Sauli Niinistön habituksesta viestintäammattilaisen silmin
Vaalikeskustelujen perusteella on hyvä hahmottaa sitä kuvaa jonka ehdokas itsestään antaa. Ehdokas on katsojaa aika lähellä ja kamera vahtii kokko olemusta, persoona on esillä kasvonilmeitä ja käsien asentoja myöten.
Vaikka moni asia on ehdokkaalla ennakkoon kontrollissa ja tarkkaan harjoiteltu kampanja-avustajien kanssa, ei kumpikaan ehdokkaista kykene estämään oman aidon persoonallisuutensa esiin nousemista siinä julkisessa tilanteessa.
Niinistön habitus on ulkonaisesti ambivalentti: hänen asennostaan syntyy vaikutelma että hän on samanaikaisesti hyökkäävä ja välttelevä. Hänen ymp'ärillään ei vallitse levollista ja rauhallista, varmaa tunnelmaa. Ihmettelen kuinka paljon julksiuudessa on suuitsutettu Niinistön varmuutta. Itse aistin hänessä paremminkin epävarmuutta, ehkä arkuutta. Hänen päänsä asento on jonkin verran kumara ja hän katselee toista osapuolta usein alta kulmain. Tämä on varmaan tahaton, hänelle luonteva asento.
Kiusallisinta on, että hän erehtyy jatkuvasti osoittelemaan keskustelukumppaniaan etusormella keskustelun aikana. Se on tunnetusti törkeän loukkaava ele, eritoten kansainvälisissä yhteyksissä. Hänen tulee ehdottomasti opettaa itsensä pois siitä tavasta.
Niinistön tapa puhua on katkonainen ja siitä on usein vaikea hahmottaa kokonaisia ajatuksia. Ajatukset joutuu ikään kuin keksimään hänen puheensa loputtua, sillä puhe on usein varsin hämärää ja erityisesti sanavalinnat omituisen epätäsmällisiä. Toisinaan sanavalinnat ovat suorastaan epäonnistuneita ja virheellisiäkin. Toisaalta vaikuttaa siltä, että Niinistöllä on jajtuksistaan mielessään vahvoja mielikuvia, hän ei vain saa sanotuksi ulos näitä mielikuvia, ei onnistu pukemaan niintä sanoiksi. Niinistön koulutodistuksesa ovat äidinkielen molemmat arvosana hyvin heikkoja, lukiotodistuksessa näkyi olevan kuutonen sekä suullisesta ilmaisusta että kirjoittamisesta. Niinistöllä saattaa olla ehkä ADHD- tai lukihäiriö.
Niinistö on puheissaan nostanut esiin joitakin muita valtiojohtajia: Saksan Angela Merkelistä hän on jaksanut puhua monessa yhteydessä, samoin hän tänään viittasi Martti Ahtisaaren laajaan arvostukseen maailmalla. Siinä tarinassa oli jotakin hyvin lapsellista ja samalla omituista. Niinistö nimittäin kertoi, että suurilla illallisilla on jännittävää seurata, kuinka illallisvieraan syöminen pysähtyy ja haarukka jää puoleenväliin lautasen ja suun välille, kun tämä jää kuuntelemaan Ahtisaaren puhetta. Kuvauksens sanojen välilä Niinistö piti pitkiä taukoja, ikään kuin lisätäkseen dramatiikkaa kuvaukseensa. Kuulija jäi odottamaan sitä merkittävää ja suurta päätelmää, johon tämä draama johtaisi. Sitä ei vain koskaan tullut.
Ei mistään käynyt ilmi se, mihin asiaan tämä Niinistön kertoma tarina oikein liittyi. Tarinallaan hän maalaili jotakin, joka ei kuulijalle selvinnyt. Mitä hän halusi sillä oikein kertoa? Karismaa hän varmaan jutullaan tarkoitti, mutta mitä siitä sitten? Vaalitentissä ei ollut puhe siitä. Tarkoittiko Sauli Niinistö, että hänessä itsessään on karismaa niin että haarukka pysähtyy kädessä? Vertaako hän itseään Martti Ahtisaareen? Vai oliko hänen tarkoituksensa verrata Tarja Halosta Martti Ahtisaareen ja osoittaa haloselta puuutuvan karismaa? Se taas ei ollut keskustelun aiheena eikä tunnu muutenkaan erityisesti aikuisen miehen puheenaiheelta. Saattaa tosiaan kuitenkin olla, että Niinistön tarkoituksena oli väheksyä Tarja Halosen karismaa. Mitä se kertoo Niinistön ajatusmaailmasta?
