työtä ei myytäisi alennusmyynnillä, pilkkahinnalla mistään päin maailmaa.”
Tällä on tarkoitus ylläpitää SAK:ssa valtaa pitävien tiiviisti organisoitujen teollisuusliittojen johtajien työvoimamonopolia. Myös terveen kilpailun oloissa eläviltä kansalaisilta riistetään oikeus ostaa edullisia työvoimavaltaisia tuotteita, ja näin etenkin lapsiperheiden ja köyhien elinkustannukset kohoavat kohtuuttoman korkeiksi. Samalla estetään kehitysmaiden köyhien mahdollisuus vaurastua työllään kuten Suomikin aikanaan vaurastui.
Lisäksi tällaiset keinotekoiset rakenteet luovat tehottomuutta ja kilpailukyvyttömyyttä, mikä olosuhteiden muuttuessa johtaa massatyöttömyyteen. Juuri näin synty 90-luvun alun lama, kun Neuvostoliiton romahtaessa sinne kilpailutta viety heikkolaatuinen ja tehottomasti hoidettu tuotanto olisi pitänyt pystyä myymään kilpailukykyisesti muualle maailmaan.
Jopa MTK:n Esa Härmälä on tammikuussa sanonut Suomen maataloudesta, että olisi vaarallista museoida sitä nykymuotoon ja jättää sitä jälkeen kansainvälisestä kilpailukyvyn kehityksestä. Silloinhan se olisi täysin valtaapitävien hyväntahtoisuuden armoilla. Sellaiseen asemaan Halonenkin tahtoo suomalaiset duunarit.
Valitut Palat –aikakauslehti 1/2006 teki katsauksen presidentinvaalien kolmen pääehdokkaan menneisyyteen ennen heidän nousuaan politiikan huipulle. Sen mukaan vain Niinistöllä on todellista duunarikokemusta, kun taas "Tarja Halosen ja Matti Vanhasen taustalta löytyy puhdasverisempi poliitikon kehityskaari opiskelijapolitiikasta järjestötehtävien kautta vallan kabinetteihin", siis tyypillisen pyrkyribroileripoliitikon tyyliin, käytännössä koskaan oikeita töitä tekemättä.
Lehden katsauksen mukaan "Sauli Niinistö rahoitti yliopisto-opintojaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kesä- ja pätkätöillä. Hän työskenteli muun muassa pakastevaraston varastomiehenä, rakennustyömailla, Alkon myyjänä, Kaarinan kunnan viemärityömaalla ja Auran panimon oluttehtaalla". Muita Niinistön duunarityöpaikkoja oli mm. Uutisvuodossa paljastunut Niinistön työkokemus makkaratehtaalta.
Tuntumaa syrjäytyneimpien arkeen ja ongelmiin Niinistö on saanut nimismiehenä, hovioikeudenviskaalina ja vielä 90-luvulla hovioikeudenneuvoksena. Hän kertoo siinä todella nähneensä, mitä elämä voi rujoimmillaan olla.
Tarja Halonen – puhdas broileri ja imagopelin mestari
Tarja Halonen on SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman tavoin täysin SAK:n johdon kasvatti. Nykyään SAK maksaa Haloselle palkan sijaan vaalikampanjaa, jäsentensä rahoilla, vaikka SAK:n omien tutkimusten mukaan sen jäsenten enemmistö ei kannata vasemmistoa – tosin viime aikoina SAK on salannut tutkimustulokset.
Halonen on koko elämänsä opetellut poliittista peliä ja oman äänestäjäkunnan mieleisen julkisivun ylläpitoa. Sekin sujui aluksi kitkutellen, ja hän oli aina puolueen viimeisten läpimenijöiden joukossa. SDP:n puheenjohtajaksikin Halonen pyrki vuosina 1991 ja 1993 mutta sai vain 3-4 % äänistä.
