Alla muutama jae Paavalin kirjeestä Timoteukselle (1992 käännös)
11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena.
12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
13 Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva,
14 eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.
15 Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.
Mielestäni tuo on hyvin selkeää ja vähän tulkinnoille tilaa jättävää tekstiä.
Seuroissa Paavalin saman opetuksen sisältävä Raamatunkohta luetaan poikkeuksetta kohdasta, joka jättää paljon tulkinnanvaraa puhujalle.
Paavalin opetuksen mukaan naisen tulee vaieta kokonaan seurakunnassa. Toisaalla Paavali kirjoittaa, että nainen voi kotona kysyä mieheltään epäselviksi jääneitä asioita.
Miten sitten on perusteltavissa käytäntö, että nainen ei voi toimia pappina eikä puhujana mutta hän voi kuitenkin seurakunnassa käyttää puheenvuoroja ja esittää kysymyksiä vaikkapa alustusten pohjalta?
Kuka meistä osaa sanoa mitkä Raamatun seurakuntaelämää ja kristityn elämää yleensäkin koskevista neuvoista tulisi soveltaa sellaisenaan käytäntöön ja mitkä karsia pois menneeseen kulttuuriin kuuluneina?
Henkilökohtainen näkemykseni on, että nainen voi toimia seurakunnan eri tehtävissä samassa laajuudessa kuin mieskin.
Eri asia on sitten haluaisiko monikaan nainen toimia saarnamiehenä.
Monikohan mies sitä haluaa?
Kannatan tasa-arvoa.
Siihen ei kuulu naisen hengellinen eikä seksuaalinen alistaminen, jota liikkeemme piirissä valitettavan moni nainen joutuu kokemaan.
11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena.
12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
13 Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva,
14 eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.
15 Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.
Mielestäni tuo on hyvin selkeää ja vähän tulkinnoille tilaa jättävää tekstiä.
Seuroissa Paavalin saman opetuksen sisältävä Raamatunkohta luetaan poikkeuksetta kohdasta, joka jättää paljon tulkinnanvaraa puhujalle.
Paavalin opetuksen mukaan naisen tulee vaieta kokonaan seurakunnassa. Toisaalla Paavali kirjoittaa, että nainen voi kotona kysyä mieheltään epäselviksi jääneitä asioita.
Miten sitten on perusteltavissa käytäntö, että nainen ei voi toimia pappina eikä puhujana mutta hän voi kuitenkin seurakunnassa käyttää puheenvuoroja ja esittää kysymyksiä vaikkapa alustusten pohjalta?
Kuka meistä osaa sanoa mitkä Raamatun seurakuntaelämää ja kristityn elämää yleensäkin koskevista neuvoista tulisi soveltaa sellaisenaan käytäntöön ja mitkä karsia pois menneeseen kulttuuriin kuuluneina?
Henkilökohtainen näkemykseni on, että nainen voi toimia seurakunnan eri tehtävissä samassa laajuudessa kuin mieskin.
Eri asia on sitten haluaisiko monikaan nainen toimia saarnamiehenä.
Monikohan mies sitä haluaa?
Kannatan tasa-arvoa.
Siihen ei kuulu naisen hengellinen eikä seksuaalinen alistaminen, jota liikkeemme piirissä valitettavan moni nainen joutuu kokemaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun täällä jaat vihaasi ja viisauttasi, voin kertoa, ettei sovinismi millään tavalla ole liittynyt sukupuolten välisiin suhteisiin.
Sen oppi-isä on 1800-luvun lopun Ranskassa.
Juttusi on siis tiedon tasollakin täysin pielessä.
Näin sovinismin määrittelee Wikipedia.
Sovinismi (ransk. chauvinisme) tarkoittaa nykyisin lähinnä miesten ylivaltaa naisten yli kannattavaa aatetta. Aiemmin sana tarkoitti lähinnä kiihkoisänmaallisuutta, mutta myös yleisemmin kiihkoilevaksi koettua tai väitettyä aatetta tai toimintaa. Sana johtuu (alkuperäisessä merkityksessään) ranskalaisen näytelmän la cocarde tricolor (1831) hahmon nimestä "Nicolas Chauvin".
Nainen onkin Jumalalle tärkeä ja sellainen jota halutaan suojella?
11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena.
12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
13 Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva,
14 eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.
15 Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.
Opettaja saattaa eksyttää ihmisiä jos opettaakin väärin vain yhtä ainoaa totuutta, ja Jumala ei halua naista siihen altistaa. Siksi naisen parempi kuunneella, oppii ymmärtämään oikean ja väärän.
Nainen ei tehnyt tietoisesti syntiä, vaan hänet houkuteltiin siihen, paha houkutteli. Jumala ei tastä syyllistä naista, vaan houkuttelijan.
Lasten synnyttjänä, ja lastensa äitinä hän ymmärtää sen rakkauden mitä Jumala ihmisille antaa, ja siksi hän pysyy rakkaudessa ja uskossa. Jos hän elää hiljaisesti ja pyhittäen elämänsä Jumalalle, eikä anna itseään huiputtaa.
Naistasa-arvon ajaja myös:)
Kiitos ajatuksistasi. Erinomaisen hyvä puheenvuoro. On selvää että ei tämä tilanen voi loputtomiin jatkua, että naisia ei ole meillä sananjulistajina. Se tehtävä ei ole mitenkään sukupuoleen sidottu. Ymmärrämme aivan luonnollisena sen, että Vanhan Testamentin aikaan elämäntapa ja naisen asema oli kokonaan toinenkuin 2000-luvulla. Nyt näemme että naisten oikeus osallisuuteen ja toimintaan tulee mahdollistaa kaikin tavoin, sille ei saa asettaa ennakkoon esteitä. Aika sitten näyttää minkä verran seruakunta asettaa naisia - hengellistä estettä siihen ei ole.
Tästä pitäisi puhua siionissa avoimesti. Kykenemmekö siihen? Itse uskon kyllä niin. Meillä on valistuneita teologeja ja näkemyksellisiä maallikoita joille Jumala on antanut paljon ymmärrystä.
"Hengellisinä pappeina liikkeen sanomaa välittivät naiset siinä missä miehetkin."
(Tuohan toteuttuu tänäänkin vanhoillisten keskuudessa.)
"...Avaintenvallan tuoma velvoitus synnytti epälukuisan määrän saarnamiehiä ja "puhuvaisia vaimoja", jotja tekivät käännytystyötä ympäristössään. Oulussa esiintyi ainakin vuosina 1876-83 naissaarnaaja ruotsinkielisen säätyläisväestön parissa. Hän oli neiti Sofie Hackzell, joka saattoi pitää jopa puolitoista tuntia pitkiä puheita Raamatun tekstin johdolla. Naisten esiintyminen saarnaajana jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja poikkeukselliseksi vaiheeksi..." (s. 658 Pohjolan kristillisyys)
Jotakin ajatusta tuokin teksti synnyttää, kun peilaa nykyistä käytäntöä vasten.