On käynyt selväksi että Niinistö kertoo usein tällaisia asiaankuulumattomia juttuja ja ilmaisee itseään epäselvästi. Siten ei ole ihme, että hänet käsitetään helposti väärin.
Yksi esimerkki on FST:n vaalitentissä sattunut pöhkö kömmöhdys, jossa Niinistö varmaan ihan hyvää tarkoittaen alkoi kertoa tarinaa kiinalaisessa slummikaupunginosassa asuvasta lapsiperheestä. Lapset eivät voi käydä koulua koska heidän on mentävä joka päivä töihin. Mutta he ovat onnellisia sillä heillä on jääkaappi. Tämänkin tarinan tarkoitus jäi hyvin epämääräiseksi. Miksi Niinistö mahtoi sen kertoa? Siinä tilanteessa Niinistön tarkoituksen ymmärtämistä tosiin häiritsi hänen kehno ruotsin kielen taitonsa.
Nämä tapaukset kuvaavat Niinistön tapaa ilmaista itseään. Hän puhuu epäselvästi, eikä ole helppoa tavoittaa hänen tarkoituksiaan. Hän ei todennäköisesti menesty neuvotteluissa, joissa pitää sietää paineita ja olla huolellinen, tarkkaavainen ja eksakti.
On lisäksi ilmeistä että Niinistö ei hallitse tunneimpulssejaan, erityisesti aggressioitaan. Hänen vihanpurkauksensa, joka räjähti riitelyksi MTV:n tentissä, oli asiaton ja täysin epäammattimainen. Se oli vakava virhe ja paljasti hänen heikkoutensa.
Jos hän toimii samoin kollegojaan kohtaan siellä Euroopan investointipankin henkilöstöasioiden hoitajana, ei pidä ihmetellä, jos hänet halutaan sieltä pois.
Vaalikeskustelujen perusteella on hyvä hahmottaa sitä kuvaa jonka ehdokas itsestään antaa. Ehdokas on katsojaa aika lähellä ja kamera vahtii kokko olemusta, persoona on esillä kasvonilmeitä ja käsien asentoja myöten.
Vaikka moni asia on ehdokkaalla ennakkoon kontrollissa ja tarkkaan harjoiteltu kampanja-avustajien kanssa, ei kumpikaan ehdokkaista kykene estämään oman aidon persoonallisuutensa esiin nousemista siinä julkisessa tilanteessa.
Niinistön habitus on ulkonaisesti ambivalentti: hänen asennostaan syntyy vaikutelma että hän on samanaikaisesti hyökkäävä ja välttelevä. Hänen ymp'ärillään ei vallitse levollista ja rauhallista, varmaa tunnelmaa. Ihmettelen kuinka paljon julksiuudessa on suuitsutettu Niinistön varmuutta. Itse aistin hänessä paremminkin epävarmuutta, ehkä arkuutta. Hänen päänsä asento on jonkin verran kumara ja hän katselee toista osapuolta usein alta kulmain. Tämä on varmaan tahaton, hänelle luonteva asento.
Kiusallisinta on, että hän erehtyy jatkuvasti osoittelemaan keskustelukumppaniaan etusormella keskustelun aikana. Se on tunnetusti törkeän loukkaava ele, eritoten kansainvälisissä yhteyksissä. Hänen tulee ehdottomasti opettaa itsensä pois siitä tavasta.
Niinistön tapa puhua on katkonainen ja siitä on usein vaikea hahmottaa kokonaisia ajatuksia. Ajatukset joutuu ikään kuin keksimään hänen puheensa loputtua, sillä puhe on usein varsin hämärää ja erityisesti sanavalinnat omituisen epätäsmällisiä. Toisinaan sanavalinnat ovat suorastaan epäonnistuneita ja virheellisiäkin. Toisaalta vaikuttaa siltä, että Niinistöllä on jajtuksistaan mielessään vahvoja mielikuvia, hän ei vain saa sanotuksi ulos näitä mielikuvia, ei onnistu pukemaan niintä sanoiksi. Niinistön koulutodistuksesa ovat äidinkielen molemmat arvosana hyvin heikkoja, lukiotodistuksessa näkyi olevan kuutonen sekä suullisesta ilmaisusta että kirjoittamisesta. Niinistöllä saattaa olla ehkä ADHD- tai lukihäiriö.
