Suvi-Anne SiimeS SAATTAA OLLA OIKEASSA KUN HÄN KIRJOITTAA kolumnissaan: Häviääkö Vanhanen vielä toisenkin kerran? seuraavaa:
"Julkisuudessa on viime päivinä pohdiskeltu paljon sitä, mitä presidentinvaalit Matti Vanhasen johdolla hävinneet keskustalaiset oikein tekevät vaalien toisella kierroksella. Jäävätkö he kotiin? Seuraavatko he Vanhasen antamaa esimerkkiä ja äänestävät Sauli Niinistöä? Vai antaako moni heistä sittenkin äänensä Tarja Haloselle?
Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, oliko puheenjohtaja Vanhasen julkinen ilmoitus tukea Niinistöä ylipäätään järkevä. Minun mielestäni ei ollut.
Ilmoitus oli päinvastoin hyvin huonosti harkittu, sillä siihen sisältyy aito mahdollisuus, että Suomen keskusta ja Matti Vanhanen häviää näissä presidentinvaaleissa vielä toisenkin kerran.
Keskustan tilanne on tietenkin helppo, jos Tarja Halonen voittaa vaalit.
Silloin Vanhanen jää mieleen vain hyvänä häviäjänä ja sen lisäksi miehenä, joka piti sanansa. Myös Vanhasen tosiasialliset mahdollisuudet toimia menestyksellisesti ja itsenäisesti pääministerinä säilyvät eikä hallitusyhteistyöhönkään jää pysyviä säröjä.
Mutta entäpä jos vaalien voittajaksi kiriikin Sauli Niinistö?
Silloin Suomen keskusta ja pääministeri Vanhanen uhkaavat jäädä uuden presidentin ulkopoliittisen linjan panttivangiksi.
Tasavallan presidentti ei tietenkään päätä maamme ulkopolitiikasta yksin. Perustuslain mukaan hän johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston eli siis pääministerin ja maan hallituksen kanssa.
Maamme lait on lisäksi kirjoitettu niin, että erimielisyyden sattuessa pääministerin sana painaa eniten. Siksi eduskunnan enemmistön tukeen nojaava hallitus saa viime kädessä tahtonsa läpi myös ulkopolitiikan kysymyksissä.
Mutta miten käy tilanteessa, jossa pääministerin tahto onkin jo valmiiksi istuvan presidentin taskussa?
Pääministeri Vanhanen antoi vaalien toisen kierroksen alussa tukensa Niinistölle ja Niinistön edustamalle kiitoradan päässä moottorit käynnissä lähtölupaa odottavalle Nato-jäsenyyshakemukselle.
Jos Niinistö voittaa vaalit, voiko Vanhanen uskottavasti kääntää taas kelkkansa ja asettua Niinistön ajaman asian esteeksi tilanteessa, jossa kansan enemmistö on juuri ollut osin keskustan puheenjohtajan oman esimerkin takia Niinistön takana?
Minun mielestäni ei voi. Ei sellaista tilannetta yhdenkään pääministerin arvovalta kestä, ei, vaikka pääministeri olisi kuinka muita pidempi.
Kyllä pääministerin kimppuun käytäisiin silloin julkisuudessa niillä täsmälleen samoilla psykologisen sodankäynnin keinoilla, joilla Niinistön vastaehdokasta Tarja Halostakin on jo viikkoja ja kuukausia kokoomuksen turvallisuuspoliittisista iskujoukoista käsin runnottu.
Niinistö on toki pehmentänyt Nato-kantojaan kampanjansa loppumetreillä puhumalla kansan päätösvallasta ja kansanäänestyksestä. Kansanäänestys Natosta järjestetään kuitenkin vasta sitten, kun maan poliittinen johto on ensin tehnyt esityksen Natoon liittymisestä. Ja juuri sen esityksen tekeminen on Saulin ja hänen taustajoukkojensa tavoite.
Niiltä osin vaaleissa on siis todella kysymys maamme ulkopoliittisesta linjasta ja sen muuttamisesta. Toki me teemme Naton kanssa yhteistyötä. Ja olemme sen lisäksi poliittisesti liittoutuneita Euroopan unionissa. Mutta tähän asti poliittinen tahto on ollut se, että Nato-jäsenyyttä ei toistaiseksi haeta.
Sillä kannalla on ollut myös nykyinen pääministeripuolue keskusta.
Jos Suomen linjaa alettaisiin tässä Nato-asiassa kampeamaan Niinistön toimesta presidentin kansliasta käsin toiseksi, ei keskustan puolueohjelma siinä pelissä paljoa enää painaisi. Eikä kyllä painaisi keskustalaisen pääministerin muodollinen asemakaan.
Siinä tilanteessa Niinistöä julkisesti tukeneesta Vanhasesta tulisi pelkkä tasavallan presidentin pitkäjalkainen sylikoira.
Ja lisäksi hänestä tulisi mies, joka on hävinnyt samat vaalit kaksi kertaa, ensin presidenttiehdokkaana ja sen jälkeen vielä istuvana pääministerinä.
Voiko se tosiaan olla keskustan ja sen kannattajien unelma? "
Viisas kirjoitus vaikken muuten aina diggaakaan suvi-annea...
