Mulla on ollu pakkoneuroosia jo useamman vuoden. Oon syöny seronilia ja klotriptyliä. Lääkitystä on ollut yli vuoden. Mulla on myös pakkoajatuksia, eli koko ajan on ajateltava, että mitä teen ja tuottaako se huonoa onnea jne. Se on tosi rassaavaa, ja pitää aina niin tarkkaan miettiä, mitä "uskallan" tehä. Ja kaikenlaisia tarkastamisia on myös..On ne ehkä vähän lääkityksen myötä vähentyneet, ja sillä, että ajattelee, ettei niissä ole mitään järkeä..Mut tosi rasittavia noi ajatukset on! Ku ei vaan tulis hulluks..KOHTALOTOVEREITA?!
Lisää pakkoneurooseista ja -ajatuksista
Ahdistaa
2396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
täällä olis samasta kärsivä. luepa tarinani samassa kategoriassa kuin itse kirjoitit kohta pakkoneurooseista.
Tiedän kokemuksesta että juuri pakko-ajatukset tekevät tästä vielä helvetimpää kärsittävää. Ne kun ei jätä rauhaan mutta ainoa tapa käsitellä niitä on sanoa itselle vaikeimpana hetkenä, että äläs nyt , älä usko itseäs ja ajattele, että sehän on mun pakko-ajatus, enpä välitä siitä . Tämä ei tosin onnistu jokaiselta mutta itse käytän tätä taktiikkaa.
Lisäksi, tärkeätä olisi että sulla on mahdollisimman paljon jotain tekemistä. olen huomannut itsestäni, että jos on yksin eikä tee mitään , niin pakko-ajatukset ja -teot vaan lisääntyvät.
Voin vakuuttaa että tiedän erittäin hyvin näistä koska olen tapellut niiden kanssa jo 10v. ja ne alkoi kun muutin ensim. kerran yksin asumaan enkä viihtynyt paikkakunnalla , ei ollut kavereita ja asunto oli liian pieni. Ihmekös se että järki sekos. olin muuten itsemurhan partaalla mutta selvisin. Sen verran vakavaa tämä neuroosi on että pahimmassa tapauksessa tappaa itsensä kun ei kestä sitä jatkuvaa ahdistusta ja kamppailua itsensä kanssa 24h. vuorokaudessa.
Mulla on yksi pakkoajatus, joka haittaa aika paljon elämääni. Se on tuskallista kun ei tahdo päästä siitä eroon. Tsemppiä sulle!