Niinistö on puheissaan nostanut esiin joitakin muita valtiojohtajia: Saksan Angela Merkelistä hän on jaksanut puhua monessa yhteydessä, samoin hän tänään viittasi Martti Ahtisaaren laajaan arvostukseen maailmalla. Siinä tarinassa oli jotakin hyvin lapsellista ja samalla omituista. Niinistö nimittäin kertoi, että suurilla illallisilla on jännittävää seurata, kuinka illallisvieraan syöminen pysähtyy ja haarukka jää puoleenväliin lautasen ja suun välille, kun tämä jää kuuntelemaan Ahtisaaren puhetta. Kuvauksens sanojen välilä Niinistö piti pitkiä taukoja, ikään kuin lisätäkseen dramatiikkaa kuvaukseensa. Kuulija jäi odottamaan sitä merkittävää ja suurta päätelmää, johon tämä draama johtaisi. Sitä ei vain koskaan tullut.
Ei mistään käynyt ilmi se, mihin asiaan tämä Niinistön kertoma tarina oikein liittyi. Tarinallaan hän maalaili jotakin, joka ei kuulijalle selvinnyt. Mitä hän halusi sillä oikein kertoa? Karismaa hän varmaan jutullaan tarkoitti, mutta mitä siitä sitten? Vaalitentissä ei ollut puhe siitä. Tarkoittiko Sauli Niinistö, että hänessä itsessään on karismaa niin että haarukka pysähtyy kädessä? Vertaako hän itseään Martti Ahtisaareen? Vai oliko hänen tarkoituksensa verrata Tarja Halosta Martti Ahtisaareen ja osoittaa haloselta puuutuvan karismaa? Se taas ei ollut keskustelun aiheena eikä tunnu muutenkaan erityisesti aikuisen miehen puheenaiheelta. Saattaa tosiaan kuitenkin olla, että Niinistön tarkoituksena oli väheksyä Tarja Halosen karismaa. Mitä se kertoo Niinistön ajatusmaailmasta?
On käynyt selväksi että Niinistö kertoo usein tällaisia asiaankuulumattomia juttuja ja ilmaisee itseään epäselvästi. Siten ei ole ihme, että hänet käsitetään helposti väärin.
Yksi esimerkki on FST:n vaalitentissä sattunut pöhkö kömmöhdys, jossa Niinistö varmaan ihan hyvää tarkoittaen alkoi kertoa tarinaa kiinalaisessa slummikaupunginosassa asuvasta lapsiperheestä. Lapset eivät voi käydä koulua koska heidän on mentävä joka päivä töihin. Mutta he ovat onnellisia sillä heillä on jääkaappi. Tämänkin tarinan tarkoitus jäi hyvin epämääräiseksi. Miksi Niinistö mahtoi sen kertoa? Siinä tilanteessa Niinistön tarkoituksen ymmärtämistä tosiin häiritsi hänen kehno ruotsin kielen taitonsa.
Nämä tapaukset kuvaavat Niinistön tapaa ilmaista itseään. Hän puhuu epäselvästi, eikä ole helppoa tavoittaa hänen tarkoituksiaan. Hän ei todennäköisesti menesty neuvotteluissa, joissa pitää sietää paineita ja olla huolellinen, tarkkaavainen ja eksakti.
On lisäksi ilmeistä että Niinistö ei hallitse tunneimpulssejaan, erityisesti aggressioitaan. Hänen vihanpurkauksensa, joka räjähti riitelyksi MTV:n tentissä, oli asiaton ja täysin epäammattimainen. Se oli vakava virhe ja paljasti hänen heikkoutensa.
Jos hän toimii samoin kollegojaan kohtaan siellä Euroopan investointipankin henkilöstöasioiden hoitajana, ei pidä ihmetellä, jos hänet halutaan sieltä pois.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Analyysi Halosesta myös, kiitos!
halonen poisti miinat, niinistö ei. halonen todisti olevansa maanpetturi, niinistö ei. ton perusteella nyt äänestetään eikä sen perusteella mikä arvosana oli äidinkielessä 40v sitten
maahan kaivetaan joko miina, tai suomalainen sotilas verisinä paloina arkussa, rajaa on 1300km. lainaten vuotta 1997:
16. joulukuuta 1997
Ulkoministeri Tarja Halosen asettama miinatyöryhmä ehdottaa miinojen korvaamista muilla asejärjestelmillä, vaikka se on "kallista ja vie aikaa". Työryhmän mukaan miinojen korvaaminen maksaisi vähintään 4,4 miljardia markkaa
_______
tuo 4.4 miljardia markkaa (vähintään) on rahaa joka otetaan mummosi eläkkeestä.
jos miinoja ei tarvitsisi polttaaa niin sanoitusti ilmaan olisi armeijalle annettavissa vähintään tuo 4.4mk miljardia lisää joka on 740miljardia euroa, sillä saa 50 apache helikopteria tai 50kpl f-16 hävittäjää. Mutta juu, eihän näillä oo merkitystä... otetaan vaan maanpetturi takas pressaks 6 vuodeks koska sillä oli parempi äidinkielen numero ku vastaehdokkaalla
Niinistö oli myös poistamassa maamiinoja...