90-luvun lopulla Halonen muutti täysin profiilinsa. Presidentinvaaleihin tähdättäessä tulee miellyttää kohtalaisesti kansan enemmistöä eikä maksimaalisesti jotakin pienempää kohderyhmää. Ihmisoikeusasiat ja vähemmistöt lakaistiin sivuun niin pitkälle kuin se uskottavasti oli mahdollista.
Nyttemmin Halonen on hankkiutunut "ydinperheenvaimoksi" ja esittänyt kovin innostunutta ylipäällikön asemastaan - tosin hän tuntuu aidostikin viihtyvän kadettikoulussa hienostuneet käytöstavat viimeisen päälle oppineiden kenraaleiden nöyristelemänä. "Ylipäällikkö on aina ylipäällikkö", hän jaksaa toistella ylpeänä, ja on yrittänyt pitää kiinni kaikista tähän liittyvistä valtaoikeuksista, vaikka halusikin poistaa maamiinavarastot hyökkääjän tieltä säilyttääkseen kasvonsa suhteessa aiempiin lupauksiinsa, tosin siinäkin pahasti epäonnistuen. Tavallisimpienkaan sotilasarvojen kauluslaattoja Halonen ei tuntenut, kun hänelle epäreilusti näytettiin Suomen eikä 70-luvun Vietnamin armeijan merkkejä.
Tosin nyky-Vietnamkaan ei liene enää Halosen mieleen, koska siellä johto huolestui köyhyydestä sen verran, että päätti purkaa sosialismia jonkin verran, minkä seurauksena maa on vaurastunut merkittävästi. Joku saisi kertoa Haloselle, että Suomessakin on köyhyyttä ja työttömyyttä.
Tarja Halonen – ay-johdon ehdokas
SAK:n johdon asioita Halonen sen sijaan on yhä tiukasti ajanut. Eräs esimerkki tästä on hänen lausuntonsa 20.12.05:
”Olen koettanut tämän kuuden vuoden aikana tehdä parhaani, jotta työtä ei myytäisi alennusmyynnillä, pilkkahinnalla mistään päin maailmaa.”
Tällä on tarkoitus ylläpitää SAK:ssa valtaa pitävien tiiviisti organisoitujen teollisuusliittojen johtajien työvoimamonopolia. Myös terveen kilpailun oloissa eläviltä kansalaisilta riistetään oikeus ostaa edullisia työvoimavaltaisia tuotteita, ja näin etenkin lapsiperheiden ja köyhien elinkustannukset kohoavat kohtuuttoman korkeiksi. Samalla estetään kehitysmaiden köyhien mahdollisuus vaurastua työllään kuten Suomikin aikanaan vaurastui.
Lisäksi tällaiset keinotekoiset rakenteet luovat tehottomuutta ja kilpailukyvyttömyyttä, mikä olosuhteiden muuttuessa johtaa massatyöttömyyteen. Juuri näin synty 90-luvun alun lama, kun Neuvostoliiton romahtaessa sinne kilpailutta viety heikkolaatuinen ja tehottomasti hoidettu tuotanto olisi pitänyt pystyä myymään kilpailukykyisesti muualle maailmaan.
Jopa MTK:n Esa Härmälä on tammikuussa sanonut Suomen maataloudesta, että olisi vaarallista museoida sitä nykymuotoon ja jättää sitä jälkeen kansainvälisestä kilpailukyvyn kehityksestä. Silloinhan se olisi täysin valtaapitävien hyväntahtoisuuden armoilla. Sellaiseen asemaan Halonenkin tahtoo suomalaiset duunarit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sauli on ollut Alkossa töissä ja myöhemmin liikkeen kantavia asiakkaita. Oluenlipittelynkin hän jo oppi nuorena toimiessaan Auran panimolla suodattimena. Moni turkulainen onkin aikoinaan juonut Saulin suodattamaa pilsneriä. Politiikkaan Sauli pätevöityi viemärityömaalla. Se onkin ollut maailman pisin viemäri, koska putki jatkuu tänne asti. Niinpä olemmekin hukkumassa täällä netissä hänen ja porukkansa suoltamaan paskaan.