En tajua miksi ujot ihmiset häpeävät ujouttaan ja haluavat päästä siitä eroon. Ihan niinkuin se olisi joku sairaus.. Ujo ihminen on persoona siinä missä ulospäin suuntautunutkin, eikä se että ihminen on hiljainen ole tyhmyyttä. Jokainen puhuu niin paljon tai vähän kuin katsoo tarpeelliseksi. Ihminen joka puhuu mitä sylki suuhun mokaa itsensä suuremmalla todennäköisellä kuin ihminen joka harkitsee sanomisiaan..
Myös minä olen ns ujo, koska tykkään ennemmin kuunnella muita ihmisiä kuin olla itse turhaan äänessä. Se ei tee minusta tyhmempää kuin muut. Koen olevani tasavertainen muihin nähden, puhun mikäli minulla on mielestäni järkevää sanottavaa.
Älkää ymmärtäkö silti väärin, minulla ei ole mitään puheliaita tyyppejä vastaan. Päinvastoin heidän seurassaan viihdyn, koska heitä on mukava kuunnella. Kiusallisempaa on olla hiljaisena toisen hiljaisen seurassa, kun molemmat miettivät päänsä puhki miten avaisi keskustelun säikähtämättä toisen hiljaisuutta :) ...monimutkaista.
Te ujot tytöt ja pojat, älkää pitäkö itseänne nössönä. Pitäkää kaikki ihmiset yksilöinä. Mikäli joku teitä loukkaa älkää tehkö hänestä vihamiestä. Ihminen ei ole paha vaan ajattelematon.
Näillä ajatuksilla suojelen itseäni ihmisten ympäröimänä. Työelämään siirryttyäni on ollut pakko opetella sopeutumaan: se tarkoittaa, käännä vikasi vahvuudeksi, äläkä pyytele anteeksi sitä mitä olet. Seuraa tilanteita ja hymyile, jo se saa sinut pian huomaamaan että voit "kuulua joukkoon".
Ensin voi tuntua väkinäiseltä soluttautua muiden ihmisten seuraan mutta kun olet positiivisin mielin ja näytät ettet häpeä itseäsi, alkaa muiden kiinnostus sinuun herätä.
Myös minä olen ns ujo, koska tykkään ennemmin kuunnella muita ihmisiä kuin olla itse turhaan äänessä. Se ei tee minusta tyhmempää kuin muut. Koen olevani tasavertainen muihin nähden, puhun mikäli minulla on mielestäni järkevää sanottavaa.
Älkää ymmärtäkö silti väärin, minulla ei ole mitään puheliaita tyyppejä vastaan. Päinvastoin heidän seurassaan viihdyn, koska heitä on mukava kuunnella. Kiusallisempaa on olla hiljaisena toisen hiljaisen seurassa, kun molemmat miettivät päänsä puhki miten avaisi keskustelun säikähtämättä toisen hiljaisuutta :) ...monimutkaista.
Te ujot tytöt ja pojat, älkää pitäkö itseänne nössönä. Pitäkää kaikki ihmiset yksilöinä. Mikäli joku teitä loukkaa älkää tehkö hänestä vihamiestä. Ihminen ei ole paha vaan ajattelematon.
Näillä ajatuksilla suojelen itseäni ihmisten ympäröimänä. Työelämään siirryttyäni on ollut pakko opetella sopeutumaan: se tarkoittaa, käännä vikasi vahvuudeksi, äläkä pyytele anteeksi sitä mitä olet. Seuraa tilanteita ja hymyile, jo se saa sinut pian huomaamaan että voit "kuulua joukkoon".
Ensin voi tuntua väkinäiseltä soluttautua muiden ihmisten seuraan mutta kun olet positiivisin mielin ja näytät ettet häpeä itseäsi, alkaa muiden kiinnostus sinuun herätä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kannatan kannatan!!
"En tajua miksi ujot ihmiset häpeävät ujouttaan ja haluavat päästä siitä eroon."
Ei ujous olekaan sairaus. Silti uskon, että ujot haluaisivat ujoudestaan eroon siksi, koska yleensä sosiaalisesti aktiiviset ihmiset saavat helpommalla ystäviä ja ovat keskimäärin onnellisempia kuin hiljaiset. Sosiaalisia ei myöskään yleensä kiusata.
Eli en käsitä, miki ujo ei haluaisi olla puhelias, suosittu ja rohkea, jota ei kiusata ja jolla on paljon ystäviä. ja jonka on myöskin helpompi tutustua uusiin ihmisiin.
