Olen kärsinyt esiintymispelosta yläasteelta lähtien ja pelko on vain jatkuvasti voimistunut. Sanotaan aina, että esiintymiskerrat lisäävät varmuutta ja vähentävät pelkoa, mutta minulle on käynyt päinvastoin. Nykyisin luultavasti pyörtyisin tai saisin paniikkikohtauksen, jos esiintyisin ilman lääkkeitä.
Lääkkeet sen sijaan kyllä auttavat esiintymispelon oireisiin, mutta eivät siihen varsinaiseen ongelmaan, josta pelko juontuu: esiintyessä kaikki järkevät ajatukset ja sanat katoavat päästäni. En yksinkertaisesti pysty sanomaan oikein mitään älyllistä, ainoastaan lukemaan paperista. Olen luonteeltani hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta ystävien kanssa puhelias ja valmis puhumaan mielipiteistäni. Innokas väittelijäkin. Mutta vieraalle suurelle porukalle puhuessa en kerta kaikkiaan keksi mitään sanottavaa.
Tämä on jokseenkin ongelmallista, kun minun täytyisi pitää yliopisto-opiskelun aikana pitkiä seminaariesitelmiä ja osata keskustella yleisön kanssa. Ja sama pitäisi vielä tehdä englanniksi. Siinä ei riitä paperista lukeminen, vaan pitäisi osata vastata kysymyksiin ja olla soveltava.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten selvisitte? Vai ettekö selvinneet? Erityisesti toivoisin muilta opiskelijoilta kommentteja.
Lääkkeet sen sijaan kyllä auttavat esiintymispelon oireisiin, mutta eivät siihen varsinaiseen ongelmaan, josta pelko juontuu: esiintyessä kaikki järkevät ajatukset ja sanat katoavat päästäni. En yksinkertaisesti pysty sanomaan oikein mitään älyllistä, ainoastaan lukemaan paperista. Olen luonteeltani hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta ystävien kanssa puhelias ja valmis puhumaan mielipiteistäni. Innokas väittelijäkin. Mutta vieraalle suurelle porukalle puhuessa en kerta kaikkiaan keksi mitään sanottavaa.
Tämä on jokseenkin ongelmallista, kun minun täytyisi pitää yliopisto-opiskelun aikana pitkiä seminaariesitelmiä ja osata keskustella yleisön kanssa. Ja sama pitäisi vielä tehdä englanniksi. Siinä ei riitä paperista lukeminen, vaan pitäisi osata vastata kysymyksiin ja olla soveltava.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten selvisitte? Vai ettekö selvinneet? Erityisesti toivoisin muilta opiskelijoilta kommentteja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä opiskelen yliopistolla myös ja vielä sosiaalialaa ja seminaarit odottavat mua, en oo kyennyt menemään vielä, oon siis jättäny kaikki sellaset kurssit pois missä pitää esittää oma työ. Nyt luennotkin pelottavat ja tää sosiaalinen fobia ja paniikkioireet vaan pahenevat... oon 26-vuotias ja valmistuakin pitäisi piakkoin. Oon aivan toivoton. Oon käyttäny beetasalpaajaa mut ei ne enää auta. Suurin pelkoni on ehkä se, ainakin tällä hetkellä, että muut opiskelijat näkevät paniikkini siellä luennoilla.. Ihan kauheaa. ennen olen ollut niin erilainen, vapaa ja hymyilevä, nyt oon niin muuttunu pelokkaaksi ja araksi ja kärsin tästä todella.
Onko oikeesti muitakin opiskelijoita? Huomaatteko te jos jotakin jännittää... ? Tänään kun kävin äänestämässä pressavaaleissa, niin meinas taju lähtee.. nin paljon jännitti. En ymmärrä enää itseäni!
Itselläni ei oikeastaan ole muita sosiaalisia pelkoja. Olen vain epäsosiaalinen luonnostaan. Kun opiskelet yliopistossa, niin oletko ajatellut käydä / jo käynyt YTHS:llä puhumassa ongelmistasi? Minulle terveydenhoitaja suositteli psykologin kanssa keskustelemista, koska se on opiskelijalle niin halpaa. Eli kannattaa hoitaa itsensä mahdollisimman kuntoon ajoissa, ettei ongelma ehdi vielä lisää pahentua ja toisaalta nyt, kun se ei maksa mielettömiä.
Minä en ainakaan luennoilla huomaa, jos joku jännittää. Terveydenhoitaja kertoi myös yli 20 prosentin yliopisto-opiskelijoista kärsivän esiintymispelosta, joten ainoakaan et ole. (Minua tämä tieto ei tosin lohduta juurikaan...) Sanot ettet ymmärrä itseäsi, mutta osaatko yhtään sanoa, mistä pelkosi on lähtenyt liikkeelle? Mikä on saanut sen pahenemaan jne.? Onko sinulla läheisiä, jotka tietävät asiasta?
en ole kertonut kenellekään ongelmaani, koska häpeän sitä. muut ehkä ovat alkaneet pitää minua jonain outona tai ehkäpä kylmänäkin ihmisenä, kun en ole enää opiskelijakavereiden kanssa. tämä rajoittaa elämääni. enkä tiedä mistä tämä on lähtöisin, no vaikea elämäntilanne ollut jo pitkään, niin kaipa se on siitä lähtenyt pahenemaan. Yleensä , siis alunperin olen hyvin sosiaalinen ja tykkään ihmisistä mutta nyt on vaan pahenemassa tilanteeni. Yths:n psykologilla käynyt pari kertaa, mutta en koe siitä saavani apua.
esiintymisjännitys on aivan normaalia, eli uskon että noin 20prossaa opiskelijoista siitä kärsii. tai en tiedä, onko se oikeasti heille kärsimystä? mä uskoisin että voisin tykätäkin esiintymisestä jos vain siihen uskaltaisi...
edes käymään lukioo loppuun, pelkään luokkatilannetta, ja lopetan koulun mieluummin kuin pidän yhtään esitelmää. sairasta. siksi oonki käyny viime vuodet vaan töissä. tuskin löydän koulua jossa voin vain opiskella ilman esitelmiä. olen luonteeltani iloinen ja puhelias