740 miljoonaa euroa eikä miljardia euroa
Joo, annappa osotetta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000113&posting=22000000013584973
Gallupit ovat näköjään herättäneet punaisessa mediassa pakokauhun ja nyt pitää kääntää kaikki asiat päälaelleen. Psykologi näki päinvastoin rehtiä asiallisuutta Niinistön vastauksissa, joita harvoin sai viedä loppuun, ei edes korjata törkeitä haastattelijan esittämiä virheitä. Tahallista ärsyttämistä, jota juristi tuskin ymmärtää, kun odottaa oikeudenmukaisuutta. Aivan kuin olisi ollut syytettynä oikeudessa eikä saanut puolustautua. Äänestäjät kyllä tämän tajuavat.
Asian tuntijan lausunto (SAK;Johto&SDP;Johto)Jonka suulla Halonen puhua pulputtaa,kuin kassi Alma? "Arvosana heikko".Kyllä kansa nauraa Halosen puheet tuleekin."SAK;lta ja SDP;n"suusta ?
Tässä on mielenkiintoinen puoli Niinistöstä... Vai mitä sanotte.
- - -
"Elämän valkoisia ruutuja
Kovasta ja tunteettomasta Sauli Niinistöstä
Meidän tavisten käsitys julkisuuden henkilöistä muodostuu lähes yksinomaan median välityksellä. Se luo mielikuvat, julkkisten imagot, ja pitää niitä yllä. Useinkin tarkoituksella.
Olen työskennellyt koko aikuisen ikäni lähes viisikymmentä vuotta suomalaisen lehdistön palveluksessa ja kuvannut ja jossain määrin tutustunutkin moniin politiikan, taiteen, kulttuurin ja viihteen julkimoista. Ja täytyy sanoa, että melkein aina ensitapaamisella ennakkokäsitykseni henkilöstä on muuttunut ja hyvin usein positiiviseen suuntaan. Se ennakkokäsitys, jonka minäkin olen saanut mediasta.
Tein aikoinaan hommia myös tälle lehdelle ja sain vaalien alla kokoomukselta tehtäväkseni kuvata Sauli Niinistöä ympäri maata levitettävään ilmoituskampanjaan. Niinistö oli tuolloin puolueensa puheenjohtaja ja valtiovarainministeri ja hänellehän varsinainen julkikuva oli rakennettu: muista piittaamaton diktaattori, täysin tunteita vailla oleva kylmäkalle.
Eduskunnassa oli melkoinen hässäkkä ja Niinistön sihteeri joutui pariinkin otteeseen siirtämään jo sovittua kuvausaikaa. Kun kuvauspäivä sitten koitti, kuvilla alkoi jo olla kiire tuotantoon. Tulin studiolle hyvissä ajoin ja kävin läpi laitteeni useampaankin kertaan, mittasin valot valmiiksi ja oikeat arvot kameroihini. Kaiken piti olla kunnossa, kuvausaikaa kun oli vain tunti.
Tällaisen kuvauksen onnistumisen ehtona on se, että kuvaajan ja kuvattavan välille syntyy hyvä fiilinki, jännityksen laukaiseva tunnelma. Se syntyy vain keskustelemalla, välineisiin ja kuvaukseen ei voi juurikaan jakaa huomiotaan. Nyt olisi kameran vastakkaisilla puolilla lehtikuvaaja ja tiukkaakin tiukemmaksi luonnehdittu ministeri. Olin odotellessani lievästikin sanoen hermostunut.
Niinistö saapui minuutilleen ei antanut odotella, niin kuin isokenkäisillä on monastikin tapana. Istui pallille ja aloitettiin sessio. Pikkuhiljaa keskustelu sai oikean sävyn, kuvattava selvästikin rentoutui ja kuvaaja sen seurauksena. Ehkä siinä oli sitä, että ministeri sai hetkeksi irrottautua työstään, puhua tavallisen pulliaisen kanssa tavallisista asioista. Tiedä häntä, mutta kuvia syntyi, ilmeikkäitä ja aitoja. Tunti kului kuin siivillä, ja kun kuvattava sulki studion oven, huoahdin helpotuksesta: "Menipä hyvin, menipä todella hyvin!"
