Olen vasta 18-vuotias, joten en voi ottaa tätä ongelmaani kauhean vakavasti. Se kuitenkin häiritsee ja vaikeuttaa elämää, etenkin ihmissuhteita. En edes osaa sanoa, mikä ongelma on, tiedän vain sen olemassaolon. Minulla on melko epäselvä identiteetti (mikä on varmasti myös normaalia tämänikäisenä), en tunne oloani missään tilanteessa oikein hyväksi. Aivan kuin minulla olisi aina jokin rooli päällä, vaikka ei olekaan. Tuntuu tavallaan siltä, että olisin monta ihmistä yhtä aikaa, en pysty olemaan yksi ihminen. Kaikki on yhtä sekasotkua. En oikein luota ihmisiin, enkä mielelläni päästä heitä lähelleni, ja välttelen etenkin romanttisia suhteita. Osittain se jotuu siitä, etten halua loukata ketään, kun en kuitenkaan olisi aidosti mukana suhteessa. Luulen, että olen oikeasti kiinnostunut toisesta ihmisestä, mutta kun saan selville jonkin hänen huonon puolensa yms. petyn häneen eikä hän välttämättä enää kiinnosta minua millään tavalla. Voisin sanoa, että rakastan eniten ihmisiä, joita samaan aikaan myös vihaan. Silti kyseessä ei välttämmättä ole oikea rakkaus, vaan enemmänkin pakkomielle.
Normaali mielialani on tyyni, en tunne oikeastaan mitään. En tarkoita siis varsinaisesti "tyhjää"oloa, tai olen korkeintaan hieman hämmentynyt. Tavallinen tunnetila ei siis ole negatiivinen, vaikka se alkaa kyllästyttää, sillä pidän vahvoista tunteista. En osaa kuvailla tätä kun olen "tavallisella tuulella." Silloin, kun tunnen oloni hyväksi, on kuin elämä olisi täydellistä, ja tavallaan mitään pahaa ei ole olemassakaan. Sitten kun tuntuu pahalta, en pysty näkemään elämässä mitään hyviä asioita. Joskus olen myös erittäin ärtyisä ja samaan aikaan itsevarma, enkä aina pysty hallitsemaan vihaani.Yleensä vain liioittelen tai vähättelen ongelmiani, joten en iteskään tiedä, mikä oikeastaan on totta. Äärimielialat eivät kestä kauan, yleensä ne menevät ohi tunnissa. Joskus ne voivat kestää koko päivän, mutta se on harvinaisempaa. En usko, että voisin olla masentunut, en vain tunne itseäni masentuneeksi. Minua vain häiritsee se, että kaikki tuntuu niin kaoottiselta ja epäselvältä.
Onko kenelläkään samanlaisia tunteita? Useimmiten olen sitä mieltä, että tämä menee ajan myötä ohi, mutta joskus olen hetken verran hiukan huolestunutkin.
Normaali mielialani on tyyni, en tunne oikeastaan mitään. En tarkoita siis varsinaisesti "tyhjää"oloa, tai olen korkeintaan hieman hämmentynyt. Tavallinen tunnetila ei siis ole negatiivinen, vaikka se alkaa kyllästyttää, sillä pidän vahvoista tunteista. En osaa kuvailla tätä kun olen "tavallisella tuulella." Silloin, kun tunnen oloni hyväksi, on kuin elämä olisi täydellistä, ja tavallaan mitään pahaa ei ole olemassakaan. Sitten kun tuntuu pahalta, en pysty näkemään elämässä mitään hyviä asioita. Joskus olen myös erittäin ärtyisä ja samaan aikaan itsevarma, enkä aina pysty hallitsemaan vihaani.Yleensä vain liioittelen tai vähättelen ongelmiani, joten en iteskään tiedä, mikä oikeastaan on totta. Äärimielialat eivät kestä kauan, yleensä ne menevät ohi tunnissa. Joskus ne voivat kestää koko päivän, mutta se on harvinaisempaa. En usko, että voisin olla masentunut, en vain tunne itseäni masentuneeksi. Minua vain häiritsee se, että kaikki tuntuu niin kaoottiselta ja epäselvältä.
Onko kenelläkään samanlaisia tunteita? Useimmiten olen sitä mieltä, että tämä menee ajan myötä ohi, mutta joskus olen hetken verran hiukan huolestunutkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sulla on selvästi jonkinlainen persoonallisuusäiriö, joka on osa sun omaa identiteettiäsi.. Jos se vaivaa sinua, ota yhteys vaikka terveyskeskuslääkäriin.
Kyseessä varmastikkin henkinen sukupuolisuutesi ja se, ettet itse ole vielä diagnosoinut ympäristöstäsi ja ystävistäsi niitä piirteitä joita vihaat ja joista pidät. Joillakin ihmisillä on niin voimakkaita piirteitä, että tämä saattaa ärsyttää taikka suorastaan mielenvikaisia käsityksiä arkisista asioista jotka ärsyttävät.
Vanhemmiten alat etsimään kumppania ja mikäli täydellinen ei osu vahingossa kohdalle niin kuin allekirjoittaneelle, niin sitten joudut ehkä tuuppimaan ärsyttävempiä pois silmistä kunnes löydät kaikinpuolin riittävän soveliaan.
Hei.
Olen 21-vuotias mies, ja tunnen itselläni juuri samankaltaisia 'ongelmia'.
Kyllä, minulla on ihan samanlain. En saa edes selvää tunteistani tällä hetkellä, en tiedä olenko vihainen vai iloinen. En luota myöskään ihmisiin, vaikka kuinka haluaisin.
En ole myöskään varma identiteestiäni. Olen kyllä mies, mutta silti naisellinen, mutta en myöskään tunne itseäni naiselliseksi. Ehkä olen jotenki sukupuoleton. Eikä seksi kiinnosta ollenkaan.
Minulla on onnettomia parisuhteita takanapäin (toisia miehiä), ja nyt olen parisuhteessa... Ja, tunteeni on taas kuolleet vaikka alussa tunsin rakkaudenkaltaista tunnetta.
Sain tänään lääkettä nimeltään Seroquel, joka on skitsofreniaan ja sen kaltaisiin mielialahäiriöihin. Toivon todella, että tämä lääke toimii, koska olen nyt jo ihan loppu. Olen kyllästyny harmaisuuten ja tähän välimaastoon oleskeluun. Mikään tunne ei ole varmaan ja mikään ajatus ei ole varmalla pohjalla. Olen kuin... joku harso.
En pysty tekemään mitään, en koulua enkä muutakaan. Olen siis vain.
Mutta jotenki lohduttavaa tietää, että on samankaltaisia ongelmia muillakin. Kiitos
Minäkin olen epävarma seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä. Minua häiritsee ajatus siitä, että muut ihmiset pitävät minua naisena, kun en koe olevani varsinaisesti "mikään."
Niin sepä se. Särähtää korvaan jos joku sanoo minua mieheksi, mutta toisaalta sekin jos joku luulee minua naiseksi. En tiedä, ehkä ei pitäisi tuhlata liikaa energiaa tuollekkaan ajatukselle.
Hankala tilanne kuitenkin, ois edes joku asia varmaa.