"Julkisuudessa on viime päivinä pohdiskeltu paljon sitä, mitä presidentinvaalit Matti Vanhasen johdolla hävinneet keskustalaiset oikein tekevät vaalien toisella kierroksella. Jäävätkö he kotiin? Seuraavatko he Vanhasen antamaa esimerkkiä ja äänestävät Sauli Niinistöä? Vai antaako moni heistä sittenkin äänensä Tarja Haloselle?
Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, oliko puheenjohtaja Vanhasen julkinen ilmoitus tukea Niinistöä ylipäätään järkevä. Minun mielestäni ei ollut.
Ilmoitus oli päinvastoin hyvin huonosti harkittu, sillä siihen sisältyy aito mahdollisuus, että Suomen keskusta ja Matti Vanhanen häviää näissä presidentinvaaleissa vielä toisenkin kerran.
Keskustan tilanne on tietenkin helppo, jos Tarja Halonen voittaa vaalit.
Silloin Vanhanen jää mieleen vain hyvänä häviäjänä ja sen lisäksi miehenä, joka piti sanansa. Myös Vanhasen tosiasialliset mahdollisuudet toimia menestyksellisesti ja itsenäisesti pääministerinä säilyvät eikä hallitusyhteistyöhönkään jää pysyviä säröjä.
Mutta entäpä jos vaalien voittajaksi kiriikin Sauli Niinistö?
Silloin Suomen keskusta ja pääministeri Vanhanen uhkaavat jäädä uuden presidentin ulkopoliittisen linjan panttivangiksi.
Tasavallan presidentti ei tietenkään päätä maamme ulkopolitiikasta yksin. Perustuslain mukaan hän johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston eli siis pääministerin ja maan hallituksen kanssa.
Maamme lait on lisäksi kirjoitettu niin, että erimielisyyden sattuessa pääministerin sana painaa eniten. Siksi eduskunnan enemmistön tukeen nojaava hallitus saa viime kädessä tahtonsa läpi myös ulkopolitiikan kysymyksissä.
Mutta miten käy tilanteessa, jossa pääministerin tahto onkin jo valmiiksi istuvan presidentin taskussa?
Pääministeri Vanhanen antoi vaalien toisen kierroksen alussa tukensa Niinistölle ja Niinistön edustamalle kiitoradan päässä moottorit käynnissä lähtölupaa odottavalle Nato-jäsenyyshakemukselle.
Jos Niinistö voittaa vaalit, voiko Vanhanen uskottavasti kääntää taas kelkkansa ja asettua Niinistön ajaman asian esteeksi tilanteessa, jossa kansan enemmistö on juuri ollut osin keskustan puheenjohtajan oman esimerkin takia Niinistön takana?
Minun mielestäni ei voi. Ei sellaista tilannetta yhdenkään pääministerin arvovalta kestä, ei, vaikka pääministeri olisi kuinka muita pidempi.
Kyllä pääministerin kimppuun käytäisiin silloin julkisuudessa niillä täsmälleen samoilla psykologisen sodankäynnin keinoilla, joilla Niinistön vastaehdokasta Tarja Halostakin on jo viikkoja ja kuukausia kokoomuksen turvallisuuspoliittisista iskujoukoista käsin runnottu.
Niinistö on toki pehmentänyt Nato-kantojaan kampanjansa loppumetreillä puhumalla kansan päätösvallasta ja kansanäänestyksestä. Kansanäänestys Natosta järjestetään kuitenkin vasta sitten, kun maan poliittinen johto on ensin tehnyt esityksen Natoon liittymisestä. Ja juuri sen esityksen tekeminen on Saulin ja hänen taustajoukkojensa tavoite.
Niiltä osin vaaleissa on siis todella kysymys maamme ulkopoliittisesta linjasta ja sen muuttamisesta. Toki me teemme Naton kanssa yhteistyötä. Ja olemme sen lisäksi poliittisesti liittoutuneita Euroopan unionissa. Mutta tähän asti poliittinen tahto on ollut se, että Nato-jäsenyyttä ei toistaiseksi haeta.
Sillä kannalla on ollut myös nykyinen pääministeripuolue keskusta.
Jos Suomen linjaa alettaisiin tässä Nato-asiassa kampeamaan Niinistön toimesta presidentin kansliasta käsin toiseksi, ei keskustan puolueohjelma siinä pelissä paljoa enää painaisi. Eikä kyllä painaisi keskustalaisen pääministerin muodollinen asemakaan.
Siinä tilanteessa Niinistöä julkisesti tukeneesta Vanhasesta tulisi pelkkä tasavallan presidentin pitkäjalkainen sylikoira.
Ja lisäksi hänestä tulisi mies, joka on hävinnyt samat vaalit kaksi kertaa, ensin presidenttiehdokkaana ja sen jälkeen vielä istuvana pääministerinä.
Voiko se tosiaan olla keskustan ja sen kannattajien unelma? "
Viisas kirjoitus vaikken muuten aina diggaakaan suvi-annea...
Vastaukset 1
Vanhimmat
enää Turun Sanomien nikillä? Sehän oli ihan toimiva nikki joten pidä se käytössä vaan, ihan rohkeasti. Tule vaan sieltä kaapista ulos, ei sinulla ole mitään pelättävää!