Tarkistin vielä kerran myllyni ei voi olla totta, kamerassa ei ole "äxä" päällä! Menen laboratorioon vielä toivoen. Mutta ei, filmit ovat aivan "blankkoja", salamat eivät ole osuneet oikeaan aikaan, niitä letkeitä ja ilmeikkäitä valokuvia ei ole olemassakaan!
Mitä ihmettä minä nyt teen, ajattelin kauhuissani, tämähän on hirveän noloakin vanhalle ammattimiehelle! Nyt vasta muistan, että on syntymäpäiväni että semmoinen lahja!
Päädyin siihen, että ainoa tapa on kirjoittaa valtiovarainministerille henkilökohtainen kirje siltä seisomalta. Teen sen, kerron kuinka kaikista tarkistuksistani huolimatta minulla on vain valkoisia ruutuja. Kirjoitan tietäväni kuinka kiirettä hänellä on, mutta toivon kuvauksen voitavan panna uusiksi. Päätän sepustukseni sanoihin: "Nöyrästi häveten ja vielä syntymäpäivänäni", ja panen pikana postiin.
Seuraavana päivänä posti tuo Niinistöltä käsinkirjoitetun vastauksen. Siinä seisoo: "Hei Seppo, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kunpa tietäisit kuinka monia valkoisia ruutuja minä olen joutunut elämässäni jättämään taakseni. Soita sihteerille ja sovi uusi aika. Olinkin vähän väsynyt, ensi kerralla syntyy parempia. Terveisin, Sauli."
Että totta vie, tuo kylmäkalleksi kutsuttu puolueensa puheenjohtaja ja ministeri oli ymmärtänyt ahdinkoni ja sen tuskan, jossa kieriskelin! Hän ei ollut pannut sihteeriään soittamaan vaan kirjoittanut kirjeen kuten itsekin olin tehnyt. Hänessä oli tyyliä, hänessä oli sydäntä!
Kokoomus voittaa vaalit, puolueväki juhlii pääkaupungin yökerhossa, puolueen puheenjohtaja nojaa parvekkeen kaiteeseen. Hän katselee alas, mutta ei tanssivia ja ilakoivia, hän muistelee. Sen aistii ja sen, että hän on yksin. En häiritse, odotan kameroineni. Sitten Niinistö kääntää totiset kasvonsa ja hieman kostuneet silmänsä minuun ja sanoo: "Tällaisella hetkellä sitä tulee mieleen kaikenlaisia asioita" miettii hetken ja jatkaa "eikä niistä päällimmäisenä ole todellakaan vaalitulos".
Ei muuta, mutta minunkin silmäni kostuvat. Ajattelen, että niin kauan maa makaa hyvin, kun sillä on johtopaikoillaan Sauli Niinistön kaltaisia.
Tätä mieltä olen tänäkin päivänä. Ja ehkä nimenomaan juuri nyt, kun aikoinaan valtiovarainministerin harteille tarkoituksellisesti rakennettua imagoa yritetään pitää hengissä, vieläpä kasvattaa.
Sillä samalla tarkoituksella.
Seppo Saves
Kirjoittaja on lehtikuvaaja ja taiteilijaprofessori emeritus."
Niinistö puhuu paljon ja lopultakaan ei sano yhtään mitään. Hän esiintyy kyräilevästi ja välttelevästi. Hän vaikuttaa kylmältä ja luotaantyöntävältä, tuntuu jopa siltä että hän on joutunut tahtomattaan julkisuudfen rooliin jossa hän ei lainkaan viihdy.
Ehkä se on Niinistön sanavalikoiman ja tunnemaailman köyhyyttä, ehkä se on Niinistön huonoa itsetuntoa, ehkä Niinistön luontaista arkuutta ja epäluuloisuutta mutta joka tapauksessa Niinistö ei anna itsestään kovinkaan luotettavaa ja symppaattista kuvaa. Päinvastoin tulee vaivautunut tunne, tunne siitä että Niinistö ei ole aito ja vilpitön, koska hän ei uskalla sitä olla. Myös hänen viestimisensä vaikuttaa siltä että joku on vain laittanut sanoja hänen suuhunsa eikä hän itsekään tiedä mitä puhuu.
Viestintäalan ammattilaisena varmaan huomaat toiseen kertaan että kirjoituksesi on varovaisenkin arvion mukaan kokolailla biasoitunut.
Tämä on täysin ymmärrettävää jos nimesi löytyy
Kivistö Maarit
Juntunen Riitta
Vento Pauli
Rytkönen Sanna
Pajunen Pirjo
Aalto-Matturi Sari
tuosta listasta. Häpeä SAK!