Minua jäi kiinnostamaan, mikä oli se asia, joka aiheutti Niinistön kuumenemisen. Se taisi olla tällainen. Tällaisen kuvan sain:
Joskus aikaisemmin (Ehkä Niinistön ollessa ministerinä) oli tapahtunut niin, että joskus joku työnanataja oli hoitanut kaikki työantajalle kuuluvat velvoitteensa, mutta hänelle ei oltu myönnetty työnantajalle kuuluvia oikeuksia ja etuja siitä huolimatta. Ja syy oli ollut se, että tuo työnantaja ei ollut kuulunut työnantajien liittoon. Tätä Niinistö oli pitänyt epäkohtana ja vääryytenä tuolloin aikaisemmin ja myöskin nyt. Paikalla oli työntekijäliiton ja työnantajaliiton edustaja, jotka molemmat olivat ilmeisesti sitä mieltä, että tuollaista "kiristämistä ammattiliittoon kuulumisen puolesta" saa ja voidaan harjoittaa. Niinistö oli sitä vastaan. Ymmärrettävä kanta Niinistöltä, ja ymmärrettävää oli myöskin "lämpeneminen", sillä tässä oli Niinistön vastapuolelle ikäänkuin asetettu sekä työntekijäliiton, että työnantajaliiton edustaja, ikäänkuin hän olisi asettunut "työmarkkinajärjestöjen" yläpuolelle. Todella ahdistava tilanne Niinistölle. Voidaan katsoa hänen olleen oikeassa alunperin, se on mielipidekysymys, ehkä lain mukaan hän olikin aivan oikeassa. Mutta työnantajapuolikin oli saatu sinne vastapuolelle. Hyvin kiusallinen tilanne Niinistölle. Ei ihme, että hän lämpeni siinä tilanteessa. Monelta meni tämä itse asia varmaan ohi huomaamatta.
Joskus aikaisemmin (Ehkä Niinistön ollessa ministerinä) oli tapahtunut niin, että joskus joku työnanataja oli hoitanut kaikki työantajalle kuuluvat velvoitteensa, mutta hänelle ei oltu myönnetty työnantajalle kuuluvia oikeuksia ja etuja siitä huolimatta. Ja syy oli ollut se, että tuo työnantaja ei ollut kuulunut työnantajien liittoon. Tätä Niinistö oli pitänyt epäkohtana ja vääryytenä tuolloin aikaisemmin ja myöskin nyt. Paikalla oli työntekijäliiton ja työnantajaliiton edustaja, jotka molemmat olivat ilmeisesti sitä mieltä, että tuollaista "kiristämistä ammattiliittoon kuulumisen puolesta" saa ja voidaan harjoittaa. Niinistö oli sitä vastaan. Ymmärrettävä kanta Niinistöltä, ja ymmärrettävää oli myöskin "lämpeneminen", sillä tässä oli Niinistön vastapuolelle ikäänkuin asetettu sekä työntekijäliiton, että työnantajaliiton edustaja, ikäänkuin hän olisi asettunut "työmarkkinajärjestöjen" yläpuolelle. Todella ahdistava tilanne Niinistölle. Voidaan katsoa hänen olleen oikeassa alunperin, se on mielipidekysymys, ehkä lain mukaan hän olikin aivan oikeassa. Mutta työnantajapuolikin oli saatu sinne vastapuolelle. Hyvin kiusallinen tilanne Niinistölle. Ei ihme, että hän lämpeni siinä tilanteessa. Monelta meni tämä itse asia varmaan ohi huomaamatta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo selvensi sitä käsitystä mikä minulla niinistöstä olikin, periaatten juristi eikä todellinen yhteistyöpeluri. Voisi jopa sanoa "piru mieheksi"!
Juristit ovat usein ärsyttäviä maailmasta vieraantuneita ihmisiä, mutta on sikamaista herjaa sanoa Niinistöä tyypilliseksi juristiksi - sikamaista kohdella noin loukkaavasti maamme suurta juristikuntaa.
Niinistön väitettiin vaatineen lisää joustoja työehtosopimusten yleissitovuuteen, kun hän esitti ainoastaan sitä, että työehtosopimusten lievennykset koskisivat myös niitä työnantajia, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon, koska työehtosopimuksen yleissitovuus heitä kuitenkin kjoskee palkkojen ja muiden työehtojen suhteen.
Tätä ei SAK hyväksy, vaan vaatii liittymistä liittoon, eli puuttuu perustuslain turvaamaan yhdistymisvapauteen tulkinnallaan siitä, että ainoastaan yleissitovuuden velvoitteet koskevat järjestäytymättömiä työnantajia, mutta eivät työehtosopimusten lievennykset.
Tähänkään kysymykseen Niinistön ei haluttu antaa vastata, kun demarilauma huusi jatkuvasti päälle ja pakotti Niinistönkin korottamaan ääntään, että vastaus olisi kuulunut demarimetelin yli.
Tämä likasankopolitiikka on hyvä keskustalaisten äänestäjien panna merkille ja ottaa huomioon, kun sunnuntaina teette valintanne.
Niinistö menetti hermonsa ja alkoi hysterisenä huutamaan mielipiteitään juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä.
Kuka haluaa hermojaan täysin hallitsemattoman huutajan hoitamaan maamme asioita.
Kuuluisa äkkipikaisesta luonteestaan ja kärkevistä lausunnoistaan oli mm. Paasikivi, jota moni pitää edelleen merkittävimpänä presidenttinämme. Ei se Kekkonenkaan kaikkein kaunopuheisin aina ollut, muistetaan hyvin "-------n tunarit". Ei tuo proppujen palaminen minusta ollut erityisen paha eikä haitallinen, hyvin oli provosointi suunniteltu vastapuolella. Saa joskus menettää malttinsakin, kunhan se ei tapahdu liian usein. Se osoittaa vain inhimillisyyttä. Sillä ei ollut välttämättä negatiivinen vaikutus äänestäjiin, ei ainakaan minuun.