Vaikka ujous ei olekaan sairaus niin yhtä hyvin voitaisiin kuitenkin kysyä ironisesti, miksi sairas haluaa sairaudestaan eroon. Kuulostaako typerältä että mahatautinen väittäisi "että ei tässä mitään, mä olen ihan onnellinen vaikka mulla onkin mahatauti enkä halua siitä eroon"
Psykologinen juttu kieltää ongelmansa vaikka sisimmässään tietääkin että ongelmia on. Ongelmien kieltäminen on yksi tapa selvitä niistä.
Kyllähän kaikki olisivatkin mieluiten sosiaalisia, mutta kun ihminen syntyy joko ekstro- tai introvertiksi, pitää tyytyä siihen mitä on.
Ujojen ongelma on, että he eivät löydä itsestään hyviä puolia, jotka korjaisivat heidän "puutteensa". Tottakai on helppo saada ystäviä kun uskaltaa lähestyä ihmisiä, muttei ujonkaan ole mahdoton niitä saada.
On hullua puhua fyysisestä sairaudesta ja puhtaasti henkisestä asiasta samassa lauseessa. Fyysiseen sairauteen sopeutuminen on vähän toista luokkaa kun sen myöntäminen että ihmiset ovat erilaisia. Tottakai esim syöpää sairastava haluaa päästä eroon sairaudestaan, mutta ujolle parasta lääkettä olisi että hän tajuaisi että ujous on lähinnä psykologista ja monet ongelmat (esim punastelu, sydämen jyskytys) helpottavat, kun huomaa mistä ne johtuu. Osasyy siihen että ujo aristelee muita ihmisiä on, että hän pelkää tekevänsä jotain noloa. Näin ollen on parempi olla hiljaa ja huomaamaton.
Lukioaikana olin yhteen aikaan todella ahdistunut esim suuressa luokkahuoneessa. Tiesin vastaukset opettajan esittämiin kysymyksiin mutta en uskaltanut viitata.. Ja jos opettaja yllättäen kysyi minulta jotain, poskia alkoi kuumottaa, sydän tykytti vimmatusti ja olin ihan punainen. Helposti saatoin vastata " en tiedä" jotta huomio kääntyisi pois minusta. Loppujen lopuksi olin itkuinen hermoraunio ja saatoin mennä välitunnin ajaksi vessaan kököttämään jottei tukalat tilanteet toistuisi.
Pian varasin terveyskeskuksesta ajan nuorisopsykiatrille jonka kanssa sain keskustella ongelmastani ja hän määräsi minulle masennuslääkkeitä. Keskusteluistamme opin että ahdistukseni johtui aina omista ajatuksistani. Huomion keskittyessä minuun huomasin toistavani aina samat ajatukset " nyt punastun ".. Pikkuhiljaa opin karsimaan näitä ajatuksia ja huomasin etten enää tarvinnut lääkkeitä. Punastelen yhä mutta en välitä siitä.
Ymmärräthän nyt, ujo ihminen voi helpottaa oloaan muuttamalla ajatustapojaan. Usein puhuminen ongelmista ammattiauttajan kanssa helpottaa ja mittasuhteet muuttuvat siedettävämmiksi. Ujouden kanssa voi opetella elämään, se on helpompaa kuin pelätä elämää.
Olen ollut ujo koko ikäni. Koulussa ala-asteella ei ujoudesta ollut mitään haittaa , mutta yläasteella minua alettiin kiusaamaan pelkästään koska olin hiljainen ja ujo, joka ei ikinä uskaltanut sanoa vastaan. Tämän seurauksena koulusta tuli yhtä helvettiä. Itsetunto tuhoutui, minusta tuli todella epävarma, kaverit jättivät. Lukiossa olinkin jo ihan yksin ,ei kavereita. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen edelleen ujo mutta olen saanut kavereita. Ujous haittaa kaikkia sosiaalisia suhteita. Ei ole helppoa olla tilanteissa jossa pitäisi sanoa jotain ja kertakaikkiaan päässä ei liiku yhtään ajatusta. Voisi sanoa että ujous on vienyt elämästäni noin 15 vuotta. Tämän takia haluan ujoudesta eroon.
haittaa se saattaa estää sosiaalisia tapahtumia, estää työpaikalla etenemisen ja kouluaikaan minulla jäi pisteet huomattavasti alemmaksi huonon tuntiosaamisen vuoksi olin niin ujo etten kehdannut viitata eli jos sain kokeesta 9 se tuli todistukseen kasina kun taas joku sai kasin ja nosti sen tuntiosaamisen avulla torkkaan ysiksi..et sillee...siksi on tärkeetä päästä ujoudesta pois tai kaikki menee sinun ylitse mennen tullen. Ei ujous ole häpeä mutta voi olla este.
