Tuolla toisella palstalla alkoi keskustelu dokumentista ja vanhempien vastuusta lasten syömisestä. Minä haluaisin tuoda esiin, että jos lapsi on täysi sokeriholisti ja hyvä valehtelemaan, eivät vanhemmat voi tilanteelle mitään. Laitan tänne saman viestin, jonka kirjoitin sinne.
Minä olen ylipainoinen. Lääkäripapereiden mukaan paino alkoi nousta 8-9 vuotiaana vaikka sitä ennenkin olin pyöreä. Olen ylipainoinen ainoastaan siksi, että söin liikaa. Minulla ei ollut mitään kontrollia herkuttelussa. Kaikki rahat, mitä kotoa sain tai naapurien koiria/lapsia hoitamalla yms ansaitsin, söin. Kyllä vanhemmat varmaan olivat huolissaan kun kakara paisuu silmissä, mutta eivät ne mitään voineet. Minä söin salaa. Välillä hävetti kaupassakin omat herkkulastit ja valehtelin että on lastenkutsut tms tulossa ja minut pistettiin kauppaan. Varmaan arvasivat siellä että itsehän minä kaiken söin. Salakuljetin repussa suklaat, keksit, kakut, karkit, pullat, suklaavoit, vanukkaat, kermavaahdot ym ym omaan huoneeseeni ja siellä salaa söin sitä mukaa kun viikot kuluivat ja viikkorahat tulivat. Sitten olin läski ja siitä seurasi huono omatunto ja siitä seurasi koko teini-iän kestänyt masennus, jota tietenkin hoidin syömällä (ja lihomalla) lisää.
Ei ollut vanhempieni vika. Eivät äiti ja isä tienneet mitä rahoillani tein ja jos kysyivät, valehtelin. Omaa vikaani kaikki. Nyt sitten parikymppisenä tiputtelen kiloja jotka keräsin tuolla. 93 kilossa olin pahimmillani, 160-senttinen käppänä. Nyt tasapainoilen 77-79 välillä ja yritän päästä alemmas. Armoton herkkusuu olen vieläkin ja sisu on kovilla. Sanonpa vaan että perhana.
...ja kaikki vaan siksi, että yksinkertaisesti pidän makeasta _aivan liikaa_ ja makea on minulle kuin huumetta.
Minä olen ylipainoinen. Lääkäripapereiden mukaan paino alkoi nousta 8-9 vuotiaana vaikka sitä ennenkin olin pyöreä. Olen ylipainoinen ainoastaan siksi, että söin liikaa. Minulla ei ollut mitään kontrollia herkuttelussa. Kaikki rahat, mitä kotoa sain tai naapurien koiria/lapsia hoitamalla yms ansaitsin, söin. Kyllä vanhemmat varmaan olivat huolissaan kun kakara paisuu silmissä, mutta eivät ne mitään voineet. Minä söin salaa. Välillä hävetti kaupassakin omat herkkulastit ja valehtelin että on lastenkutsut tms tulossa ja minut pistettiin kauppaan. Varmaan arvasivat siellä että itsehän minä kaiken söin. Salakuljetin repussa suklaat, keksit, kakut, karkit, pullat, suklaavoit, vanukkaat, kermavaahdot ym ym omaan huoneeseeni ja siellä salaa söin sitä mukaa kun viikot kuluivat ja viikkorahat tulivat. Sitten olin läski ja siitä seurasi huono omatunto ja siitä seurasi koko teini-iän kestänyt masennus, jota tietenkin hoidin syömällä (ja lihomalla) lisää.
Ei ollut vanhempieni vika. Eivät äiti ja isä tienneet mitä rahoillani tein ja jos kysyivät, valehtelin. Omaa vikaani kaikki. Nyt sitten parikymppisenä tiputtelen kiloja jotka keräsin tuolla. 93 kilossa olin pahimmillani, 160-senttinen käppänä. Nyt tasapainoilen 77-79 välillä ja yritän päästä alemmas. Armoton herkkusuu olen vieläkin ja sisu on kovilla. Sanonpa vaan että perhana.
...ja kaikki vaan siksi, että yksinkertaisesti pidän makeasta _aivan liikaa_ ja makea on minulle kuin huumetta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Semmost se on. Eikös tuohon makeanhimoon sitten saa mitään lääkettä?s
Sokeriin jää usein koukkuun, koska se nostaa veren insuliinipitoisuutta rajusti. Myös monet "normaalit" ruuat sisältävät sokeria/tärkkeylstä: keitetty peruna, valkoiset jauhot, monet makaronit ja pastat, vaaleat leivät jne. Jos kotona vielä puputetaan paljon tärkkelyspitoisia ruokia karkinsyönnin lisäksi, niin lapsen ja nuoren sokerikierre on valmis.
