Suvi-Anne Siimeksen kolumni: Häviääkö Vanhanen vielä toisenkin kerran?
SUVI-ANNE SIIMES
Julkisuudessa on viime päivinä pohdiskeltu paljon sitä, mitä presidentinvaalit Matti Vanhasen johdolla hävinneet keskustalaiset oikein tekevät vaalien toisella kierroksella. Jäävätkö he kotiin? Seuraavatko he Vanhasen antamaa esimerkkiä ja äänestävät Sauli Niinistöä? Vai antaako moni heistä sittenkin äänensä Tarja Haloselle?
Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, oliko puheenjohtaja Vanhasen julkinen ilmoitus tukea Niinistöä ylipäätään järkevä. Minun mielestäni ei ollut.
Ilmoitus oli päinvastoin hyvin huonosti harkittu, sillä siihen sisältyy aito mahdollisuus, että Suomen keskusta ja Matti Vanhanen häviää näissä presidentinvaaleissa vielä toisenkin kerran.
Keskustan tilanne on tietenkin helppo, jos Tarja Halonen voittaa vaalit.
Silloin Vanhanen jää mieleen vain hyvänä häviäjänä ja sen lisäksi miehenä, joka piti sanansa. Myös Vanhasen tosiasialliset mahdollisuudet toimia menestyksellisesti ja itsenäisesti pääministerinä säilyvät eikä hallitusyhteistyöhönkään jää pysyviä säröjä.
Mutta entäpä jos vaalien voittajaksi kiriikin Sauli Niinistö?
Silloin Suomen keskusta ja pääministeri Vanhanen uhkaavat jäädä uuden presidentin ulkopoliittisen linjan panttivangiksi.
Tasavallan presidentti ei tietenkään päätä maamme ulkopolitiikasta yksin. Perustuslain mukaan hän johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston eli siis pääministerin ja maan hallituksen kanssa.
Maamme lait on lisäksi kirjoitettu niin, että erimielisyyden sattuessa pääministerin sana painaa eniten. Siksi eduskunnan enemmistön tukeen nojaava hallitus saa viime kädessä tahtonsa läpi myös ulkopolitiikan kysymyksissä.
Mutta miten käy tilanteessa, jossa pääministerin tahto onkin jo valmiiksi istuvan presidentin taskussa?
Pääministeri Vanhanen antoi vaalien toisen kierroksen alussa tukensa Niinistölle ja Niinistön edustamalle kiitoradan päässä moottorit käynnissä lähtölupaa odottavalle Nato-jäsenyyshakemukselle.
Jos Niinistö voittaa vaalit, voiko Vanhanen uskottavasti kääntää taas kelkkansa ja asettua Niinistön ajaman asian esteeksi tilanteessa, jossa kansan enemmistö on juuri ollut osin keskustan puheenjohtajan oman esimerkin takia Niinistön takana?
Minun mielestäni ei voi. Ei sellaista tilannetta yhdenkään pääministerin arvovalta kestä, ei, vaikka pääministeri olisi kuinka muita pidempi.
Kyllä pääministerin kimppuun käytäisiin silloin julkisuudessa niillä täsmälleen samoilla psykologisen sodankäynnin keinoilla, joilla Niinistön vastaehdokasta Tarja Halostakin on jo viikkoja ja kuukausia kokoomuksen turvallisuuspoliittisista iskujoukoista käsin runnottu.
Niinistö on toki pehmentänyt Nato-kantojaan kampanjansa loppumetreillä puhumalla kansan päätösvallasta ja kansanäänestyksestä. Kansanäänestys Natosta järjestetään kuitenkin vasta sitten, kun maan poliittinen johto on ensin tehnyt esityksen Natoon liittymisestä. Ja juuri sen esityksen tekeminen on Saulin ja hänen taustajoukkojensa tavoite.
Niiltä osin vaaleissa on siis todella kysymys maamme ulkopoliittisesta linjasta ja sen muuttamisesta. Toki me teemme Naton kanssa yhteistyötä. Ja olemme sen lisäksi poliittisesti liittoutuneita Euroopan unionissa. Mutta tähän asti poliittinen tahto on ollut se, että Nato-jäsenyyttä ei toistaiseksi haeta.