Koulussa kokeesta tuli vaikka kymppi, toditukseen ysi koska tuntiosaaminen/ aktiivisuus oli kuulemma niin huono. Tein aina kaikki läksyt mutta eipä ne pahemmin vaikuttaneet arvosanaan. Sitten toiset saivat kokeesta sen kasin eikä olleet tehneet läksyjä eikä paljon muutakaan mut arvosanaksi tulikin ysi koska tuntiaktiivisuus oli niin hyvä.
Samanlaisia kokemuksia mullakin. Eniten ärsyttää se, että asiaa olisi. En ole tyhmä, mutta olen aina ollut niin ujo ja epävarma etten esim. koulussa koskaan oikein saanut sanotuksi/uskaltanut sanoa omia mielipiteitäni tai juuri mitään muutakaan :(
Enpä kyllä ole kuullut että ujous olisi este uran etenemiselle. Yhtä hyvin este voi olla liika itsensä esille tuonti. Kyllä, ujous saattaa estää sosiaalisia tapahtumia ja näkyä kouluarvostelussa, mutta edistystä ei voi odottaa jos jää laakereilleen lepäämään.
Hienoa, että kirjoitukseni herätti keskustelua.
Nyky-yhteiskunta ei aja ujojen asiaa niin kauan kun sosiaalista luonnetta ylikorostetaan. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista valettuja ja hiljaiset ihmiset kokevat jäävänsä jalkoihin..
Kouluarvosanoilla voi siinä vaiheessa suoraan sanottuna pyyhkiä pyllynsä kun pääsee kiinni työelämään.. Ja sitkeä voi korottaa niitä jos saa näin tien auki haluamaansa suuntaan. On toki epäoikeudenmukaista että kouluarvostelussa menetellään usein "pärstäkertoimen" mukaan, mutta sen ei pidä antaa lannistaa.
Olen itsekin tuntenut olevani ulkopuolinen ja jääväni paljosta paitsi vain sen takia, että olen ihmisten seurassa varautunut ja hiljainen. Nyt kun ikää on tullut ja on yksinkertaisesti ollut pakko sopeutua siihen että aina ei voi kulkea muiden varjossa, olen oppinut ottamaan asiat lunkimmin. En enää ota itseeni jokaista ajattelematonta kommenttia vaan päästän ne toisesta korvasta saman tien ulos. On otettava itseään niskasta kiinni ja mentävä rohekasti tilanteisiin mukaan.
Ujot ihmiset tulevat usein kiusatuiksi koulussa ja varsinkin ylä-aste iässä ottavat helposti siipeensä toisten kommenteista. On ikävää että jotkut saattavat olla niin ikäviä etteivät osaa arvostaa itseään hiljaisempia ihmisiä, mutta se heijastaa heidän luonteestaan jotain. Vaikka kiusaajat ovat suosittuja, eivät monet heidänlaisiaan kuitenkaan sydänystävikseen laske. Itse en ole heidän hyväksyntäänsä kaivannutkaan. Heidän ahdasmielinen ja suvaitsematon asenne erilaisia ihmisiä kohtaan kertoo vain lommosta heidän itsetunnossaan. Jollainhan sitä on pönkitettävä.
Vaikka se pelottavaa onkin niin kukaan ei ikuisesti voi piileskellä muilta ihmisiltä. Väistämättä joutuu kontakteihin, mutta jo se että edes näyttää kuuntelevan muita tuo enemmän pisteitä. Ei tarvitse olla suuna päänä mutta pienen kiinnostuksen osoittaminen ei ole pahasta.
Te ruokitte omaa mörköänne niin kauan kun tyydytte kävelemään seinän viertä. Koittakaa edes väläyttää pientä hymyänne kun mukava ihminen katsoo päin. Pieniä kontakteja muihin ihmisiin pikku hiljaa ja alat saamaan rohkeutta.
Siksi siitä halutaan päästä eroon, koska ujot ihmiset eivät ole seurustelun arvoisia ihmisiä. Niin, ei ole tarkoitus haukkua eikä masentaa ketään, itsekkin olen ujo...
eihän se ujous sairaus oo, mutta se rajoittaa todella paljon elämää