Ainoa lääke on vähentää nopeita hiilihydraatteja ja hankkia vatsantäytettä hitaista hiilihydraateista ja proteiineista. Silloin satunnaiset herkuttelutkaan eivät lihota!
on lääkkeen nimi, mutta sitä löytyy suurinpiirtein yhtä paljon kuin narkomaanilta tai alkoholistilta. Oma "riippuvuuteni" ei sentään ole fyysistä kuten edellämainituilla vaan henkistä. Yhdistän makean kaikkeen hyvään, kivaan, mukavaan, juhlahetkeen, rentoutumiseen... tiedät kuvion : / Pitäisi oppia irti tuosta assosiaatiosta ja repiä ilonsa muualta.
En minäkään osaa sanoa miten lasten lihavuutta oikein pitäisi hoitaa. Mutta ei se tyttö siinä dokkarissa kovin onnelliselta vaikutanut. Eikä poikakaan, vaikutti muutenkin kypsymättömältä ikäänsä nähden (ai niin, pojathan kypsyy myöhemmin). Mutta vanhemmat voisi ainakin viedä lastaan säännöllisemmin lääkäriin ja ruokailutapoihin pitää puuttua heti kotona. Sitten viikkorahaa niin vähän ettei sillä herkutella.
Nyt sitten joku sanoo etta lapsi saa tuollaisesta painostuksesta traumoja mutta toisaalta, traumoja saa siitäkin kun kaverit haukkuu. (jos yleensä kavereita on)
Ei poika mielestäni ikäisekseen niin lapsellinen ollut, tavallinen teinipoika.
Peukun imeminen tosin viittaa vahvasti siihen, että pojan olisi ehdottomasti saatava henkistäkin apua, mitä siinä nyt kerrottiin hiukan pojan taustoja, ei hänellä helppoa ole ollut.
Kyllä se psyyke pitäisi saada ensin suht.kuntoon, ennenkö väkisin rupeaa laihduttamaan sillä se ei tuota tulosta pitemmän päälle, jos ei hoideta niitä henkisiä syitä miksi syö liikaa.
Tyttö oli mielestäni paremmassa kunnossa, vaikutti että hänellä on hyviä kavereita ja tukevat vanhemmat, hänellä ehkä laihduttaminen tulee olemaan helpompaa ja tuloksissa pysyminen, kun hän hoksaa vain miten syödään terveelliseti ja monipuolisesti ja oppii miten tehdään kevyempiä herkkuja sekä tutustuu liikuntalajiin josta nauttii.
Liikunnan ei tarvitse aina olla jotain airobikkia tai maratooneja vaan likuntaa voi harrastaa esim. tanssien, koiran kanssa leikkien, pelleuima hyppien, puutarhaa hoitaen, postia jakaen, kuperkeikkoja tekien, hyppien sängyllä, rakastellen :D
Kun katsoo kaupassa hyvin lihavan tai laihan ostoskärryä niin niissä on huima ero. Kaikki syödään, mitä ostetaan ja viedään kotiin vaikka ns. vierasvaraksi. Jos kotona on aina vain runsaasti juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja tummaa kokojyväleipää, kevytlevitteitä ja öljyä niin ruoka on aina kuitupitoista eikä makeata. Maitotuotteet aina rasvattomia ja sokerittomia. Rasvattomissa jugurteissa on paljon sokeria, osta siis aina maustamatonta ja lisää marjoja tai hilloa.
On siitä aellaisiakin jugurtteja aikas lailla, jossa on vähän rasvaa eikä yhtään sokeria...
Itse en ole huomannut lihavien tai laihojen ostoksissa niinkään eroja, aika sama sisältö ostoskoreissa on, tietty niitä poikkeuksiakin on ja useille ihmisille jää poikkeukset paremmin mieliin...
Vai että samanlaiset ostoskorit, joo joo.
sipsejä,limsaa,keksejä, pastaa....
toisilla lihaa, vihanneksia, hedelmiä.
ja just ne limsanjuojat on kaikkist läskimpiä, aina.
Harvalla näkee yleensä sokerillisia limskoja.
Havaintoni on, että lähinnä niitä ostavat teini-ikäiset pojat.
Useimmin limuja ostelevat teinipojat.. Minua aina harmittaa ei lihavuus vaan hampaat. Muutenkin limppari on maailman turhin ostos.
Nuorissa aikuisissa on vielä sellaisia typeryksiä, jotka eivät tajua lighttien päälle, vaikka pitäisi. Tyhmää se sokerin lipittäminen, onko niillä diabetes, vai miksi mahtaa janottaa? Jos itse haluan makeaa niin mieluumin syön muutaman karkin ja janoon juon vettä.