Olen mies, sori. Silti tämä on järkevin paikka johon voin pistää viestini. Toivottavasti kukaan ei ota herneitä nenään...
---
http://www.jippii.fi/forumit/vauva/?ref=23576&op=msg
Voi ei. Tämän on oltava trolli. Ei näin pässejä ihmisiä voi oikeasti olla olemassa. Ihan sen varalta että luonnollinen karsinta ei ole toiminut naputan tähän mietteeni sinusta.
Tyttöseni, 18, 20 ja 21 vuotias on vielä nuori tyttö. Ensin sinun tulee kasvaa naiseksi, ja vasta sitten sinulla voi olla edellytyksiä kasvaa äidiksi. Tämäkään ei ole itsestäänselyys, vaan kaikki ei pääse tyttöydestään/poikuudestaan eroon.
Nykyajan trendi on tämä, että nuorena tyttönä ja poikana ollaan ihastuksen humalluttamana NIIII-IIIN rakastuneita että liitokset natisee. Sitten mennään naimisiin kuukausien seurustelun päästä, ja "tehdään" lapset ensimmäisenä aviovuotena.
Minä opetan sinulle näin: Kestää vähintään 2 vuotta ennenkun ihastus muuttuu varsinaiseksi rakkaudeksi. Vasta sitten sinulla on edellytykset arvioida miehesi ja sinun yhteensopivuuden luotettavasti.
Suurin osa avioeroista tehdään neljäntenä aviovuotena. Jos haluaa minimoida riskit jäädä yksinhuoltajaksi niin eiköhän olisi viisainta elää ne ensimmäiset 4-5 vuotta yhdessä ENNEN kun menee "tekemään" lapsia?
Tositarina muuten: tyttö tapaa pojan. Ne seurustelee 3 kuukautta ja saa idean naimisiinmenosta umpikännissä ryyppyjuhlissa, kaverin vitsistä. Pariskunta muuttaa yhteen ja opiskelee. Todennäköisesti päättyy eroon sanon minä, enkä ole ainoa.
Sanoi että ehdit kouluttautua vaikka tohtoriksi. Minäpä epäilen vähän että saat leikkiä tohtorileikkejä miehesi kanssa, ja tyytyä amis tai korkeintaan AMK-tutkintoon.
Toinen saarna. Lapsia ei "tehdä". Niitä saadaan. Suomessa on vaikka kuinka monta pariskuntaa jotka kärsivät lapsettomuudesta, he eivät saa lapsia vaika "tekevät" niitä kuinka ahkerasti.
Psykologiassa on termi tunneäly. Liittyyköhän se tähän yhtään?
---
http://www.jippii.fi/forumit/vauva/?ref=23576&op=msg
Voi ei. Tämän on oltava trolli. Ei näin pässejä ihmisiä voi oikeasti olla olemassa. Ihan sen varalta että luonnollinen karsinta ei ole toiminut naputan tähän mietteeni sinusta.
Tyttöseni, 18, 20 ja 21 vuotias on vielä nuori tyttö. Ensin sinun tulee kasvaa naiseksi, ja vasta sitten sinulla voi olla edellytyksiä kasvaa äidiksi. Tämäkään ei ole itsestäänselyys, vaan kaikki ei pääse tyttöydestään/poikuudestaan eroon.
Nykyajan trendi on tämä, että nuorena tyttönä ja poikana ollaan ihastuksen humalluttamana NIIII-IIIN rakastuneita että liitokset natisee. Sitten mennään naimisiin kuukausien seurustelun päästä, ja "tehdään" lapset ensimmäisenä aviovuotena.
Minä opetan sinulle näin: Kestää vähintään 2 vuotta ennenkun ihastus muuttuu varsinaiseksi rakkaudeksi. Vasta sitten sinulla on edellytykset arvioida miehesi ja sinun yhteensopivuuden luotettavasti.
Suurin osa avioeroista tehdään neljäntenä aviovuotena. Jos haluaa minimoida riskit jäädä yksinhuoltajaksi niin eiköhän olisi viisainta elää ne ensimmäiset 4-5 vuotta yhdessä ENNEN kun menee "tekemään" lapsia?