Sillä kannalla on ollut myös nykyinen pääministeripuolue keskusta.
Jos Suomen linjaa alettaisiin tässä Nato-asiassa kampeamaan Niinistön toimesta presidentin kansliasta käsin toiseksi, ei keskustan puolueohjelma siinä pelissä paljoa enää painaisi. Eikä kyllä painaisi keskustalaisen pääministerin muodollinen asemakaan.
Siinä tilanteessa Niinistöä julkisesti tukeneesta Vanhasesta tulisi pelkkä tasavallan presidentin pitkäjalkainen sylikoira.
Ja lisäksi hänestä tulisi mies, joka on hävinnyt samat vaalit kaksi kertaa, ensin presidenttiehdokkaana ja sen jälkeen vielä istuvana pääministerinä.
Voiko se tosiaan olla keskustan ja sen kannattajien unelma?
Kirjoittaja on kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.
Julkaistu 25.1.2006 3:06:02
SUVI-ANNE SIIMES
Julkisuudessa on viime päivinä pohdiskeltu paljon sitä, mitä presidentinvaalit Matti Vanhasen johdolla hävinneet keskustalaiset oikein tekevät vaalien toisella kierroksella. Jäävätkö he kotiin? Seuraavatko he Vanhasen antamaa esimerkkiä ja äänestävät Sauli Niinistöä? Vai antaako moni heistä sittenkin äänensä Tarja Haloselle?
Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, oliko puheenjohtaja Vanhasen julkinen ilmoitus tukea Niinistöä ylipäätään järkevä. Minun mielestäni ei ollut.
Ilmoitus oli päinvastoin hyvin huonosti harkittu, sillä siihen sisältyy aito mahdollisuus, että Suomen keskusta ja Matti Vanhanen häviää näissä presidentinvaaleissa vielä toisenkin kerran.
Keskustan tilanne on tietenkin helppo, jos Tarja Halonen voittaa vaalit.
Silloin Vanhanen jää mieleen vain hyvänä häviäjänä ja sen lisäksi miehenä, joka piti sanansa. Myös Vanhasen tosiasialliset mahdollisuudet toimia menestyksellisesti ja itsenäisesti pääministerinä säilyvät eikä hallitusyhteistyöhönkään jää pysyviä säröjä.
Mutta entäpä jos vaalien voittajaksi kiriikin Sauli Niinistö?
Silloin Suomen keskusta ja pääministeri Vanhanen uhkaavat jäädä uuden presidentin ulkopoliittisen linjan panttivangiksi.
Tasavallan presidentti ei tietenkään päätä maamme ulkopolitiikasta yksin. Perustuslain mukaan hän johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston eli siis pääministerin ja maan hallituksen kanssa.
Maamme lait on lisäksi kirjoitettu niin, että erimielisyyden sattuessa pääministerin sana painaa eniten. Siksi eduskunnan enemmistön tukeen nojaava hallitus saa viime kädessä tahtonsa läpi myös ulkopolitiikan kysymyksissä.
Mutta miten käy tilanteessa, jossa pääministerin tahto onkin jo valmiiksi istuvan presidentin taskussa?
Pääministeri Vanhanen antoi vaalien toisen kierroksen alussa tukensa Niinistölle ja Niinistön edustamalle kiitoradan päässä moottorit käynnissä lähtölupaa odottavalle Nato-jäsenyyshakemukselle.
Jos Niinistö voittaa vaalit, voiko Vanhanen uskottavasti kääntää taas kelkkansa ja asettua Niinistön ajaman asian esteeksi tilanteessa, jossa kansan enemmistö on juuri ollut osin keskustan puheenjohtajan oman esimerkin takia Niinistön takana?
Minun mielestäni ei voi. Ei sellaista tilannetta yhdenkään pääministerin arvovalta kestä, ei, vaikka pääministeri olisi kuinka muita pidempi.