Tositarina muuten: tyttö tapaa pojan. Ne seurustelee 3 kuukautta ja saa idean naimisiinmenosta umpikännissä ryyppyjuhlissa, kaverin vitsistä. Pariskunta muuttaa yhteen ja opiskelee. Todennäköisesti päättyy eroon sanon minä, enkä ole ainoa.
Sanoi että ehdit kouluttautua vaikka tohtoriksi. Minäpä epäilen vähän että saat leikkiä tohtorileikkejä miehesi kanssa, ja tyytyä amis tai korkeintaan AMK-tutkintoon.
Toinen saarna. Lapsia ei "tehdä". Niitä saadaan. Suomessa on vaikka kuinka monta pariskuntaa jotka kärsivät lapsettomuudesta, he eivät saa lapsia vaika "tekevät" niitä kuinka ahkerasti.
Psykologiassa on termi tunneäly. Liittyyköhän se tähän yhtään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ehkä itse tuon ikäisenä lapsia hankkisi, mutta on se kyllä järkyttävää kun 36-vuotias on ensisynnyttäjä. Ennemmin nuori kuin vanha synnyttäjä.
Lapset saisi kuitenkin hankkia vasta sitten, kun pystyy sihen taloudellisesti. Noin nuorena ei varmaan ole edelletyksiä tehdä lasta muuta kuin yhteiskunnan elätettäväksi.
...kanssasi eri mieltä. Ikä ei suoraan sanele sitä, onko taloudellinen tilanne tarpeeksi hyvä lapsen hankkimiseen.
Seurustelin mieheni kanssa n. 3 vuotta ennen esikoisen syntymää, nyt vasta olen tilastojen mukaan noin ensisynnyttäjäiässä, eli 28 vuotta. Avioliitossa onnellisesti 10:ttä vuotta, yhdessä ollaan oltu reilu 12 vuotta ja lapsia on kolme, 9, 7 ja 4 vuotiaat. Ammatin olen lukenut lasten kanssa, valmistunut ennen viimeisen syntymää. Opintoni olen suorittanut normaaliajassa, toisin kuin monet opiskelutoverini- perheettömät. Sosiaalitukia olen nauttinut sen verran kuin muutkin lapsen saaneet tai työttömät. Yhtään enempää ei yhteiskunta ole meitä "elättänyt", ei sillä ole mitään tekemistä iän kanssa. Itseasiassa, näin jälkikäteen ajatellen , olen käynyt yhteiskunnalle halvemmaksi kuin työssä olleet äitiys-/ vaiheimpainpäivärahan nauttijat. 60 vanhaa markkaa päivässä kun ei ole kovinkaan paljoa.
Lapseni ovat "hyvin pidettyjä", itse kasvatettuja. Nyt olen työssä, on talot ja autot, enkä koe olevani valmiimpi perheen perustajaksi kuin silloin lähes 10 vuotta sittenkään.
Tarinan opetus? Ei ihmisen onnistuminen perheen perustamisessa tai lasten kasvatuksessa ole iästä kiinni. Se riippuu omasta halusta nähdä vaivaa kasvatuksen ja parisuhteen onnistumiseen. Ja sietokykyä- ympäristö ei taatusti oleta nuoren onnistuvan perheen hoitamisessa- niin kuin et sinäkään. Ennakkoluuloihin törmää jatkuvasti.
itse aloin odottaa ensimmäistä lastamme kuin olin 17(syntyi kuin olin 18)toinen lapsemme tuli päivän valoon kuin olin 20.sosiaalin luukulla en ole jonotellut,sillä mieheni on pitänyt huolen että nälkää ei tarvitse näkeä.kuin ensimmäinen lapsemme syntyi jäi minulta koulu hieman kesken.suunnittelemalla opettajien kanssa tenttaamisen valmistuin ammattiini vuotta myöhemmin mitä luokkakaverini.lapsieni kanssa olin kotona ensimmäiset 3 vuotta.sen jälkeen menin työelämään ja siellä olen vieläkin.mieheni kanssa olemme olleet yhdessä piaan 10vuotta.en voi väittää että aina olisi ollut ruusuilla tanssimista,mutta tiedän sen että hän on minulle se oikea!monet sanovat että 7vuosi on koettelemuksien vuosi suhteessa.pääsimme sen yli ja olemme nyt enemmän yhtä.