Kyllä pääministerin kimppuun käytäisiin silloin julkisuudessa niillä täsmälleen samoilla psykologisen sodankäynnin keinoilla, joilla Niinistön vastaehdokasta Tarja Halostakin on jo viikkoja ja kuukausia kokoomuksen turvallisuuspoliittisista iskujoukoista käsin runnottu.
Niinistö on toki pehmentänyt Nato-kantojaan kampanjansa loppumetreillä puhumalla kansan päätösvallasta ja kansanäänestyksestä. Kansanäänestys Natosta järjestetään kuitenkin vasta sitten, kun maan poliittinen johto on ensin tehnyt esityksen Natoon liittymisestä. Ja juuri sen esityksen tekeminen on Saulin ja hänen taustajoukkojensa tavoite.
Niiltä osin vaaleissa on siis todella kysymys maamme ulkopoliittisesta linjasta ja sen muuttamisesta. Toki me teemme Naton kanssa yhteistyötä. Ja olemme sen lisäksi poliittisesti liittoutuneita Euroopan unionissa. Mutta tähän asti poliittinen tahto on ollut se, että Nato-jäsenyyttä ei toistaiseksi haeta.
Sillä kannalla on ollut myös nykyinen pääministeripuolue keskusta.
Jos Suomen linjaa alettaisiin tässä Nato-asiassa kampeamaan Niinistön toimesta presidentin kansliasta käsin toiseksi, ei keskustan puolueohjelma siinä pelissä paljoa enää painaisi. Eikä kyllä painaisi keskustalaisen pääministerin muodollinen asemakaan.
Siinä tilanteessa Niinistöä julkisesti tukeneesta Vanhasesta tulisi pelkkä tasavallan presidentin pitkäjalkainen sylikoira.
Ja lisäksi hänestä tulisi mies, joka on hävinnyt samat vaalit kaksi kertaa, ensin presidenttiehdokkaana ja sen jälkeen vielä istuvana pääministerinä.
Voiko se tosiaan olla keskustan ja sen kannattajien unelma?
Kirjoittaja on kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.
Julkaistu 25.1.2006 3:06:02
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suvi Anne Siimes on kommunisti.
vetää. Kaikilla riippumattomilla lehdillä on kommentaattoreita eri leireistä ja niin on hyvä. Käyppä katsomassa tämän päivän Ilkkaa. Vaikka Ilkka toimituksen tasolla ensin tuki Vanhasta ja nyt Niinistöä, kyllä sielläkin kolumneina julkaistaan myös halosen kannattajien tekstejä. Jopa Heinäluoma kuuluu lehden avustajiin. Tällainen moniarvoisuus on tietysti eri sortin sosialisteille vierasta. Mitä taas Siimestöön tulee, olen hämmästellyt hänen viime kirjoitustensa tasoa. Ikäänkuin hän ei uskoisi asiaansa.
Keskustalaiset kaivavat omaa hautaansa äänestämällä Niinistöä. Jos Niinistö voittaisi nyt niin kuuden vuoden kuluttua Vanhanen häviäisi Niinistölle.
Olen täsmälleen samoissa aatoksissa.
sdp-läinen vaihtoehto kuudenkin vuoden päästä
Halonen tuskin kuitenkaan onn skapassa mukana ja sdp:stä ei ole silloin ketään varteenotettavaa vaihtoehtoa !!!
Keskustan porukka on sen verran fiksua porukkaa että on turha yrittää vedättää tälläisillä kirjoituksilla !!
TURHA SPEKULOIDA
tai olla oma lehmä ojassa!! ;)
Jos nyt välit katkeaa uhittelun vuoksi sekä Keskustaan että Kokoomukseen, niin mistä löytyy kumppani seuraavaan hallitukseen.
SAK rientää pelastamaan eduskuntavaalit. Varma huhu kiertää jo, että julisteet ja flyerit on painettu valmiiksi.
PORVARIHALLITUS TULEE JA VIE LEIVÄN SUUSTASI, TAHDOTKO SITÄ??
Kansa vapisee pelosta ja äänestää demareita. Lammaslauma.